Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Helsinki

Helsinki Suomi

Vallisaari-elämys parhaimmillaan: yö Tentsilessä ja aurinkoinen aamuretki

tiistai, heinäkuu 28, 2020

Helsinki tuntuu vielä kuuden vuoden jälkeen melko uudelta kaupungilta, ja tarkastelen monia nurkkia edelleen aivan turistin silmin, ja fiilistelen asioita ihan samanlaisella innolla kuin reissussakin. Tälle tuli todiste pari viikkoa sitten, kun luvassa oli kesän ainoa lomapäivä.

Otettiin suunta Kauppatorille ja JT-linen laivaa, joka kuljetti meidät Vallisaareen. Saavuttiin perille melko myöhään, vähän viiden jälkeen, kun viileä kesäilta ja meitä ihanasti piristävä sade pitivät huolen, ettei turhalle kesähaaveilulle jäänyt sijaa. Edessä oli kuitenkin ensimmäinen yö teltassa naismuistiin, ja mukaan oli onneksi pakattu vaatetta sääennustuksia silmälläpitäen.

Yöpaikka ei kuitenkaan ollut ihan mikä tahansa teltta, vaan puihin viritetty Tentsile, joka on liinojen avulla ilmassa muutaman metrin korkeudessa.

Saatiin Vallisaaren satamakahvilasta mukaamme kolme paksua vilttiä ja ohjeet, joiden mukaan telttapaikka löytyisi Kuninkaansaaren puolelta lyhyen kävelymatkan päässä, metsään kiinnitettyjä merkkejä seuraten. Tiheän metsän läpi kulkevan polun päässä näkyikin kaksi Tentsile-telttaa, joista toisen huomasi jo Vallisaaren kahvilastakin käsin. Ne oli kiinnitetty muutaman kymmenen metrin päähän toisistaan, ja koska muita yövieraita ei sille yölle ollut, saatiin valita niistä haluamamme. Otettiin tietysti se, joka sijaitsi lähempänä rantaa.

Alkuilta oli aika hyytävä, ja koska oltiin molemmat aika poikki kuluneesta viikosta, päätettiin ottaa nokkaunet teltan alapuolella olevassa verkossa. Tosiasiassa sadesuoja hämäsi sen verran että aluksi kuviteltiin, että me nukuttaisiin yö nimenomaan siinä teltan alapuolella olevassa verkossa, kunnes tajuttiin että sadesuojan alta löytyy se varsinainen telttakin. 😀 Hyvin meni siis. Mutta nokkaunet maistui todella hyvin, ja päikkäripaikalta avautui myös ihan mahtava näkymä merelle, mikä lupasi hyvää tulevaa yötä silmälläpitäen.

Ulkoilman raikkaudessa nautittujen nokkisten jälkeen oli aika suunnata tutkiskelemaan saaria. Vallisaari ja Kuninkaansaari on yhdistetty toisiinsa kävelysillalla, ja meillä oli muutama tunti aikaa ennen Vallisaaren ulkonaliikkumiskiellon alkamista. Saarella on nimittäin kielletty liikkuminen kello 22–06 välisenä aikana.

Kierreltiin Kuninkaansaarta ja nähtiin paitsi saaren uimaranta ja saunapaikka myös venäläisten taakse jättämiä rakennuksia. Kuninkaansaaressa itsessään ei nyt ihan mahdottomasti ollut näkemistä, ja tunteroisen kiertelyn jälkeen ylitettiin aallonmurtaja Vallisaaren puolelle. Alkoi kuitenkin olla jo melko myöhä, joten hylättiin ajatus saaren kiertävästä kävelyreitistä ja otettiin sen sijaan tavoitteeksi vain vesipisteen löytäminen.

Ehdittiin saada kuitenkin jotain irti Vallisaaresta jo illalla ennen ulkonaliikkumiskiellon alkua, mutta varsinainen ohjelma eli muutaman kilometrin mittainen Aleksanterin kierros sai odottaa seuraavalle päivälle.

Kuninkaansaaren telttapaikka tarjosi lopulta hyvin katkeillen nukutun yön, sillä unimaskin takaa oli vähän väliä pakko kurkata yhä paranevaa auringonlaskua, jonka mahtavat värit loistivat tunti tunnilta hienommin. Todella aloittelevan telttailijan ressi oli myös just sopiva vaatekerta, sillä yö oli kylmä, joten lisäilin vähän väliä lisää vaatetta.

Lopulta Tentsilessä tuli nukuttua aika hyvin, vaikka yö olikin katkonainen. Oltiin nimittäin ajateltu että herätään varmaan jo kuuden maissa, ja kun satamakahvila avautuisi tarjoamaan aamiaista kello 11, oltaisiin jo hyvinkin matkalla takaisin kotiin. Toisin kuitenkin kävi, sillä noustiin vasta pitkälle ysin jälkeen, ja siinä vaiheessa kun oltiin kamoinemme palauttamassa vilttejä satamakahvilaan, kello oli jo lähempänä puolta päivää.

Sää oli lähes täydellinen, kun lähdettiin kiertämään Aleksanterin kierrosta. Mun mielikuvat Vallisaaresta oli käytännössä olemattomat, sillä olin toki kuullut että sinne oli avattu jotain ravintolatoimintaa, mutta ajattelin saaren tarjoavan muuten melko vähän kiinnostavia kohteita. Onneksi olin taas väärässä!

Vallisaaren ehdottomasti siistein paikka on saaren länsipuolella sijaitseva Aleksanterinpatteri ja sen yläpuolelle rakennettu näköalatasanne, mistä avautuu ehkä siistein näkemäni maisema Helsinkiin. Samassa maisemassa on paitsi meri myös Vallisaaren vehreys, Suomenlinna ja taustalla vielä Helsingin ykkösnähtävyydet.

En ollu saada näkymästä tarpeekseni, mutta lopulta Karim pakotti jatkamaan matkaa. Se oli hyvä, sillä edessä oli vielä monta kiinnostavaa paikkaa, ja vaikka maisemat ei nyt aivan vetäneet vertoja jo koetulle, oli Aleksanterin kierros kokonaisuudessaan tosi antoisa. Reitin varrella oli muun muassa aika dramaattisesti nimetty Kuolemanlaakso, monia eväspaikkoja ja niittyjä sekä saaren sisällä oleva lampi, missä tosin tällä hetkellä ei ole luvallista uida pohjalla olevan romun vuoksi. Vallisaari onnistui siis vakuuttamaan, ja sopii tuon kokemuksen perusteella aivan mainiosti puolipäiväretken kohteeksi.

Kierroksen jälkeen nautittiin vielä telttamajoitukseen sisältyvä aamiainen satamakahvilassa, mikä tarkoitti kalapiirakkaa, teetä ja mehua, kunnes vesibussi saapui noutamaan meidät takaisin Helsinkiin.

Tentsile-kokemus oli todella mieleenpainuva ja mahtava, erityisesti näin ei-telttailijan näkökulmasta. Ainoa miinus on elämyksen kova hinta, sillä yö kolme henkeä sisäänsä mahduttavassa teltassa maksaa 180 euroa. Ymmärrän, että esimerkiksi kansainväliset matkailijat varmasti maksavat tuon mieluusti korvauksena kerran elämässä -elämyksestä, mutta suomalaisittain tuon summan maksaminen varmasti saa harkitsemaan kerran jos toisenkin. Me koettiin elämys osana työkeikkaa, joten ei maksettu elämystä itse.

Kaiken kaikkiaan Vallisaari, ja Kuninkaansaarikin, onnistuivat siis vakuuttamaan, ja sopivat tuon kokemuksen perusteella aivan mainiosti puolipäiväretken kohteeksi. Meidän kohdalle osui erityisen mainio sää, mikä tietysti paransi kokemusta entisestään,

Miltä vaikutti, yöpyisitkö Tentsilessä? Entä joko Vallisaari on tuttu?

Helsinki Suomi

Aamukuudelta Haagan alppiruusupuistossa

sunnuntai, kesäkuu 14, 2020

Tänä keväänä ja kesänä on naurattanut se, että helsinkiläiset on rynnineet (minä tietysti mukana) aina sinne, missä kukkii. Se on tavallaan ollut tosi lohdullista, että nyt elämyksellisiä hetkiä on haettu niistä kotipitäjän paikoista, jotka tarjoavat edes ripauksen eksotiikkaa. Tai juuri siitä on kyse ainakin mun kohdalla, sillä niin Roihuvuoren kirsikkapuutarha kuin Haagan alppiruusupuistokin ovat paikkoja, jossa voi hetken aikaa kuvitella olevansa jossain ihan muualla kuin kotikulmilla.

Me asutaan suht lähellä alppiruusuja, joten ollaan käyty siellä pitkin kevättä ensin odottelemassa nuppuja ja sitten fiilistelemässä niiden aukeamista. Nyt kun kukat on parhaimmillaan, on siellä aina aika moni muukin. Viime sunnuntaina käytiin siellä Ullan ja Maken kanssa, ja vaikka se olikin ihanaa, oli semiahdistavaa yrittää pitää koronaetäisyyksiä, kun puoli Helsinkiä oli ahtautunut samaan puistoon.

Tänä viikonloppuna hyödynsin sitten heikkoja aamu-unenlahjoja ja läheistä sijaintia ja päätin käydä vähän aamukuvailemassa puistossa. Eka yritys oli lauantaina aamuna, kun olin paikalla kahdeksan pintaan. Ei riittänyt, sillä jengiä oli sen verran, että käännyin kannoillani aika nopeasti. Olin kaavaillut meneväni puistoon kukonlaulun aikaan maanantaiaamuna, mutta nyt kun sunnuntain kunniaksi heräsin omia aikojani kuudelta, totesin, että nyt tai ei koskaan.

En ollut ainoa aamukuuden kukkakuvailija, mutta aika rauhassa sain kuitenkin olla.

Haagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuisto Haagan alppiruusupuisto Haagan alppiruusupuistoAlppiruusupuisto on perustettu suolle, ja olikin hauska bongailla suopursuja alppiruusujen ja atsaleojen joukosta. Se jakautuu kahteen osaan, ja alppiruusut on puiston eteläosassa, missä niiden joukkoon rakennetut polut saavat, ainakin näin lämpiminä kesäaamuina, kuvittelemaan, että olisi Helsingin sijaan vaikkapa Thaimaan tropiikissa! Tosin tää jäätävä matkakuume takaa, että mieli harhailee matkakohteisiin vaikka omassa vaatehuoneessakin.

Puistossa on paljon laudoitettuja polkuja ja pari näköalaterassia, mistä käsin kukkameri avautuu erityisen hyvin. Parhaat paikat on mun mielestä juurikin eteläpuoliset, runsaiden alppiruusujen reunustamat kapeat polut. Tosin pohjoispuolen värikylläinen atsaleamerikin on aika fantastisen näköinen, ja onkin mahtavaa, että puistoalueelle on istutettu molempia.

Haagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuistoHaagan alppiruusupuisto

Alppiruusupuutarha on parhaimmillaan juuri nyt, ja juhannuksen jälkeen kukinta onkin jo tipotiessään. En välttämättä suosittele viikonloppuiltapäivien ruuhkaan suuntaamista, mutta aikaiset aamut ja myöhäiset illat on varmasti parhaita aikoja päästä nauttimaan väriloistosta.

Seuraavaksi ajattelin kytätä, josko Meilahden arboretumin magnoliat olis kukassa!

Helsinki

Hyvää huomenta Helsingistä – testissä Hotel Fabianin aamiainen

tiistai, helmikuu 26, 2019

Terkkuja payday breakfast -tunnelmista! Tässä kuussa palkkapäivän aamiainen nautittiinkin koko tiimin voimin tiimipäivänä, kun aloitettiin aamu viime vuonna koko Helsingin parhaaksi hotelliksi rankatun Hotelli Fabianin aamiaisella. Voitte uskoa, että odotukset oli kovat, kun hotellia oli hehkutettu ympäri maailman niin kovasti.

Ensimmäisenä oli ihan mahtavaa, kun astuin hotelliin sisälle ja tiskin takana oli treenihommista tuttu, superystävällinen Mats. Olin paikalla ekana, joten kavereiden odottelu sujui hetkessä erinomaisessa seurassa! Varsinkin pienien hotellien respassa odotellessa tuntee olonsa tosi nopeasti vaivaantuneeksi, mutta vaikka tila oli kompakti, ei siihen tällä kertaa ollut vaaraa. Kiitokset vaan seurasta Mats!

Jahka kaverit konkoili paikalle, oli aika aloittaa aamiainen! Keittiönomaisessa tilassa ruoat oli katettu esille selkeästi, ja vaikka vähän aikaa joutui katseella etsimään tiettyjä juttuja, löytyi ne sieltä mistä pitikin: puurokattila liedeltä (tietysti!) ja teepussit hyllyllä olevasta purkista. Kodinomaisuus toi aamiaiseen kivaa tunnelmaa, mutta ei vaatinut ruokailijoilta kuitenkaan liikoja.

Ja lisäripauksen kodinomaisuuteen toi mimmi, joka leikkasi tarjolle tulevia hedelmiä suoraan tarjoilutiskin vieressä, kuten kotonakin on tapana.

Itse aamiainen oli valikoimaltaan aika perus, mutta täytyy tunnustaa, että en oo tainnut vielä missään hotelliaamiaisella maistaa yhtä hyvää puuroa! En oo ihan hirveän pitkään syönyt ees puuroja, mutta nyt viime vuosilta tää oli ehdottomasti parhaimmistoa. Myös leivät oli aivan superhyvät, joten perusjuttuihin oli siis satsattu, ja se kannatti ainakin tämän ruokailijan näkökulmasta.

Mitään sen spessumpia juttuja tarjolla ei tuorepuuroa (joka tosin loppui kesken, eivätkä kaverit enää saaneet omaa annostaan) lukuun ottamatta ollut, mutta en tiiä, olisko niitä kaivattukaan. Mulle riitti hyvä rehuvalikoima, ihana puuro ja herkullinen leipä.

Aamiaista myydään ei-vieraille 22 euron hintaan, ja se on mun mielestä ihan käypä hinta tällaisesta aamiaisesta. Ilman kattavaa leivosvalikoimaa ja tilauksesta valmistettavia munakkaita ja vohveleita ei tuon enempää voi välttis pyytääkään, joten hinta-laatusuhde oli viilattu aika nappiin.

Ja pakko kommentoida vielä aamiaistilaa, joka oli jakautunut kolmeen osaan. Syödä oli mahdollisuus joko aivan tarjoilutiskien vieressä olevissa pöydissä, vastaanottotiskin vieressä loungemaisessa tilassa (meidän valinta) tai lasitetun terassin tyyppisessä ”ulkohuoneessa”. Vaihtoehtoja siis löytyi eri makuun, mikä on aika jees varsinkin pienessä tilassa.

Laadukkaan perusaamiaisen nälkään siis vahva suositus Hotel Fabianille! Ootko kokeillut?

Helsinki

Syntymäpäivän aamiainen Kämpissä

sunnuntai, joulukuu 9, 2018

Hyvää syntymäpäivää mulle! Tai siis onnea mulle reilut kaksi viikkoa sitten. En tajua, mihin aika oikein häviää, kun ei ehdi blogiakaan päivittää niin usein kuin olisi suotavaa…

Juhlin kuitenkin 31-vuotissynttäreitäni marraskuun loppupuolella, ja viime vuoden juhlien sijaan päivä meni tänä vuonna melko maltillisesti. Aloitettiin aamu kuitenkin rakkaan ystäväni ja kollegani Millan kanssa päivälle sopivissa puitteissa, Kämpin aamiaisbuffassa.

Ollaan yritetty lisätä meidän yhteisiä, töihin liittymättömiä näkemisiä aloittamalla palkkapäivät aina aamiaisella. Juhlan kunniaksi suunnattiin Kämppiin, jonka aamiaisbuffaa en ollut vielä päässyt kokeilemaan. Tässä välissä taustatietoa uudehkoille lukijoille: mää rrrrakastan aamiaisbuffetteja! Viime aikoina oon kirjoittanut niistä melko vähän, mutta voisin ehkä hieman skarpata tässä asiassa, sillä kuten elämässä yleensä, first things come first. Parasta hyvässä buffetissa on tuore ananas, hyvä pähkinävalikoima, maapähkinävoi, hyvä tee, karjalanpiirakat ja hyvät juustot. Arvostan myös suuresti, jos leivososastolla on muhkeita muffinsseja, mutta yhtä lailla tykkään kyllä chia-puurosta ja raakakakuista. Eli vähän melkein mikä tahansa kelpaa. 😀

Mutta takaisin siihen Kämpin aamiaiseen. Aamupalaa tarjoillaan myös ei-vieraille, jolloin sen hinta on 32 euroa. Hintaan sisältyy kokkien valmistamat munakkaat muun muassa Radissonin tapaan, ja valikoimaan kuuluu muun muassa monenlaisia mehuja, tuoreita leipiä, hedelmiä, rahkaa, jugua, karjalanpiirakoita ja muita perusjuttuja.

Kämpin aamiaista ajatellessa voisi olettaa saavansa jotain ekstraa monessa muodossa, ja niin kyllä saikin. Aamiaisen taso oli selvästi perusketjulaa korkeampi, mistä kertoi muun muassa tuorepuristetut mehut, uunituoreet leivät ja teetä sekä kahvia koskeva pöytiintarjoilu – ihanaa luksusta erityisesti silloin, kun teetä kuluu pannukaupalla!

Oliko aamupala sitten hintansa väärti? Syntymäpäivänä ehdottomasti, ja Millan tilaamat lehtikuohut toi vielä aamuun ihanaa juhlahumua. Tavallisena aamuna en välttis ihan tuosta noin vaan olisi valmis maksamaan 32 euroa aamiaisbuffasta, mutta kyllä palkkapäivän huumassa, varsinkin juhlapäivänä.

Ah, nyt tuli taas nälkä! Kiitokset Millalle vielä seurasta, onneksi tässä kuussa on taas palkkapäivä ja meidän yhteinen aamiainen! <3

Kuvan meitsistä nappasi tietysti Milla.