Muistelot

Nyt alkaa olla vuoden 2018 suosikkipostauksen aika, eli näin vuoden tultua ehtoopuolelleen on tavan mukaisesti soveliasta luoda katsaus menneeseen vuoteen ja antaa ajatus jokaiselle tehdylle seikkailulle. Tää vuosi on ollut matkailullisesti älytön! Se ei vetänyt elämyksellisyydellään ihan vertoja vuodelle 2016, eli mun kaikkien aikojen reissuvuodelle, mutta pääsi hyvin lähelle.

Saldona on 15 ulkomaanmatkaa, 11 maata joista kaksi oli täysin uutta sekä yhteensä kolme eri mannerta. Oon täydellisen kiitollinen ja tyytyväinen, sillä tää reissuvuosi oli tosi hyvä.

Mitä kaikkea tänä vuonna on sitten tullut tehtyä ja nähtyä?

HELMIKUU | SINGAPORE

Vuosi alkoi pakkaspaolla Singaporeen. Järjen kannalta idea oli fantastinen, sillä reilu viikko Singaporen lämmössä pitkän kevään alkajaisiksi oli juuri sitä, mitä pääkoppa kaipasi. Ei nautittu ainoastaan Singaporen epätodellisesta kaupunkihumusta vaan otettiin alkajaisiksi pari päivää iisiä Sentosan hiekoilla, mikä sopi meille aivan mainiosti. Mulla oli tosi kovat odotukset Singaporen suhteen kaikin puolin, ja osittain ne täyttyi täydellisesti. Metropolitunnelmaa, hulppeita rakennuksia tai kulttuuerielämyksiä kaupungista ei puuttunut, joten matka oli todella mieleenpainuva.

MAALISKUU | TURKKI

En joutunut kärvistelemään pimeydessä kovin pitkää, sillä heti maaliskuussa suunnattiin mun työparin Kristan kanssa Turkkiin työmatkalle. Viikko sisälsi seikkailua sekä sisämaassa että Turkin rannikolla, ja toi eteen unohtumattomia elämyksiä, muun muassa laskettelua tulivuorella, kuumailmapalloseikkailun sekä rantatunnelmointia, road tripiä unohtamatta. Viikko oli supermonipuolinen ja ihan mahtava, eikä turkkilainen ruoka pettänyt tälläkään kertaa!

HUHTIKUU | SVEITSI JA SLOVENIA

Huhtikuun koittaessa pääsin reissaamaan kahteen maahan. Pääsiäinen vietettiin mun elämäni naisen ja hänen miehensä luona Sveitsissä ottaen aika iisisti, sillä reissu piti sisällään yhden reissun vuorille, mutta pääasiassa löhöilyä ja huonoja juttuja. Maisemat ja seura muistuttivat taas, miksi Sveitsissä kannattaisi kyllä vierailla vähän väliä.

Slovenian-työmatka taas oli tietysti työn täyteinen, ja suhattiin ympäri maata. Tutuksi tuli paitsi Maribor myös Ljubljana, jotka oli molemmat kaupunkeja, missä olin tietysti käynyt myös aikaisemmin. Lisää fiilistä matkaan toi se, että Taekwon-Don EM-kisat järkättiin Mariborissa just samaan aikaan.

TOUKOKUU | ISLANTI, LONTOO JA ALBANIA

Olin enemmän kuin innoissani toukokuun työmatkoista, sillä molemmat kohteet oli ihan ässiä! Olin haaveillut Islannin-työmatkasta tosi kauan, ja nyt viimein pääsin tutustumaan paitsi Reykjavikiin myös Thingvelliriin. Vaikka luonnonpaikoista jäi tietysti valtaosa näkemättä, ensimmäinen Islannin-matka oli aivan mahtava.

Piipahdettiin tyttöjen reissulla Lontoossa, missä nautittiin shoppailusta, ruuasta ja musikaalista. Reissu kesti vaan kaksi päivää, mutta mahtavan sään ja erinomaisen seuran ansiosta se onnistui niin nappiin, että virtaa sai kuin pidemmästäkin reissusta.

Albania taas oli ollut mielessä jos miten pitkään, joten oli aivan fantastista päästä näkemään, mitä kaikkia siistejä paikkoja maan rantakohteiden tuntumasta löytyykään. Kierrettiin viikon mittaisella reissulla niin pohjoisen Dürres ja Tirana kuin etelän Dhërmi, Ksamil kuin Sarandëkin.  Oma suosikki oli ehdottomasti Joonianmeren rannalla sijaitseva Dhërmi. Vau, vau ja vau!

KESÄKUU | TEKSAS

Kesäkuun työmatka räjäytti potin, ja oli huisia lähteä työmatkalle Jenkkeihin. Kohteina oli vähintään kiehtovat Teksasin Dallas ja Fort Worth, jotka poikkesi toisistaan melkoisesti. Samaan reissuun sisältyi perinteistä cowboy-menoa oikein olan takaa, mutta myös metropolitunnelmaa ja suurkaupungin trendikkäitä alakulttuureja. Olin molemmissa kaupungeissa ensimmäistä kertaa, mutta vuonna 2011 saatu vaikutelma Teksasista superystävällisenä osavaltiona vahvistui entisestään.

ELOKUU | THAIMAA

Kun Suomen helteet oli lähes ohitse, lähin mää jatkamaan niitä Thaimaahan. Suuntana oli mantereella sijaitseva Khanom, joka osoittautui paratiisirantojen täyttämäksi paikaksi. Se täytti kaikki Thaimaan-mielikuvien kriteerit: autiot kuvankauniit rannat, autenttiset mutta tasokkaat hotellit, vahva paikallisväri ja melko vähän muita matkailijoita. Kuin kruununa päähän päästiin vielä näkemään paitsi alueen erikoisuuksia, vaaleanpunaisia delfiinejä, myös bioluminesoivaa planktonia. Älytöntä!!

SYYSKUU | PÄRNU JA BENIDORM

Reissutahti lähti kesän rauhallisen jakson jälkeen syksyllä uuteen nousuun, ja syyskuussa oli luvassa piipahdus Viron Pärnussa. Blogireissu oli yhden yön mittainen eli tosi lyhyt, mutta rantalöhöilyn sijaan tavoitteena oli tutustua kaupungissa sijaitsevaan Pomarin kenkätehtaaseen. Oli tosi kiinnostavaa päästä kurkistamaan kulissien taakse ja näkemään, kuinka reissukengät valmistuu.

Syyskuussa tein myös paluun Etelä-Espanjassa sijaitsevaan Benidormiin. Työmatka oli tosi onnistunut ja näytti pahamaineisena tunnetun rantakohteen monipuolisuuden. Vakuutuin kaupungista täysin, ja nyt jo suunnittelen hotellilomaa sinne.

LOKAKUU | BARCELONA

En kovin kauaa makoillut laakereillani, kun taas suuntasin Espanjaan. Lokakuussa oli luvassa meidän kaikkien aikojen toinen perhematka, johon suunnattiin seitsemän hengen typistetyllä kokoonpanolla nauttimaan upeista maisemista ja vähän viileästä lokakuun säästä. Loma piti sisällään sopivassa suhteessa köllöttelyä mökillä ja seikkailuja nähtävyyksillä. Aurinkokin pilkisti loppumatkasta, joten päästiin lataamaan taas akkuja talvea varten.

MARRASKUU | ISLANTI JA LONTOO

Tein marraskuussa jotain itselleni täysin epätyypillistä ja lähdin blogiyhteistyön tiimoilta yksin ulkomaille festareille. Reissu jännitti tosi kovasti, mutta ehkä siitäkin syystä se oli ihan mahtava! Kaikki meni superhyvin, nautin keikoista täysillä ja koin aika paljon uusia elämyksiä, puhumattakaan uusista tuttavuuksista. Festaroinnin lisäksi ehdin myös nähdä vähän maisemiakin, joten pidennetyn viikonlopun mittainen reissu oli mukavan monipuolinen.

Kuun loppupuolella taas matkattiin tyttöjen reissulle, niin ikään pidennetylle viikonlopulle, Lontooseen. Jouluvalojen, syömisen ja shoppailun täyttämä reissu onnistui erinomaisesti, ja samantyyppinen on suunnitelmissa myös kesälle. Lontoosta ei vaan voi saada tarpeekseen!

JOULUKUU | TALLINNA

Vuoden viimeinen reissu tuli vähän ykskaks yllättäen, kun päätin lopulta lähteä päiväreissulle Tallinnaan. Joulutorihumu, juoruaminen ja syöminen oli tämänkin tyttöjen reissun ohjelmassa, ja päivä kului hurjaa vauhtia. Tallinna oli just hyvä lopetus tämän vuoden seikkailuille sekä erinomainen muistutus siitä, miten siellä pitäisi käydä useammin. Ensi vuonna taas!

—

Tää reissuvuosi on ollut, kuten sanottua, aivan fantastinen. Ounastelen ensi vuodesta tulevan vähän hiljaisempi, sillä mulla on tällä hetkellä vaan yhet lennot varattuna, joten voi olla, ettei vastaavia seikkailuja saada vuonna 2019. Se on taas kuitenkin enemmän kuin ok, sillä voin ihan hyvin ottaa elämääni unohtumattomia reissuvuosia vaan joka toinen vuosi. 😀

Millainen reissuvuosi sulla oli?

Ihanaa uutta vuotta ja kiitti just sulle tästä vuodesta! <3

Osa kuvista: Karim Khanji, Krista Ahonen, Riikka Mahlamäki-Kaistinen, Snæfríður Ingadóttir ja Nella Rahkonen

Bongasin viime vuonna ensimmäistä kertaa ehkä Suomen matkablogihistorian hauskimman haasteen, kun Aurinkorasvaa ja Aloe Veeraa -blogia kirjoittava Veera iski eetteriin sen vuoden jäätävimmät matkakuvansa ja haastoi muutkin bloggaajat tekemään saman.

Sain sen verran hyvät naurut Veeran postauksesta, että mun oli pakko lähteä kelkkaan mukaan heti. Omat kuvani ei viime vuonna olleet sieltä aivan kamalimmasta päästä, kiitos huonojen kuvien sorttailun, mutta tänä vuonna asenne peliin oli aivan eri. Olin valmis säästämään ne kaikkein kamalimmat otokset ja epäonnistuneimmat kuvat reissujen varsilta tätä hetkeä varten. Nyt on nimittäin aika koostaa samaan postaukseen vuoden 2018 jäätävimmät matkakuvat.

Ja täytyy sanoa, että emmin suuresti monen näistä julkaisua, eli nyt jos koskaan asetan itseni naurunalaiseksi blogin vuoksi. Toki parhaat naurut tulee edelleen tästä vuoden 2013 postauksesta, jossa esittelin valokuvia teinivuosiltani...

Toivottavasti oot valmis!

Tässä mun tämän vuoden panos tähän haasteeseen. Viime vuoteen verrattuna kehitystä on tapahtunut huomattavasti, joten ei huono. Käy tsekkaan viime vuoden yritys tästä postauksesta! Ens vuonna taas uudet yritykset, veikkaan että ei tää tilanne tästä ainakaan huonone.. 😀

Kiitokset Veeralle jälleen kerran huikeasta haasteesta. Mää haastan mukaan just sut! Ellei sulla oo blogia, Instagram-toteutus on varmasti myös tosi hyvä. Jos lähet messiin, muista laittaa kommentti!

Kiitokset kuvista sekä parhaiden puolieni vangitsemisesta Riikka Mahlamäki-Kaistinen, Karim Khanji, Tine Nielsen, Krista Ahonen ja Annabella Kiviniemi.

Joka vuosi muistan jossain vaiheessa loka–marraskuuta, että on taas blogin juhlapäivä, ja yhä useampana vuotena se menee komeasti ohi niin, että en muista koko asiaa kuin vasta viikkojen kuluttua. Tänä vuonna siinä kävi taas klassisesti, ja heräsin joitakin viikkoja blogisynttäreiden jälkeen koko asiaan.

Archie gone Lebanon täytti kuitenkin lokakuussa yhdeksän vuotta, ja ajatus siitä että oon rustaillut tänne reissukertomuksia jo lähes vuosikymmenen ajan, tuntuu aika käsittämättömältä. Vuoden päästä juhlitaankin sitten pyöreitä, ja sen päivän määki koitan muistaa.

En voinut jättää koko asiaa täysin huomiotta, ja ajattelinkin koota omaksi ja teidän iloksi kuvakoosteen menneiltä vuosilta. Oma reissutyyli on selvästi muuttunut hieman siitä mitä se oli blogin syntyaikoina, mutta niin on onneksi elämä ja minäkin.

Palataan siis seuraavaksi menneisiin vuosiin, mitä kaikkea ollaan Archie gone Lebanonin kanssa koettu!

2009

Perustin blogin joitakin päiviä ennen ensimmäistä New Yorkin -matkaani, ja tätä reissua suunniteltiin huolella! Oli myös aika eeppistä saada Nykin-reissusta ensimmäinen blogattava reissu, mistä olin tosi innoissani. Suurin sysäys blogin perustamiselle oli harjoittelupaikka matkailulehdessä, jonka perusteella ounastelin, että reissuja on tulossa tässä elämässä sen verran mukavasti, että kyllähän se blogikin kannattaa perustaa. Ja niin kannatti.

2010

Tää vuosi oli blogin nimen kannalta merkityksellinen, sillä vierailin elämäni ensimmäistä kertaa Libanonissa. Oli sinällään ihan asiallista, että pääsin noin puoli vuotta blogin perustamisen jälkeen vierailemaan maassa, jonka mukaan koko blogi oli ylipäätään nimetty. Kuukausi Beirutissa antoi vain ensimakua siitä, millainen reissukohde Libanon tosissaan on, ja sai mut kokemaan, etten nyt ihan feikki oo tämän blogini nimen kanssa.

2011

Blogiajan unohtumattomimpiin seikkailuihin lukeutuu vuoden 2011 road trip, joka oli laatuaan ensimmäinen. Sen reissun myötä aloin uskaltaa kertoa blogista myös tuttavapiirille, kun tyypit halusi seurata meidän seikkailuja jo matkan aikana. Sen kuukauden aikana meidän reissuporukka tuli teillekin tutuksi jopa niin, että oon saanut osalta vähän palautetta siitä, kuinka jotkut mun blogin lukijat on tunnistaneet mun reissukavereita kadulla. 😀 Sori pojat…

2012

Kun edellisenä vuonna oli takana aika uskomaton seikkailu olisi voinut luulla, että seuraavana vuonna sellaista ei olisi luvassa. Noh, pieleen meni, ja keväällä 2012 käytiin interreilaamassa Balkanilla. Kohde ei enää olisi voinut olla huonompi juuri reilikohteena, mutta niin me vaan puksulteltiin iänvanhoilla balkanilaisilla yöjunilla maasta toiseen. Reissu oli ensisijaisesti seikkailua, ja aika raskas, mutta samalla hulvaton ja täysin unohtumaton. Ja ai että mikä tukka mulla oli tuolloin!

2013

Ei mennyt kuin kaksi vuotta ekasta road tripistä, kun piti päästä taas uudelleen. Mukana oli lähes sama jengi, ja reissaaminen oli tosi helppoa kun tiesi, millä tyylillä kukanenkin menee. Reitti oli täysin erilainen kuin aikaisemmin, mutta yhtä lailla matka oli aivan mahtava ja täynnä toinen toistaan siistimpiä maisemia ja paikkoja.

2014

Häät ja muutto Oulusta Helsinkiin väritti aika kovasti blogin viidettä vuotta, ja reissuja oli tästä syystä tavallista vähemmän. Vuoden paras matka oli itseoikeutetusti meidän häämatka, minkä kunniaksi matkustettiin parin viikon reissulle New Yorkiin ja Meksikon Riviera Mayalle. Meksikon palmuja on kieltämättä ollut viime aikoina aika moneen otteeseen ikävä!

2015

Blogin kuudennesta vuodesta tulee ensimmäisenä mieleen lähes samaan aikaan blogisynttäreiden kanssa järjestetty kaikkien aikojen ensimmäinen The Blog Awards Finland ja voitto Paras matkablogi -kategoriassa. Voitto tuntuu vieläkin niin hyvältä, ja muistelen tätä postausta niin fiiliksissä! Mutta reissujakin sisältyi, muun muassa voitosta parin päivän päästä koittanut matka, jonka aikana kävin klassikkokohteissa Turkin Alanyassa ja Arabiemiraattien Abu Dhabissa!

2016

Vuosi 2016 oli mun siihenastisen elämän kaikkien aikojen paras reissuvuosi, ja se näkyi myös blogissa. Saman vuoden aikana reissasin paitsi Euroopassa, muun muassa Espanjassa, Tatarstanissa (nyt täytyy sanoa etten oo satavarma meneekö tää Aasian puolelle), Saksassa ja Kreikassa. Kaukoreissujen osalta taas värisuora on omiin silmiini melko vaikuttava: Yhdysvallat, Libanon, Azerbaidžan, Kenia (eka kerta Afrikassa ikinä!!) ja Thaimaa (myös ekaa kertaa ikinä Kaakkois-Aasiassa!). Kaikin puolin vuosi oli siis ihan älytön!

2017

Blogin kahdeksas vuosi oli aika perussettiä, ja postaustahti alkoi selvästi hiipumaan päin, vaikka motivoiduinkin bloggaamisesta oikein kunnolla. Elämän realiteetit työn ja Taekwon-Don viedessä yhä enemmän aikaa ja jälkimmäisen noustessa taas pykälän pririteeteissa bloggaamiselle ei meinannut ihan hirveästi löytyä aikaa, mutta reissuja oli onneksi tässäkin vuodessa aivan riittävästi. Mieleenpainuvin matka taisi olla Kroatiassa vietetty kaksiviikkoinen, joista ensimmäinen oli kaikkien aikojen eka perhematka.

2018

Ja tässä nyt ollaan,  yhdeksänvuotiaan blogin kanssa! Vuosi 2018 on ollut hieno reissuvuosi, mutta siihen ei paneuduta kuitenkaan tässä postauksessa. Oon saanut postaustahdin taas jonkinlaiseen kuriin, vaikka taukojakin on aina välillä, niin mulla on mielessä selvä tavoite siitä, mitä Archie gone Lebanon on yhdeksäntenä vuotenaan. Luvassa ei ole mitään suuria mullistuksia, mutta haluaisin olla blogissa enemmän läsnä sen sijaan, että raapustelen vaan pintapuoliset kertomukset matkoista. Katsotaan, miten tavoite tulee täyttymään!

Ja nyt kiitän vuolaasti just sua, joka oot tämän blogi äärellä. Oot sitten ollut matkassa mukana lokakuusta 2009 saakka tai vasta tästä päivästä, lämmin kiitos. Sanon aina, että kirjoitan blogia pääasiassa omaksi ja iskän iloksi, mutta totuus on, että sillä on myös aivan valtavan suuri merkitys, että tätä lukee muutkin. Kiitos siis siitä!

Kommentointi on vähentynyt blogeissa tosi radikaalisti viimeisen parin vuoden aikana, ja erityisesti tämän vuoden aikana oon huomannut, että postaukset jää useammin ilman kommentteja. Se on tosi harmillista, mutta samalla voin syyttää myös itseäni, sillä huomaan yhä useammin lukevani postauksia ilman, että käyn niitä kommentoimassa. Aika muuttuu ja blogit sen mukana ja siihen on tietty hyvä mukautua myös omassa ajattelussa, mutta se on kuitenkin varmaa, että blogiin tulleet kommentit ilahduttaa tänä päivänä tasan yhtä paljon kuin silloin blogin ensimmäisinä vuosina. Yritän itse parantaa tässä tosi kovasti ja toivotaan, että saadaan kommentointi nousemaan taas blogeissa. Toivottavasti nääkin kannat kortesi kekoon, jos et sitten täällä, niin jossain toisessa blogissa.

Loppuun vielä yhden kerran: kiitos just sulle! <3

Ja pst! Mun blogiarkisto on ensimmäisestä postauksesta lähtien yhä julkinen, eli esimerkiksi vuoden 2009 New Yorkin -ensireissun tunnelmiin pääsee yhä käsiksi.

Kuvien takana paitsi mää ite myös Karim, Annabella Kiviniemi, Zakaria Harb, Ismo Heikkinen, Mari Bareksten ja Tiina Runtti.

Siinä missä vuosi 2016 oli kaikkien aikojen reissuvuosi, vuosi 2017 tarjosi juurikin sitä, mitä noin vuosi sitten oletinkin: rentoilua ja sohvalla makoilua. Reissasin ihan hullun paljon vähemmän edellisvuoteen verrattuna erityisesti alkuvuonna, jolloin piti selvästikin ladata akkuja vähän aikaa. Tein nimittäin tämän vuoden ensimmäisen ulkomaanmatkan toukokuussa, eli vuoden ollessa oikeastaan jo puolivälissä.

Nyt jälkikäteen en voi muuta kuin ihmetellä miksi, mutta vuoden takaista postausta lukiessani en voinut päätellä muuta kuin olleeni melko finaalissa kaikkien noiden seikkailujen jälkeen. Nyt taas melko rauhallisen reissuvuoden jälkeen huomaa, että nälkää maailmaa kohtaan on aika paljon, enkä malta odottaa jo seuraavaa seikkailua.

Mutta tsekataas sitä ennen vielä ne seikkailut, joita vuosi 2017 toi tullessaan. Postaus ei oo pitkä, sillä tuntuu että enpä mää oo tänä vuonna juuri missään käynytkään, ainakaan edellisvuoteen verrattuna.

Toukokuu | Kroatia ja Madeira

Kesäkuu | Lontoo ja Tallinna

Elokuu | Kreikka

Syyskuu | Berliini

Lokakuu | Irlanti

Marraskuu | Tallinna ja New York

Siinäpä ne oli, seikkailut vuoden 2017 osalta: kymmenen ulkomaanmatkaa ja yhdeksän maata, joista yksi oli uusi. Täytyy olla tyytyväinen varsinkin, kun pääsin vierailemaan monissa lemppareissa, vaikka uusia kohteita ei listalla juuri ollutkaan.

Nyt kun rauhallinen reissuvuosi on takana ounastelen ja toivon tosi kovasti, että vuonna 2018 päästään taas eeppisiin mittasuhteisiin.

Tässä vielä vanhat vuosikatsaukset: 2016, 2015, 2014, 2013, 2012 (osa 1 ja osa 2), 2011, 2010 (osa 1, 0sa 2 ja osa 3) ja 2009.

Ihanaa uutta vuotta!