Hyttynen, sääski, itikka, verenimijä, mäkärä, paarma, polttiainen… mitä näitä nyt Lapin kesään kuuluukaan. Ehdottomasti yleisin kysymys, jonka kuulen Lappiin kesämatkaa suunnittelevalta kuuluu, onko siellä paljon sääskiä ja kuinka niiden kanssa pärjää.
Lyhyt vastastaus on, että sääskiä on Lapissa ja niiden kanssa pärjää. Mutta avataan tässä nyt vähän enemmän, mitä nämä pienet pirulaiset oikein ovat ja kuinka itse niiden kanssa olen tottunut elämään vuosikymmenten ajan.
Onko sääskiä kaikkialla Lapissa?
Sääskiä on Lapissa maantieteellisesti kyllä kaikkialla, kuten niitä on myös meidän kotitalon pihassa pääkaupunkiseudullakin. Kaupunkien tai taajamien keskustoissa sääskiä ei ole tai on huomattavasti vähemmän. Samoin mitä aukeammalle paikalle tai tunturin laelle menee, niin sääskiä on vähemmän. Tuulisella kelillä sääskien lentokyky on heikkoa, joten näitä verenimijöitä ei silloin juurikaan ole. Myös päiväsaikaan auringon paahteessa sääsket eivät häiritse. Mutta lämmin kesäsade, tyven ilta ja pusikko veden äärellä, niin kyllä niitä voi olla paljon! Puhumattakaan, jos suolle lähdet rämpimään.
Onko sääskiä aina paljon?
Ei ole aina paljoa, eikä koko kesää. Yleensä sääskien sesonki alkaa plus miinus juhannukselta. Jos on ollut lämmintä ja kosteaa niin niitä voi olla paljonkin. Alkukesästä ja loppukesästä määrät ovat vähäisempiä. Se, mitä kullekin sitten on paljon, on varmasti hyvin yksilöllistä. Joku kärsii jo yhdestä sääskestä, toiselle kymmenetkään sääsket eivät aiheuta mitään tunteita. Noin ylipäätään voisi kuitenkin sanoa, että niitä sääskiä ei ole siten, ettei eteensä pääsisi tai, että niitä olisi jotenkin mustanaan ilmassa.
Pahimmat sääskipaljoudet olen itse kohdannut heinäkuun alkupuolella, kun maastopyöräretkellä eksyin ilta-aikaan johonkin suon reunaan. Aurinko paistoi lämpimästi, ei tuullut lainkaan, suon kosteuden saattoi tuntea ja erinäistä pöheikköä oli vain ympärillä. Tuolloin ajattelin, että on syytä vain ripeästi taitaa matkaa suu ja melkeimpä silmätkin kiinni.
Toisaalta minulla on myös kokemusta Leviltä, jolloin olimme heinäkuussa vuokranneet mökin, jossa oli kota pihassa, jotta sääsket eivät varmasti häiritsisi iltamakkaranpaistoa. Mutta tuolloinpa sääskiä ei sitten käytännössä ollut lainkaan, vaan terassilla saatoimme iltaisin istua täysin rauhassa ilman, että sääsket olivat kimpussa. Vaihtelua on siis paljon ja mitään takeita siitä, millainen minkäkin mökkipaikan tai pöheikön sääskitilanne milloinkin on, ei voi antaa.
Miten sääskiltä voi suojautua?
Valtaosa ei tunnu juurikaan sääskistä välittävän, eivätkä ne häiritse lainkaan. Toisaalta on myös sanottu, että osa ihmisistä vain vetää puoleensä sääskiä enemmän kuin toiset. Samoin vaatteiden värityksellä olisi vaikutusta sääskien kiinnostukseen, joten sen mukaan tulisi välttää tummia vaatteita. Itse en ole ryhtynyt vaatetustani muokkaamaan sääskien mukaan.
Nuoriso ei ehkä muista, mutta vähän vanhemmat muistanevat Off-hyttyskarkotemainoksen, jossa Lapin ”äijä” toteaa ”Miksi sinä etelänmies huidot, miksi sinä et käytä ohvia”. Tämä lause sisältää kaksi erinomaista ohjetta: Älä heilu ja huido ja niitä hyttykarkotteita voi ja kannattaa käyttää.
Jos itse lähden metsään joko kävellen tai maastopyörällä, niin ”offia” kyllä käytän. Vaatetuksen on myös hyvä olla pitkiä lahkeita ja hihoja, jolloin ihan mekaanisesti suojaa pistoilta. Samoin joskus olen käyttänyt verkollista hyttyshattua, mutta vain tosiaan, jos on pajukonraivausoperaatio, jossa joutuu pitkän päivän rehkimään ja hikoilemaan sääskien kotipöpeliköissä. Eli kaupungilla ei hyttyshattu päässä tokikaan kukaan liiku, eikä siihen ole mitään tarvettakaan.
Savulla voi myös sääskiä pitää loitolla ja erilaiset hyttyssavut esim terassille aseteltuina ovat ihan toimivia systeemejä.
Nykyisin on myös tarjolla erilaisia hyttyskarkottimia, jotka toimivat kaasupatruunoilla. Näitä löytyy eri kokoisia ja mallisia oli sitten kyse terassille laitettavasta tai vaikka metsäretkellä tai kalastusreissulla mukana kannettavasta pienestä laitteesta. Itsellä ei näistä ole kokemusta, mutta kuulopuheiden mukaan ihan toimivia kapistuksia.
Kun sääski on pistänyt – mitä teen?
Toisilla sääsket eivät juurikaan pistä, tai kaikki eivät niistä välttämättä mitään paukamia saa. Toiset taas saattavat saada varsinkin kesän ensimmäisistä pistoista varsin muhkeita paukamia. Osalla kutisee enemmän osalla vähemmän. Näihinkin vaivoihin löytyy kuitekin hyviä apuvälineitä. Ensinnäkin pitäisi tietenkin olla raapimatta, koska se vain lisää kutinaa ja altistaa ihon rikkoutumiselle.
Jos on kokemusta, että kovin tulee paukamia ja kutinaa, niin normaalia antihistamiinia voi hyvin ottaa vaikka jo etukäteen ennen pusikkoon menoa. Samoin erilaisia voiteita, kuten hydrokortisonia, voi käyttää kutinaa rahoittamaan. Viileä suihku myös auttaa ja erilaisia konsteja löytyy niin pihkavoiteen kuin hunajan käytöstä.
Entä se ininä?
Kestän itse kohtuu hyvin sääskiä vaikken niitä todellakaan rakasta. Sääskiltä voi suojatua, eikä joka pöheikköön ole pakko myöskään mennä, mutta yhtä ominaisuutta sääskissä en voi sietää – yöllä tapahtuvaa ininää. Ai että sitä tunnetta, kun heräät yöllä siihen, että sääski istahtaa nenällesi tai kuulevat vain vaimeaa ininää jostain päin huonetta, yleensä katonrajasta niin, ettet ylety sinne mitenkään. Tähänkin on kuitenkin keinonsa, ikkunat luonnollisesti pidetään kiinni, ja hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa pieni suihkaus hyttyskarkotetta tai sähköllä toimiva hyttyskarkotin päälle. Tai sitten se perinteinen: odotetaan liikkumatta hetki, niin kyllä se sääski tulee aikanaan iholle ja napakalla läimäisyllä siitä selvitään.
Kannattaako Lappiin mennä (sääskistä huolimatta)?
Ehdottomasti KYLLÄ. Sääsket kuuluvat Suomeen ja Lappiin osana meidän luontoa. Sääskien kanssa pärjää oikein hyvin ja Lapin luonnosta voi nauttia sääskistä huolimatta ja niiden kanssa.
Moni sääskistä huolissaan ollut reissaaja on lopulta ollut positiivisesti yllättynyt, kuinka vähän sääsket vaikuttivat siihen, kuinka upeita elämyksiä Lapissa saattoi kesäaikaan kokea. Enemmän harmittaisi näiden kokemusten jääminen väliin kuin se, että olisi tavannut pari pientä verenimijää – elämys sekin…
