Suomen suurin matkablogiyhteisö
Suomi

Puoli minuuttia, kolme maata: elämyksellinen kolmen valtakunnan rajapyykki

sunnuntai, lokakuu 18, 2020

Puolisollani oli syyskuun lomalle yksi selkeä tavoite ylitse muiden: sisävesiristeilylle piti päästä. Se osoittautui odotettua hankalammaksi kesän lomakauden päätyttyä, kun lähes koko maassa kaikki risteilyt oli jo lopetettu. Onni löytyi tässäkin asiassa Lapista kun selvisi, että Ruotsin puolelle pääsee vielä risteilemään!

Laivamatka oli osa kolmen valtakunnan rajapyykin vierailua, minne olisi toki päässyt myös jalkaisin Mallan luonnonpuiston läpi kulkevaa reittiä pitkin, mutta matkaa olisi tullut kaikkiaan 22 kilometriä, ja sitä me ei jaksettu. Jos totta puhutaan, ei jaksettu sitä kumpaakaan suuntaan, vaan otettiin iisisti ja mentiin laivalla molemmat siivut.

Kilpisjärveltä liikennöi risteilyalus Koltalahteen, mistä rajapyykille on noin kolmen kilometrin mittainen patikkareitti. Hurjan, jännittävän ja jopa eksoottisen tänä vuonna tuosta muutamasta kilometristä teki se, että se kulkee Ruotsin puolella. Siis ulkomailla!

Tämähän jännitti tietysti etukäteen. Pitäisikö karanteeniasioista huolehtia, jos käytäisiin Ruotsissa? Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä ei. Kolmen kilometrin mittainen luontopolku Ruotsin puolella samalla jengillä, joiden kanssa tehtiin laivamatka Kilpisjärveltä Koltalahteen ja takaisin. Ei muita ihmiskontakteja, vaan Ruotsin kaunista ruskaa ympärillä. Edes fikalle ei pysähdytty!

Ulkomaanmatka sisärajavalvonnan piirissä olleeseen maahan aiheutti kuitenkin poikkeusjärjestelyjä, ja kaikkien osallistujen nimet kirjattiin tarkkaan ylös laivaan saapumisen yhteydessä. Ennen kuin alus liikahti laiturista, oli rajaviranomaisilta saatava lupa kyseisten matkustajien kuljettamiseen.

Jännäksi meno kävi siinä vaiheessa, kun oltiin jo liikkeessä ja laivasta löytyi kaksi jänistä, joiden nimiä ei tietenkään oltu ilmoitettu viranomaisille. He jatkoivat matkaa omalla vastuullaan (lipun ostamisen jälkeen tietty), eikä ongelmia tullut. Mietittiin moneen otteeseen, että mitä noiden keski-iän ylittäneiden daamien päässä mahtoi liikkua sillä hetkellä, kun he päättivät lähteä matkaan lipuitta. Ihme menoa!

Laivaan olisi voinut varata liput etukäteen, mutta koska sää oli arvaamaton, jätettiin varaus tekemättä. M/S Maria liikennöisi seuraavana päivänä, jos matkustajia olisi vähintään viisi. Jännitettiin tätä vähän, sillä ajateltiin, ettei syyskuussa varmaan ryysistä olisi.

Ei oltaisi voitu olla enempää väärässä. Laivaan mahtuu 80 matkustajaa (turvavälejä ei noudatettu), ja me oltiin matkustajat 73 ja 74. Tiukille meni, mutta onneksi mahduttiin mukaan, sillä kolmen valtakunnan rajapyykki oli elämys!

Meillä kävi vielä mahtava tuuri, sillä laivan ollessa viimeistä paikkaa myöten täysi, päästiin Karimin kanssa tekemään matkaa kapteenin seuraksi laivan ohjaamoon! Sieltä avautui fantastiset maisemat joka suuntaan.

Perillä Koltalahdessa edessä oli jo mainittu kolmen kilometrin vaellus rajapyykille. Itse reitti ei oo mitenkään erityinen, vaikka tietysti lahden pohjoispuolella näkyvä Mallan luonnonpuisto on vaikuttava näky.

Kolmen valtakunnan rajapyykki on itsessään melko huvittava nähtävyys: se on 2,5 metriä korkea keltainen betonimöykky, joka on pystytetty vuonna 1926 pienelle tekosaarelle. Muutamalla askeleella rajapyykin pääsee kiertämään vieraillen saman puoliminuuttisen aikana paitsi Suomen myös Ruotsin ja Norjan alueilla.

Koska koko laivallinen oli tullut katsomaan samaa nähtävyyttä, rajapyykillä riitti jengiä. Osa jatkoi matkaa Mallan luonnonpuiston läpi maata pitkin, joten he katosivat ruskan värjäämään metsikköön. Reitti kieltämättä kiinnosti, mutta edellisillan Saanan-vaelluksen väsyttäminä oltiin ihan tyytyväisiä siihen, että nyt päästäisiin helpolla.


Paluumatkalla taivas selkeni ja ruska alkoi näyttää entistä upeammalta. Päästiin näkemään myös Norjan puolelta kohoava, hain evää muistuttava Paras-vuoren huippu, joka kohoaa 1 419 metrin korkeuteen. Palatessa myös Saana oli päässyt eroon pilvipeitteestä, ja huippu kohosi vaikuttavana meidän silmien edessä.

Risteilyjä kolmen valtakunnan rajapyykille järjestetään kesäisin ja syksyisin, ja vuonna 2020 laivamatkoja järjestettiin syyskuun loppuun saakka. Edestakainen laivamatka maksoi 30 euroa, ja elämys on satanolla hintansa väärti. Just sopivan rentoa palauttelua Saanan-huiputuksen jälkeen!

Suomi

Suomi-loman majapaikat

sunnuntai, lokakuu 11, 2020

Syyskuiselle kotimaan reissulla oli majapaikkojen suhteen yksi kriteeri: jotain erikoista. Haluttiin löytää mieleenpainuvia yösijoja ja valita tarjonnasta pieniäkin toimijoita ja elämyksellisiä majapaikkoja. Syyskuussa todella monet majapaikat olivat Lapissakin kiinni, joten tarjontaa ei lopulta ollut mitenkään ihan älyttömästi. Toki myös lyhyt varausaika heikensi tarjontaa, sillä buukattiin majapaikat tavallisesti aina edeltävänä päivänä.

Joka tapauksessa reissulle osui muutama todellinen löytö ja helmi, joita voi hyvällä omallatunnolla suositella. Tässä meidän poiminnat!

Arctic Light Hotel, Rovaniemi

Arctic Light Hotel on Rovaniemen klassikko ja aamiainen, joka ei jätä kylmäksi, oli kombo jonka halusin ehdottomasti näyttää Karimille. Olin ite yöpynyt Arctic Light Hotellissa jo kerran aikaisemmin, ja todennut sen erinomaiseksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut naapurissa sijaitseva huoneistohotelli Haawe, mutta aamiainen sai meidät tällä kertaa taipumaan Arctic Light Hotellin puolelle.

Ja onneksi sai, sillä kokemus oli tälläkin kertaa aivan fantastinen! Saatiin uprgrade sviittiin, mikä oli erinomainen aloitus matkalle. Aamiaisen lisäksi herkuteltiin myös hotellin ravintolassa, missä käytiin syömässä kolmen ruokalajin menu illalliseksi, ja kaiken hyvän päälle päästiin nauttimaan niin kuntosalista kuin huoneen omasta kylpyammeestakin. Eniten nauratti siksi, että buukattiin huone Hotels.comin palkintoyönä, joten maksettiin lopulta huippuluokan sviitistä muutama kymppi.

Arctic Land Adventure Glass Igloos, Kilpisjärvi

Kilpisjärvellä Peerajärven rannalla sijaitsevat Arctic Land Adventuren lasi-iglut oli ehkä koko reissu odotetuin majapaikka, jotka olin silmäillyt valmiiksi jo viikkoja etukäteen. Lasi-iglut sijaitsevat porotilalla, mutta syyskuussa poroja ei tietenkään tilalla näkynyt, mutta varmasti talvikuukausina takaavat lisäelämyksen.

Pienet lasi-iglut tarjosi kaikki kaivatut mukavuudet paitsi saunan, mutta upea näkymä Peerajärvelle korvasi senkin. Revontulet oli olleet vallassa edellisellä viikolla, mutta onnistuttiin kuitenkin näkemään pieni vilaus revontulista toisena yönä ennen nukkumaanmenoa. Lasi-igluissa nukkumisessa on se huono puoli, että koko yön pakottautuu hereille vähän väliä nähdäkseen vilauksen revontulista. Siitä huolimatta uni maistui erinomaisesti. Lisäplussaa aamiaisesta, joka tuotiin valmiiksi iglun jääkaappiin.

Levi Design Hotel, Levi

Yövyttiin Levillä yhden yön verran, ja majapaikaksi valikoitui lopulta viime vuoden lopussa avattu Levi Design Hotel. Nimensä mukaisesti hotellissa on satsattu taiteeseen ja designiin, ja niin hotellin aulassa kuin käytävilläkin on lukuisia teoksia, joita pääsee katselemaan täällä majoittuessa. Myös huoneet on supertyylikkäitä Missonin tekstiileineen ja design-huonekaluineen.

Hotelli oli ollut koronan vuoksi koko kesän kiinni ja avautunut vasta syyskuun alussa, eikä siellä tainnut meidän lisäksi olla kuin muutama hassu vieras. Tästä syystä muun muassa hotellin oma aamiainen oli kiinni, ja aamupala tarjottiin samassa rakennuskompleksissa sijaitsevassa Levi Resort Spa Hotellissa. Pettymys oli karvas, kun edessä oli design-hotellitasoisen aamiaisen sijaan ihan perus hotelliaamupala. Tämä tottakai on täysin ymmärrettävää poikkeustilanteessa, mutta harmitti silti.

Top Star Saariselkä, Saariselkä

Koko loman lemppariksi nousi Saariselällä Kaunispään huipulla sijaitseva Top Star Saariselän mökki, missä nukuttiin makeasti kaksi yötä. Kompakti mökki panoraamaikkunoineen ja -kattoineen tarjosi paitsi kaivatun saunan myös erinomaisen hinta-laatusuhteen, sillä syyskuussa yö mökissä maksoi 200 euroa. Siihen hintaan saatiin jo mainitun saunan lisäksi keittiö ja varsin mainiot maisemat ja mukavat tilat.

Sijainti oli aivan fantastinen, sillä päästiin paitsi jalkaisin UKK:n vaellusreiteille myös voitiin nautiskella hulppeasta auringonlaskusta iltaisin. Vastaavasti taas aamulla nähtiin huipulta, miten sumu hiljalleen valtasi ensin Saariselän kylän ja lopulta myös huipun. Saariselältä löydettiin myös kauan kaivattu pyykinpesumahdollisuus, kun käytiin Suomen Ladun Kiilopään toimipisteessä pesemässä reissureleet.

Vuokatin Aateli, Vuokatti

Reissun kolmas perinteinen hotellimajoitus sijaitsi Vuokatissa, missä oltiin kaksi yötä Vuokatin Aateli -hotellissa. Samaan tapaan kuin Levillä, Vuokatissakaan ei ollut juuri muita majoittujia kuin me, joten hotellissa oli ainakin rauhallista. Varattiin sviitti, johon sisältyi sauna ja iso parveke, joten maltettiin myös viettää aikaa huoneessa ja ottaa iisisti.

Vuokatissa käytiin myös maastopyöräilemässä ja vuokrattiin pyörät helposti suoraan hotellista. Se oli ihanaa, sillä ei millään oltaisi siinä vaiheessa jaksettu alkaa selvittää pyörävuokraamoja. Hotellissa ihastutti myös aamiainen, joka oli toivottu upgrade siitä perinteisimmästä hotelliaamiaisesta. Erityisen hauskaa oli se, että kun ekana iltana löllöteltiin hotellihuoneessa ja katsottiin telkkaria, tuli sieltä hiihtäjien kesäkisa, Aateli race, joka oli järjestetty juurikin kyseisen hotellin edustalla vain viikkoa aikaisemmin.

Halla Resort, Mikkeli

Matkan viimeiseksi majapaikaksi päätettiin ottaa taas mökki, tai tässä tapauksessa huvila, kun buukattiin kuuden hengen kalliohuvila Mikkelissä sijaitsevasta Halla Resortista. Alun perin meidän piti ottaa neljän hengen huvila, mutta koska ne olivat loppuneet, syksyn kaksi yötä yhden hinnalla -tarjous ja off seasonin edulliset hinnat sai meidät valitsemaan kuuden hengen huvilan. Tilaa ainakin riitti.

Halla Resortin huvilat oli tullu kesän aikana vastaan tosi monessa paikassa, ja ne vaikutti ihanilta, tyylikkäiltä ja tilavilta, mistä syystä päädyttiin buukkaamaan tarjouksen houkuttelemina vikat yöt sieltä.

Nautittiin rannan läheisyydestä, omasta saunasta ja takasta sekä myös omasta grillistä, ja fiilisteltiin mennyttä reissua. Majapaikkaan sisältyi hotelliaamiainen ja kuntosalin sekä uima-altaiden vapaa käyttö, minkä lisäksi huvilan pihalla oli omat pyörät ja lähistöllä rutkasti kävelyreittejä. Tykättiin tosi paljon, ja jäätiin haaveilemaan kaveriporukalla tehdystä viikonloppuretkestä kymmenen hengen rantahuvilaan.

Majapaikkojen osalta reissu oli siis hyvin onnistunut, vaikka lopulta oli pieni pettymys huomata, miten esimerkiksi Lapissa on loppujen lopuksi aika vähän mitään erikoisia majapaikkoja. Tai niitä toki on, mutta aika nopeasti alkaa tuntua siltä, että ideat on loppuneet lasi-igluihin, sillä niitä tulee vastaan vähän siellä sun täällä. Ei sillä, ne on todella hienoja ja tarjoaa unohtumattoman majapaikan, mutta odotan jo innolla, mitä seuraavaksi keksitään.

Mikä eeppinen kotimaan majapaikka meiltä jäi kokematta?

Suomi

Unelmien road trip -loma kotimaassa

torstai, syyskuu 24, 2020

Jos jokin matkustustapa on mulle ykkönen, on se road trippailu. Autoillessa on parasta vapaus, jonka ansiosta reitin voi suunnitella juuri oman maun mukaan. Sen vuoksi syyskuun lomatavaksi valikoitui juuri road trip, ja matkaan lähtiessä meillä ei ollut mitään muuta varattuna kuin auto kymmeneksi päiväksi – mikä sekin lopulta muuttui 17 päiväksi.

Autonvuokraus Suomen road tripille

Varattiin auto paria päivää ennen lähtöä mutta vain päivää ennen noutoa jo tutuksi tulleelta Alamon vuokraamolta Helsinki-Vantaalta. Kuten aikaisemmin, myös tälläkin kertaa saatiin uprgreidaus, ja lentoaseman parkkihallissa odotti automaattinen Opel Grandland X, johon meidän reissukamat mahtui mukavasti.

Ei oikein tiedetty miten pitkään aiotaan olla reissussa, sillä jossain kyti vielä toivo matkustusrajoitusten aukeamisesta ja siitä, että päästäisiin kansainvälisille vesille kotimaan road tripin jälkeen. Tästä syystä otettiin auto aluksi kymmeneksi päiväksi, ja noudettaessa varmistettiin, että vuokra-ajan jatko on mahdollista.

Kahdeksan päivän jälkeen soitin Inarista vuokraamoon ja tiedustelin jatkoaikaa, jota myönnettiin vielä viikon verran. Saatiin se lähes samaan hintaan kuin alkuperäinenkin vuokrahinta, ja kokonaisuudessaan 17 päivän vuokra-aika maksoi yhteensä 550 euroa. Oltiin tyytyväisiä.

Reissun lopullinen reitti

Oli kutkuttavaa, kun ensimmäistä kertaa oli liikkeellä ilman mitään sen kummempia suunnitelmia, edessä monta viikkoa vapautta ja tilillä maailmanympärimatkan budjetti. Sanalla sanoen fiilis oli vapaa.

Kuten kävi ilmi, palattiin ensimmäisenä tietysti kotiin eli Ouluun ja Hailuodon mökille, mistä suunnattiin Rovaniemelle. Se oli kuitenkin vain välietappi matkalla kohti Kilpisjärveä.

Oltiin alkumatkasta paikoissa vaan yksi yö kussakin, mutta aika nopeasti päädyttiin viettämään aina pari yötä paikkaa kohden. Kilpisjärvellä pysähdyttiin pari yötä, sieltä jatkettiin yhden Levin-yön pysähdyksen jälkeen Inariin, missä oltiin niin ikään vain yksi yö, ja loppureissulla aina pari yötä seuraavasti: Saariselkä–Kuusamo–Vuokatti–Mikkeli, ja lopulta kotiin.

Olin merkannut karttaan ennen reissua joitakin kiinnostavia paikkoja, ja niitä mukaillen toteutettiin lopulta reitti. Aluksi oli aika selvää että suunnataan aivan käsivarren Lappiin saakka, mutta sen jälkeen kaikki olikin vähän auki. Ihan hyvä kokonaisuus saatiin kuitenkin aikaiseksi!

Majoitukset Suomen road tripillä

Teen ehkä reissun majapaikoista vielä ihan kokonaan oman postauksensa, mutta kaikkiaan majoituttiin kyllä tosi hienoissa paikoissa! Tehtiin muutama todellinen löytö, ja niistähän sitä on aina todella mielissään.

Päällimmäisenä mieleen jäi tietysti Lapin lasikattoiset unelmamajapaikat, jotka oli ruskan ansiosta parhaimmillaan, mutta myös Rovaniemen suosikkihotellin eli Arctic Light Hotellin ystävällinen palvelu ja aivan erinomainen ruokatarjonta.

Varattiin majapaikat aina yksi kerrallaan niin, että käytännössä varaukset tehtiin aina joko edellisenä päivänä tai samana päivänä, kun oltiin saapumassa kohteeseen. Muutoin löydettiin aika kivoja, mutta Inarissa ja Kuusamossa oli aika haastavaa, eikä sopivaa majapaikkaa meinannut millään löytyä – lähinnä just sen vuoksi, että oltiin niin myöhään liikkeellä.

Koska meillä oli tavallista isompi budjetti, maksettiin lopulta majapaikoista noin 200 euroa yötä kohden. Sillä sai kaikkea perinteisestä kelomökistä hotellisviittiin, jättihuvilaan ja lasikattoiseen unelmamökkiin. Oli myös kiinnostavaa nähdä, millaisia majapaikkoja kotimaassa on tarjolla, ja erityisesti Lapissa huomattiin nopeasti, että valikoima kattaa pääasiassa lasikatot, panoraamaikkunat ja kelomökit. Älä käsitä väärin, ne on kaikki tosi siistejä, mutta lopulta aika lailla kaikkialla on samanlainen tarjonta.

Joka tapauksessa oltiin lähes kaikkiin majapaikkoihin tyytyväisiä ja oli tosi kiva, että vaihdeltiin myös majapaikan tyyppiä, eikä oltu vaan lasi-igluissa tai kelomökeissä tai hotelleissa koko lomaa.

Aktiviteetit ja ruoka Suomi-lomalla

Jos oltiin mielissään majapaikkojen suhteen, myös kotimaan aktiviteetit ja ruokatarjonta yllättivät matkan aikana. Koska oltiin pääasiassa Lapin upeissa maisemissa, tarjolla oli tietysti aivan fantastiset puitteet ulkoaktiviteeteille, mistä otettiin kaikki irti.

Kokeiltiin road tripin aikana uusia lajeja maastopyöräilystä koskenlaskuun (vaikka jälkimmäistä toki oltiin kerran jo kokeiltu, mutta silti), ja oli kivaa, kun pääsi liikkumaan mutta samalla nauttimaan lomakohteen mahdollisuuksista.

Ruokailut puolestaan herätti aika monenlaisia ajatuksia. Tavoitteena oli löytää kotimaan kohteista ravintolahelmiä ja kokea ruokaelämyksiä, mutta tämän osalta jäätiin vähän tavoitteesta. Useimmissa kohteissa koitettiin kovasti löytää kiinnostavia ruokapaikkoja, mutta usein niitä joko a) ei löytynyt tai b) ne oli kiinni. Esimerkiksi Vuokatissa ehdin jo innostua tosi kovasti yhdestä ravintolasta, kunnes ilmeni sen olevan syyskuussa auki vain muutamana päivänä viikossa.

Onnistuttiin kuitenkin bongaamaan muutama todellinen helmi suomalaisen ravintolatarjonnan joukosta, ja päällimmäisenä niistä mieleen on jäänyt ravintola Aanaar Inarissa. Siellä nautittiin erinomainen kolmen ruokalajin menu paikallisista raaka-aineista valmistettuna. Palvelu oli super, minkä lisäksi ilahdutti myös mahdollisuus alkoholittomaan juomapakettiin. Oltiin molemmat myytyjä tämän edessä.

Suomen road tripin budjetti

Tehtiin reissu omasta matkailutyylistä poikkeavalla budjetilla enkä vieläkään oo ihan varma, oliko se järkevää. Lähtökohtaisesti oon sitä mieltä että kyllä elämykset on yleensä hintansa väärtejä, mutta samalla en voi muuta kuin todeta, että siihen on syy, miksi suomalaismatkailijat vuosi toisensa jälkeen ovat suunnanneet ulkomaille paremman hinta-laatusuhteen perässä.

Ei olla laskettu mitään tarkkaa budjettia meidän retkelle, mutta noin-budu on kyllä tiedossa. Ja se tulee tässä: noin parin viikon mittainen road trip kotimaassa maksoi meille noin neljä tuhatta euroa. Sen olis voinut tehdä varmasti tuhannellakin eurolla tai jopa halvemmalla, mutta nyt näine majapaikkoineen, autonvuokrauksineen ja elämyksineen hintalapuksi tuli tuon verran.


Loppuun vielä huomio: vitsi oli kivaa!

Suomi

Saanan valloitus eli maisemat, jotka muuttivat käsityksen kotimaasta

torstai, syyskuu 17, 2020

Suomi on kaunis, sanotaan se heti kättelyssä. Oon kiertänyt kotimaata kaikki lapsuuteni kesät, joten se ei ole missään vaiheessa ollut mysteeri tai edes yllätys.

Matkaillessa kaikkein sykähdyttävimmiksi maisemiksi ovat kuitenkin nousseet vuoret, joita ei kotimaassa paljoa ole nähty. Varmasti isoksi osaksi just sen vuoksi kotimaan seikkailut on usein tuntuneet vähän mitäänsanomattomilta, vaan ei enää!

Kaikki muuttui käsivarren alueella, kun lähestyttiin Kilpisjärveä. Syyskuun alussa noin pohjoisilla korkeuksilla ruska oli ottanut jo vaivaiskoivutkin haltuunsa, ja komean maaruskan lisäksi alueella päästiin kuulemma tänä vuonna pitkästä aikaa nauttimaan erityisen komeasta lehtiruskastakin. Horisontissa kohosi tuntureita ja vaaroja, ja tien molemmin puolin loimusi aivan fantastinen ruska.

Se oli alkusoittoa sille, mitä kohta oli luvassa.

Kilpisjärven-reissun ykköskohde oli tietysti mahtava Saana, 1 029 metrin korkeuteen kohoava tunturi, joka oli jäänyt toistaiseksi kokematta. Sää oli Kilpisjärvellä aika arvaamaton: lämpötila keikkui kymmenen asteen tuntumassa (mutta tuntui paljon hyytävämmältä) ja vaikka luvattiin aurinkoa, satoi vettä.

Päivänä, jolloin meidän oli määrä kivuta Saanalle, satoi tietysti vettä ja koko tunturi oli paksun hernerokkasumun peitossa. Otettiin käyttöön suunnitelma B ja aikataulutettiin Saanan-vierailu alkuiltaan niin, että ehdittäisiin kivuta huipulle ja palata takaisin vielä ennen pimeän laskeutumista.

Parkkeerattiin viiden maissa Opel Mallan luonnonpuiston parkkipaikalle. Matkaan olisi päässyt myös Kilpisjärven retkeilykeskukselta.

Oltiin liikkeellä syyskuun toisena viikonloppuna, ja sunnuntai-illan kunniaksi liikenteessä oli monta muutakin vaellusseuruetta. Ylipäänsä jengiä oli liikkeellä paljon enemmän kuin olisin syyskuussa ja rajojen kiinni ollessa odottanut, mutta toisaalta valtaosa vaeltajista oli selvästi eläkeikäisiä, niin Saanalla kuin muuallakin.

Matka Saanan huipulle on noin neljä kilometriä, ja aikaa kannattaa suositusten mukaan varata kaikkiaan nelisen tuntia. Menomatka on tietysti nousua, ja kunnosta riippuen mukaan voi olla hyvä varata vaellussauvat, sillä siinä missä alkumatka on tosi helppokulkuista, loppureitillä odottaa rutkasti irtokiviä ja hieman vaikeakulkuisempaa maastoa.

Varusteista kunnon vaelluskengät on tarpeen, enkä olis kovin mielellään lähtenyt sileäpohjaisilla tennareilla tuolle nousulle, sillä vaelluskengänkin ote lipsahti liukkailla kivillä joitakin kertoja.

Kenkien lisäksi myös vaatetukseen kannattaa kiinnittää huomiota, ja ottaa mukaan mieluummin liikaa kuin liian vähän vaatetta.

Me oltiin liikkeellä tosiaan syyskuun alkupuolella, jolloin päivälämpötila oli noin 8 astetta. Retken aikana ei onneksi satanut, mutta pakkasin siitä huolimatta mukaan kuoritakin ja -housut, ihan kaiken varalta. Muutoin meillä oli molemmilla aivan perus urheiluvaatteet, minkä lisäksi Karimilla oli kunnon villapaita, ja mulla college. Pipolle, hanskoille ja buffillekin tuli käyttöä!

Noustessa tuli paikoitellen aika kuuma, mutta huipulla tuuli niin jäätävästi, että kaivoin repun pohjalta aivan läpällä mukaan ottamani nahkarukkaset, jotka taisin pitää käsissä melkein alas asti. Lämpötila vaihtelee siis hyvälläkin kelillä tosi dramaattisesti, mihin kannattaa varautua.

Maisemien osalta Saana on aivan täys kymppi, ja ruskan aikaan vielä upeampi, jos edes mahdollista. Jo noustessa edessä kohoava korkea tunturi vetää sanattomaksi, ja ensimmäisten portaiden jälkeen taakse avautuu jo niin upea näkymä, että eteneminen on lähinnä sen vuoksi paikoitellen haastavaa.

Oikealle puolelle avautuu Mallan luonnonpuiston komeus, Iso-Malla, ja takana näkyy Norjan huiput. Erämaata jatkuu vasemmalla puolella silmänkantamattomiin, eikä näkymästä oikein saa tarpeekseensa. Onneksi reitin varrella on helppo pysähdellä ja vaan nauttia näkemästään.

Saanan reitti on uusittu keväällä 2019, ja uutta reittiä on helppo seurata oranssipäisten reittimerkkien ansiosta. Reitti mukailee vanhaa reittiä. Saanan pahamaineiset portaat odottavat reitillä edelleen, mutta niistä selviää kyllä. Portaiden yläpäässä odottaa taukopaikka ja maisemat, jotka tekevät noususta sata-nolla vaivan arvoisia.

Portaat ovat selvästi reitin fyysisesti haastavin osuus, sillä vastaavaa nousua ei matkalla muuten ole. Polku vie aivan perille huipulle asti, mutta on loppuvaiheessa selvästi alkupätkää kapeampaa, mutta toisaalta Saanan harjalla kulku on muutenkin melko vaivatonta. Polulla kannattaa kuitenkin pysytellä, sillä se merkkaa kävelypaikkaa alueen luonnon suojelemiseksi.

Mulle Saana oli ehdottomasti Lapin-viikon paras elämys. Ajoitettiin meidän nousu juuri sateen jälkeen, jolloin valo ja värit olivat kauneimmillaan. Maisemat oli ehdottomasti upeimmat, mitä oon koskaan kotimaassa nähnyt. Tänne kannatti tulla!

Meillä meni koko retkeen hieman yli kolme tuntia, joista kaks tuntia ensin kiivettiin ylös ja tunti laskeuduttiin alas. Ajattelin ensi alkuun, että neljä kilsaa hoituu tunnissa myös ylöspäin, mutta ei todellakaan hoitunut.

Huipulle ei jääty juuri fiilistelemään, sillä jäätävä tuuli ajoi meidät aika nopeasti takaisin paluumatkalle. 1 029 metristä avautuu kuitenkin todella upea näkymä, ja sitä kannattaa tunnelmoida erityisesti lämpimällä kelillä. Nyt ei vaan tarettu!

Joka tapauksessa Saana vakuutti ja nousi paikaksi, jonne tekisi jo nyt mieli palata uudelleen. Meillä kävi posketon munkki sään suhteen, sillä hetki sen jälkeen kun oltiin saavutettu huippu, alkoi sinne nousta sumua. Kun reilua tuntia myöhemmin ohitettiin huippu autotieltä käsin, oli korkein kohta jo sumun peitoissa.

Halti jäi vielä kaivelemaan, mutta kuuden päivän mittainen vaellus saa vielä odottaa. Nyt riitti Saana.

Miten muut Saanan-kävijät, oliko muita, jotka ihastui maisemiin täysin?