Puola

Kävin tosiaan alkuviikosta Gdanskissa pyörähtämässä, kyseessä oli neljän päivän työmatka, joka meni ihan kivasti. Reissu tuli tosiaan parin viikon varoitusajalla, joten ehdin ihan mainiosti valmistautua. Tässä vähän fiiliksiä Gdanskista, missä oli yllättävän kylymä!

Hengailin aika paljon vanhassa kaupungissa, koska se oli niin kaunis!

Tässä vähän sitä rönttöisempää puolta

Too much love, näitä sais tulla Ouluunki lissää!

Paikallinen jätskikiska oli vielä kiinni

Meikä rakastu puolalaisiin oviin! Miks meijän ovi ei oo tommonen?

Vanhan kaupungin toinen puoli, ei niin värikästä

VÄRIÄ

Koko reissu meni tosiaa aikamoisella tahdilla, sillä ohjelmaa oli riittävästi ja kun joka välissä piti olla jossain syömässä, ei kauhea näläkäkkään ehtiny iskeä reissun aikana. Gdansk oli mun mielestä ihan kiva paikka, en välttis ensimmäisenä sinne lähtis mutta ihan kiva siellä oli käydä.

Lensin sinne tosiaan Fincomm Airlinesin ensilennolla joka lennettiin siis maanantaiaamuna. Paluu oli vähän pidemmällä kaavalla, sillä tulin laivalla! Finnlinesillä matka kesti 22 tuntia, ja se meni yllättävän kivuttomasti buffettien, leffojen ja kasaantuneiden töiden avulla. Ja merimaisemia tuijotellessa! Mun hytissä oli mahtavan iso ikkuna, jonka edessä vietin aikamoisen tovin.

Meikä ihan vähän mielissään

Semmoinen oli siis Gdansk! Nyt niiden tekemättömien töiden pariin, huomenna mulla on opinnäytetutkielman loppuseminaari, joten viimeisiä viedään!

Toinen päivä Puolassa lähti käyntiin raskaan aamiaisen voimin, jonka jälkeen edessä oli jotain vielä raskaampaa, nimittäin vierailu keskitysleirillä. Olin henkisesti valmistautunu kohtaamaan kauheuksia, mutta koska oon aikaisemmin nähnyt myös kaikkien keskitysleirien äidin eli Aushwitz-Birkenaun, tämä keskitysleiri jätti mut yllättävän kylmäksi. Toki poistuin leiriltä suunnattoman ällötyksen vallassa, mutta tunteet olivat aika paljon vahvemmat AB:sta poistuessa. Suosittelen siis Stutthofin leiriä niille, jotka ovat liian herkkiä mennäkseen Auschwitziin. En kiellä, etteikö tuollakin kauheuksia tapahtunut, mutta ainakaan tuolla kierroksella niitä ei niin yksityiskohtaisesti tuotu naaman eteen kuten Auschwitzissä.

Ankeiden tunnelmien jälkeen sama fiilis jatkui, sillä suunnattiin maailman suurimpaan keskiaikaiseen linnaan. Pimeä keskiaika tuli hyvin esille linnassa kierrellessä, samoin se, miten kylmä linna on ollut talvella kun meinattiin nytkin jäätyä niissä huoneissa, missä ei ollu lämmitystä. Parin tunnin linnakiertelyn jälkeen vedettiin aikamoiset sapuskat naamaan ja heitettiin muu porukka lentokentälle.

Meikäläinen jäi tosiaan itekseen palloileen Gdanskiin vielä täksi illaksi, ja jotain kertoo se, että mun piti raahautua puoli kaheksalta hotellille, kun en enää yksinkertaisesti kyenny kävelemään saati jaksanu syödä tai juoda yhtään mitään. Aamulla tsekkaan vielä yhen paikan ja sitten my work is done ja voinki suunnata kevyin mielin kohti Gdyniaa ja Finnlinesin terminaalia.

Mua jännittää aika paljon tuleva laivamatka. 22 tuntia ylhäisessä yksinäisyydessä rahtilaivalla. Se voi olla melkoinen seikkailu. Siitä lisää myöhemmin, nyt unta palloon!

Nyt on nähty Gdanskia jo vähän. Tänään ei ollu kauheesti vapaata aikaa niin kiertelin vaan jonku pari tuntia tuossa keskustassa, kävin muutamassa kahvilassa ja koitin ettiä jotain kivoja paikkoja missä voi huomenna käydä, sillä aika monet oli jo kiinni. Talot on tosi värikkäitä ja ihmisiä on hullun vähän, ehkä johtuu tästä maanantaista.

Tänään mielenkiintoisia kokemuksia oli kirkossa uruilla soitettu komeankuuloinen versio vanhasta tutusta Jaakko-kulta-kipaleesta sekä kakkukahvit lentokentällä ensilennon kunniaksi. Huomenna meiningit onkin vähän ankeampia kun luvassa on keskitysleirimeininkiä, jos muistan ollenkaan Auschwitzin vierailun jälkeisiä fiiliksiä, niin silloin ei tainnu olla riemu katossa. Saapa nähdä miten käy.

Ja hauskaa on se että kun just eilen puhuin yksin matkustamisesta, niin nyt saan vähän matkaa reissataki yksin, nimittäin takas kotiin. Muut lähtee jo huomenna, ja meikäläinen jää tänne yksin vielä yheksi päiväksi. Sen sijaan että olisin palannu takas Helsinkiin tuttuun tapaan lentokoneella onki vaihtunu nyt rahtilaivaksi. Edessä on siis vuorokausi laivalla yksin omassa hytissä ilman ketään tuttua, saapahan ainakin rauhassa kirjoitella.

Huomenna lisää Puolaa!