Suomen suurin matkablogiyhteisö
Helsinki Suomi

Vallisaari-elämys parhaimmillaan: yö Tentsilessä ja aurinkoinen aamuretki

tiistai, heinäkuu 28, 2020

Helsinki tuntuu vielä kuuden vuoden jälkeen melko uudelta kaupungilta, ja tarkastelen monia nurkkia edelleen aivan turistin silmin, ja fiilistelen asioita ihan samanlaisella innolla kuin reissussakin. Tälle tuli todiste pari viikkoa sitten, kun luvassa oli kesän ainoa lomapäivä.

Otettiin suunta Kauppatorille ja JT-linen laivaa, joka kuljetti meidät Vallisaareen. Saavuttiin perille melko myöhään, vähän viiden jälkeen, kun viileä kesäilta ja meitä ihanasti piristävä sade pitivät huolen, ettei turhalle kesähaaveilulle jäänyt sijaa. Edessä oli kuitenkin ensimmäinen yö teltassa naismuistiin, ja mukaan oli onneksi pakattu vaatetta sääennustuksia silmälläpitäen.

Yöpaikka ei kuitenkaan ollut ihan mikä tahansa teltta, vaan puihin viritetty Tentsile, joka on liinojen avulla ilmassa muutaman metrin korkeudessa.

Saatiin Vallisaaren satamakahvilasta mukaamme kolme paksua vilttiä ja ohjeet, joiden mukaan telttapaikka löytyisi Kuninkaansaaren puolelta lyhyen kävelymatkan päässä, metsään kiinnitettyjä merkkejä seuraten. Tiheän metsän läpi kulkevan polun päässä näkyikin kaksi Tentsile-telttaa, joista toisen huomasi jo Vallisaaren kahvilastakin käsin. Ne oli kiinnitetty muutaman kymmenen metrin päähän toisistaan, ja koska muita yövieraita ei sille yölle ollut, saatiin valita niistä haluamamme. Otettiin tietysti se, joka sijaitsi lähempänä rantaa.

Alkuilta oli aika hyytävä, ja koska oltiin molemmat aika poikki kuluneesta viikosta, päätettiin ottaa nokkaunet teltan alapuolella olevassa verkossa. Tosiasiassa sadesuoja hämäsi sen verran että aluksi kuviteltiin, että me nukuttaisiin yö nimenomaan siinä teltan alapuolella olevassa verkossa, kunnes tajuttiin että sadesuojan alta löytyy se varsinainen telttakin. 😀 Hyvin meni siis. Mutta nokkaunet maistui todella hyvin, ja päikkäripaikalta avautui myös ihan mahtava näkymä merelle, mikä lupasi hyvää tulevaa yötä silmälläpitäen.

Ulkoilman raikkaudessa nautittujen nokkisten jälkeen oli aika suunnata tutkiskelemaan saaria. Vallisaari ja Kuninkaansaari on yhdistetty toisiinsa kävelysillalla, ja meillä oli muutama tunti aikaa ennen Vallisaaren ulkonaliikkumiskiellon alkamista. Saarella on nimittäin kielletty liikkuminen kello 22–06 välisenä aikana.

Kierreltiin Kuninkaansaarta ja nähtiin paitsi saaren uimaranta ja saunapaikka myös venäläisten taakse jättämiä rakennuksia. Kuninkaansaaressa itsessään ei nyt ihan mahdottomasti ollut näkemistä, ja tunteroisen kiertelyn jälkeen ylitettiin aallonmurtaja Vallisaaren puolelle. Alkoi kuitenkin olla jo melko myöhä, joten hylättiin ajatus saaren kiertävästä kävelyreitistä ja otettiin sen sijaan tavoitteeksi vain vesipisteen löytäminen.

Ehdittiin saada kuitenkin jotain irti Vallisaaresta jo illalla ennen ulkonaliikkumiskiellon alkua, mutta varsinainen ohjelma eli muutaman kilometrin mittainen Aleksanterin kierros sai odottaa seuraavalle päivälle.

Kuninkaansaaren telttapaikka tarjosi lopulta hyvin katkeillen nukutun yön, sillä unimaskin takaa oli vähän väliä pakko kurkata yhä paranevaa auringonlaskua, jonka mahtavat värit loistivat tunti tunnilta hienommin. Todella aloittelevan telttailijan ressi oli myös just sopiva vaatekerta, sillä yö oli kylmä, joten lisäilin vähän väliä lisää vaatetta.

Lopulta Tentsilessä tuli nukuttua aika hyvin, vaikka yö olikin katkonainen. Oltiin nimittäin ajateltu että herätään varmaan jo kuuden maissa, ja kun satamakahvila avautuisi tarjoamaan aamiaista kello 11, oltaisiin jo hyvinkin matkalla takaisin kotiin. Toisin kuitenkin kävi, sillä noustiin vasta pitkälle ysin jälkeen, ja siinä vaiheessa kun oltiin kamoinemme palauttamassa vilttejä satamakahvilaan, kello oli jo lähempänä puolta päivää.

Sää oli lähes täydellinen, kun lähdettiin kiertämään Aleksanterin kierrosta. Mun mielikuvat Vallisaaresta oli käytännössä olemattomat, sillä olin toki kuullut että sinne oli avattu jotain ravintolatoimintaa, mutta ajattelin saaren tarjoavan muuten melko vähän kiinnostavia kohteita. Onneksi olin taas väärässä!

Vallisaaren ehdottomasti siistein paikka on saaren länsipuolella sijaitseva Aleksanterinpatteri ja sen yläpuolelle rakennettu näköalatasanne, mistä avautuu ehkä siistein näkemäni maisema Helsinkiin. Samassa maisemassa on paitsi meri myös Vallisaaren vehreys, Suomenlinna ja taustalla vielä Helsingin ykkösnähtävyydet.

En ollu saada näkymästä tarpeekseni, mutta lopulta Karim pakotti jatkamaan matkaa. Se oli hyvä, sillä edessä oli vielä monta kiinnostavaa paikkaa, ja vaikka maisemat ei nyt aivan vetäneet vertoja jo koetulle, oli Aleksanterin kierros kokonaisuudessaan tosi antoisa. Reitin varrella oli muun muassa aika dramaattisesti nimetty Kuolemanlaakso, monia eväspaikkoja ja niittyjä sekä saaren sisällä oleva lampi, missä tosin tällä hetkellä ei ole luvallista uida pohjalla olevan romun vuoksi. Vallisaari onnistui siis vakuuttamaan, ja sopii tuon kokemuksen perusteella aivan mainiosti puolipäiväretken kohteeksi.

Kierroksen jälkeen nautittiin vielä telttamajoitukseen sisältyvä aamiainen satamakahvilassa, mikä tarkoitti kalapiirakkaa, teetä ja mehua, kunnes vesibussi saapui noutamaan meidät takaisin Helsinkiin.

Tentsile-kokemus oli todella mieleenpainuva ja mahtava, erityisesti näin ei-telttailijan näkökulmasta. Ainoa miinus on elämyksen kova hinta, sillä yö kolme henkeä sisäänsä mahduttavassa teltassa maksaa 180 euroa. Ymmärrän, että esimerkiksi kansainväliset matkailijat varmasti maksavat tuon mieluusti korvauksena kerran elämässä -elämyksestä, mutta suomalaisittain tuon summan maksaminen varmasti saa harkitsemaan kerran jos toisenkin. Me koettiin elämys osana työkeikkaa, joten ei maksettu elämystä itse.

Kaiken kaikkiaan Vallisaari, ja Kuninkaansaarikin, onnistuivat siis vakuuttamaan, ja sopivat tuon kokemuksen perusteella aivan mainiosti puolipäiväretken kohteeksi. Meidän kohdalle osui erityisen mainio sää, mikä tietysti paransi kokemusta entisestään,

Miltä vaikutti, yöpyisitkö Tentsilessä? Entä joko Vallisaari on tuttu?

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply