Leikiteltiin ennen juhannusta ajatuksella, että mitä jos ei ostettaisikaan matkoja Ouluun vaan jäätäisiinkin viettämään keskikesän juhlaa Helsinkiin. Noin puolen sekunnin ankaran ja tutkiskelevan pohdinnan jälkeen todettiin kuitenkin että tämä on mainio mahdollisuus piipahtaa pitkästä aikaa pohjoisen kotikonnuilla, joten etelän kaupunkijuhannus sai siis vielä odotella.
Toisin kuin varmaan 70 prosenttia juhannuksen viettoon matkustavista, me lähdettiin reissuun vasta perjantaina. Se oli aika nappi valinta, sillä vältettiin torstain ruuhkapiikit ja saatiin valmistella lähtöä kaikessa rauhassa. Helsinki-Vantaa oli perjantaiaamuna suhteellisen tyhjillään, ja kun istuskeltiin Norwegianin täydessä lentokoneessa ja ikkunasta näkyi vaan harmaa vesikeli, en voinut odottaa koneen laskeutumista Ouluun. Siellä meitä odottikin mahtava auringonpaiste, joten kotiin kelpasi tulla.
Olin käyny Oulussa viimeksi pääsiäisenä, joten olihan se jo aikakin! kuten joulu ja pääsiäinen, myös juhannus oli aika tarkasti aikataulutettu, sillä aikaa oli rajallisesti ja paikkoja joissa piti käydä loputtomasti. Perjantaina suunnattiin ensimmäisenä Karimin isoisän luo, jossa aloiteltiin myös edellisjuhannus. Siellä luvassa oli savusauna ja kesän ekat grillailut, eikä maalaisjuhannusmiljöö siitä juuri olis voinu enää parantua. Kuulumisten lisäksi päästiin myös kuulemaan tarinoita Libanonista, mistä puoli perhettä oli palannut juuri paria päivää aikaisemmin.
Supervaloisan yöttömän yön jälkeen suunnitelmiin tuli ensimmäinen muutos, kun ei mentykään meidän mökille. Oltiin kuitenkin päätetty että käydään tsuumailemassa Iso-Syötteen tunturimaisemia, ja niin tehtiin vaikka se tarkoittikin aika pitkää lenkkiä. Matkalla Syötteele pysähdyttiin kuitenkin vielä Kiimingin Koitelissa, sillä käytössä olleesta autosta piti ottaa kaikki irti.
Koitelin kosket on kyllä yks hienoimpia Oulun seudun paikkoja, ja en voi muuta kuin ihmetellä miten onnistuin missaamaan ne niin pitkään. Kävin siellä ekan kerran nimittäin vasta vuonna 2006, eikä sen jälkeenkään siellä oo ihan hirveän monesti tullut käytyä. Viimeksi kuitenkin viime kesänä, kun kaverit olivat sen verran ystävällisiä, että polttaritohinoissa työnsivät munt koskeen.
Nyt vierailu sujui hivenen kuivemmissa tunnelmissa, ja aika moni muukin oli juhannuspäivänä piipahtamassa Koitelissa. Aurinko pistoi melko kirkkaalta taivaalta, ja melkein kaikki alueen nuotiopaikat oli täynnä. Riippusillallakin oli vaikka miten paljon väkeä.
Kierrettiin hetken aikaa Kosken ympäristössä, kunnes oli taas aika jatkaa matkaa. Porhallettiin Kuusamontietä suoraan Syötteelle asti, ja matkan varrella nähtiin aika monta poroa. Onnistuttiin välttämään tokat, mutta jouduttiin myös todistamaan porokolaria, kun yksi kaveri oli joutunut pakettiauton töytäisemäksi.
Meilläkin meinas olla aika tukalat paikat matkalla, tosin eri syystä. Siinä kun ajettiin ylämäkeen kohti tunturia, bensavalo meni uhkaavasti punaisen puolelle ja hupeni aikamoista vauhtia. Perillä piti paniikkigooglettaa lähin huoltoasema, sillä epäiltiin että polttoaine ei varmaan olis riittäny Pudasjärvelle saakka. Kartan mukaan Syötteellä oli onneksi oma bensa-asema reilun viiden kilsan päässä, joten päätettiin käydä lähtiissä siellä tankilla. Päästäis ainakin kotiin saakka.
Syötteen vierailua ei varsinaisesti voi miksikään urheilusuoritukseksi sanoa, sillä jätettiin auto parkkiin huipulle hotellin eteen ja käveltiin muutama sata metriä rinteelle syömään eväitä. En ollut käynyt Syötteellä aikaisemmin muina vuodenaikoina kuin talvella, joten rinteeltä avautuvat maisemat saivat ihmeen kaupalla myös munt hiljaiseksi.
Eväsretki tunturissa tarjosi ehkä koko juhannuksen parhaat ruokailumaisemat.
Paluumatka vedettiin vapaalla vaihteella ja maaston tasauduttua bensatankissa olikin yhtäkkiä taas vaikka kuinka paljon jäljellä, joten tehtiin viime metreillä u-käännös ja palattiin takaisin Pudasjärven suuntaan. Muistan meillä käyneen vastaavan tilanteen edellisellä jenkkireissulla myös Coloradossa, kun ajettiin kohti Mesa Verdeä, ja ylämäessä auton bensatankki huusi tyhjyyttään ja me mietittiin että mitähän tästäkin tulee, kun huoltoasemia ei ollut lähimainkaan. Alastulomatkan jälkeen kävi tuolloinkin sama juttu ja tankin lukemat tasaantui, joten tälläkin kertaa hötkyiltiin ihan turhaan.
Syötteeltä ajettiin sitten koti Yli-Iitä, missä vietettiin pari päivää mun perheen luona. Käytiin moikkaamassa naapurin lehmiä ja oltiin sääskien syötteinä, kuten noilla nurkilla on tapana tähän aikaan vuodesta olla.
Viimeiseksi yöksi palattiin vielä Ouluun, ja meidän kiertue sai päätöksensä. Vaikka reissu oli pikainen, ehdittiin siitä huolimatta käydä vielä reeneissäki, mikä oli kieltämättä yksi juhannuksen monista kohokohdista. Se vierailu muistutti, että taas ollaan siinä mahtavassa tilanteessa, että meillä on monta kotiseuraa, sillä vastaanotto oli kieltämättä yhtä mahtava, kuin kotiin olisi tullut.
Vierailu pohjoisessa oli siis yhtä mahtava kuin aina, ja seuraavaa kertaa ei onneksi tartte odottaa ihan niin pitkään kuin nyt, sillä piipahdetaan kotikonnuilla kesälomalla elokuussa. Sitä varten meillä odottaa piletit Onnibusin kahdeksan tunnin bussimatkalle, joten saa nähä.
Eng: This is how my midsummer looked like.
