Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Libanon

Libanon

Kaikki ajatukset Libanonissa

keskiviikko, elokuu 5, 2020

En oikein tiedä, miten tämän tekstin aloittaisin, sillä tähän tilanteeseen ei ole oikeita sanoja, eikä sitä voi oikein ymmärtääkään.

Eilen Libanonin pääkaupungissa Beirutissa sattunut räjähdysonnettomuus on lohduton. Se on vienyt kaiken toivon siitä, että Beirutilla olisi mitään tulevaisuutta.

Mun sydän särkyy, kun ajattelen niitä kaikkia sukulaisia, jotka ovat menettäneet kotinsa ja viimeisetkin toivon rippeensä. Mun puolison kotimaa on kriisissä, ja maassa missä on totuttu räjähdyksiin ja sotiin ollaan tilanteessa, mihin kukaan ei voinut varautua.

Libanon on arabimaista länsimaisin, ja meidän suomalaistenkin on helppo samaistua paikallisten elämään. Ihmiset ovat korkeasti koulutettuja ja kielitaitoisia, sillä useimmat beirutilaiset käyvät koulunsa joko englanniksi tai ranskaksi – arabiankielisiäkin kouluja toki on, mutta esimerkiksi mun puolison perheestä kaikki kouluttautuvat muulla kielellä, sillä arabia on kotikieli ja sen oppii muutenkin.

Libanon on ollut se maailmankolkka, missä on viime vuosikymmenet täytynyt aina olla varpaillaan seuraavan sodan tai muun räjähdyksen varalta. Ensin 1975–1990 riehui sisällissota, johon osallistuivat niin palestiinalaiset, syyrialaiset kuin israelilaisetkin.

Sen jälkeen vuonna 2006 Israel julisti sodan Libanonille Hizbollahin hyökkäyksen jälkeen, ja Karimin sukulaiset pakenivat Beirutista vuorille. Osa oli sattunut matkustamaan juuri edellisenä päivänä sukuloimaan Berliiniin, luojan kiitos. Perheen isoäiti on juuriltaan palestiinalainen ja nähnyt elämässään kolme sotaa, ja osaa erottaa ilotulitteen ja räjähteen toisistaan sekunnin murto-osassa pelkän äänen perusteella. Se on taito, jota ei toivoisi yhdellekään kotiäidille.

Libanonin tilanne oli jo ennen eilistä katastrofaalinen. Maassa ei ole kärsitty tänä vuonna ainoastaan koronasta – se on oikeastaan aika pientä kaiken muun rinnalla – sillä suurin huomio on ollut inflaatiossa ja sen seurauksissa. Inflaatio on paitsi vienyt maan konkurssiin ja maailman velkaantuneimpien maiden joukkoon, myös syönyt paikallisten omaisuuden.

Perheiden vaivalla kasatut säästöt ovat huvenneet hetkessä, ja rahat haihtuneet savuna ilmaan. Talouskriisi on kestänyt jo melkein vuoden, ja kahden viimeisen kuukauden aikana Libanonin liiran arvo on romahtanut 80 prosenttia! Siinä missä palkkaa sai vielä puoli vuotta sitten 2 500 amerikan dollarin arvosta, on se enää 500 dollarin arvoinen.

Libanonissa on kaksoisvaluuttajärjestelmä, ja paikallisen liiran rinnalla toimii myös Yhdysvaltain dollari. Palkat maksetaan kuitenkin liiroissa, joten monet ovat vaihtaneet rahojaan inflaation varalta dollareiksi jo pitkään. Se opittiin jo sisällissodan aikaan, kun inflaatio söi libanonilaisten omaisuuden edelliskerran. Viime kuukausina dollareita ei kuitenkaan ole enää saanut vaihdettua, joten libanonilaiset palkansaajat eivät ole voineet muuta kuin seurata omien varojensa katoamista.

Tällä hetkellä yli puolet maan väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, pakolaisista puhumattakaan. Libanonin talous ei ole enää romahtamaisillaan, vaan se on romahtanut.

Israelin valtion perustamisen myötä Libanoniin on vakiintunut palestiinalaisten pakolaisten muodostamia pakolaisleirejä, ja nykyisin maassa on noin 300 000 palestiinalaispakolaista. Vuonna 2011 alkaneen Syyrian sodan myötä myös useat syyrialaiset pakenivat Libanoniin, ja maahan perustettiin lisää pakolaisleirejä 1,5 miljoonalle syyrialaispakolaiselle.

Määrät ovat valtavia, ja pakolaistulva on todellinen. Edellisellä vierailullani 2016 syyrialaisten tulon näki katukuvassa selvästi verrattuna vuoteen 2011. Siihen on selvä syy.

Libanonin väkiluku on 6,8 miljoonaa, ja maan pinta-ala on 10 452 km². Otetaan verrokiksi Suomen tiheimmin asuttu maakunta Uusimaa, jossa on 1,7 miljoonaa asukasta 9 568 km² suuruisella alueella. Libanonin väkiluku on on yli kolme kertaa Uudenmaan väkiluku, ja yhden Uudenmaan verran pakolaisia siihen päälle. Eli samankokoisella alueella lähes nelinkertainen määrä ihmisiä, joista arvioiden mukaan joka viides on pakolainen.

Maan väkilukuun ja pinta-alaan suhteutettuna pakolaisia on siis hirvittävä määrä. Faktuaalisesti väkilukuun suhteutettuna luku on maailman suurin.

Tämän kaiken päälle tuli korona, joka ruuhkautti jo ennestään selviämisen äärirajoilla kamppailleet sairaalat. Johns Hopkinsin tilastojen mukaan Libanonissa on todettu hieman yli 5 200 koronatapausta, mutta luvut eivät voi millään pitää paikkaansa. On ilmiselvää, että korona leviää pakolaisleireillä, eikä maan kansalaisiakaan pystytä olemattomilla resursseilla testaamaan tarvittavalla laajuudella.

Jo viime joulukussa, eli hyvissä ajoin ennen koronaa, kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt olivat huolissaan libanonilaisten sairaaloiden tilanteesta. Maan pahenevan talouskriisin vuoksi sairaalat olivat vaikeuksissa, eivätkä ne silloinkaan voineet hoitaa kaikkia kriittisessä tilassa olevia potilaita, työntekijät eivät saaneet palkkojaan eikä sairaaloilla ollut varaa ostaa lääketieteellisiä tarvikkeita.

Koronan myötä viimeisetkin paikat täyttyivät niin julkisissa kuin yksityisissäkin sairaaloissa, ja alle kuukausi sitten uutisoitiin, miten paikalliset sairaalat ovat hajoamassa käsiin koronan vuoksi. Lisäksi Beirutin päivittäiset sähkökatkot ovat venyneet jopa 8-tuntisiksi, mikä on vaikeuttanut sairaaloiden toimintaa huomattavasti.

Ja tämä oli tilanne ennen eilen illalla tapahtunutta räjähdystä.

Räjähdyksessä useat beirutilaiset sairaalat joko tuhoutuivat täysin tai vaurioituivat vakavasti. Esimerkiksi kaupungin arvostetuimpiin sairaaloihin lukeutuva Amerikkalainen yliopistosairaala vaurioitui osittain, ja täyttyi hetkessä loukkaantuneista niin, ettei se voinut ottaa vastaan enää uusia potilaita.

Kapasiteetti oli jo valmiiksi äärimmillään, ja silmänräpäyksessä osa siitä kapasiteetista tuhoutui. Samalla kaupungissa oli tuhansia uusia loukkaantuneita vailla sairaaloita, joissa saada hoitoa.

Räjähdyksen voimakkuus järkytti varmasti jokaisen, joka on nähnyt videot eiliseltä. Sienipilvestä tulee ensimmäisenä mieleen Hiroshiman kaltainen ydinpommi, ja monien uutistoimistojen mukaan mielikuva on aivan oikea. Onnettomuuden uhriluku on onneksi ehkä maltillinen – tätä postausta kirjoittaessa, keskiviikkoiltana, reilut 130 henkeä. Kodittomien määrä on sitä lohduttomampi.

Räjähdys oli niin kova, että se tuhosi ikkunoita kymmenenkin kilometrin päästä jättäen 300 000 ihmistä kodittomaksi. Kun verrataan taas Suomen mittakaavaan, puhutaan koko Espoon asukasmäärän jäämisestä kodittomaksi yhdessä silmänräpäyksessä.

Meidän sukulaisten kodit ja kaikkien rakastaman isoäidin kodin ikkunat on niin ikään – ilmeisesti, koska tarkkaa tietoa ei ole – tuhoutuneet. Se on vakava paikka maassa, missä jälleenrakennusta saa odottaa, tässä tapauksessa mahdollisesti lopun ikäänsä.

Omalta osaltani eilisen tapahtumat vetävät hiljaiseksi. Puolisoni kotikaupunki on tuhoutunut iskussa, joka suurella todennäköisyydellä saattoi olla kaupungille kohtalokas. Maa on konkurssissa eikä jälleenrakentamiseen ole varaa, ja paikallisten selviytyminen on täysin ulkomaisen avun varassa. Kovalla työllä ansaitut säästöt ovat huvenneet inflaation myötä savuna ilmaan, eikä toivoa tulevasta ole. Beirutissa ei ole tulevaisuutta, niin on sanottu jo kymmenen vuotta sitten, mutta eilisen jälkeen se on vakavampi fakta kuin koskaan aikaisemmin.

Libanonista ei kuitenkaan muuteta paremman elämän toivossa ulkomaille tuosta noin vain. Suomalaisella on helppoa, sillä maailman parhaimpiin kuuluva passi takaa pääsyn lukuisiin maihin, vaikka kielitaitoa tai koulutustakaan ei olisi. Libanonin passilla ei riitä ylempi korkeakoulututkinto tai kohdemaan kielen sujuva osaaminen, sillä viisumi voidaan silti evätä.

Luojan kiitos useat libanonilaiset ovat muuttaneet jo sisällissodan jäljiltä ulkomaille, mikä takaa sen, että monilla maahan jääneiden sukulaisilla on kaksoiskansalaisuus. Se auttaa saamaan ainakin lähiperheen nuoret maahan, missä heillä voi olla tulevaisuus. Vanhemmilla ja maahan jäävillä perheellisillä ei ole muuta kuin laiha toivo siitä, että toivoa joskus olisi.

Libanonin tilanne on lohduton, ja ulkomaista apua kaivataan nyt kipeämmin kuin koskaan. Maan hallitus on läpeensä korruptoitunut, ja paras tapa auttaa on kansalaisjärjestöjen kautta. Libanonin Punainen risti, Unicef, Humanity & inclusion, Kirkon ulkomaanapu (voit maksaa Mobile Paylla!) ja Impact Lebanon ovat luotettavia järjestöjä, joiden kautta voi tehdä lahjoituksia.

Me lahjoitetaan osa meidän matkakassasta Libanonissa toimiville kansalaisjärjestöille. Karimin toinen kotimaa ei selviä ilman apua.

Kuvissa tunnelmia kevään 2016 reissusta. Meillä on ollut haaveissa matka Libanoniin sitten, kun pandemia on ohitse, ja eilisen myötä myös matkailijoiden tuomia rahoja tarvitaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Libanon

Suosikkipaikka Beirutissa

keskiviikko, kesäkuu 22, 2016

Mun ei tarvitse Beirutissa miettiä kahta kertaa, missä mun lempipaikka kaupungissa on. Se on nimittäin satanolla Välimeren rannalla sijaitseva Manaran rantabulevardi.  Se on paikka, missä blogin ensimmäiset palmukuvat on napattu ja kohde, jonne haluan mennä kerta toisensa jälkeen, vaikka se onkin jo niin nähty.

Manara on pieni tuulahdus siitä, millaista Libanonissa voisi olla kaikkialla, jos sotia ei olis koskaan ollu. Rantabulevardin varteen muuratut mosaiikkipenkit on pysyneet jo vuosikausia yllättävän hyvässä kunnossa huomioiden, että Beirutissa kaikki tuntuu rapistuvan muutamassa vuodessa. Välimeren rannalla sijaitsevalla kadunpätkällä voi lenkkeillä ehkä ainoana paikkana kaupungissa, ja paikallisten urheiluinnostuksesta kertoo ehkä jotakin se, että vastaan tulee kuitenkin miljoonakaupungin mittakaavassa vain muutama hassu juoksija.

Manara-5 Manara-4 Manara-3 Manara-10

Parasta Manaralla on paitsi meren läheisyys tietysti myös palmut. Rakastan myös alueen värejä, sillä vieressä kimmaltava meri, tien varrella olevat värikkäät autot ja rakennukset sekä se pieni rosoisuus tuovat Manaralle just sen oikeanlaisen väripaletin, mutta myös tunnelman. Alueella rakennetaan jatkuvasti jotain, samalla kun vanhat rakennukset rapistuu vieressä.

Manaralle tullaan viettämään iltaa, ja porukka parkkeeraa autonsa tien varteen ja pystyttää retkituolit ja vesipiipun eli argilen autonsa viereen. Mankka huudattaa arabiankielistä poppia vähintään täysillä ja ilta pitenee yön pikkutunneille asti riippumatta siitä, että mukana on myös ne perheen pienimmät. Tunnelmaa riittää pitkälle yöhön asti, ja auringon laskiessa voi ihastella vaikkapa etessä kohoavien pilvenpiirtäjien valojen syttymistä.

Lyhyen kävelymatkan päässä Manaralta sijaitsee myös julkinen uimaranta, jonka vesi tosin ei oo uimakelpoista enää kevään ensimmäisten viikkojen jälkeen. Aivan lähellä on myös tivoli, jonka parhaat päivänsä jo aikaa sitten nähnyt maailmanpyörä saa jopa kovahermoisimman vatsan kuplimaan, sillä natisevat ruuvit ja heiluvat korit eivät todellakaan luo sitä parasta turvallisuudentunnetta. Pieni riski kuuluu kuitenkin Beirutiin, ja se on selvää jo lentolippujen ostohetkellä.

Manara-19 Manara-17 Manara-12 Manara-8 Manara-21

Beirutissa ei voi mun mielestä käydä piipahtamatta fiilistelemässä Manaran rantatunnelmaa. Viime reissulla me käytiin siellä vain pikaisesti, kävelemässä katu päästä päähän kuuman auringon paahtaessa. Pääasia oli kuitenkin se että ehdittiin käydä edes hetken verran haistelemassa Välimerta ja katselemassa, kun kallioilla olevat kalastajat yrittävät napata Välimerestä saalista.

Jotain siinä paikassa vaan on.

Libanon

Millainen Libanon on matkailijan silmissä?

keskiviikko, kesäkuu 8, 2016

Oon kirjoittanut blogissa aika paljon Libanonista ja siitä, miten innoissani oon vieraillut siellä, tutkaillut kulttuuria omin silmälasieni läpi ja tietysti tutustunut paikallisiin tapoihin aivan niiden keskiössä. Aika vähän on kuitenkaan tullut kirjoitettua niistä ikävistä jutuista ja siitä todellisuudesta, joka matkailijaa maassa tai lähinnä nyt Beirutissa odottaa. Tajusin hiljattain että mun blogista saattaa saada hyvinkin ruusuisen kuvan kohteesta, joten ajattelin nyt kirjoitella vähän asioista, jotka saa munt harmittelemaan kerta toisensa jälkeen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ne hyvät jutut olis hyviä, ja jääkin vastaanottajan harteille vetää lopulliset johtopäätökset.

Ensimmäisenä Libanonista puhuttaessa mietityttää tietysti kohteen turvallisuus. Kuten oon kirjoittanut aiemminkin, on se asia joka saa pohtimaan kerta toisensa jälkeen ennen reissua, sen aikana ja myös aika kovasti sen jälkeen. Tällä kertaa odotin näkeväni sitä, mitä maassa käyneet sukulaisetkin kertoivat nähneensä: panssarivaunuja ja aseiden kanssa kulkevia sotilaita vähän joka nurkalla, piikkilangoin ja hiekkasäkein suojattuina. Ja se näky tuli vastaan, jo ensimmäisenä iltana, noin sadan metrin päässä meidän majapaikasta, naapurissa sijaitsevan jalkapallostadionin ovella.

Beirut-4 Beirut

Aseistettuja sotilaita oli vähän siellä täällä, ja esimerkiksi matkalla seetreille me pysähdyttiin monta kertaa kysymään ohjeita juurikin näiltä parikymppisiltä pojankoltiaisilta, jotka piteli ladattua asetta kädessään. Aseita ja panoksia on valitettavasti myös muillakin kuin sotilailla, minkä määki jouduin kokemaan, joskaan en kovin pahasti. Viimeisenä reissuiltana oli vaalien aatto, mitä juhlittiin melko railakkaasti ympäri kaupunkia. Me oltiin sillä hetkellä kattelemassa kaupungin kattoja serkkujen talon kattokerroksesta, kun kuultiin aseiden laukeavan. Ei yhtä tai kahta kertaa vaan useita kertoja, vaan kunnon tulitusta. Mukana ollut serkku kertoi ilolaukauksissa olevan sen huonon puolen, että se mikä menee ylös tulee yleensä myös alas, ja noihin luotisateisiin kuoleminen ei ole ennenkuulumatonta. ”Me kyllä kuollaan, mutta ei tänään”, totesi Zakaria ja ohjasi meidät melko vauhdikkaasti takaisin sisälle.

Tuo toki on vaan pieni juttu, ja se mitä matkailija kohtaa ensimmäisenä on palvelujen puuttuminen. Sen huomaa jo ennen matkaa, ainakin jos on liikkeellä pienellä budjetilla. Tai ei oikeastaan kannata olla, sillä se ei Libanonissa onnistu – kaikki maksaa aivan törkeän paljon. Halpoja hotelleja tai hostelleja ei käytännössä oo, ja ainoa mahdollisuus päästä majoittumaan suht halvalla on turvautua kotimajoitukseen. Airbnbn sivuilla näytti olevan muutamia suht edullisia huoneita vuokran, joten se lienee se ainoa vaihtoehto.

Perusmukavuuksiin, kuten esimerkiksi sähköön ja internetiin, tottunut matkailija kokee aikamoisen yllätyksen Libanonissa, sillä niitä on tarjolla melko rajallisesti. Jatkuvasta sähkön varastelusta johtuen sähköt katkeilevat joka ikinen päivä kolmen tunnin mittaisissa jaksoissa. Katkeilussa on jonkinlainen logiikka, ja aika ei oo sama kahtena päivänä peräkkäin. Siitä voinee päätellä myös sen, että nettiä ei oo ainakaan niiden kolmen tunnin aikana tarjolla. Eipä sitä kyllä ole juuri muutenkaan, vaikka tilanne toki onkin paljon parempi kuin viis vuotta sitten, kun viimeksi käytiin kylässä. Libanonin-reissulla kannattaa siis varautua siihen, että on offline matkan ajan. Jos jostain löytyy netti, kannattaa siihen suhtautua positiivisena yllätyksenä.

Beirut-3 Beirut-7 Beirut-5

Paikasta toiseen kulkeminen on Beirutissakin hivenen haastavaa, sillä kaupungin sisäisiä julkisia kulkupelejä ei ole. Takseja sen sijaan on, ja niiden lisäksi voi kulkea serviisillä, joka on taksin halvempi versio. Useimmat taksit toimivat myös serviisinä, mikä tarkoittaa sitä, että kun nappaa taksin (tunnistaa punaisista rekisterikilvistä), tulee kuskin kanssa sopia serviisi-ajosta. Se tarkoittaa sitä että kyyti kohteeseen on huomattavasti edullisempi, mutta kuski nappaa kyytiin myös muita tyyppejä jotka ovat menossa samaan suuntaan. Se todennäköisesti hidastaa matkantekoa roimasti, mutta ellei oo kiire, on serviis loistava valinta. Luonnollisestikin serviisejä on turha hapuilla lentoasemalla, sillä sillä reitillä toimii ainoastaan taksi.

Myös suunnistaminen on hieman hankalaa, sillä osoitteistus on lähes olematonta. Katukylttejä ei ihan hirveästi näy muutamia katuja lukuun ottamatta. Mää oon ihan käsi mitä suunnistamiseen tulee, ja karttaohjelmien avulla selviän just ja just reissuista. Beirutissa olisin kuitenkin ollu aivan hukassa jos Karim ei olis tienny missä mikäkin on. Meri helpottaa jonkun verran, mutta siinä vaiheessa kun ollaan sokkeloisilla kaduilla, on oltava aikamoinen suunnistajamestari jos siellä aikoo päästä paikasta toiseen omin avuin.

Miten sitten ne maan nähtävyydet? Toki niitä on, mikä selvisi esimerkiksi mun seetrejä käsittelevästä postauksesta. Sen lisäksi maan muihin tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluu muun muassa historiallisten raunioiden täyttämä Baalbek, joka sijaitsee upeaksi kehutussa Bekaan laaksossa. Sen uutisoidaan olevan tällä hetkellä kuitenkin Hizbollahin valvonnassa, minkä lisäksi useat aseistetut sissijärjestöt sijaitsevat juuri Bekaan laaksossa. Näiden lisäksi esimerkiksi Jbeilin eli Bybloksen vanhakaupunki on nätti ja näkemisen arvoinen, samoin kuin Jeitan tippukiviluola.

Myös Beirutissa on nähtävää. Kun kaupungin nähtävyyksiä googlettaa, saa aika hyvän käsityksen kaupungin ykköskohteista. Mun suosikkeihin kuuluu kaupungin rantabulevardi Manara, jonka edustalla sijaitsee kaupungin oma upea luonnonnähtävyys, Raouché-kallio. Muita tärkeitä juttuja on tietysti kaupungin vanha keskusta eli downtown ja sen vieressä sijaitseva komea, tosin jo parhaat päivänsä nähnyt, sinikattoinen moskeija. Aivan sen vieressä sijaitsee Libanonin entisen pääministerin Rafik Haririn muistomerkki, ja siitä vähän matkan päässä paikka, jossa hänet salamurhattiin autopommilla vuonna 2005. Näiden lisäksi kaupungissa on tosi paljon ostareita, mutta arabimaista tuttuja perinteisiä soukeja ei ole.

Beirut-2 Beirut-6 Beirut-8

Lopuksi suosittelen vielä opettelemaan perusfraasit arabiaksi ennen matkaa. Tervehdyksellä ja kiitoksella pääsee pitkälle, mutta niiden lisäksi kannattaa opetella myös arabialaiset numerot. Se helpottaa kaupankäyntiä erityisesti katukauppiaiden kanssa, sillä tuotteiden hinnat on merkattu pääsääntöisesti arabialaisilla numeroilla.

Tätä postausta lukiessa kannattaa kuitenkin muistaa, että tässä on vaan yks, se ehkä realistisen negatiivinen puoli maasta. Sen lisäksi Libanon on täynnä äärimmäisen ystävällisiä ihmisiä, kiehtovan eksoottista kulttuuria, maailman parasta ruokaa ja lukuisia tapoja, joista jokainen meistä vois ottaa oppia. Huvittavaa on myös se, että samalla ku mää kirjoitan tätä postausta, tuli whatsappiin juuri viesti tuolla edelläkin mainitulta Zakarialta, joka linkitti videoon, joka esittelee Libanonin monipuolisen luonnon upeutta. Aikamoinen sattuma!

Nämä kaikki havainnot perustuu mun matkoillani näkemiin ja kokemiin asioihin. En kuitenkaan oo mikään Libanon-asiantuntija, sillä oon viettäny maassa yhteensä vaan noin kaks kuukautta. Tää postaus jättää maasta tosi yksipuolisen kuvan, eikä missään nimessä oo mun mustavalkoinen mielipide tai näkemys kohteesta. Riippumatta noista kaikista edellä mainituista jutuista, aion matkusta Libanoniin vielä monta kertaa ja mieluiten mahdollisimman pian.

Kuvissa maisemia juurikin tuolta Zakarian kotitalon katolta.

Libanon

Ihana Libanon

torstai, kesäkuu 2, 2016

Libanonin reissusta alkaa olla kuukausi aikaa, mutta tuntuis että matkasta olis kulunut paljon pidempikin aika. Onneksi Beirutin eksoottisuus, Lähi-idän paahtava aurinko, herkullinen libanonilainen ruoka ja huumaavan kaunis arabian kieli on aika tiukasti muistissa. Matka kyllä tiesi paikkansa, vaikka oli auttamattomasti aivan liian lyhyt.

Beirut jaksaa kiehtoa kerta toisensa jälkeen, vaikka todellisuudessa kaupunki onkin aivan valtavan rähjäinen. Ei siinä kuitenkaan paljoa haisevat roskakasat, uskomattoman kaoottinen liikenne tai melko uskonnollinen kulttuuri vaikuta kun eksotiikka jyllää päälle ja täysiä. Ja se nimenomaan on se juttu minkä takia kohde jaksaa kiinnostaa mua niin paljon: kaikki on niin erilaista, mutta sitä pääsee näkemään niin läheltä. Tuskin jaksaisin niin intohimoisesti kiinnostua jokaisesta pikkuasiasta, ellei niitä tuotaisi mun nokan eteen niin tarjottimella mitä nyt.

Eniten kaupunkikuvassa mua kiehtoo kerrostalot, joiden parvekkeet on vuorattu värikkäillä verhoilla. Aika simppeli juttu, joka suojaa asuntoja kuumalta auringolta, mutta se on mun silmissä asia, joka tekee suurimman muutoksen katukuvaan. Nuo verhot tekee asunnoista tosi erilaisen näköisiä mitä esimerkiksi kotinurkilla, sillä en voisi kuvitellakaan käveleväni töölöläiskuplassa ja näkeväni jonkun asunnon parvekkeelta tuulessa hulmuilevia suojaverhoja.  Toki se saattaa tuoda myös vähän slummimaista fiilistä taloihin, mutta sekin on osa sitä samaa kiehtovaa eksotiikkaa.

Veikkaan myös, että oma osansa on  myös Libanonin palmuilla, sillä kohde tuskin tuntuis yhtä kiinnostavalta saati eksoottiselta, jos kerrostalomaisemia ei oltais kuorrutettu komeilla palmuilla. Ja vaikka vähän saatankin kritisoida uskonnon roolia arabikulttuureissa, ei käy kieltäminen etteivätkö moskeijat tekis katukuvasta entistä mielenkiintoisempaa.

Libanon-5 Libanon-2 Libanon-6 Libanon-3 Libanon Libanon-4 Libanon-7

Näissä kuvissa näkyy Beirut sellaisena kuin se mun silmissä on: kauniina, kiireisenä, eksoottisena ja aika nuhjuisena. Ihan hirveästi semirähjääntyneitä kerrostaloja, paljon rakennuksia, siellä täällä palmuja, herkkuruokaa ja tietysti meikäläinen onnesta soikeana. Harmillisesti kuumuutta on hankala saada välitettyä kuvien perusteella mutta uskokaa kun sanon, että hiki siellä tuli, vaikka matkan ajankohta ei ollutkaan elokuu.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus. Suomessa sitä vetävät RIMMA+LAURA-matkablogin kaksikko sekä Travellover-Annika ja Muru Mou -blogin Terhi. Minut löytää Instagramista nimimerkillä @inkakha.