Ihanaa syyskuuta kaverit! Nyt se lähtee, tykättiin siitä tai ei. Onneksi syksyn voi aloittaa omalla lempiaiheella ja siitä syystä jauhan tänään ruuasta. Siihen on myös toinen syy, nimittäin Instagram travel thursday, joka on laittanut mun vatsan kurnimaan koko päivän selatessani toinen toistaan herkullisemmilla ruokakuvilla varusteltuja postauksia milloin mistäkin päin maailmaa. Ei huono aihe!
Ajattelin lähestyä päivän teemaa Azerbaidžanin näkökulmasta, sillä toissareissun ruoka-asiat on vielä melko tuoreena mielessä. Kuten aina, me syötiin matkan aikana todella vähän ravintoloissa sillä todettiin löytävämme ne kaikkein herkullisimmat jutut sieltä mistä paikallisetkin, eli ruokakaupoista, minne tuhlattiin ne vähän manaattimme, joita oltiin lentokentältä löytyneestä automaatista aamuyön tunteina nostettu heti lennon laskeutumisen jälkeen.
Ensimmäiset kosketukset azerilaiseen ruokaan saatiin tietysti ensimmäisenä aamuna, kun oli hotelliaamiaisen aika. Tarjolla oli vaikka mitä, ja paikalliseen tyyliin ilmeisesti hyvin tyypillisesti kuuluen buffan lisäksi aamiaiseen sisältyi myös mahdollisuus tilata ruokia listalta – luksus, josta joutui Suomessa maksamaan tavallisesti erikseen. Tarjolla oli aika paljon perinteisiä aamiaisjuttuja, mutta kausi näkyi ruokapöydällä selvästi. Oli päivittäin vaihtuva hedelmävalikoima, superherkullisia taateleita sekä saksanpähkinöitä. Matkan aikana opittiin myös, että paikallisiin aamiaisherkkuihin kuului myös tomaattimunakas ja mannapuuro, joista molemmat maistui aivan taivaallisen hyviltä.
Aamiaisten lisäksi oltiin aika pitkälle kauppojen tarjonnan varassa, ja sitä laatua riitti. Pienten kulmakauppojen suurissa eteisissä oli lähes kaikkialla valtavat hedelmäkaupat, joista pystyi ostamaan kauden herkkutuotteita aivan pilkkahintaan. Tarkkoja hintoja en enää muista, mutta en varmasti valehtele kovin paljoa, jos sanon esimerkiksi nektariinien ja viinirypäleiden olleen tuolloin kaudessa ja maksaneen kilolta noin 80 senttiä. Tuoreet taatelit maksoivat 60 senttiä kilolta, ja saksanpähkinät kuutisen euroa.
Hedelmien lisäksi meillä kului aika paljon maitotuotteita, ja ostettiinkin kaupasta melkein joka päivä paikallista Milla-merkin jogurttia (piti oikein lähettää kuvaterkut Pingviinimatkojen Millalle, kun ekan kerran löysin merkin jätskihyllyn kaupassa) ja riiputettua rahkan tyylistä maitotuotetta, joka oli tuttu myös Viron-matkoilta. Myös paahdetut auringonkukansiemenet oli osa jokapäiväistä hotellihuoneessa syötyä spurkuillallista.
Ravintolassa käytiin kerran, ja silloin syötiin aivan mainota munakoisotahnaa, jossa oli mun muassa persiljaa ja paprikaa. Vaikka en tavallisesti munakoisosta saati persiljasta välitä aivan alkuunkaan, oli tuo kombo aivan taivaallisen hyvä. Muu ruoka oli ehkä vähän mitäänsanomatonta, vaikka puljuna olikin Tripadvisorissa maasta taivaaseen ja takaisin kehuttu Firuze-ravintola.
Tämän verran me päästiin matkan aikana tutustumaan azerilaiseen keittiöön. Se painottuu todella paljon leipään, mikä vähän hillitsi kiinnostusta sillä noh, leipä on aina leipää, riippumatta minne menee. Siispä keskityttiinkin nauttimaan enemmän kauden kasviksista ja se kannatti, sillä en kyllä muista oonko koskaan syönyt niin hyviä hedelmiä!
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus. Suomessa sitä vetävät RIMMA+LAURA-matkablogin kaksikko sekä Travellover-Annika ja Muru Mou -blogin Terhi. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @inkakha.
