Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

suuri matka

Yleinen

Maailmanympärimatka, pandemia-edition

perjantai, heinäkuu 31, 2020

Oon julistanut maailmanympärimatkan ajankohtaa täällä blogissa tasaisin väliajoin niin kauan kuin jaksan muistaa. Se on ollut haaveena ehkä kymmenisen vuotta, ja aina on elämä tuonut jotain eteen, eikä reissu oo sitten lopulta koskaan onnistunut. Suurin syy on kuitenkin ehkä ollut se, että en oo ollut tosissani lähdössä.

Ennen kuin pari vuotta sitten. Vuonna 2018 tehtiin nimittäin juhlallinen päätös, että vuosi 2020 on meidän seikkailuvuosi. Silloin lähdettäisiin matkalle. Siitä alkoi muun muassa kymppitonni kasaan vuodessa -säästöhaaste, jonka tavoitteena oli kerätä reissubudjetti eli kymmenen tuhatta euroa kasaan yhden vuoden aikana.

Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä matkaan jo heti 2020 tammikuussa, aivan matkamessujen jälkeen. Suunnittelin koko elämäni tukemaan sitä: Harrastuspuolella ajoitin vyökokeeni (joka sittemmin siityi) joulukuulle ja aloin rekrytä ja kouluttaa seuraajia vastuullani oleviin hallinnollisiin tehtäviin niin seurassa kuin liitossakin. Töissä kerroin tilanteen mahdollisimman ajoissa tulevalle tuuraajalleni ja käytin myös vuonna 2019 lomista aivan minimit, jotta voisin olla mahdollisimman pitkään poissa ilman palkatonta. Tietysti lisäksi downgreidasin elämäni niin, että säästin, säästin ja säästin. En tietenkään tehnyt tätä kaikkea yksin, sillä Karim toimi tietysti tahoillaan samoin, kun haaveissa siinsi unelma yhteisestä matkasta.

Kaikki näytti aika hyvältä.

Ensimmäinen takapakki oli puolisoni työpaikan asettama lomakielto alkuvuodelle 2020. Asiaa nieleskeltiin tovi, mutta ei auttanut muu kuin hyväksyä se, mihin ei voi itse vaikuttaa, ja muuttaa suunnitelmia. Kymmenen vuoden haaveilun jälkeen unelmien matkan siirtäminen puolella vuodella ei tuntunut missään. Syyskuussa 2020 me lähdettäisiin.

Budjetti alkoi olla kasassa ja lomaviikot säästettynä, ja uskalsin viimein ottaa asian puheeksi töissä. Suureksi iloksi mun kolmen kuukauden lomalle näytettiin vihreää valoa, ja myös Karim sai lomansa sovittua. Budjettikin alkoi siinä vaiheessa olla hyvinkin kasassa, joten uskalsin jo myöntää sen itelle: me lähdettäisiin reissuun! Pikkuhiljaa aloin myös puhua suunnitelmista lähipiirille. Syksyllä 2020 meistä ei näkyisi vilaustakaan, kun rallattelisimme maapallon toisella puolen.

Suunnitelma oli, että me reissattaisiin yhdessä kuuden viikon ajan, minkä jälkeen Karim palaisi kotiin, ja minä jatkaisin toiset kuusi viikkoa yksin. Reissulistalla oli niitä kohteita, joita olin aina halunnut kokea: Uusi-Seelanti, Australia, Peru, Chile, Ranskan Polynesia, Havaiji… Lentoliput oli tsekattu valmiiksi ja budjettikin laskettu tarkalleen riittäväksi niin, että voitaisiin majoittua ja syödä mukavasti ilman, että jokaista senttiä tarvitsisi laskea erikseen.

Sydän oli täynnä toivoa siitä, että unelma toteutuisi viimein. Tuntui siltä, että tämän jälkeen malttaisin ehkä asettua paremmin aloilleni ja lopettaa jatkuvan reissaamisen, kun nyt saisin olla kolme kuukautta täysin vapaa.

Ja sitten ollaankin tässä tilanteessa. Kuten monilla muillakin työpaikoilla, myös meillä kaikki vanhat lomat oli pakko käyttää kevään aikana, minkä lisäksi käytin myös osan tämän vuoden lomista. Sain onneksi vaihdettua lomarahat vapaiksi, mikä tarkoittaa sitä, että mun lomasaldo on tällä hetkellä kuusi viikkoa. Se on tasan sama, kuin terveysalalla koko tämän ajan ahertaneella puolisollani, joten jossain vaiheessa näytti vielä mahdolliselta, että saataisiin kuitenkin syksylle yhteinen, kuuden viikon mittainen loma.

Sitten Suomen puolustusvoimat kuitenkin puuttuivat peliin, ja lähettivät kertausmääräyksen. Ei kutsua, vaan määräyksen. Ensimmäistä kertaa ikinä. Leiri alkaisi lokakuun alussa, mikä lyhentäisi lomaa vielä kahdella viikolla.

Taas sama kaava: epäuskoa, nieleskelyä ja lopulta myöntyminen mahdottoman edessä. Jäi meille sentään neljä viikkoa.

Tää kevät on opettanut luopumaan suurista unelmista. Ei kuitenkaan hylkäämään niitä kokonaan, mutta hyväksymään, että vähempikin riittää. Tällä hetkellä syyskuun alkuun on lähes tarkalleen kuukausi, ja toistaiseksi tilanne on se, että meillä on neljä viikkoa lomaa ja budjetti, mutta ei mitään muuta.

Okei, suunnitelmia tietysti on. Ollaan toistaiseksi vakaasti lähdössä ulkomaille, vaikka se onkin monen silmissä hyvin kyseenalaista. Luotetaan kuitenkin Suomen valtion asettamiin matkustusrajoituksiin ja siihen, että tilannetta pidetään tiiviisti silmällä. Ollaan alusta lähtien pidetty itsestään selvänä, että harkitaan ainoastaan kohteita, mistä palatessa suomalaisille ei suositella kahden viikon omaehtoista karanteenia. Tietysti tiedostetaan myös se, että tilanne voi muuttua kesken matkan ja sitten kotona odottaa karanteeni.

Mutta ehkä kuitenkin hienoisen varovaisesti uskallan julistaa: me lähtään kuukauden päästä meidän suurelle matkalle!

Se ei tietenkään tuu olemaan lähellekään kolmen kuukauden maailmanympäriseikkailu, mutta kaikki on asenteesta (ja budjetista, haha!) kiinni, ja tästä tulee varmasti meidän elämän seikkailu. Kihisen innostuksesta kun mietinkään, mitä kaikkea me voidaan syyskuussa kokea.

Vaikka haaveita on kuukausi toisensa jälkeen downgreidattu entisestään, on tulos silti se, että lähialueiltakin löytyy todella upeita paikkoja. Ja mihin kohteeseen ikinä päädytäänkään, oon vakuuttunut siitä, että me kyllä löydetään ne timantit.

Ja ne kohteet! Tällä hetkellä on kaksi aika vahvaa ehdokasta: Islanti ja Italia. Ensimmäisestä oon unelmoinut yhteisenä matkakohteena pitkään, jälkimmäinen taas ei kiinnosta kumpaakaan aivan ollenkaan. : D Hyvä tästä tulee, vaikka päädyttäisiin viettämään suuri matka lopulta Suomen rajojen sisällä!

Kuvituksena seikkailupaloja menneiltä matkoilta muistuttamaan, että vaikka kymmenen vuoden odotus ei päätykään eksoottisiin kohteisiin maailman toisella puolella, on paljon tullut jo koettua.