lentoyhtiöt - Archie gone Lebanon

Unelmalento Singaporeen Turkish Airlinesin business-luokassa

keskiviikko, maaliskuu 7, 2018

Yhteistyössä Turkish Airlines

Kun astuttiin Helsinki-Vantaalla Singaporen-koneeseen, oli suupielet korvissa saakka. Edessä olisi ensin reilun kolmen tunnin mittainen lento Istanbuliin, neljän tunnin vaihto Ataturkilla ja sen jälkeen taipaleen viimeistelisi vielä yhdeksän tunnin lento Singaporeen. Normaalisti varautuisin tällaiseen lentoon melko kauhun sekaisin tuntein mutta en nyt, sillä lentolipussa luki tällä kertaa matkustusluokan kohdalla y-kirjaimen sijaan c.

Elämäni ensimmäinen upgrade tuli täydelliseen saumaan, ja vaikka matkan lennot olivatkin yhteistyössä lentoyhtiön kanssa, en todellakaan pitänyt sitä itseatäänselvänä, jos edes mahdollisena. Käytännössä yhteistyö toimi niin, että minä sain lentoni yhteistyön tiimoilta ja Karimin lennot maksettiin itse. Tehdään töissä aika ajoin yhteistyötä Turkish Airlinesin kanssa, ja haluttiin saada myös tästä matkasta kaikki mahdollinen hyöty irti myös työnäkökulmasta. Niillä perusteilla selviteltiin mahdollisuutta upgradeen, mutta kuten kerroin, ei se varmistunut kuin vasta lähtöselvityksessä lentoasemalla.

Se oli mahtava yllätys, ja vielä parempaa oli se, kun vielä lähtöportilla Helsingin-päässä meidän toisenkin lennon status upgreidattiin. Fiilis oli huikea, sillä se tarkoitti sitä, että päästäisiin viettämään yhdeksän tunnin lento makuuasennossa!

Oon päässyt muutamia kertoja lentämään business-luokassa, pääasiassa työmatkoilla. Millään niistä reissuista ei kuitenkaan oo voinu puhua ihan rehellisestä bisneksestä, sillä kyseessä on ollu suht pienet koneet, eli bisnes on käytännössä tarkoittanut economyä parempaa palvelua ja peruspenkkejä niin, ettei vieressä istu ketään. Nyt peli oli aivan toisenlainen.

Turkish Airlines liikennöi Helsinki–Istanbul-väliä Airbus A321–200 -tyypin koneilla ja Istanbul–Singapore-väliä Airbus A330–300 -tyypin koneilla. Molemmissa konetyypeissä on ihan rehellinen, erillinen business-luokkansa ja A330–300 -tyypissä se on ainakin mun melko vähäisen business-kokemuksen perusteella aivan omaa luokkaansa. Jalkatilaa on tosi paljon, eli jalat mahtuu suoraksi vaikka pituutta olisi parikin metriä, ja penkit saa täysin suoraksi, mikä on tietysti se kaikkein paras ominaisuus pitkällä lennolla. Istuimissa on myös monia melko huvittaviakin ominaisuuksia: kaltevuutta voi säätää haluamallaan tavalla ja selkänojassa on jopa hieman hierova ominaisuus. Puitteet mukavalle lennolle on siis taattu heti lähtöselvityksessä.

Kävin muutama vuosi sitten vierailulla Turkish Airlinesin lentokoneruoat valmistavan Do&Co:n keittiössä, ja sen sekä aiempien Turkishin lentojen perusteella osasin odottaa tosi hyvää ruokaa. Business-luokan eväkset pääsivät kuitenkin yllättämään, sillä ruoka oli todella hyvää. Yhtiöllä on melko vakuuttava laatu ja valikoima jo economyssä, joten en oikein tiennyt mitä muuta olisin vielä voinut odottaa. Käytännössä menuissa oli lopulta vaihtoehdot alku- ja pääruokien osalta, ja jälkiruokaa kuutisen eri vaihtoehtoa. Ja mikä parasta, jälkiruoan aikana käytävälle työnnettiin jälkiruokakärry, siis ihan oikeasti: JÄLKIRUOKAKÄRRY!!! Olin niin häkeltynyt etten tajunnut edes ottaa siitä kuvaa.

Ruokiakin paremmaksi jutuksi osoittautui kuitenkin se, mitä oltiin odotettu eniten eli hyvät yöunet. Matkustamohenkilökunta petasi istumapaikalle petarin, tyynyn ja peiton heti yölennon alkajaisiksi, joten korsaamisen pystyi aloittaa melkein heti nousun jälkeen. Ehdin katsoa yhden leffan, minkä lisäksi nukuin koko muun lennon. Tosin nukun kyllä ihan missä vaan muutenkin, mutta harvemmin (eli en koskaan) oon ollut noin levännyt pitkän lennon jäljiltä. Kun kone rullasi Singaporen asfaltille, oli aika outo fiilis. Normaalisti tuossa vaiheessa olo on ryytynyt, nuutunut ja superväsynyt, mutta nyt tuntui siltä että siinähän jaksaisi vaikka mitä.

Palatessa jännitettiin hetki matkatavaroiden kanssa, sillä laitettiin kaksistaan ruumaan vaan yksi laukku. Nopea tsekkaus kuitenkin osoitti että jännitys oli ihan turhaa: TK:lla matkatavaraa saa 30 kiloa yhtä matkustajaa kohden, eikä meidän 21,5 kiloa ollut edes lähellä sitä.

Täytyy myöntää että paluumatka economyssä vähän irvistytti, sillä busineksen kokemus oli vielä tuoreena mielessä eikä economyn penkit varsinaisesti huutaneet meidän nimiä. Siinä vaiheessa oli kuitenkin turha nostella pikkurilliä pystyyn, sillä olihan sitä tavallisessa luokassa matkustettu aina aiemminkin, eikä tämä olisi mitenkään erityisen vaativa suoritus. Ja 163-senttisellä on kuitenkin mahdollista saada ihan mukavat oltavat, mitä yritinkin miettiä kovasti.

Ehdittiin jo asettua taloksi ja napata ekat selfiet rattoisan lentomatkan alkajaisiksi, kun lentoemäntä tuli kyselemään meidän lentolippuja ja hetken päästä pyysi tulemaan kamoinemme mukaansa. Vastaavaa ei oo tapahtunu mun kohdalla koskaan aikaisemmin, ja naureskeltiinkin siinä että nyt meidät joko heitetään ulos koneesta ja jätetään Singaporeen tai ohjataan muille paikoille. Onneksi kyseessä oli jälkimmäinen tilanne, ja saatiin uudet paikat, busineksesta! Mikä munkki!

Vielä vertailun vuoksi: Karimille ostetut economy-luokan edestakaiset Helsinki–Singapore-lennot maksoi 519 euroa, kun taas vastaava matka Turkishin busineksessa näyttäisi maksavan noin 2 700 euroa.

Jos matkailussa laatu korvaisi mulle määrän, olisin varmasti valmis satsaamaan tuon summan lentomatkaan helposti. Toistaiseksi kuitenkin aika ja mahdollisuudet on mun puolella, mistä syystä etsin edelleen ne edullisimmat lennot, vaikka kieltämättä yksi kokemus kunnon bisneksessä takaa taatusti sen, että jatkossakin economyn puolella saattaa vähän irvistyttää, ainakin pitkillä lennoilla.

19 Kommenttia

yhdysvallat

Halvalla New Yorkiin: Icelandairin lennot

sunnuntai, joulukuu 3, 2017

Merkittävin syy sille, että päätin lähtä vaan neljäksi päiväksi niinkin kauas kuin New Yorkiin, oli halvat lennot. Työkaverini bongasi loppukesästä superedulliset lennot Nykiin: Icelandairin kyydissä edestakaiset lennot Helsingistä 340 eurolla. Kun päivät natsasi täydellisesti pidennetylle viikonlopulle vain muutamaa päviää ennen synttäriäni, ei 30-vuotismatkaa tarvinnut juurikaan miettiä. Oli pakko lähteä!

New York oli toki ollut mielessä pitkään, sillä edullisia lentoja kaupunkiin on melkeinpä jatkuvasti tarjolla. Seuraan lentojen hintoja paitsi jatkuvan Amerikka-kuumeen myös työni vuoksi jatkuvasti, ja viimeisen reilun vuoden aikana oon todennut sen, että hinnat ovat tulleet ilahduttavasti alas. Esimerkiksi reilut puolitoista vuotta sitten kun käytiin Karimin kanssa San Franciscossa, maksettiin Deltan lennoista 320 euroa. Noin halvat hinnat tuntuivat vielä jokunen vuosi sitten täysin uskomattomilta, mutta ovat nykyisin lähes jokapäiväisiä. Kuukauden sisällä oon bongannut Nykiin lentoja kakkosella alkavalla numerolla, ja se on kyllä ihan käsittämättömän halpaa.

Odotin Icelandair-kokemusta tosi kovasti, sillä konsepti oli paketoitu varsin käytännölliseksi: muutaman tunnin lento Helsingistä Reykjavikiin, noin tunnin vaihto ja sitten kuusi tuntia New Yorkiin. Finnairin suorat lennot veisivät Nykiin noin kahdeksassa tunnissa, mutta täytyy myöntää, että pieni jaloittelu tuossa matkan välillä oli oikein sopiva, varsinkaan kun se ei vienyt kokonaismatka-aikaa kahta tuntia pidemmäksi.

Matkustettiin Sannan kanssa Icelandairin perusluokassa, jonka hintaan sisältyy yksi ruumaan laitettava laukku mutta ei aterioita. Otin sen haasteena ja tein itselleni ehkä tähän mennessä eeppisimmät eväät: jäätävän kokoinen pussisalaatti (joka oli muuten superhyvä!), rutkasti tuoretta ananasta, kauraleipää sekä lemppari protskupatkukka. Näillä pärjäsi tosi mainiosti kaksi pitkää lentoa, jopa mun kaltainen suursyömäri.

Ei hoksattu Sannan kanssa lentoja varatessa että oltaisiin voitu tehdä paikkavaraukset heti kun oltiin ostettu lennot, sillä tajuttiin koko asia vasta paria viikkoa ennen lähtöä. Silloin kaikki ikkunapaikat oli pitkiltä lennoilta varattu, joten otettiin meille paikat keskellä olevalta penkkiriviltä. Varattiin molemmille käytäväpaikat, jolloin keskelle jäävälle paikalle saattaisi tulla joku, mutta oletettavasti se kuitenkin olisi se vihoviimeinen valinta. Suunnitelma toimi mennessä mutkattomasti, ja saatiinkin rutkasti tilaa, kun istuttiin kuin kuninkaat kaksistaan kolmella penkillä. Palatessa kone oli täynnä, mutta saatiin ongelmitta vaihdettua keskellä istuvan kanssa paikkaa, sillä kukapa haluaisi istua kuutta tuntia keskipaikalla ystävysten välissä?

Helsingin ja Reykjavikin välisille lennoille saatiin ikkunapaikat, mikä oli superkiva!

Lentokokemus oli oikein positiivinen, ja viihdetarjonta hyvä. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa että taisin katsoa vaan yhden leffan sekä mennessä että tullessa. Muuten lennot meni nukkuessa ja hommia läppärillä painaessa, sekä tietysti Sannan kanssa jutellessa.

Oli siisti päästä testaamaan tuo yhteys ja huomata miten kätevä välilasku parhaimmillaan on! Ens kerralla kun nappaan vastaavat superedulliset lennot pitää vaan muistaa, että paikat voi varata hyvissä ajoin jotta sitten pääsis näkemään vielä maisemiakin.

0 Kommenttia

Matkailu

Lentokokemus Aeroflotilla: tällaista oli venäläisyhtiön kyydissä

sunnuntai, joulukuu 25, 2016

Lensin Aeroflotilla lapsena Helsingistä Beirutiin, ja matkaan sisältyi koneenvaihto Moskovassa. Lento oli painajaismainen: vanha venäläinen lentokone tärisi ja rytisi koko matkan ajan, ja istuimme aika takaosassa konetta, ja se oli äänekkäin kone missä olen koskaan istunut. Pientä nitinää ja natinaa kuului jatkuvasti, ja mietittiin koko perhe että kohta kone hajoaa. Se oli kaikkea muuta kuin nykyajan hienot matkustajakoneet.

Moskovan lentokenttä oli oma lukunsa, se oli sanalla sanoen aivan hirveä. Siellä oli kauppoja ja ravintoloita, mutta ne kaikki olivat uskomattoman kalliita. Penkkejä ei ollut missään, ja jouduimme istumaan kylmällä kivilattialla, kun meillä oli todella pitkä vaihto. Siihen aikaan ei ollut nettiä tietenkään, mutta eipä olisi ollut tietokonetta tai älypuhelintakaan. Kenttä oli likainen, hullun kylmä ja aivan kauhea. Palvelu oli todella surkeaa. Toivoin etten enää koskaan joutuisi Moskovan lentokentälle tai Aeroflotin lentokoneeseen.

Näin kertoo armas matkakumppanini Karim Aeroflotin-muistoistaan reilun kymmenen vuoden takaa. Tuo venäläisyhtiö on ollu meidän matkataloudessa pannassa vuositolkulla, eikä missään vaiheessa oo tullu kyseeseenkään että lennettäisiin yhtään minnekään Aeroflotilla. Nyt kuitenkin auringonkaipuu voitti lapsuuden traumat, ja päädyttiin lopulta buukkaamaan lennot Aeroflotilta. Mietittiin pitkään Aeroflotin ja Air Chinan välillä, sillä molemmilla oli suunnilleen samanhintaiset lennot, noin 600 euroa yhdeltä, mutta Aeroflotilla oli yks välilasku vähemmän ja hemmetin paljon paremmat lentoajat. Siispä ei auttanut muu kuin laskea leuka rintaan, varata Aeroflotin lennot ja varautua pahimpaan.

Toki mun asenne oli jo ennen lentoa huomattavasti positiivisempi, sillä olin kuullut paljon kehuja Aeroflotista. Tällä kertaa päästiin molemmat yllättymään, ja vielä positiivisesti, sillä ainakin kahden lennon perusteella Aeroflot oli oikein mainio lentoyhtiö.

Helsinki–Moskova-lennolla selvisi, että yhtiöllä on yks maailman nuorimmista kalustoista ja sen kyllä huomasi myös koneessa, sillä se oli tosi siisti ja uutuuttaan hohtava. Kieltämättä siniset penkit toi aika vahvat Ryanair-vibat, mutta se olikin ainoa lennolla häirinnyt juttu. Saatiin vieläpä ihan ruoaksi luokiteltavat eväkset lennolla, vaikka se ei reilua tuntia kauempaa kestänytkään. Teefanina olin superyllättynyt, sillä Aeroflot on toistaiseksi ainoa kokemani lentoyhtiö, joka tarjoilee vihreää teetä! Siinä jos missä on räikän paikka.

Meidän Moskovan-koneenvaihto oli tietysti ihan helkkarin pitkä, ja palloiltiin kentällä kokonaiset kuusi tuntia. Siinä ajassa ehdittiin todeta siellä olevan penkkejä, ilmainen ja mikä parasta rajaton langaton verkkoyhteys sekä niitä samoja tax free -myymälöitä mitä kaikilla muillakin lentokentillä. Terminaalien väliset erot oli valtavia, sillä esimerkiksi meidän terminaali oli superkämänen, kun taas viereinen oli huomattavasti modernimpi ja valoisampi. Ei siis tarvinnut juuri miettiä missä terminaalissa sitä sen kuusi tuntia vietti. Iso plussa vielä vesipisteistä, joita kentällä oli lukuisia. Ei siis tarvinnut budjettimatkailijankaan kuolla janoon!

Moskova–Bangkok-lennolle astuessa suu loksahti auki. En olis voinu kuvitella Aeroflotin koneen olevan niin siisti! Koneen väritys oli muiden yhtiöiden sisustuksesta tuttu valkoinen, ja tunnelma oli heti merkittävästi harmonisempi. Paikoilla odotti vielä viltin, tyynyn ja silmälappujen lisäksi tohvelit, mitkä teki matkasta huomattavasti mukavamman kun vessareissulle ei tarvinnut konkoilla kenkiä jalkaan.

Viihdejärjestelmä toimi moitteettomasti ja leffatarjonta oli hyvä, mutta kuulutuksia oli tosi paljon. Lisäksi meidän kone lähti aika myöhässä, ja mun ensimmäinen leffa loppu aika nopeasti nousun jälkeen. Pisteet kuitenkin siitä, että leffan pystyi aloittamaan jo koneen ollessa maassa, joten odotteluaika sujui melko rattoisasti.

Aeroflotin lentokoneruoka oli oma lukunsa. Me kirottiin päivää ennen lentoa kun hoksattiin ettei oltu tajuttu tilata erikoisaterioita ajoissa, ja nostettiin peukut pystyyn. Se oli kuitenkin vähän turhaa, sillä tarjolla oli useampi vaihtoehto mistä valita. Kouraan iskettiin kierroksen aluksi menut aivan turkkilaisen tapaan, mutta se mikä oli huikeaa olivat ruokalistaan kirjatut ruokien ravintoainepitoisuudet. Annosten kokonaisenergia sekä rasva- ja hiilaripitoisuudet oli merkattu ruokalistaan, joka ohjasi tekemään itselle sopivia valintoja. Tämän kun saisi jokaiselle lentoyhtiölle, ihan mahtava juttu!

Reilun yhdeksän tunnin mittaiseksi venynyt lento Bangkokiin sujui venäläisen kyydissä siis oikein mukavasti, ja ainakin noiden kahden lennon perusteella voin suositella Aeroflotia lämpimästi. Paluumatkalla parasta on vaan reilun tunnin vaihto Moskovassa, sillä vaikka se ei mikään superkämänen kenttä ollutkaan, ei se mikään Singaporen Changikaan (hah, missä en oo ees käynyt mutta käytän siitä huolimatta vertauksena) ollut.

Löytyykö ruudun takaa muita Aeroflot-ennakkoluuloisia, tai vaihtoehtoisesti yhtiölle lämmenneitä? Olis mukava kuulla muidenkin kokemuksia yhtiöstä, eli laitahan näppis laulamaan!

30 Kommenttia

Matkailu

Luksustason lähtö lomalle

sunnuntai, elokuu 28, 2016

Yhteistyössä Finnair Premium Lounge

Ennen Azerbaidžanin-matkaa päästiin nauttimaan kunnon lomalle lähdön tunnelmasta, kun Helsinki-Vantaalla suunnattiin turvatarkastuksen jälkeen lähtöportin sijaan lentokenttäloungeen. Lounge on paikka, jossa pääsen vierailemaan ihan liian harvoin, mutta aina kun sitä herkkua pääsee maistamaan, osaa siitä olla joka kerta yhtä mielissään.

Tällä kertaa suuntana ei ollut aivan mikä tahansa lounge, vaan Helsinki-Vantaan non-schengen-alueelle hiljattain avautunut Finnair Premium Lounge, jonne ei ole asiaa millään muulla kuin vippikutsulla tai oikean värisellä kortilla. Tällä kertaa meillä oli noista ensimmäinen ja se jos mikä tiesi paikkansa, sillä täytyy myöntää että sekä mulla että lehmänhermoisella reissukumppanillani alkoi olla hermot melko kireällä turvatarkastusta edeltäneen kärsimättömän odottelun vuoksi. Voitte kuvitella kuinka kyrsi seisoskella lähtöselvitysjonossa mummojen kanssa kun tiesi, että senkin ajan olisi voinut viettää rennosti loungessa.

Noh, loputtomalta tuntuneen jonottelun jälkeen saatiin viimein boarding passit kouraan ja päästiin turvan sekä passintarkastuksen läpi ja lopulta porttien 36 sekä 37 välissä sijaitsevan loungen ovelle.

Tämä kyseinen lounge nousi maailmanmaineeseen tai ainakin kansainvälisten julkaisujen otsikoihin sen avautuessa, sillä loungessa on sauna, ja kansainväliset lentomatkustajat kokivat perisuomalaisen saunakulttuurin lounge-tiloissa ilmeisen omituiseksi asiaksi. Koska valtaosa lentokentälle varatusta ajasta menikin jonossa seisoskellessa, saunapyyhkeet jäi tällä kertaa testaamatta ja saunan löylyt kokeilematta, mutta täytyy toivoa että tähän avautuu vielä mahdollisuus. Keskityttiin sen sijaan fiilistelemään loungen rauhallista tunnelmaa ja ruokia, jotka oli oikein mieluisia.

Premium-lounge tarjoaa mainoslauseiden mukaan ”gourmet-tason” ruokaa, ja kieltämättä täytyy tässä vaiheessa todeta, että tarjoilut oli sata-nolla parhaimmat, mitä oon missään lentokenttäloungessa päässyt maistamaan. Toki ne on hyviä muissakin Helsinki-Vantaan loungeissa, mutta tässä ne oli kyllä aivan omaa luokkaansa.

Rakastan sitä että loungeissa tarjoillaan paikallisia erikoisuuksia, ja ilahduin kyllä valtavasti viimeistään siinä vaiheessa, kun tiskillä oli iänikuisen karjalanpiirakan sijaan leipäjuustoa! Ruokavalikoima sisälsi alkuiltapäivästä paria erilaista keittoa sekä melko runsaasti erilaisia kylmiä ruokia. Leipäjuuston lisäksi tarjolla oli muun muassa kalaa useaa eri sorttia, monenlaisia salaatteja sekä tietysti marjoista valmistettua jälkkäriä. Sillä sai vatsan mukavasti täyteen just ennen lentoa, ja kiireestä huolimatta ehti ihan hyvin käydä vielä santsaamassakin, onneksi.

Tässä loungessa, kuten molemmissa muissa vierailemissani Finnairin loungeissa, oli mukavan rauhallinen tunnelma. Asiakaspaikkoja on reilut 120, ja tuolloin ehkä puolet niistä oli käytössä. Meidän lisäksi rentoihin nojatuoleihin oli uppoutunut niin bisnesmiehiä kuin lapsiperheitäkin, ja oli ilahduttava nähdä miten meidänkään ei todellakaan tarvinnut nolostella loungessa, sillä ei kyllä reissureleinemme erotuttu muusta reissukansasta aivan yhtään.

Siinä missä lentoaseman Schengen-puolella sijaitseva lounge on todellinen labyrintti ja sokkelo, oli tämä lounge aika selkeä ja tosi helposti hahmotettavissa. Parista-kolmesta erilaisesta tilasta koostuvassa loungessa oli monia rauhallisia soppeja, lapsille oma leikkipaikka, tietokonealue ja se kaikkein suosituin tila, mistä avautui näkymä suoraan kiitoradalle. Se oli meidän tuurilla tietysti aivan tukossa, joten nousevien ja laskeutuvien lentokoneiden ihmettely jäi meidän osalta tällä kertaa sinne lennolle, eikä päästy fiilistelemään kiitoradan elämää vielä tuossa vaiheessa.

Omaksi suosiksi loungessa nousi tunnelman lisäksi ruoka, joka todellakin oli ihan huippua. Leipäjuusto ja savulohi veti pisteet kotiin, vaikka oonkin tosi helposti tyytyväinen, väittäisin että nuo eväkset kelpaa taatusti rantuimmallekin matkailijalle.

Ja kyllä harmitti kun boarding passissa lukenut koneeseennousuaika alkoi olla käsillä eikä meillä auttanut muu kuin pakata kamat kasaan ja poimia muutamat Fazerin siniset vielä taskuun muistuttamaan lounge-vierailusta. Loppuilta sujuikin sitten lentokoneessa aina myöhäiseen yöhön asti, joten kovin paljon parempaa lähtöä matkalle ei olis enää voinu järjestää.

11 Kommenttia

Older Posts