Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Oulu

Oulu Suomi

Kesäloman aloitus Hailuodossa

maanantai, syyskuu 7, 2020

Kun loma alkoi, ei tiedetty vielä ollenkaan, mihin suuntaan lähdetään ja mitä tehdään. Lopulta ounastelujen mukaisesti vuokrattiin auto, ja kun keskiviikkona startattiin valkoisen vuokra-Opelin moottori kotipihassa, otettiin yksissä tuumin suunnaksi pohjoinen. Ilman sen kummempia suunnitelmia huristeltiin kohti kotikontuja, ja yhden Karimin isoisällä vietetyn yön jälkeen löydettiin itsemme Hailuodon mökiltä.

Siinä missä Ouluun oli luvattu pilvistä ja sateista, paistoi Marjaniemessä aurinko ja lämmintäkin oli 20 astetta. Käytiin matkan varrella tsekkaamassa Hailuodon uusien kauppiaiden myötä uudistettu K-Market ja päätettiin kattaa mökkilounas terassille. Viimeinen silaus – lämminsavustettu lohi – haettiin kalastajamökkien naapurissa sijaitsevasta kalasavustamo Hailuodon Halstarista.

Hailuodon saaritunnelmassa on jotain tosi erityistä, ja vaikka sitä ei päiväkävijänä tai mökkiläisenä saisikaan muuten osakseen, aistii sen kylällä ja kaupoissa paikallisten kanssa jutellessa. Se näkyy myös valikoimassa, sillä kaupoissa myydään paitsi paikallisia elintarvikkeita myös paikallisten taiteilijoiden ja kirjailijoiden teoksia. Esimerkiksi valokuvaaja Aki Roukalan valokuvateos, Sanna Roukalan kirjoittama kokoelma hailuotolaisten tarinoista sekä kirjailija Liisa Louhelan retkeilykirja olivat myynnissä K-kaupassa.

Me nautittiin hailuotolaislounas oman mökin terassilla, mistä avautuu kyllä aivan paras saarimaisema: istumapaikasta riippuen terassilta voi katsella majakkaa, horisontissa siintävää merta tai muita kalastajamökkejä.

Karimin isoisän mökki on alkujaan perheen isoäidin kalastajana toimineen isän peruja, ja on kieltämättä todellinen sukukalleus. Tällä kertaa se tarjosi meille erinomaisen aloituksen kesälomalle, kun yövyttiin aivan majakan tuntumassa.

Lounaan jälkeen päästiin nauttimaan rantatunnelmasta. Jep, vielä syyskuussa! Olin päättänyt kaivaa bikinit esiin jos ei muuten niin puhtaalla loma-asenteella, ja sen siivittämänä aurinkoisesta iltapäivästä saikin ilon irti oikein kunnolla. Marjaniemen syyskuu kuitenkin osoitti, että edes sisua ei juurikaan tarvittu, kun aurinko paistoi lämpimästi ja matalaan rantaveteen oli helppo totutella.

Rantapäivä tiesi paikkansa loman alkajaisiksi, sillä olin kieltämättä tosi harmissani jo etukäteen siitä, että todennäköisesti tällä kesälomalla rantahulinat jäis vaan haaveeksi ja uudet bikinit käyttämättä. Marjaniemen hiekka tuntui varmaan sen vuoksi aiempaakin pehmeämmältä ja tuulelta suojaisa poukama erinomaiselta lekottelupaikalta.

Päivä päättyi parhaalla mahdollisella tavalla: pihasaunalla. Mökin keskeinen sijainti ei oo paras mahdollinen niinä iltoina, kun rannan pitkospuilta valuu jatkuvasti jengiä aivan saunan edustalta, mutta matkailukauden päättymisen jälkeen siitä ei onneksi ollut huolta.

Mökin portailta avautuu suora näkymä majakalle, mikä alleviivaa majakkasaaren tunnelmaa entisestään. En oo koskaan aikaisemmin päässyt näkemään kun majakassa syttyy valo, joten oli erityisen kutkuttavaa odottaa pimeän tuloa ja valon syttymistä. Oon niin iltauninen, että jos mökki olisi sijainnut yhtään kauempana, olis tämä näkymä varmasti jäänyt näkymästä.

Puusaunasta ja reissun ainoasta yli 20 asteen yli kiirivästä aurinkopäivästä fiilistely ei varsinaisesti ollut sitä, mitä tältä reissulta odotin, mutta se on nyt sitä mitä saatiin. Ihan en oo vielä sinut tämän muuttuneen suunnitelman kanssa, mutta eiköhän tässä reissun edetessä löydy myös innostus kotimaan road tripistä.

Hailuoto tarjosi sille ainakin aivan erinomaisen aloituksen!

Pysy mukana reissussa seuraamalla menoa Instagramissa @inkakha-tililtä!

Oulu Suomi

Oulun kauneimmat koskimaisemat: aamuretki Kiimingin Koiteliin

sunnuntai, heinäkuu 5, 2020

Alkukesän Oulun-reissulla pääsin oman vuokra-auton ansiosta kulkemaan täysin vapaasti juuri sinne minne milloinkin teki mieli, ja yhtenä aamuna Yli-Iissä ollessani starttasin auton aamukasilta ja suunnattiin siskon kanssa 30 kilometrin päähän Kiimingin Koiteliin.

Koiteli on näyttävä koskialue, joka sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Oulusta, ja on luontonähtävyyksistä Oulun alueen upeimpia – ellei jopa kaikkein upein. Siitä huolimatta, että asuin koko lapsuuteni aivan Koitelin kulmilla, kävin koskella ensimmäistä kertaa vasta 18-vuotiaana!

Oltiin kanssa paikalla niin aikaisin, ettei siellä vielä ollut muita yhtä kalastajaa lukuun ottamatta. Koiteli on itsessään tosi helppo vierailukohde, sillä sinne pääsee isolle parkkipaikalle aivan maisemien äärelle, ja perillä on lukuisia nuotiopaikkoja, jotka tosin täyttyy hyvällä kelillä aika vauhdilla. Myös polttopuut ja käymälä löytyy, minkä lisäksi normaalisti kesäisin alueella toimii myös jäätelökioski ja kahvila sekä tapahtumalava.

Koskien äärellä järjestetään loppukesästä myös akustinen festivaali Kotieli elää!, mihin liput myydään loppuun yleensä parissa tunnissa. Olin onnistunut tällä kertaa naaraamaan itelleni neljä lippua, joten edessä olisi viimein ollut festari-ilta koskien keskellä, mutta sitäkin elämystä täytyy nyt odottaa ensi vuoteen. Festari on kerännyt ihan valtavasti kehuja ja vaikuttaa tosi tunnelmalliselta, joten hyvää kannattaa odottaa.

Varsinaisia vaellusreittejä koskilla ei juurikaan oo, joten anti-vaellushirmut pääsee helpolla. Tylsää alueella ei kuitenkaan pääse tulemaan, sillä koskien alueella on rutkasti oleskelupaikkoja ja aluetta pääsee näkemään monesta eri vinkkelistä.

Paras tapa nauttia Koitelista onkin ottaa grillieväät mukaan, etsiä oma nuotiopaikka kosken ääreltä ja nauttia ympäröivästä luonnosta.

Jos siis oot piipahtamassa Oulussa kesäreissujen aikana, on Koiteli ehdottomasti vierailun arvoinen! Se sijaitsee myös kätevästi melkein Kuusamontien varrella, eli jos suuntana on Koillismaan kohteet, tulee Koiteli siihen mukavasti matkan varrelle.

Oulu Suomi

Juhannusaamun rento vaellus: Iso-Syötteen Huippupolku

sunnuntai, kesäkuu 28, 2020

Kaupallinen yhteistyö: Népra

Juhannusperinteitä on monenlaisia, ja toivon salaa ja vienosti, että meidän perheellä alkoi tänä vuonna uusi perinne, kun aloitettiin juhannuspäivä aamuvaelluksella (oikeasti aloitettiin se laittamalla portaiden perustukset kuntoon, mutta tää oli heti toinen juttu). Mökiltä tulee puolisen tuntia ajomatkaa Iso-Syötteelle, ja haastoin tänä vuonna niin iskän kuin siskonkin lähtemään meidän kanssa lyhyelle vaellukselle.

Mulla siinsi mielessä Iso-Syötteen tunturimaisemat, mihin oli päästävä. Onneksi Syötteellä on tosi monia eri mittaisia reittejä, joten tällä kertaa ei tarvinnut valita kilometrien pituista maisemareittiä, kun tarjolla oli tämä yhden kokonaisen kilometrin mittainen Huippupolku. Se tosin yhdistettiin sitten Huippulatuun, kun maisemista ei raaskinut lähteäkään ihan heti pois.

Juhannuspäivän aamupäivän vaellusajankohta oli muuten ihan täydellinen, sillä liikkeellä ei ollut juuri ketään muita – vaan me ja sääsket!

Aloitettiin vaellus Hotelli Iso-Syötteen takapihalta, mistä reitti lähti hotellityömaan vuoksi poikkeuksellisesti liikkeelle. Niin ikään työmaan vuoksi reitin alussa ei ollut aivan selviä opasteita, joten saatiin vähän arpoa, mutta päädyttiin lopulta kuitenkin oikealle polulle.

Huippupolku on yhden kilometrin mittainen, todella hyvin päällystetty ja lyhyen osalta matkaa esteetön rengasreitti, joka vie Iso-Syötteen huipulle. Reitin varrella pääsee ihastelemaan niitä kuuluisia tunturimaisemia, mutta perillä huipulla odottaa todellinen palkinto näköalalavan muodossa. Näkymät on todella upeat, ja Suomen eteläisin tunturi antaa tuolla paikalla todellakin parastaan.

Vaikeustasoltaan Huippupolku on virallisen kuvauksen mukaan keskivaativa reitti, mikä johtunee pääasiassa muutamista nousuista. Reitti oli kuitenkin kaikkiaan todella helppokulkuinen, ja kuten kesä-Syötteellä aina, oli hauska kiivetä laskettelurinnettä pitkin ja spottailla paikkoja, missä oli edellisenä talvena törttöillyt laudan kanssa.

Lyhyt retki oli tosi hyvä ohjelmanumero juhannukseen, ja toi kaivattua vaihtelua mökkilöhöilyyn. On kyllä ihan mahtavaa, että vaikka mökille ehtiikin tasan yhdeksi yöksi kesässä, on siinä lähellä niin paljon mahdollisuuksia, että mökkeilyn lomassa ehtii kokea myös tunturimaisemien kuorruttamia luontoelämyksiä.

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä vastuullisen urheiluvaatebrändi Népran kanssa, joka paitsi tarjosi mulle retkeilyvaatteet myös halusi tarjota teille blogin lukijoille tavallista paremman mahdollisuuden satsata Tallinnassa ommeltuihin, eettisiin urheiluvaatteisiin kesäseikkailuja varten.

Koodilla INKA-KESÄ20 saat 10 prosentin alennuksen Népran verkkokaupasta ja se on voimassa 31.7.2020 asti. Jos kesäretkien varustus kaipaa täydennystä tähän kannattaa tarttua, sillä Népran tuotteet on tosi harvoin alessa.

Kuvissa näkyy mun juhannusvaelluksen valinnat: Dione-shortsit siveysshortseina lyhyiden vaellusshortsien alla, pinkki Fortuna-toppi sekä musta Merak-kollari. Tää kombo oli erinomainen Pohjois-Suomen kesäaamupäivään, jolloin ei voi olla ihan varma, tarkeneeko ilman pitkähihaista.

Ellei Népra oo vielä tuttu, voit lukea siitä lisää paitsi brändin omilta verkkosivuilta myös tästä mun aiemmasta Népra-postauksesta.

Huippupolku oli siis aivan ässä ja just hyvä, helppo ja kevyt patikkaretki tuohon hetkeen, kun kaipasi lähinnä vaan mahdollisimman hienoja maisemia mahdollisimman pienellä vaivalla. Tuntui myös hullulta, että tää oli eka kerta Huippupolulla, mutta tuskin viimeinen, kun sinne pääsee noin näppärästi.

Ihanaa muuten, että kesä on vasta aluillaan ja niin moni juttu vasta edessä!

Mitä kotimaan luontoseikkailuja sulla on suunnitelmissa?

Oulu Suomi

Helppo ja unohtumaton päiväretkikohde Oulusta: aina yhtä ihana Hailuoto

keskiviikko, kesäkuu 10, 2020

Kun koronarajoitukset alkoivat helpottaa ja Uudenmaankin rajat avattiin, päätin ottaa ilon irti mun kesän ainoasta lomaviikosta, ja suuntasin kotikonnuille Ouluun toukokuun viimeisellä viikolla. Otin alle Maaritin vinkistä viisastuneena vuokra-auton, joka oli kyllä aivan erinomainen valinta: se toi vapauden ja oli melko edullinen, sillä maksoin yhdeksästä päivästä noin 250 euroa + bensat. Ei huono!

Oman auton tuomasta vapaudesta inspiroituneena mieleen alkoi nousta toinen toistaan mahtavampia seikkailukohteita Oulun alueella, ja lomaviikko täyttyikin melko nopeasti. Valkkasin ohjelmistoon niitä upeimpia klassikoita, joissa oon halunnut käydä jo tosi pitkään ja joiden kohdalla edellisestä vierailusta on ihan liian pitkä aika.

Ensimmäisenä kohteena oli Oulun edustalla sijaitseva Hailuodon saari, missä oon blogin pettämättömän muistin mukaan käynyt viimeksi vuonna 2014, paria kuukautta ennen Helsinkiin muuttoa. Oli siis jo aikakin!

Hailuoto Hailuoto Hailuoto Hailuoto

Heti ensimmäisen kokonaisen lomapäivän aamuna pakattiin itsemme autoon, käytiin anoppilasta hakemassa suvun kalastajamökin avain ja suunnattiin kohti lauttasatamaa. Siinä ei paljoa kelloja tai aikatauluja katsottu kun vaan suhattiin eteenpäin, ja niinhän siinä kävi, että päädyttiin odottelemaan lauttaa tunteroisen verran. Onneksi mukana oli innokas kaksivuotias, jolle riitti seikkailuja pienelläkin alueella!

Lossimatka on aina ollut Hailuodon-matkan jännittävin osuus, ja erityisesti lapsena siihen liittyi hurjasti jännitystä ja vaaran läheisyyttä. Kuten monet muutkin oululaiset, myös meidän perhe kulki tiuhaan tahtiin lapsuuden vuosina Hailuodossa, ensin ystäväperheen vanhempien tiluksille asuntovaunulla ja myöhemmin isän työpaikan mökille viikonloppuisin. Mun lapsuusmuistoissa Hailuodossa paistaa aina aurinko ja Sumpusta ostetut irtokarkit on vanhuuttaan sitkeitä, eli ei paremmasta väliä.

Puolen tunnin lauttamatka hujahti taas hetkessä, ja perillä odotti tuttu 30 kilometrin ajomatka saaren toisessa päässä odottavaan Marjaniemeen, missä sijaitsee paitsi vanha majakka myös hulppea hiekkaranta.

Autosta ulos astuessa tuuli puhalsi naamaan, ja se tuntui ihanalta. Tunnelmoitiin hetki kesälounasta mökin terassilla, mistä avautui näkymä just mainiosti suoraan majakalle. Vähän kun käänsi katsetta, oli horisontissa hiekkaranta. Siitä ei paljon lomalounas parane varsinkaan, kun seurana oli perhettä, jota en ollut nähnyt puoleen vuoteen!

Hailuoto Hailuoto Hailuoto

Hailuodon ykköskohteet sijaitsee nimenomaan Marjaniemessä, missä kohoaa valkoinen, vuonna 1871 rakennettu majakka, saaren kalastuselinkeinon historiasta kertova punaisten kalastajamökkien muodostama sympaattinen mökkikylä sekä tietysti leveä ja noin kilometrin mittainen hiekkaranta. Samalla alueella on myös Luotsihotelli ja sen yhteydessä toimiva ravintola sekä lähellä sijaitseva kalahalli, eli palveluja riittää!

Majakalla pääsee vierailemaan kesäisin, sillä se on auki juhannuksesta elokuun ensimmäiselle viikolle, eli onnistuin missaamaan vierailumahdollisuuden tälläkin kertaa. Tuntuu hullulta että en oo koskaan astunut jalallani Hailuodon majakkaan, ja se pitää korjata ehdottomasti vielä joskus, ehkä jo ens kesänä.

Meidän Hailuoto-vierailu jatkui tutulla kaavalla: lounaan jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin hyväkuntoisille pitkospuille (lastenrattaiden kanssa ei ongelmaa, joten esteettömyyskin on kunnossa!), jotka kuljevat heinikon paikoitellen koristamien hiekkadyynien vierustaa rantaan. Pitkospuut jatkuvat koko rannan pituudelta, ja yhdistävät kalastajamökit Ranta-Sumppuun, missä on rutkasti vuokramökkejä.

Leveä hiekkaranta oli toukokuun lopulla lähes tyhjillään, joten napero sai kirmata hiekkaleikeissä sydämensä kyllyydestä samalla, kun me nautiskeltiin auringosta. Ranta on todella matala, ja sitä saa kahlata pitkään uidakseen, mutta erityisesti vielä kesän ollessa alkamaisillaan se soveltuu juuri erinomaisesti varpaiden kasteluun. Kovin pitkälle ei hyiseen meriveteen todellakaan tarennut vielä mennä.

Hailuoto

Parin tunnin jälkeen meidän oli aika palata hiljalleen takaisin mökille ja siitä kohti satamaa ja seuraavaa lauttaa. Siinä ovia lukitessani en voinut olla haaveilematta yöstä Hailuodossa, sillä onhan meren läheisyys ja mökki aivan saaren päässä sellainen mahdollisuus, että on sulaa hulluutta jättää siitä nauttimatta. Nyt ei kuitenkaan ollut sen aika, joten laitoin ovet säppiin ja hyppäsin autoon.

Vaikka oltiin melko hyvissä ajoin odottamassa lauttaa, saatiin siitä huolimatta jännittää, mahdutaanko mukaan vai pitääkö odottaa seuraavaan. Tää on matkailijoiden kannalta vähän harmillinen juttu: paikallisilla on tietysti etuajo-oikeus lautalle, joten he voivat saapua vasta viime hetkellä, minkä vuoksi on mahdollista, että jäät lautan ulkopuolelle, vaikka kymmentä minuuttia vaille näyttäisikin siltä, että ei oo mitään hätää. Hailuodon silta on todellinen kuuma peruna ja aihe, joka nousee esille vähän väliä, mutta toistaiseksi se on jäänyt lähinnä kylänmiesten puheeksi.

Ja ei siinä, kyllähän se varsinkin matkailijan näkökulmasta tuo saareen aivan oman tunnelmansa, kun sinne päästäkseen on noustava lossiin.