Browsing Category

Pihalife

Kiitos kesä 2019, talvi saa tulla

Syksyn mittaan ja kokopäiväisen työn myötä kävi niin, että kaikenlainen pihalla möyryäminen jäi aika vähälle. Lyhenevät päivät ja pidempi työviikko lohkaisivat melkoisen määrän puuhasteluajastani, ja kaiken lisäksi tuli tieto, että joudumme muuttamaan pikku vuokratalostamme ensi talvena.

Heitin siis hanskat tiskiin kaikenlaisten pidempiaikaisten pihasuunnitelmien osalta ja jätin tulevien kesien puutarhaunelmat hautumaan sitä aikaa varten, kun meillä joskus on ihan ikioma piha. Mutta olipahan ihana ja opettavainen puutarhakesä!

Onneksi päärynäpuu ei tänä vuonna villiintynyt tekemään samanlaista supersatoa kuin kirsikka, sillä aika ei olisi millään riittänyt sadonkorjuuseen. Kävimme kesällä hulluuden partaalla kirsikkaövereiden kanssa.

Jotta olisin voinut hyödyntää edes viidesosan kaikesta, minun olisi pitänyt ottaa loparit töistä, poimia, putsata ja hillota kirsikkaa aamusta iltaan ja hankkia joku teollisuuskylmiö. Tai rakentaa maakellari. Ja mielellään kaikki parin päivän sisällä, kun tajuttiin mikä määrä sieltä on yhtäkkiä kypsymässä.

Pakastin kyllä vähän, mutta vapaapäivät loppuivat kesken. Vein kirsikoita työkavereille ja naapurit kävivät poimimassa niitä ämpäreittäin. Hulluutta!

Olen vähän sellainen projektiluonteinen innostuja. Saatan tehdä jotain juttua hirveällä draivilla muutaman kuukauden, mutta ihmisen aika ja energia on rajallista ja jossain vaiheessa pitää priorisoida asioita.

Tämän kesän kokemuksen perusteella sanoisin, että tulevaisuudessa mulle riittää alkuun, ainakin kokopäivätyön ohella, ihan pikkuinen ja helppohoitoinen hyötypuutarha. Olen laiska ja haluan puuhata pihahommia rentoutuakseni, en raataakseni aamusta iltaan.

(Täydellisessä maailmassa tekisin osa-aikatöitä aina vaan, mutta silloin on turha haaveilla siitä omasta talosta ja pihasta.)

Tämä talvi meneekin näillä näkymin töissä ja lisää hyviä arkirutiineja opetellessa. Nukkumisasiat on melko hyvin kohdillaan, ja seuraavaksi yritän saada säännöllisen lenkkeilyn osaksi arkea.

Ja onhan tässä yksi projektikin edessä, johon suunnata kaikki puuhasteluenergia, se muutto nimittäin. Saas nähdä millaiseen mestaan seuraavaksi päädytään!

Kirjoita kommentti
perjantai, 25 lokakuun, 2019 by

Ensimmäisen puutarhakesän opetuksia

Tekeminen on usein tärkeämpää kuin lopputulos. Tulee kylmiä öitä taikka kuumaa ja kuivaa, luultavasti juuri silloin kun olet unohtanut taimiruukut ulos. Älä siis raada liikaa vaan tee sopivasti, niin että se on mukavaa. Jos unohtaa tomaatintaimet viikonloppureissun ajaksi pimeään huoneeseen tai salaatintaimet suoraan paahteeseen, niin on parempi ettei niiden takia ole valvonut öitä.

Nauti kuitenkin lopputuloksesta täysin rinnoin ja hyödynnä satoa heti. Älä jää säästelemään ja odottelemaan. Valtava salviapuska ei kukoista ikuisesti. Vedä varhaisperunaöverit. Syö vadelmat suoraan puskasta.

Hyväksy aikasi rajallisuus. Vaikka sieluun sattuukin, kun kirsikka yllättää jättisadolla etkä mitenkään ehdi poimia ja säilöä kuin häviävän pienen osan, älä pode huonoa omaatuntoa siitä, että luonto yllätti.

Hyväksy epäonnistumiset. Sitten kun saat lopulta tehtyä kaksi purkkia kirsikkahilloa ja ne molemmat homehtuvatkin kuukauden sisällä, heitä ne paskat tölkit pois oppirahoina ja yritä joskus myöhemmin uudestaan.

Ota vastaan ja kokeile reippaasti. Työkaverilta saadut thaikurpitsan ja melonin taimet saattavat yllättää villiintymällä ennätyshelteissä.

Joitakin taisteluita ei voi voittaa, mutta ne on käytävä silti. Tämä vuohenputken tarjoama oivallus pätee myös esimerkiksi kotiloihin. Ei täydellistä voittoa, mutta niskan päälle voi päästä.

Kaikkein tärkeintä puutarhahommissa on kuitenkin mukava tuoli, jossa juoda inkiväärilimpparia ja lukea. 

1 kommentti
maanantai, 5 elokuun, 2019 by

Meidän koti ja dorpslevenin ihanuus

Tämä meidän nykyinen koti on opettanut mulle vaikka mitä, mutta selkeinpänä varmaan sen, miten epäkaupunkilainen olenkaan. Käyn mielelläni kaupungilla töissä, mutta on ihana päästä sieltä aina takaisin dorpslevenin eli kyläelämän rauhaan.

Ikuinen espoolainen siis. Olen kyllä tuntenut aina oloni hyväksi, missä olenkaan asunut – ehkä ainoana poikkeuksena tähän HOASin solukämppä Sitratorin kupeessa Kannelmäessä. Mulla oli siihenkin kyllä positiivinen asenne, mutta aika nopeasti muutettiin poikaystävän kanssa yhteen eikä se rasvan ja homeen peittämä solu mua ainakaan hidastanut. 1980-lukulainen opiskelijakaksio oli sen jälkeen luksusta ja muistelen Länsi-Pasilan aikoja lämmöllä <3

Bölestä me muutimmekin suoraan Belgiaan eli olen välttänyt kokonaan markkinahintaisen vuokrakämpän etsimisen kurimuksen Helsingissä. Monta vuotta sitten en nimittäin ollut vielä perillä espoolaisuuteni syvyydestä ja mun pitkäaikainen haaveeni oli asua keskustassa, ja Antwerpenissa tämä oli mahdollista.

Niin kuin olen aiemmin kertonut (Vuokra-asumisesta Antwerpenissa ja Belgiassa ylipäätään), vuokrat on täällä alemmat kuin Helsingissä ja keskusta-asuminen onnistui ilman, että ihan joka penni meni asumiseen. Okei, ei meillä jäänyt ensimmäisenä vuotena mitään säästöönkään, mutta asia on sittemmin korjattu ja oli se kyllä sen arvoistakin!

Parin vuoden jälkeen tuli kuitenkin semmoinen olo, että oiskohan tää jo tässä. Unelmien täyttyessä syntyy uusia, ja seuraavaksi haaveena olikin piha.

Tässä pikku talossa loksahti kohdilleen niin voimakas kodin tunne, etten ole kokenut moista aiemmin. Kaiken lisäksi meidän vuokranantajat on tosi mukavia ja tuntui, että tästä saa tehdä omansa, vaikka vuokralla ollaankin. Naapuritkin on jees.

On täällä myös huvittavia elementtejä, joita en tietenkään itse valitsisi, mutta ne tuntuvat kuuluvan tämän talon luonteeseen. Esimerkiksi kylppärissä on oven yläpuolella sellainen kipsienkelivalos, jossa pullea pikkuenkeli kutittaa toista mahasta. Se on ihan kamala, mutta mua naurattaa kun ajattelenkin sitä ja se nyt vaan kuuluu tänne. Keittiössä on sellaisia retroja Toscana-henkisiä koristelaattoja viinirypäleineen.

Kodin tunne on syntynyt jostain ihan muusta kuin yksityiskohtien täydellisyydestä. Siitä, että tuntuu mukavalta laittaa ruokaa, kutsua ihmisiä kylään, pystyä lepäämään ja kirjoittamaan, olla vain. Ja joka ikinen kerta, kun kesken ruuanlaiton menen ulos hakemaan jotakin yrttilaatikostani, tunnen hurjaa iloa.

Täällä on luontoa, isoja puistoja ja ylipäätään vihreää niin vähän, että helposti siinä alkaa kaivata omaa pientä vihreää keidasta. Kesällä epäkaupunkilaisuuteni vain korostuu, olenhan viettänyt lapsena kaikki kesälomani maalla. Kävelimme juuri yksi lauantai-ilta vanhoilla kotikulmillamme ja mietin ääneen, että jestas mikä meno ja meteli.

Käyn helposti vähän ylikierroksilla, ja nykyään tiedän, että tarvitsen paljon rauhoittumista. Vapaapäivinäni en useimmiten halua lähteä yhtään mihinkään pihaa kauemmas. Kaupunkielämä oli aivan mainiota oman aikansa, mutta kyllä tämä vain sopii paremmin. Kuopsuttelu, kitkeminen ja muu touhuaminen nollaa ihanasti pääkopan ja tässä on alkanut kehittyä taas uusia haaveita isosta hyötypuutarhasta, kasvihuoneesta ja ties mistä…

Mutta nyt nautin tästä.

4 kommenttia
torstai, 27 kesäkuun, 2019 by

Bokashi-kokemuksia kerrostalosta

Ensimmäisessä bokashipostauksessani (Bokashi: miten ja miksi) kerroin, miten bokashi toimii ja miksi se on minusta niin mainio systeemi.

Aloitin bokashoinnin pari vuotta sitten asuessamme vielä kerrostalossa Antwerpenin ydinkeskustassa. Kadullamme kukaan ei näyttänyt lajittelevan biojätteitä enkä jaksanut uskoa, että meidän yksinäinen biopussi todella lajiteltaisiin. Täällä roskat viedään tiettynä viikonpäivänä kadunvarteen kerättäväksi, eikä tosiaan kannata haaveilla jätekatoksesta, jonne voi viedä haisevan roskapussin silloin kuin haluaa. (En tiedä, miten parvekkeettomissa asunnoissa diilataan tämän asian kanssa kesähelteillä. Uudemmille asuinalueille rakennetaan onneksi molokkeja.)

Luettuani bokashista innostuin heti ja ajattelin, että kyllähän tätä kannattaa kokeilla. Tosi monessa paikassa mainitaan, että bokashi sopii jopa kerrostaloasuntoon, mutta en itse löytänyt silloin hirveästi käytännön kokemuksia aiheesta. Tässä siis tulee!

Monilla bokashi toimii kerrostalossa oikein hyvin. Oman kokemukseni pohjalta sanon, että kerrostalobokashia harkitsevan kannattaa kuitenkin varautua seuraaviin asioihin:

 

Ensinnäkin, hajut. Vaikka bokashin sanotaan olevan (lähes) hajuton, ja onnistuneessa prosessissa ei pitäisi tulla kuin vähän happamia tuoksuja, niin ne bokashin ominaistuoksut saattaa kyllä käydä pahastikin semmoisen ihmisen nenään, joka ei ole samanlaisen boka-innostuksen vallassa. Parveke oli ihan must, kun sekoittelin multatehtaitani. Onnistunut multatehdas ei tosiaan haise, kun se peitetään kunnon multakerroksella, mutta sekoitusvaiheessa hapatti kyllä tuoksahtaa. Bokashointi on niin palkitsevaa, ettei semmoinen hapatettu biojäteköntti hetkauta harrastajaa, mutta sivustaseuraajalle ja kanssa-asujalle se voi olla vähän liikaa.

 

Toiseksi, bokashista saatavan mullan määrä yllätti ainakin meikäläisen. Kerrostaloasunnossa, jossa meillä oli viitisentoista huonekasvia, multaa tuli bokashoimalla aivan älyttömästi yli tarpeen. Meillä ei ollut yhteisiä piha-alueita saatika viljelypalstaa tai mitään vastaavaa, jossa hyödyntää multaa. Kannattaa miettiä, että mihin jakelee helpoiten ylimääräisen mullan, varsinkin ilman autoa, jos itsellä tai lähistöllä ei ole käyttökohteeksi minkään sortin pihaa, palstaa tai mökkiä.

Esimerkki syntyvän mullan määrästä: täytin 16-litraista bokashiämpäriä kaksi kuukautta. Ämpärillinen bokaa sekoitetaan 50:50 suhteella vanhaan multaan, lisäksi pohjalle ja ”kanneksi” on hyvä laittaa noin 10cm multakerros. Yhdestä bokashiämpärillisestä tulee siis jo saavillinen valmista, superravinteikasta multaa. Ja joka toinen kuukausi samanlainen satsi lisää, jos biojätteen keruutahti pysyy samana. Jos käyttökohteita on paljon, multa tuntuu loppuvan kesken, mutta muutamalle viherkasville sitä kaikkea ei kyllä saa tungettua millään.

 

Kolmanneksi kannattaa miettiä, mistä saa riittävästi vanhaa multaa multatehtaaseen, vai tarvitseeko hankkia pussimultaa. Multaantumisen kannalta paras vaihtoehto olisi vanha, köyhä multa, mutta pussimulta toimii kyllä tarvittaessa myös, ja pienikin määrä vanhaa multaa auttaa multatehdasta toimimaan paremmin. Meidän huonekasvien mullanvaihdoilla ei kovin pitkälle pötkitty, joten kaupan mullalla mentiin.

Meillä tilanpuute ei muodostunut ongelmaksi, mutta jos tilaa on vähän, kannattaa miettiä sitäkin, minkä kokoiset bokashiämpärit hommaa (valmiina saa ainakin 5-, 16- ja 19-litraisia) ja mihin laittaa multatehtaan, jos aikoo pitää sitä sisätiloissa (vetoisuuden tulee olla yli tuplat bokashiämpäristä, jotta mullan ja bokashin lisäksi saavissa on myös tilaa sekoittaa.)

 

Päädyin lopulta laittamaan bokashoinnin tauolle, kun parvekkeella oli jo laatikollinen multaa vailla käyttötarkoitusta. Hetken harmitti, että muuten niin toimivan systeemin lopputuote olikin itselle siinä määrin tarpeetonta. Sitten me suunniteltiinkin jo muuttoa pois keskustasta, ja sen lisäksi, että haaveilin muutenkin omasta pihasta, olin innoissani siitä, että pääsisin viimein kunnolla tekemään ja hyödyntämään bokashia.

Kaikki multa menee nykyään melkein heti käyttöön. (Olin muuten niin ylpeä siitä upeasta ensimmäisestä multalaatikollisestani, että raahasin sen muutossa mukanani. En kyllä kehdannut antaa sitä muuttomiehille, vaan otin omaan kyytiin.)

Tapoja bokashoida on monia, ja kokeilemalla se selviää, toimiiko homma itsellä. Jos toimii, niin tämä kyllä vie mukanaan! Suosittelen joka tapauksessa kunnon perehtymistä alkuun, niin yllätyksiä tulee vähemmän.

 

Vielä yksi vinkki: Bokashi Suomi-facebook-ryhmästä löytyy todella paljon ohjeita ja neuvoja bokashin aloittamiseen ja runsaasti erilaisia käyttökokemuksia huonekasveista ja parvekeviljelystä isompiin kasvimaihin. Bokashiharrastajat ovat sen verran innokasta porukkaa, että ryhmässä voi hyvillä mielin tarjota vaikka ylimääräistä bokashia tai multaa noudettavaksi tai kehitellä muita ratkaisuja bokashin hyödyntämiseen.

Kirjoita kommentti
perjantai, 10 toukokuun, 2019 by