Apua, mitä ihania ruokakokemuksia pääsin taas pitkästä aikaa kokemaan oikein roppakaupalla, kun seikkailin muutaman päivän Berliinissä. Tässä vaiheessa lienee aiheellista antaa taas varoituksen sana: jos et oo just käyny jääkaapilla, voi olla että tämä postaus herättää hillittömän himon alkaa osoitella kättä kohti jääkaapin ovenripaa.
Meillä oli reissukaverini Miian kanssa hyvin vähän suunnitelmia viikonlopulle, ja päällimmäinen tavoite olikin pääasiassa vaihtaa kuulumisia, kuljeskella ympäriinsä sekä tietysti syödä. Se, että ruokapostaus on ensimmäinen mitä tuolta viikonlopulta julkaisen, kertoo oikeastaan kaiken oleellisen viime päivistä.
Reissu oli täydellinen tyttöjen irtiotto, sillä parin päivän aikana ei ollut stressin häivääkään, kun vaan iisisti kuljettiin kahvilasta ravintolaan ihan vaan vetääksemme sama rundi hetken päästä (kun nälkää oli kerätty taas vähän aikaa) uudelleen. Viikonlopun säät oli melko kehnot siinä mielessä, että aurinko näyttäytyi ehkä hetken verran, mutta enemmän kahlattiin vesisateessa tai odoteltiin loputtomiin auringon vilahtavan pilviverhon välistä. Eipä silti tehnyt mieli juuri valittaa säästä varsinkaan, kun nälkä ei todellakaan ollu!
Me majoituttiin kolme yötä Prenzlauer Bergissä sijainneessa Airbnbssä, ja tää oli mun ihka ensimmäinen kerta, kun yövyin Airbnbssä niin, että myös hostit oli paikalla. Kokonaisen asunnon sijaan buukattiinkin pelkkä huone, sillä myös Berliinissä kärsitään aika paljon Airbnbn aiheuttamasta järjettömästä vuokrien noususta, eikä haluttu tukea ammattimaisesti asuntoa vuokraavaa Airbnb-yrittelijää, vaan koettiin tuo eettisemmäksi vaihtoehdoksi. Ei kuitenkaan käytetty asunnon keittiötä, vaan aloitettiin kaikki reissuaamut jossain muualla.
Ensimmäinen aamiainen syötiin omassa naapurustossa, Prenzlauer Bergissä sijaitsevassa Betty’n Caty -kahvilassa. Supersuloinen kahvila oli lauantaiaamuna aivan täynnä siitäkin huolimatta, että vieressä olevat paikat olivat melko tyhjillään. Tämä oli selvästi paikka, mihin kannatti tulla. Olin saanut vinkin siitä Berliinissä asuneelta työkaveriltani, joka selvästi tiesi parhaat ruokapaikat.
Meillä ei ollut varausta, eikä täpötäydessä kahvilassa ollut tietenkään tilaa sisällä, joten päädyttiin nautiskelemaan ensimmäinen Berliinin-aamupala pihalla. Aurinko ehkä oli jossain siellä paksun pilvipeitteen takana, mutta onneksi Berliinin syksy ja pyötään kannettu puuro lämmitti sen verran, että aamiainen oli tosi miellyttävä. Yhdeksän euron puuroannos tuntui kieltämättä hieman tyyriiltä kaupungissa, jota kehutaan erityisesti edullisesta hintatasosta, mutta tuossa hetkessä sen maksoi mielellään varsinkin, kun puuro oli tosi hyvää! Nautin kahvilassa myös reissun ainoaksi jääneen inkivääriteen, jota muuten oli tarjolla lähes kaikkialla.
Lauantain aamiaisella pärjättiin pitkälle, ja lopulta käytiin vaan päivällisellä. Oltaisiin tosi kovasti haluttu nousta Bikini Berlin -ostoskeskuksen yhteydessä toimivaan 25th hotellin katolla olevaan Neni-ravintolaan, mutta koska oltiin jätetty sekin pöytävaraus tekemättä, oli meidän tyytyminen ostoskeskuksen katolla olleeseen Super-konseptiliikkeeseen, joka oli supertrendikkäästi paitsi ravintola ja kahvila myös kauppa.
Ruokalistalla oli pieniä annoksia, joita meitä kehotettiin nappaamaan nälän suuruudesta riippuen kahdesta neljään. Mää pelasin varman päälle ja tilasin vaan kaks, salaatin ja kana-annoksen, jotka olivat kyllä aivan riittäviä. Meinasin tosin hajota syvässä lasipurkissa tarjottuun salaattiin, joka aluksi lenteli joka paikkaan ja oli lopuksi vaan tosi hankala syödä. Ruoka oli kuitenkin tosi hyvää, mutta esillepanon käytännöllisyys ei ehkä ollut aivan ykkösluokkaa. Niin tai näin, Super oli ihan hyvä, joskin melko kallis, valinta tuolle illalliselle.
Sunnuntaina pelattiin vähän paremmin ja varman päälle, sillä aloitettiin aamu vanhalla tutulla. Edellisreissulta tutuksi tullut The Bowl -ravintola ei pettänyt tälläkään kertaa, ja ravintolan aamiaislistalta löytynyt bread bowl oli täynnä ihan sairaan hyviä komponentteja, jotka hävis parempiin suihin hetkessä. Tilasin kaveriksi myös vihersmoothien sekä minttuteetä, ja siinä sadetta katsellessa oli kyllä tosi mukava vaan olla, höpistä ja nauttia ravintolan tosi kivasta tunnelmasta.
The Bowl on pääosin raakaa ja vegaanista ruokaa tarjoileva ravintola, mutta on ruokalistalla myös monia kypsennettyjäkin juttuja. Nimen mukaisesti niiden juttu on kulhoissa tarjoiltavat annokset, jotka on kaikessa helppoudessaan ainakin mun mieleen. Ravintolan siemenleipä on to die for, ja kaikki mitä oon kummallakin kerralla maistanut siellä, on ollu ihan tajuttoman hyvää. Tähän siis todella vahva suositus!
Aamiaisen jälkeen mulla jäi tosi paljon tekemään mieli kakkua, ja otettiin tavoitteeksi löytää Berliinin parhaat raakakakut, tai ainakin niiltä osin mitä sunnuntaiaukiolot antoi myöten. Päädyttiin lopulta Rawlicious-ravintola-kahvilaan, joka tuli vastaan kaikissa Berliinin raakakakkuja käsittelevissä julkaisuissa.
Tilasin itelleni myös elämäni ensimmäisen golden milkin eli kurkumalatten, mitä oon halunnut maistaa jo tosi pitkään! Sen kylkeen otin suklaakakun, joka tosin oli jopa mulle liian makea, eikä missään nimessä edes parhaimmistoa niistä raakakakuista, mitä oon maistanut. Makeannälkä kuitenkin lähti, ja kurkumalatte oli ihanaa, eli vierailu oli kuitenkin aivan onnistunut varsinkin, kun nähtiin aurinko ensimmäistä kertaa ravintolasta poistuttuamme!
Kakkujen jälkeen oli pakko kävellä ympyrää vähän aikaa, sillä meillä odotti hetken päässä pöytävaraus, ja nälkää piti todellakin vähän houkutella. Buukattiin pöytä niin ikään edellisreissulta tutusta The Bird -hampurilaisravintolasta, jonka burgerit oli niin tajuttoman hyviä, että mun piti päästä sinne uudestaan.
Ruokalistalla oli tosi herkulliselta kuulostava linssi-kesäkurpitsaburgeri, ja vaikka olinkin päättänyt jo etukäteen tilaavani saman signature burgerin kuin aiemmallakin kerralla, päädyin lopulta testaamaan vegeburgeria. Saatiin ravintolassa ihan jäätävää palvelua tarjoilijalta joka tuli ottamaan meidän tilaukset, sillä siinä vaiheessa kun molemmat tilattiin kasvisburgerit, ripitti se meitä hetken siitä, että ei kai me nyt tosissaan tultu sinne syömään mitään kasvishampurilaisia. Tuijotettiin molemmat kimulia täysin hiljaa, sillä ei vaan voitu uskoa sen olleen tosissaan. Huhhei!
Tajusin muuten, että taisin tilata elämäni ensimmäistä kertaa kasvishapurilaisen, ja olihan se kyllä hyvä! Rakastan kesäkurpitsaa, joten tässä ei voitu mennä kovin pahasti pieleen, eikä menty. Hillitön määrä raneja oli liikaa kakkupalan vielä muistutellessa vatsassa, mutta burgeri hävisi kyllä nopeasti parempiin suihin. Ravintolasta siis edelleen vahva suositus, tarjoilijan jäätävistä kommenteista huolimatta!
Maanantaina jäin itsekseni Mipan suunnatessa työmatkalle Ranskaan, ja koin päivän ainoan mieleenpainuvan ruokahetken lounastapaamisessa. Meille oli varattu pöytä Spree-joen rannassa sijaitsevasta Katerschmaus-ravintolasta, joka oli avattu vasta toukokuussa. Melko erikoisella Holtzmarktin alueella on ihan hirveästi kahviloita, ravintoloita ja kaiken maailman bilepaikkoja ja se, että tapaamispaikaksi sovittiin jättimäinen discopallo kertoo paikasta melko paljon.
Katerschmaus oli tosi iso ja melko erikoinen ravintola, jonka sisustuksessa riitti yksityiskohtia. Erityistä oli myös se, että sisustusta ei saanut kuvata, ja mua kieltämättä vähän jännitti kaivaa kameraa edes ruoka-annoksen kuvaamista varten, vaikka se kuulemma olikin ok. Ravintola sijaitsee tosiaan aivan joen rannassa, ja on varmasti kesällä aivan ihana hengailupaikka. Ruoka oli tosi edullista ja hyvää, joten tämä paikka kannattaa pitää mielessä erityisesti, jos suuntaat Berliiniin kesällä!
Matkan viimeinen ruokaelämys oli tänään aamulla, kun konkoilin hotelliaamiaiselle hotellin yhteydessä toimivaan Commonground-kahvilaan. Perinteisen buffan sijaan mua odottikin kolmivaiheinen ruokalista, josta sai tilata kustakin kohdasta yhden. Valkkasin avokadotäytteisen hapanleivän hummuksella ja punajuurella, matkan viimeisen minttuteen sekä elämäni ensimmäisen kombuchan. Olin etukäteen vähän harmitellut pieneltä kuulostavaa aamiaista, mutta voi moro miten hyvä ja just sopivan kokoinen tää setti olikaan, nam!!
Vaikka kahvila sijaitsee hotellin yhteydessä, on se tietysti avoinna kaikille. Vierailun arvoisen siitä tekee paitsi hyvä ruoka myös kiva tunnelma ja erikoinen sisustus, minkä lisäksi myös kahvilan sisäpiha on varmasti erityisesti hyvällä säällä tosi ihana ja rento hengailupaikka.
Huh, mikä nälkä iski nyt, kun postaus on lopussa! En oo varmaan koskaan käynyt omalla lomalla noin paljon ravintoloissa ja kahviloissa syömässä, mutta Berliini sopi siihen tarkoitukseen just täydellisesti, sillä siinä kaupungissa riittää kiinnostavia, hyviä ja edullisia ruokapaikkoja vaikka päivän jokaiseen hetkeen. Tällä kertaa pärjättiin näillä, ja toivottavasti tuosta joukosta irtoaa myös vinkkejä Berliinin-reissua suunnitteleville. Viime vuoden Berliinin-matkan ruokasuosikit löytyvät kootusti aiemmasta postauksesta.
Onko näistä paikoista joku sulle tuttu?
