Kreikka

Ihanaa uutta vuotta! Tämän vuoden seikkailuja odotellessa ei voi muuta kuin palata viime vuoden reissuihin, ja Santorinilta on jääny syksyn kiireessä joitakin postauksia vielä julkaisematta, joten nyt talven pimeimpänä aikana on täydellinen ajankohta tehdä haavematkoja Kreikan aurinkomaisemiin!

Rakastuin Santorinin Oiassa unohtumattomaan auringonlaskumaisemaan, enkä varmasti ollut ainoa, joka on kokenut suuria tunteita sen maiseman äärellä. Niin upea näkymä kuin onkin, niin se ei kuitenkaan ihan riittänyt tekemiseksi Santorinilla. Koska oltiin tarkoituksella lähdetty lomalle melko takki auki, jäi mahdollisuuksien googlettelu vasta paikan päälle. Ehdittiin jo jossain vaiheessa leimata saari yhden nähtävyyden kohteeksi kunnes vastaan alkoi kaikeksi onneksi tulla muutakin tekemistä.

Oltiin reissulla budjetilla, joten polskimiset luksushotellien infinity pooleilla tai romanttiset illalliset Oian parhaissa ravintoloissa piti unohtaa. Jätettiin välistä myös suosittu kävely Firasta Oiaan, sillä en vaan olis kestänyt sitä kuumuutta, eikä Karimiakaan olis varmasti kovin paljoa naurattanut taivaltaa helteessä kalderan eli tulivuorikraaterin reunaa. Sen sijaan muun muassa Pää Pilvissä -blogin Maarit on tehnyt tuon vaelluksen, joten kokemuksia siitä kannattaa tsekata tästä postauksesta!

Onnistuttiin kuitenkin löytämään muutamia juttuja jotka oli tosi kivoja ja sopi pienellekin budjetille. Tässä siis meikäläisen budjettivinkit, jos suunnittelet matkaa Santorinille!

1. Santorinista ei voi puhua ilman Oian auringonlaskua, sillä se on ehdottomasti saaren parasta antia. Väenpaljoudesta huolimatta paikka on maaginen ja auringonlasku uskomattoman kaunis. Lisäksi se on myös budjettiystävällinen elämys, sillä riippumatta siitä missä saaren kaupungissa majoittuu, pääsee Oiaan näppärästi muutamalla eurolla paikallisbussilla. Tää on ehdottomasti saaren paras elämys, eikä sitä kannata jättää väliin, vaan mieluummin se kannattaa kokea vaikka joka ilta!

2. Ulkoilmaelokuva lomasaarella on aina hyvä idea. Taisin olla nyt elämäni ensimmäistä kertaa ulkoilmaleffateatterissa ellei vuonna 2003 Ylikiimingin Nuijamiesten lavan pihalla discon yhteydessä esitettyä Matkalla Mombasaan -elokuvaelämystä lasketa (ja sitä ei kyllä lasketa). Santorinilla elämyksen pääsee kokemaan Kamarissa, missä sijaitseva ulkoilmaleffateatteri on erityisesti reissaajien suosiossa. Leffalippu maksaa alle kympin, elokuvan puolivälissä on väliaika ja katsomosta on vain muutama metri matkaa baaritiskille mistä tuoreiden poppareiden tuoksu kantautuu mukavasti omalle penkille. Valikoimaa ei oo nimeksikään, vaan teatterissa esitetään yhtä leffaa kerrallaan. Meidän kohdalla se oli Baywatch, joka oli kyllä oikein hyvä noin lomalaisille. Vahva suositus myös tälle, ainakin jos muuta tekemistä ei ole!

3. Snorklausreissu kalderaan tarjos myös vähän aktiviteettia kuumiin lomapäiviin. Meillä oli viimeisen päivän päätteeksi iltalento pois saarelta, joten ajoitettiin snorklausretki viimeiselle päivälle, jolloin luovutettiin huone heti aamusta, oltiin päivä snorklailemassa ja käytiin päivän päätteeksi vielä hotellilla suihkussa ennen siirtymistä lentokentälle. Me ostettiin päivän retki Navy’s Waterworld -puljulta 45 euron hintaan (hlö), ja oltiin aivan tyytyväisiä. Hintaan sisältyi kuljetukset hotellilta, noin neljän tunnin snorklausretki venematkoineen ja kaks pysähdystä snorklailemaan sekä tietysti opas ja kamat. Paras hetki oli kun snorklattiin kalderassa ja näin ensimmäistä kertaa vedestä käsin Santorinin kuuluisat tuulimyllyt. Ai että!

4. Firan kaupungin maisemat on myös tosi hienot, vaikka ne ei voitakaan Oiaa. Me yövyttiin kuitenkin aika lähellä Firaa mistä syystä oli tosi helppoa ja vaivatonta käydä piipahtamassa kaupungissa. Käytiin siellä sekä päiväsaikaan että auringonlaskun hetkinä, ja on varmaan itsestäänselvää kummalla kerralla maisemat hurmas kovemmin. Firan auringonlasku oli nimittäin tosi hieno myös! Vaikka se oli kieltämättä kaikessa vähän se kakkoskaupunki tuolla saarella, niin oli kuitenkin kiva käydä ja oli selvästi rauhallisempi kohde verrattuna Oiaan.

Näin sujui meidän muutama päivä Santorinilla, toivottavasti näistä tipseistä on iloa! Lue myös lisätunnelmia ja -vinkkejä Ullan Stilettikorkokanta-blogista!

Suurin syy miksi päädyttiin pysähtymään Miloksen saarella meidän pariviikkoisen Kreikan saarihyppelyn aikana, oli Sarakinikon ranta. Koko reitti oikeastaan muotoutui sen ja Santorinin auringonlaskun ympärille, sillä nuo oli ne kaksi asiaa, mitkä halusin ehdottomasti nähdä eikä muulle ollut niin väliä.

Sarakinikon ranta on ehdottomasti Miloksen kuuluisin nähtävyys, ja kiinnostavan siitä tekee sen tosi erikoinen ulkonäkö. Valkoisten kallioiden ympärillä sijaitseva superpieni ranta on tosi suosittu uimapaikka, vaikka sitä varsinaista rantakaistaletta ei juuri kymmentä metriä enempää olekaan. Se ei haitannut meitä eikä tuntunut haittaavan ketään muutakaan kallioilla makoillutta, sillä maisema on todellakin kuin jostain ihan muualta kuin maasta. Sarakinikon rantsu onkin saanut lempinimen kuuranta, enkä yhtään ihmettele miksi.

Rannalle pääseminen osoittautui melko haastavaksi, sillä me majoituttiin saaren pääkaupungissa Plakassa, ja päästäksemme bussilla Plakasta Sarakinikoon olisi meidän ensin pitänyt matkustaa Plakasta Miloksen satamakaupunkiin, ja sieltä sitten osittain samaa reittiä Sarakinikoon eri bussilla. Ei jaksettu alkaa säätää, ja mentiin mieluummin omilla aikatauluilla jalan, vaikka se tarkoittikin ihan hullun pitkäksi venynyttä kävelyä elokuun kuumuudessa.

Matkaa Plakasta Sarakinikoon tulee viitisen kilometriä, mutta koskaan ei oo viis kilometriä tuntunut noin pitkältä! Meillä kului reittiin reilusti yli tunti, mikä on aika hullua kun miettii että yleensä tuollainen välimatka taittuu huomattavasti nopeammin. Pääasiallisesti kuljettiin autoteiden pientareita pitkin, mutta tiet on Miloksella sen verran pieniä, että se oli aivan ok. Kun lopulta päästiin Sarakinikolle, oli fiilis mahtava paitsi pitkän kävelymatkan päättymisen myös ihan tajuttoman upeiden maisemien vuoksi.

Tällaisen maiseman sijaitseminen Kreikassa alleviivaa sitä, minkä niin monet reissaajat on huomanneet jo vuosikymmeniä sitten: Kreikka on täynnä todella upeita paikkoja! Tämän näkymän äärellä on aivan turha mutristella omien ennakkoluulojen kanssa.

Me heitettiin rantapyyhkeet valkoiselle kalliolle, käytiin uimassa, fiilisteltiin kuutunnelmaa ja nautittiin lämmöstä. Vieressä rohkelikot hyppeli kalliolta suoraan veteen ja vaikka paikalla oli melko runsaasti porukkaa, kallioilla riitti ihan rutkasti tilaa.

Paluumatka ei taaskaan ollut niin jäätävän pitkä kuin menomatka, mutta toista kertaa ei Miloksen-päivien aikana enää Sarakinikolle menty. Jos matka olis ollut vähän helpompi olis se varmasti ollut meidän päivittäinen kohde, mutta nyt sai yks kerta riittää. Sarakiniko oli ehdottomasti parasta Miloksella, joten vaikka aikaa olis vaan yks päivä, kannattaa saarella ehdottomasti piipahtaa just tuon elämyksen vuoksi.

Ja tähän väliin täytyy tunnustaa että vähän kieltämättä mietitytti keväällä valita Kreikka lomakohteeksi, kun se ei kuitenkaan oo ollut mun ykköshaave. Toki saarihyppely oli unelmien reissulistalla pitkään, mutta olisin yhdeltä istumalta voinut mainita 20 muuta kohdetta, jotka kiilaisi Kreikan yli. Oli kuitenkin tosi hyvä että nyt päädyttiin juurikin Kreikkaan, sillä kyllähän nää maisemat on ihan huikeat, ei siitä mihinkään pääse.

”Kreikkaan elokuussa? Hullukonäolet, saaret on taatusti pullollaan turisteja!”

Siinä lause, jonka sain kuulla lukemattomia kertoja ennen Kreikan-lomaani niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Vaikka en olisi edes kysynyt, teki itse kukanenkin mulle hyvinkin selväksi sen, että nyt oltiin tehty erhe, oltiin väärillä vesillä ja uppoavassa laivassa. Kukaan täysjärkinen ei lähtisi Kreikan saarille elokuussa, ja oli absurdia että sitä edes ajattelisi. Noh, me mentiin.

Kreikka on tänäkin kesänä ollut suomalaisten ykkössuosikkikohde, ja erityisesti maan saaret ovat vetäneet matkailijoita niin Pohjoismaista kuin muualtakin maailmasta. Nyt jos koskaan oli aika ottaa härkää sarvista ja lähteä katsomaan, millainen se maailman suosituin matkailumaa on kaikkein pahimpana eli suosituimpana aikana. Henkinen valmistautuminen oli huipussaan, ja olin ihan takuuvarma, että pääsiäisjunassa puolipaniikissa tehdyn päätöksen seurauksena tultaisiin viettämään jo muutenkin harvinaisen ja liian lyhyen kesäloman kaksi viikkoa kävelemässä jonossa suosituissa lomakohteissa.

Muuta vielä mitä! Niin ei käynyt ainakaan ekassa kohteessa. Okei, tunnustettakoot kuitenkin että aivan sinne suosituimpaan kohteeseen ei kuitenkaan lähdetty, vaan jätettiin sekä Kreeta että Rodos muiden matkailijoiden tutkittavaksi. Kyseessä oli kuitenkin oma loma, eli se piti saada tehdä omalla tavalla. Mietittiin pitkään saarikohteita ja reitin ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Egeanmerellä sijaitseva, melko erikoisen muotoinen Milos.

Milos on mukavankokoinen saari, jonka pääkaupunki Plaka toimi myös meidän tukikohtana matkan ajan. Varattiin saarelle neljä päivää aikaa, ja harvinaisen laiskan etukäteissuunnittelun tuloksena bongattiin saarelta muutama ranta ja yksi ohittamaton luontonähtävyys. Toki sekin oli ranta, mutta se jos mikä kertoo saaresta kaiken oleellisen.

Saaren pääkaupunki Plaka oli just sitä, mitä Kreikan saarilta lähetettävistä postikorteista näkee: valkoiseksi kalkittuja pieniä rakennuksia vieri vieressä, sinisiä ikkunoita ja ovia sekä kiikkeriä, kapeille kaduiille nostettuja värikkäitä tuoleja. Tätä maisemaa riitti Plakassa kulma toisensa jälkeen, ja kaikeksi tuuriksi meidän majapaikka sijaitsi aivan muutaman nurkan takana (kyllä, eksyttiin ekojen päivien aikana aika monta kertaa…) kaupungin ravintola- ja putiikkikeskittymästä. Sijainti oli siis erinomainen, jos mietti juuri ruokapaikkoja.

Seuraava kuva havainnollistaa aika hyvin sen, miten suuri ruuhka Plakassa oli noin elokuisina lomaviikkoina keskipäivän aikaan.

Lounassalaattia kerjääviä kissoja lukuun ottamatta ei siis juuri ketään melkein missään.

Plaka muistutti tosi paljon Espanjan Altean kaunista vanhaakaupunkia, eikä pienistä tavernoista tai kreikkalaisia nahkatuotteita kauppaavista pikkuputiikeista ollut puutetta. Päivisin Plaka oli todella hiljainen ja kuuma, mutta auringon laskettua ja ilman viilennyttyä se täyttyi pikkuhiljaa. Varsinainen elämä alkoikin kaupungissa vasta iltakahdeksan jälkeen, mutta onneksi silloinkaan ei tarvinnut kävellä jonossa, paitsi kun eksyi kapealle ei-valaistulle kujalle ja oli pakko pitää kaverista kiinni ettei olisi eksynyt kovin pahasti.

Miloksen saari on todella pieni, eikä siellä siis näkynyt niitä pahamaineisia matkailijamassoja lainkaan. Kaikkialla saatiin kulkea todella rauhassa, eikä ruuhkia ollut. Matkailijoiden puute näkyi myös heikohkona infrastuktuurina, sillä kävelyreitit oli pääasiassa kinttupolkuja ja nekin oli merkitty auttamattoman huonosti. Esteettömyydestä oli turha puhua, enkä olisi ehkä uskaltanut heikommilla nilkoilla lähteä välttämättä kipuamaan edes Plakan päänähtävyydelle eli isolle kirkolle.

Huonolla infralla on kuitenkin puolensa, sillä esimerkiksi autoja ei tarvinnut paljoa kuunnella ja patikkareitin varrella oli vähän väliä viikunapuita, joiden oksat roikkuivat kypsistä, mehevistä hedelmistä. Viikunavarkaissa käyminen olikin elämys, joka jää mieleen yhtenä Miloksen parhaimmista jutuista!

Meidän päivät meni Miloksella tosi rauhallisissa merkeissä. Varattiin tosi vaatimaton majapaikka Airbnb:n kautta – se oli itse asiassa niin vaatimaton eli kämänen, että en kehdannut ottaa sieltä edes yhtään kuvaa – ja noustiin aamuisin melko aikaisin ennen kuumimpia tunteja, jotta ehdittiin käydä pihalla ennen kuin vetäydyttiin pariksi tunniksi nauttimaan ilmastoinnista. Iltaisin oli taas viileämpää, jolloin käytiin parin kilometrin päässä sijaitsevalla rannalla, syömässä tavernassa tai katselemassa auringonlaskua. Meidän majapaikan vieressä oli erinomainen spotti, mistä käsin oli helppo nauttia auringonlaskusta.

Lopulta oltiin kuitenkin melko tyytyväisiä, kun neljä päivää Miloksella oli ohi ja päästiin jatkamaan matkaa. Kuljettiin saarella pääasiassa jalkapatikassa sillä bussiyhteydet eivät oo millään Kreikan saarella mitenkään erinomaiset, eikä kuumina päivinä jaksanut kulkea kovin pitkää matkaa. Pisin reissu taisi olla Plakasta Sarakinikoon, minne matkaa tuli viitisen kilometriä suuntaansa. Se yhdistettynä kuumaan ilmastoon ja jatkuvasti muuttuviin korkeuseroihin teki kävelymatkasta raskaamman kuin olisin osannut kuvitella.

Milos on kuitenkin tosi sympaattinen saari, ja jo Sarakinikon upean kuumaisen rannan vuoksi vierailun arvoinen. Jos nyt suunnittelisin reissun uudelleen, varaisin Milokselle kuitenkin ehkä vain pari päivää, tai sitten buukkaisin majapaikan aivan hyvän uimarannan vierestä. Nyt kävelymatka rannalle oli inan verran liian pitkä, eikä siellä tullut käytyä tarpeeksi.

Sarakinikosta on tulossa vielä aivan oma postauksensa, sillä se oli ehdottomasti koko saaren paras juttu!