Puolisollani oli syyskuun lomalle yksi selkeä tavoite ylitse muiden: sisävesiristeilylle piti päästä. Se osoittautui odotettua hankalammaksi kesän lomakauden päätyttyä, kun lähes koko maassa kaikki risteilyt oli jo lopetettu. Onni löytyi tässäkin asiassa Lapista kun selvisi, että Ruotsin puolelle pääsee vielä risteilemään!

Laivamatka oli osa kolmen valtakunnan rajapyykin vierailua, minne olisi toki päässyt myös jalkaisin Mallan luonnonpuiston läpi kulkevaa reittiä pitkin, mutta matkaa olisi tullut kaikkiaan 22 kilometriä, ja sitä me ei jaksettu. Jos totta puhutaan, ei jaksettu sitä kumpaakaan suuntaan, vaan otettiin iisisti ja mentiin laivalla molemmat siivut.

Kilpisjärveltä liikennöi risteilyalus Koltalahteen, mistä rajapyykille on noin kolmen kilometrin mittainen patikkareitti. Hurjan, jännittävän ja jopa eksoottisen tänä vuonna tuosta muutamasta kilometristä teki se, että se kulkee Ruotsin puolella. Siis ulkomailla!

Tämähän jännitti tietysti etukäteen. Pitäisikö karanteeniasioista huolehtia, jos käytäisiin Ruotsissa? Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä ei. Kolmen kilometrin mittainen luontopolku Ruotsin puolella samalla jengillä, joiden kanssa tehtiin laivamatka Kilpisjärveltä Koltalahteen ja takaisin. Ei muita ihmiskontakteja, vaan Ruotsin kaunista ruskaa ympärillä. Edes fikalle ei pysähdytty!

Ulkomaanmatka sisärajavalvonnan piirissä olleeseen maahan aiheutti kuitenkin poikkeusjärjestelyjä, ja kaikkien osallistujen nimet kirjattiin tarkkaan ylös laivaan saapumisen yhteydessä. Ennen kuin alus liikahti laiturista, oli rajaviranomaisilta saatava lupa kyseisten matkustajien kuljettamiseen.

Jännäksi meno kävi siinä vaiheessa, kun oltiin jo liikkeessä ja laivasta löytyi kaksi jänistä, joiden nimiä ei tietenkään oltu ilmoitettu viranomaisille. He jatkoivat matkaa omalla vastuullaan (lipun ostamisen jälkeen tietty), eikä ongelmia tullut. Mietittiin moneen otteeseen, että mitä noiden keski-iän ylittäneiden daamien päässä mahtoi liikkua sillä hetkellä, kun he päättivät lähteä matkaan lipuitta. Ihme menoa!

Laivaan olisi voinut varata liput etukäteen, mutta koska sää oli arvaamaton, jätettiin varaus tekemättä. M/S Maria liikennöisi seuraavana päivänä, jos matkustajia olisi vähintään viisi. Jännitettiin tätä vähän, sillä ajateltiin, ettei syyskuussa varmaan ryysistä olisi.

Ei oltaisi voitu olla enempää väärässä. Laivaan mahtuu 80 matkustajaa (turvavälejä ei noudatettu), ja me oltiin matkustajat 73 ja 74. Tiukille meni, mutta onneksi mahduttiin mukaan, sillä kolmen valtakunnan rajapyykki oli elämys!

Meillä kävi vielä mahtava tuuri, sillä laivan ollessa viimeistä paikkaa myöten täysi, päästiin Karimin kanssa tekemään matkaa kapteenin seuraksi laivan ohjaamoon! Sieltä avautui fantastiset maisemat joka suuntaan.

Perillä Koltalahdessa edessä oli jo mainittu kolmen kilometrin vaellus rajapyykille. Itse reitti ei oo mitenkään erityinen, vaikka tietysti lahden pohjoispuolella näkyvä Mallan luonnonpuisto on vaikuttava näky.

Kolmen valtakunnan rajapyykki on itsessään melko huvittava nähtävyys: se on 2,5 metriä korkea keltainen betonimöykky, joka on pystytetty vuonna 1926 pienelle tekosaarelle. Muutamalla askeleella rajapyykin pääsee kiertämään vieraillen saman puoliminuuttisen aikana paitsi Suomen myös Ruotsin ja Norjan alueilla.

Koska koko laivallinen oli tullut katsomaan samaa nähtävyyttä, rajapyykillä riitti jengiä. Osa jatkoi matkaa Mallan luonnonpuiston läpi maata pitkin, joten he katosivat ruskan värjäämään metsikköön. Reitti kieltämättä kiinnosti, mutta edellisillan Saanan-vaelluksen väsyttäminä oltiin ihan tyytyväisiä siihen, että nyt päästäisiin helpolla.

Paluumatkalla taivas selkeni ja ruska alkoi näyttää entistä upeammalta. Päästiin näkemään myös Norjan puolelta kohoava, hain evää muistuttava Paras-vuoren huippu, joka kohoaa 1 419 metrin korkeuteen. Palatessa myös Saana oli päässyt eroon pilvipeitteestä, ja huippu kohosi vaikuttavana meidän silmien edessä.

Risteilyjä kolmen valtakunnan rajapyykille järjestetään kesäisin ja syksyisin, ja vuonna 2020 laivamatkoja järjestettiin syyskuun loppuun saakka. Edestakainen laivamatka maksoi 30 euroa, ja elämys on satanolla hintansa väärti. Just sopivan rentoa palauttelua Saanan-huiputuksen jälkeen!

Jos jokin matkustustapa on mulle ykkönen, on se road trippailu. Autoillessa on parasta vapaus, jonka ansiosta reitin voi suunnitella juuri oman maun mukaan. Sen vuoksi syyskuun lomatavaksi valikoitui juuri road trip, ja matkaan lähtiessä meillä ei ollut mitään muuta varattuna kuin auto kymmeneksi päiväksi – mikä sekin lopulta muuttui 17 päiväksi.

Autonvuokraus Suomen road tripille

Varattiin auto paria päivää ennen lähtöä mutta vain päivää ennen noutoa jo tutuksi tulleelta Alamon vuokraamolta Helsinki-Vantaalta. Kuten aikaisemmin, myös tälläkin kertaa saatiin uprgreidaus, ja lentoaseman parkkihallissa odotti automaattinen Opel Grandland X, johon meidän reissukamat mahtui mukavasti.

Ei oikein tiedetty miten pitkään aiotaan olla reissussa, sillä jossain kyti vielä toivo matkustusrajoitusten aukeamisesta ja siitä, että päästäisiin kansainvälisille vesille kotimaan road tripin jälkeen. Tästä syystä otettiin auto aluksi kymmeneksi päiväksi, ja noudettaessa varmistettiin, että vuokra-ajan jatko on mahdollista.

Kahdeksan päivän jälkeen soitin Inarista vuokraamoon ja tiedustelin jatkoaikaa, jota myönnettiin vielä viikon verran. Saatiin se lähes samaan hintaan kuin alkuperäinenkin vuokrahinta, ja kokonaisuudessaan 17 päivän vuokra-aika maksoi yhteensä 550 euroa. Oltiin tyytyväisiä.

Reissun lopullinen reitti

Oli kutkuttavaa, kun ensimmäistä kertaa oli liikkeellä ilman mitään sen kummempia suunnitelmia, edessä monta viikkoa vapautta ja tilillä maailmanympärimatkan budjetti. Sanalla sanoen fiilis oli vapaa.

Kuten kävi ilmi, palattiin ensimmäisenä tietysti kotiin eli Ouluun ja Hailuodon mökille, mistä suunnattiin Rovaniemelle. Se oli kuitenkin vain välietappi matkalla kohti Kilpisjärveä.

Oltiin alkumatkasta paikoissa vaan yksi yö kussakin, mutta aika nopeasti päädyttiin viettämään aina pari yötä paikkaa kohden. Kilpisjärvellä pysähdyttiin pari yötä, sieltä jatkettiin yhden Levin-yön pysähdyksen jälkeen Inariin, missä oltiin niin ikään vain yksi yö, ja loppureissulla aina pari yötä seuraavasti: Saariselkä–Kuusamo–Vuokatti–Mikkeli, ja lopulta kotiin.

Olin merkannut karttaan ennen reissua joitakin kiinnostavia paikkoja, ja niitä mukaillen toteutettiin lopulta reitti. Aluksi oli aika selvää että suunnataan aivan käsivarren Lappiin saakka, mutta sen jälkeen kaikki olikin vähän auki. Ihan hyvä kokonaisuus saatiin kuitenkin aikaiseksi!

Majoitukset Suomen road tripillä

Teen ehkä reissun majapaikoista vielä ihan kokonaan oman postauksensa, mutta kaikkiaan majoituttiin kyllä tosi hienoissa paikoissa! Tehtiin muutama todellinen löytö, ja niistähän sitä on aina todella mielissään.

Päällimmäisenä mieleen jäi tietysti Lapin lasikattoiset unelmamajapaikat, jotka oli ruskan ansiosta parhaimmillaan, mutta myös Rovaniemen suosikkihotellin eli Arctic Light Hotellin ystävällinen palvelu ja aivan erinomainen ruokatarjonta.

Varattiin majapaikat aina yksi kerrallaan niin, että käytännössä varaukset tehtiin aina joko edellisenä päivänä tai samana päivänä, kun oltiin saapumassa kohteeseen. Muutoin löydettiin aika kivoja, mutta Inarissa ja Kuusamossa oli aika haastavaa, eikä sopivaa majapaikkaa meinannut millään löytyä – lähinnä just sen vuoksi, että oltiin niin myöhään liikkeellä.

Koska meillä oli tavallista isompi budjetti, maksettiin lopulta majapaikoista noin 200 euroa yötä kohden. Sillä sai kaikkea perinteisestä kelomökistä hotellisviittiin, jättihuvilaan ja lasikattoiseen unelmamökkiin. Oli myös kiinnostavaa nähdä, millaisia majapaikkoja kotimaassa on tarjolla, ja erityisesti Lapissa huomattiin nopeasti, että valikoima kattaa pääasiassa lasikatot, panoraamaikkunat ja kelomökit. Älä käsitä väärin, ne on kaikki tosi siistejä, mutta lopulta aika lailla kaikkialla on samanlainen tarjonta.

Joka tapauksessa oltiin lähes kaikkiin majapaikkoihin tyytyväisiä ja oli tosi kiva, että vaihdeltiin myös majapaikan tyyppiä, eikä oltu vaan lasi-igluissa tai kelomökeissä tai hotelleissa koko lomaa.

Aktiviteetit ja ruoka Suomi-lomalla

Jos oltiin mielissään majapaikkojen suhteen, myös kotimaan aktiviteetit ja ruokatarjonta yllättivät matkan aikana. Koska oltiin pääasiassa Lapin upeissa maisemissa, tarjolla oli tietysti aivan fantastiset puitteet ulkoaktiviteeteille, mistä otettiin kaikki irti.

Kokeiltiin road tripin aikana uusia lajeja maastopyöräilystä koskenlaskuun (vaikka jälkimmäistä toki oltiin kerran jo kokeiltu, mutta silti), ja oli kivaa, kun pääsi liikkumaan mutta samalla nauttimaan lomakohteen mahdollisuuksista.

Ruokailut puolestaan herätti aika monenlaisia ajatuksia. Tavoitteena oli löytää kotimaan kohteista ravintolahelmiä ja kokea ruokaelämyksiä, mutta tämän osalta jäätiin vähän tavoitteesta. Useimmissa kohteissa koitettiin kovasti löytää kiinnostavia ruokapaikkoja, mutta usein niitä joko a) ei löytynyt tai b) ne oli kiinni. Esimerkiksi Vuokatissa ehdin jo innostua tosi kovasti yhdestä ravintolasta, kunnes ilmeni sen olevan syyskuussa auki vain muutamana päivänä viikossa.

Onnistuttiin kuitenkin bongaamaan muutama todellinen helmi suomalaisen ravintolatarjonnan joukosta, ja päällimmäisenä niistä mieleen on jäänyt ravintola Aanaar Inarissa. Siellä nautittiin erinomainen kolmen ruokalajin menu paikallisista raaka-aineista valmistettuna. Palvelu oli super, minkä lisäksi ilahdutti myös mahdollisuus alkoholittomaan juomapakettiin. Oltiin molemmat myytyjä tämän edessä.

Suomen road tripin budjetti

Tehtiin reissu omasta matkailutyylistä poikkeavalla budjetilla enkä vieläkään oo ihan varma, oliko se järkevää. Lähtökohtaisesti oon sitä mieltä että kyllä elämykset on yleensä hintansa väärtejä, mutta samalla en voi muuta kuin todeta, että siihen on syy, miksi suomalaismatkailijat vuosi toisensa jälkeen ovat suunnanneet ulkomaille paremman hinta-laatusuhteen perässä.

Ei olla laskettu mitään tarkkaa budjettia meidän retkelle, mutta noin-budu on kyllä tiedossa. Ja se tulee tässä: noin parin viikon mittainen road trip kotimaassa maksoi meille noin neljä tuhatta euroa. Sen olis voinut tehdä varmasti tuhannellakin eurolla tai jopa halvemmalla, mutta nyt näine majapaikkoineen, autonvuokrauksineen ja elämyksineen hintalapuksi tuli tuon verran.

Loppuun vielä huomio: vitsi oli kivaa!