Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

omatunto

omatunto

Népran Top 5 suosikkituotteet reissussa: road tripin ykkösvalinnat

lauantai, lokakuu 31, 2020

Kaupallinen yhteistyö: Népra

Mikään ei ole parempaa, kuin löytää reissuille sopiva varuste, joka taipuu moneksi ja jonka valitsee reissukassista kerta toisensa jälkeen, tilanteessa kuin tilanteessa. Silloin fiilis on kuten artikkelikuvassa, juuri Suomen huipulle kiivenneenä. Juurikin nuo monikäyttöiset ja mukavat matkakumppanit on helmiä, joita haluaa pakata mukaansa seikkailuille.

Osana brändilähettilyyttä olen saanut valita Népran valikoimasta tuotteita reissuilleni, ja niin oli jälleen laita, kun maailmanympärimatkaksi suunniteltu kotimaan road trip lähestyi. Mulla on aika hyvä kokoelma Néproja, joista osa on tullut yhteistyön tiimoilta, osan taas olen ostanut itse. Lienee ihan hyvä merkki sekin, että oon ostanut Néproja myös läheisilleni

Matkalla jos missä sitä huomaa, mitkä tuotteet on oikeasti monikäyttöisiä, hyviä ja just itelle sopivia. Road tripillä ei kiinnosta istua autossa epämukavissa vaatteissa, ja aktiivielämyksissä taas kaipaa keveyttä ja teknisiä ominaisuuksia, kun rapa lentää ja happi loppuu.

Niitä jos mitä mulla oli onnekseni mukana. Tässä menneen reissun suosikkipoiminnat Néproista!

1. Luna-toppi

Joustava perustoppi osoittautui fantastiseksi reissukumppaniksi, ja pakkasin niitä mukaan kahdessa värissä: petroolinsinisenä ja roosanruskeana, joista jälkimmäinen on osoittautunut mun uudeksi lempiväriksi. Toppi meni matkalla niin aluspaitana (toimi erityisen hyvin mun uuden lempineuleen kera) kuin ihan itsenäänkin niinä hetkinä, kun Suomen syyskuussa tarkeni. Tämä todisti, että perusreleillä pärjää pitkälle!

2. Terra-trikoot

Nämä rakkaat reissukumppanit ovat nähneet jo lukuisia matkoja, ja aina vaan mää valkkaan ne jalkaan. Mukavan napakka materiaali, just sopivan korkuinen vyötärö ja musta väri joka toimii kaiken kanssa – käytin näitä ainakin 50 % reissupäivistä!

3. Juno-paita

Pakkasin mukaan kaksi pitkähihaista urheilupaitaa, ja enemmällekin olisi ollut käyttöä, sillä Junot toimii mainiosti niin yksittäin kuin päällekkäin kerrostettuna. Mulla on näitä kahdessa koossa, s ja xs, jolloin xs on mainion napakka itsessään ja s-koon alla. Erityisen hyvä kaveri vaelluksille!

4. Mimas-shortsit

Saturnus-leggingsien lyhyempi versio, Mimas-shortsit, sai mut rakastumaan pyöräilyshortsitrendiin! Nää on supermukavat jalassa kuten Saturnuksetkin, ja valkkasin nää niin rantatunnelmointiin kuin – tietysti – pyörän selkään. Sain nämä juuri ennen matkaa, ja reissulta palattuani käytin näitä kirjaimellisesti koko loppusyksyn niin kauan, kuin säät salli, enkä malta odottaa, että saan kevään tullen ottaa Mimasit jälleen käyttöön!

5. Yed-joggersit

Rennot joggersit on haastaneet trikoot reissuhousuina, sillä vetoketjulliset taskut ja rento leikkaus tuo mukavaa vaihtelua ihonmyötäisille trikoille. Mulla oli näitä mukana matkalla kahdet: mustat ja uudet viininpunaiset. Toimi erityisesti ajopäivinä!

Tämän viiltävän analyysin jälkeen voin todeta, että oon myyty. Käytän Néproja paljon urheillessa, mutta mukavuutensa ansiosta myös matkustaessa ja arjessa. Kovasta käytöstä huolimatta tuotteet on säilyneet hyvänä, erityisesti trikoiden kestävyys on vakuuttanut: parin vuoden aktiivisen käytön (2-3 kertaa viikossa) jälkeen esimerkiksi mun mustat Terrat on edelleen kuin uudet.

Tällä hetkellä mun valikoima on tosi hyvä, mutta täytyy tunnustaa: sen lisäksi, että ajattelin hamstrata Néproja tänäkin vuonna joululahjaksi läheisille, oon suunnitellut parin kauhtuneen alustopin päivittämistä Luna-versioihin. Näistä ainakin tietää, että ne on tehty kestämään ja mikä parasta, vastuullisissa oloissa.

Löytyykö mun suosikkien joukosta tuotteita, jotka herättää kiinnostuksen?

omatunto

Lentäminen vs. pikamuoti: kumpi on pahempi?

tiistai, joulukuu 31, 2019

Kaupallinen yhteistyö: Népra

En ehkä puhu kaikkien reissaajien puolesta, mutta puhun ainakin omasta puolestani kun sanon, että huokaisin aika syvään sillä hetkellä, kun luin Yleisradion uutisen siitä, miten pikamuoti saastuttaa jo enemmän kuin laiva- ja lentoliikenne yhteensä (YLE 12.8.2018). Huh, viimeinkin joku muu syntipukki!

Uutisessa itsessään ei tietenkään oo ihan hirveästi mitään uutta, sillä järjellä mietittynä käy nopeasti järkeen, että maapallon toiselta puolelta jatkuvalla syötöllä halpaliikkeisiin kuljetetut vaatteet – jotka parhaimmillaan kestävät kerran tai pari – syövät ihan valtavan määrän maapallon voimavaroja. Shokeeraava ajatus on kuitenkin se, miten pikamuoti on ajanut paitsi lentoliikenteen myös lisäksi laivaliikenteen ohi hiilidioksidipäästöjen määrissä.

Vaikka huokaisinkin syvään, ei se tietenkään tarkoita, etteikö matkailunäkökulmasta asiassa olisi paljon tekemistä. Se kuitenkin oli just sitä mitä kaipasin, alleviivaus siitä, että samalla kun joku osoittaa matkailijoita sormella maapallon tuhoamisesta, kolme sormea osoittaa samalla takaisin.

Vuoden 2019 neljä viimeistä kuukautta mulla on ollut ilo olla osa Néprafamia ja toimia Népra-urheiluvaatemerkin brändilähettiläänä. Se on ollut mahtavaa, sillä bloggaajan näkökulmasta ei taida olla kovin montaa yhtä siistiä juttua, kuin päästä tekemään pitkäjänteistä yhteistyötä arvostamansa brändin kanssa. Sain yhteistyöhön liittyen valita merkiltä haluamiani tuotteita, ja se oli ihanaa. Samalla kuitenkin paketteja availlessani en voinut olla miettimättä sitä, miten tämä ei ainakaan edesauta aiemmin tehtyä päätöstä hankkia vähemmän uusia vaatteita.

Seison tukevasti sen ajatuksen takana, että on erittäin tärkeää, että meille kuluttajille tarjotaan kestäviä vaihtoehtoja, joiden ympäristökuormitus on mahdollisimman pieni.

Ekologisesti kaikkein kestävin vaate on tietysti sellainen, joka on jo olemassa, ja viisainta on olla ostamatta mitään uutena. Nollahukka-ajattelusta päästäänkin pakettien avaamisen aiheuttamiin tuntemuksiin: onko vastuullisetkaan vaatteet lopulta oikeasti vastuullisia, jos ne hankitaan tarpeen sijaan vaan vaatekaapin täytteeksi?

Népran perustaneet Ama ja Essi muistuttaakin merkin erinomaisessa Speak of the Frog -blogissa siitä, miten jokainen uusi vaate, oli se valmistettu ekologisesti kestävästi tai ei, kuluttaa valtavan määrän resursseja. Ei riitä, että tuote on valmistettu kierrätysmateriaalista vettä säästäen asiallisesti palkattujen aikuisten toimesta. Jos sille ei tuu käyttökertoja, on tuote ihan yhtä huono kuin pikamuotiketjun kertakäyttörätti.

Mulla on vaatekaappi täynnä huolella valittuja Néproja, joita oon sitoutunut käyttämään jokaista maailman tappiin asti tai ainakin siihen saakka, kunnes niitä ei voi enää korjata tai saada puhtaaksi marttojenkaan keinoilla. Se ei onneksi tuu olemaan vaikeaa, sillä useimpina päivinä en haluais pukea ylleni yhtään mitään muuta.

Urheiluvaatteiden käyttöikä vaihtelee, ja harva suostuu ostamaan niitä käytettyinä – enpä minäkään. Siksi onkin hienoa, että vastuullisia vaihtoehtoja on.

Vuotta 2020 ja loppuelämää ajatellen mulla on kulutukseen liittyen kaksi tavoitetta: ostaa vähemmän uutena, mutta ostaa uutena harkitusti ja tarpeeseen tuotteita, joita rakastan ja joille voin taata rutkasti käyttökertoja. Néprat on eittämättä just sellaisia.

Ja lopuksi vielä ilouutinen, ainakin kahdelle: synttäriarvonnan voittaja on viimein selvinnyt, ja mun suosikkitrikoot eli Népran Saturnus-leggingsit itselleen ja kaverilleen voitti Iina. Onnittelut, sulle on laitettu asian tiimoilta sähköpostia!

Kuvissa näkyy osa mun valitsemista tuotteista: Saturnus-trikoot, Yed-joggerssit, Luna-toppi sekä Juno-paita.

Kuvat: Veera Pyykkönen ja Karim Khanji

omatunto

Mukavuus ennen kaikkea eli mukavimmat löytämäni reissureleet

torstai, lokakuu 31, 2019

Kaupallinen yhteistyö: Népra

Népra Terra PhobosMitä enemmän reissukilometrejä on kertynyt, sitä isompaan arvoon mukavuus nousee. Viime vuosina mun ykkösvalinnoiksi on kerta toisensa jälkeen valikoituneet mukavat reissureleet, jotka eivät varmasti purista yhtään mistään.

Oli kyseessä sitten pitkä lento-, auto- tai junamatka, vaatteiden suhteen mulla on selvä suosikkikombo, joka löytyi oikeastaan jo ensimmäisellä käyttökerralla: Népran unelmanpehmeät Saturnus-trikoot, Phobos-bomber ja paita siihen kaveriksi. Näillä valinnoilla ei oo tarvinnut miettiä mukavuutta mannertenvälisillä lennoilla saati pitkinä ajopäivinä. Terra-trikoot haastaa tosin Saturnuksia aika kovalla tohinalla, sillä erityisesti perillä kohteessa ne on aika nappivalinta.

Népra on varmasti tuttu monelle teistä, sillä kotimainen, kahden mimmin perustama vastuullinen urheiluvaatebrändi on monien huulilla, ja syystä. Tuotteet on laadukkaita ja kivannäköisiä, minkä lisäksi ne on myös tuotettu vastuullisesti. Oon ite fanittanu Aman ja Essin rakentamaa brändiä jo parin vuoden ajan, ja nyt saan kunnian toimia tämän syksyn ajan merkin brändilähettiläänä ja olla osa Néprafamia. Tuotantoprosessi on avattu tosi läpinäkyvästi, ja lisää Néprasta sekä merkin vastuullisista valinnoista on luettavissa Népran verkkosivuilla olevasta Speak of the Frog -blogista.

Népra Terra PhobosMutta palataan niihin matkustusvaatteisiin! Mulla oli pitkään yhdet Saturnukset, mutta nyt yhteistyön tiimoilta sain toiset, ja ai että miten nekin on hyvät! Népralla on kahdet trikoot, joista piukat Terrat on tehty erityisesti salitreeniin ja Saturnukset taas esimerkiksi joogaan, joten trikoot eroavat toisistaan aika selvästi. Mun näkökulmasta Saturnukset on täydelliset just varsinaiseen matkustukseen eli lennolle, junaan tai autoon, ja suuntaan nykyisin niin Helsingin rautatieasemalle kuin Helsinki-Vantaallekin lähes joka kerta mustissa Saturnuksissa. Terrat taas on mun valinta silloin, kun reissupäivänä edessä on jotain aktiivista (eli muuta kuin istumista), kuten nyt vaikkapa patikointia, kaupunkikiertelyä (kyllä, todellakin trikoot kaupungille!) tai shoppailua.

Mua vieläkin naurattaa, miten pakkasin alkuvuoden Kalifornian-matkalle kaiken varalta kahdetkin farkut, mutta lopulta päädyin käyttämään lähes joka päivä lentomatkoja varten mukaan pakkaamiani Saturnuksia sekä patikkaretkelle mukaan ottamiani Terroja.

Népra Terra PhobosPhobos-bomber taas on mulla päällä vähän väliä, sillä perinteisestä verkkarikankaasta valmistettu musta pilottimallinen takki on tosi kätevä pusakka lämpimähkössä kelissä, mutta on nähty mun päällä myös juontaessani ITF Taekwon-Don MM-kisavideoita, kun piti olla jokseenkin edustavan näköinen. Toimii siis erinomaisesti matkanteossa kuin varsinaisella matkallakin!

On ollut hauska huomata, miten noista vaatteista on tullut mun luottokamoja, jotka valitsen käytännössä joka ikiselle pidemmälle reissulle nykyisin. Népralla on ihan oma lazywear-mallistonsa, josta löytyy bomberin lisäksi niin huppareita kuin neuleitakin. Seuraavaksi ajattelin testata reissukäytössä kuitenkin activewear-malliston puolelle lisättyjä Yed-joggersseja, jotka vaikuttavat sopeutuvan aika mainiosti myös matkailukäyttöön.

Népra Terra PhobosSaturnukset taisi olla mun ensimmäinen Népra-hankinta, ja mustat trikoot on olleet kovassa käytössä parin vuoden ajan. Oon tykännyt niistä älyttömästi, ja uskon että ne on mun valinta vielä vuosienkin päästä. Ainakin toistaiseksi trikoot on edelleen kuin pränikät ahkerasta käytöstä huolimatta, joten uskon että hyvällä vaatehuollolla ne tulee säilymään käyttötiheydestä huolimatta vielä vuosia. Myös Terroja on tullut käytettyä ihan kohtuullisesti, ja nekin on edelleen ihan uudet, lukuun ottamatta toisessa lahkeessa olevia naarmuja, jotka oon saanut aikaan painellessani menemään puskissa.

Ja niin, ennen vanhaan jengi pukeutui pukuun, kravattiin ja muihin pyhävaatteisiin suunnatessaan lentokentälle, ja laskee mukavuustrendi matkailun glamouria tai ei, mun mielestä on ihan parasta, että enää ei herätä ei-toivottuja katseita, vaikka lennolle tai junalle suuntaisikin ferkkareissa.

Népra Terra PhobosMikä on sun go-to-valinta, kun puhutaan reissuvaatteista?

Kuvat on peräisin maaliskuun Amerikan-seikkailulta, jossa matkapäivien vakikomboksi muodostui Terra-trikoot ja Phobos-bomber. Suosittelen!

omatunto

Vuoden 2018 lentopäästöt ja uuden vuoden ilmastolupaukset

perjantai, helmikuu 8, 2019

No nyt! Elämä on tasaantunut matkamessujen ja muuton jälkeen sen verran, että on aika palata blogin pariin. Koko alkuvuoden mulla on takaraivossa jyskyttänyt ajatus tästä postauksesta ja siitä, miten se vieläkin odottaa tekemistään. Oon jo vuosikaudet laskenut vuoden alkajaisiksi edellisen vuoden lentopäästöt, ja nyt on taas aika kohdata totuus. Jostain syystä se tuntuu tällä kertaa vielä aiempia kertoja vastenmielisemmältä.

En oikein tiiä mistä johtuu, sillä vaikka jättäisin laskelmat tekemättä se ei poistaisi sitä faktaa, että lennelty on. Ehkä kaikkialla vellova ilmastokeskustelu ja lentomatkustajien sormella osoittelu on tuonut sen ajatuksen, että nyt pitäisi hävetä. Ihan vielä en siihen kuitenkaan suostu, joten lienee parempi kohdata totuus silmästä silmään ja laskea viime vuonna kertyneet päästöt.

Tulokset on laskettu ICAO:n eli International Civil Aviation Organisationin päästölaskurilla. Lisäksi oon ottanut laskelmiini mukaan ainoastaan vapaa-ajan  matkat, en lainkaan työmatkoja, kuten en aiempina vuosinakaan. Jos ne olisivat mukana, olis lopullinen luku ehkä kaksin- tai jopa kolminkertainen, mutta lähtökohtaisesti työmatkat on tehtävä ja valinta on tietyllä tasolla mun ulkopuolella, joten toistaiseksi jätän ne vielä laskelmien ulkopuolelle.

Mutta sen pidemmittä perusteluitta, mennään asiaan!

Vuoden 2018 lentopäästöt

Helsinki–Istanbul–Singapore–Istanbul–Helsinki, 1 143.0 kg
Helsinki–Zürich–Helsinki, 314.8 kg
Helsinki–Lontoo–Helsinki, 306.2 kg
Helsinki–Oulu–Helsinki, 135.8 kg
Oulu–Helsinki, 67.9 kg
Helsinki–Barcelona–Helsinki, 411.2 kg
Helsinki–Reykjavik–Helsinki, 411.0 kg
Helsinki–Lontoo–Helsinki, 306.2 kg

Yhteensä 3 096,1 kiloa hiilidioksidipäästöjä!

Tässä on luku, jolla ei paljoa ylpeillä. Viime vuoteen verrattuna luku ei ole mitenkään merkittävän suuri, sillä vuoden 2017 päästömäärä oli lähes sama, 2 801,8 kiloa. Siitä huolimatta viime vuoden kilot tuntuvat vieläkin suuremmilta.

Mikä on sitten muuttunut viime vuodesta? Noh, reilu vuosi sitten julkaisin vähän naiivinkin postauksen siitä, miten olin ihmeissäni, koska mun elintavat oli onnistuneet kompensoimaan mun lentopäästöt niin, että kokonaispäästömäärä oli tavallisen suomalaisen tasalla, eli noin kymmenen tuhatta kiloa vuodessa. Erittäin hienoa toki, mutta sillä ei yhtä vuotta kauempaa juhlita.

Haastattelin nimittäin viime vuonna Sitran hiilineutraalin kiertotalouden johtavaa asiantuntijaa Lari Rajantietä, jonka viesti oli aika selvä: kulutus on kestävällä tasolla, kun yksilöt kuluttavat vuodessa keskimäärin 3 000 kiloa hiilidioksidipäästöjä. Mun kymppitonnilla oli siis turha kiillotella omaa sädekehää, kulutuksen oltua yli kolme kertaa kestävän tason. Lisäksi kompensointi ei oikeasti Rajantien mukaan riitä, vaan lentomatkustusta pitää tosissaan vähentää.

Kompensoinnin mää osaan, mutta siinä kulutuksen vähentämisessä on vielä tekemistä. En tehnyt tätä postausta varten uutta elintapalaskelmaa, sillä viime vuonna mikään mun arjessa ei ollut muuttunut edellisvuoteen, vaan aika lailla samalla porskutettiin, joten suuria muutoksiakaan tuskin olisi tullut. Samalla kokonaiskymppitonnilla siis mennään, mutta nyt tavoite on saada tänä vuonna kokonaiskulutus pienempään suuntaan, jotta jonain vuonna päästäisiin oikeasti lähemmäs sitä kolmea tonnia.

Tässä linkki postaukseen, josta löydät tyylikkään graafin ja käyrät mun edellisten vuosien lentopäästöistä ja niiden muutoksista.

Isot tsempit meille kaikille tähän vuoteen matkustusintohimon ja ympäristörealiteettien välillä kamppailuun! Montako kiloa oli sun luku viime vuoden osalta?