Browsing Category

Ruoka / Raflat / Olut

Pari sanaa oluesta + parhaita paikkoja nauttia sitä Antwerpenissa

Jestas, miten olemattoman vähän olenkaan kirjoittanut oluesta, vaikka se on ehdottomasti parhaita asioita mitä Belgialla (ja elämällä) on tarjota.

Olen todella iloinen, että löysin olutmaailman oville jo ennen kuin muutin Belgiaan, sillä täällä siitä on todella voinut ottaa kaiken ilon irti. En ole mikään superhifistelijä enkä kirjoita sivun pituisia olutarvioita Untappdiin, mutta ei tarvitsekaan. Oluen maailma onkin minusta niin mainio juuri siksi, että se on niin rento, helposti lähestyttävä ja maanläheinen.

Belgialainen olutkulttuuri on eeppisen perinteinen: esimerkiksi maailman 11 trappist-panimosta kuusi sijaitsee Belgiassa. Erotuksena luostarityyppisiin oluihin, trappist on oikeasti munkkien luostarissa panemaa olutta.

Täällä on edelleen monessa pitäjässä oma pieni kyläpanimonsa. Ne tekevät usein hyvin perinteisiä oluita, ainakin verrattuna siihen, miten iloisesti modernin pienpanimomaailman tekijät vaikkapa Pohjoismaissa sekoilevat makujen ja oluttyylien kanssa.

Kun marssin viime kesänä pikkuiseen espoolaiseen K-marketiin, vietin hyvän tovin oluthyllyllä. Kassalla kauppias kehaisi yhtä bisseä hihnalla, että tämä on muuten hyvä (CoolHeadin Lumberjack Juice, by the way) ja minä puolestani kehaisin, että onpas mielenkiintoinen valikoima näin pienessä kaupassa.

On Belgiassakin näitä kokeilevampia pienpanimoita, mutta jos menet belgialaismarketin oluthyllylle, niin hyvin perinteisillä vesillä liikutaan. Poikkeuksiakin on: joistakin keskikokoisista marketeista löytää vaihtelevaakin olutvalikoimaa, ja etenkin hollantilaisketju Albert Hejnin hyllystä voi löytyä kohtuullinen valikoima ulkomaisiakin oluita.

Useimmissa baareissakin tarjonta on aika vakio, eikä siinä mitään, belgialaiset klassikot ovat klassikoita syystäkin! Kyllä yksi tai useampikin reissu menee loistavasti näitä maistellen.

Jos kaipaa kuitenkin vähän vaihtelua ja erityisesti craft-skene kiinnostaa, niin voin suositella Antwerpenista seuraavia mestoja:

Billie’s. Mieltymykseni tähän pubiin ei ole varmaan jäänyt epäselväksi kenellekään. Vanhat olutperinteet, tuhti ruoka ja mielenkiintoinen uusi pienpanimotarjonta iloisesti saman katon alla. Tehkää varaus, jos haluatte mahtua syömään viikonloppuiltana. Kammenstraat 12.

Seuraava Billie’sin olutfestivaali on marras-joulukuun vaihteessa ja ensimmäistä kertaa mukana on suomalainen panimo! Juuri ennen viime festaria valittelin, että ihan turha haaveilla suomalaisista tekijöistä täälläpäin, mutta nyt  juurikin aiemmin mainittu CoolHead Brew on lähtenyt maailmanvalloitukseen. Olen tästä tosi iloinen, myöskin siksi että hauskat sourit on mun makuun ja odotan innolla heidän tarjontaansa tänne.

Uusimpana lisäyksenä Antwerpenin craft-tarjontaan, Billie’s avasi pari viikkoa sitten pienen olutkaupan, Billie’s Bottle Shopin kävelymatkan päähän baarista. Puodista löytyy pieni tasting room ja murattien valtaama takapiha. Aalmoezenierstraat 68. 

***

Beerlovers Bar on toinen lempimestani, nimensä mukainen ja mainio craft beer-baari. Täällä on todella leppoisa ja avulias henksu, joka tietää asiansa. Mikäli sulla on aikaa vain yhteen, niin tämä sijaitsee kätevästi 5-10 minuutin kävelymatkan päässä Antwerpenin rautatieasemalta pääkirjasto Permeken vieressä. 12 hanaa ja noin 150 olutta pullossa. Säännöllisesti panimoiden tap takeovereita. Rotterdamstraat 105.

***

Kulminator kannattaa ottaa suunnaksi, jos haaveissa on vuosikertaoluet ja harvinaisemmat olutaarteet. Tänne tullaan matkojen takaa, sillä Kulminatorin kellarissa on oluita, joita ei mistään tavan kulmakuppilasta löydä.

Paikkaa pyörittää vanhempi pariskunta ja rouva on supersympaattinen ja ystävällinen, mies taas vähän yrmympää sorttia. En ehkä menisi perustuopposta kyselemään. Viimeksi kun mentiin pienellä porukalla ovikelloa soittamaan, mies tenttasi mua ovella, että milläs asialla sitä ollaan. Öö, olutta oltais tulossa nauttimaan… Niin, että minkälaista olutta? No en mä vielä tiedä, mutta jotain speciaalbieriä ajateltiin tulla maistelemaan.

Tylyhköstä vaikutelmasta huolimatta vanha herra on kuitenkin se, joka kömpii kellariin oluita hakemaan. Kulminatorissa voi kokeilla esimerkiksi Chimayn kolmen vuosikymmenen maistelutrioa, johon kuuluu tuore sekä 10 ja 20 vuotta vanhat pullot Chimay sinistä. Kun ei ole vielä tällä nuorella iällä kerennyt jemmaamaan ja kypsyttelemään oluita, niin tuollainen mahdollisuus eri-ikäisten oluiden vertailuun oli kyllä hauska makuelämys. Loma-ajat ilmoitetaan Kulminator (friends) -facebook-sivulla. Vleminckveld 32.

***

De Seefhoek, Antwerpse Brouw Compagnien panimobaari, on kesäisin yksi lempparipaikoistani. Sopivasti rähjäinen terassi, Super Cadix eli yksi parhaista lagereista päällä maan, ja ruokaakin saa.

Joukkorahoituksella pystyyn laitettu panimo herätti henkiin historiallisen Seefbierin, aikoinaan Antwerpenissa hyvin suositun oluen, joka katosi kaupungista ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Panimo aloitti uudestaan ensin muualla, mutta palasi lopulta alkuperäiseen miljööseen pohjoiseen kaupunginosaan Het Eilandjeen. Indiëstraat 21. 

Panimon toinen historiaa henkivä olut on Bootje’s Bier, joka on kunnianosoitus laivayhtiö Red Star Linelle, jonka valtamerilaivat seilasivat Antwerpenin satamasta New Yorkiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Red Star Line Museum on muuten ihan lähistöllä, ja voin suositella sitäkin.

***

Bar Stout on olut- ja juustobaari aivan toisella puolella kaupunkia, Zuidin ravintolakeskittymässä.

Täällä on mielestäni varsin rajattu, mutta hyvin koostettu olutlista, ja eri oluttyyleistä on otettu listalle hyviä lajityyppinsä edustajia. Tänne kannattaa voi suunnata jos kivat oluet kiinnostaa, mutta rähjäisemmät kuppilat ei oo sun juttu. Verschansingstraat 8.

***

De Koninck. Jos kaipaa kevyttä museoelämystä oluen parissa, kannattaa kurkata De Koninckin vanha panimo.

Kierroksella käsitellään viihteellisellä otteella niin oluen valmistuksen perusteita kuin kaupungin ja panimon yhteistä historiaakin, ja lipun hintaan kuuluu maistelusetti. Panimon Bolleke-olut on Antwerpenin the paikallisolut ja saatavilla melkein kaikkialta täällä. Jos pelkkä panimokierros ei houkuttele, niin samassa kompleksissa toimii erittäin jees bbq-ravintola Black Smoke.

Pssst, oluttärppi ihmisille, jotka eivät pidä oluesta: De Koninckin Yell’oh on the rocks. Se on melkein kuin ananasjaffaa.

***

Jos mikään näistä mestoista ei kiinnosta tai osu reitille, niin ei hätää. Kyllähän täällä saa hyvää olutta melkein mistä vaan. Kippis!

Billie’s Craft Beer Fest ’18 – olutjuhlaa odotellessa

Toiset odottelee marraskuussa jo joulua, toiset olutfestivaalia. Arvannette kumpaan mä kuulun.

Billie’s Craft Beer Fest on taas ensi viikolla, ja nyt kun ollaan menossa sinne jo toista vuotta peräkkäin, voidaan kohta alkaa jo puhua perinteestä, vai mitä?

Fiilikset viime vuoden tapahtumasta löytyy täältä, mutta jotain kertonee sekin, että ostettiin tämän vuoden festarille liput jo maaliskuussa. Tuttuun tapaan tänäkin vuonna on tarjolla viitisenkymmentä panimoa ympäri maailmaa.

Yksi hämmennystä tämän vuoden tarjonnassa aiheuttanut juttu on, että yksi panimoista, Beavertown, on myynyt vähemmistöosuuden Heinekenille. Sitä on jonkin verran paheksuttu, että Heinekenin kanssa liittoutunut panimo on edelleen tulossa tällaiselle pienpanimofestivaalille.

Tapahtumajärjestäjä teki mielestäni ihan fiksun ratkaisun: Beavertownin osallistumista ei peruttu, koska panimo kutsuttiin festivaalille jo kauan ennen kuin myynnistä oli tietoakaan ja ”a promise made should be a promise kept” myös niille lipun ostaneille, jotka haluavat joka tapauksessa juoda Beavertownin oluita. Mutta koska yleisölle on luvattu 50 pienpanimoa, ohjelmaan lisättiin vielä yksi ylimääräinen panimo. Onkin mielenkiintoista nähdä,  kuinka ankaraa linjaa festivaaliväki vetää ja boikotoidaanko Beavertownia tapahtumassa vai ei.

En itse ole todellakaan mikään pienpanimopuritaani. En ole edes perillä mistään kuumista ug-panimoista, kun omat hifistelyt rajoittuu tasan oman olutlasin äärelle eli siihen, mitä kantapaikoissa kulloinkin on saatavilla.

Näin festivaalin alla on kuitenkin kiva vähän fiilistellä tarjontaa etukäteen, varsinkin kun yhden päivän aikana on tarjolla 200 eri olutta eikä kaikkea vain ehdi maistamaan! Tapahtuman olutlista julkistettiin tänään, ja erityisesti kiinnostaa amerikkalaiset panimot (vaikka hyvästä oluesta pidänkin, niin ei sitä kovin usein raaski tilata baarissa näitä spessumpia, kympin tai enemmänkin maksavia jenkkioluita) sekä ei-niin-olutmaana pidetyistä maista tulevat tuottajat (tuleeko kenelläkään Venäjästä tai Sveitsistä ekana mieleen olut?)

Muuten tarjonta painottuu paikallisiin, hollantilaisiin, brittiläisiin ja pohjoismaisiin panimoihin.

Suomalaisista panimoista BCBF:lla on toistaiseksi turha haaveilla. Vähän sinnepäin on Sori Brewing, jonka oluita on nykyään muuten säännöllisesti myös Beerlovers Barin ja Billie’s Bier Kafétarian hanoissa. Sorin tarina siitä, että Suomesta pitää lähteä muualle voidakseen tehdä olutta ilman kompromisseja ja sen maailmalle saadakseen, tekee mut kyllä vähän surulliseksi.

Toivon näkeväni sentään vielä omana elinaikanani sen päivän, kun paikallisten baarien hanalistassa lukee maakoodien SWE, EST, NOR, DK jatkeena vielä FIN, varsinkin nyt, kun sahdit näyttävät tekevän tuloaan tännekin! Oli vähän hölmistynyt olo maistaa tiettävästi ensimmäistä Belgiassa pantua sahtia, kun en edes tiedä, miltä kotimainen perussahti maistuu. Pitää korjata asia seuraavalla Suomen-reissulla sitten joskus.

Billie’s Craft Beer Fest 2017

Heräsin lauantaina todella hyväntuulisena, olihan edessä koko päivän kestävä craft beer-maraton.

Billie’s Bier Kafetaria on kantikseni, valikoimaltaan ja fiilikseltään aivan mielettömän kiva pubi Antwerpenin vanhan keskustan kupeessa. Paikan päällikkö Billie on raflan omistajan myrtsi ranskanbulldoggi.

Jos pitkän Suomen-loman jälkeen tuntuu jotenkin haikealta, oudolta tai epämääräiseltä, menen Billiekseen ja tunnen olevani taas kotona ja kelaan, että on tää mahtava kaupunki. Ruoka on turvallista ja tuhtia, omat lempparini ovat perinteinen stoofvlees sekä chili con carne-lautanen dippeineen (suosittelen erityisesti snadiin darraan), mutta useimmiten tulee vain maisteltua jotain tiheään vaihtuvista hanaoluista.

Billie’s Craft Beer Fest oli puolestaan ensimmäinen laatuaan ja poikaystävä hommasi early bird-liput synttärilahjaksi jo elokuussa.

Homma toimii all inclusive-meiningillä eli lipun hinnalla saa maistaa rajattomasti oluita. Ja rajattomasti niitä tuntuikin olevan, kun paikalla oli viitisenkymmentä panimoa. Festivaali oli kaksipäiväinen ja molempina päivinä tarjolla eri oluet, mutta me menimme vain lauantaina. Ennakoitiin vähän, että sunnuntaina saattaa olla jo veto pois vastuullisesta nautiskelusta huolimatta.

En ole ikinä käynyt Tallinn Craft Beer Weekendissä, mutta voisin kuvitella Billien ottaneen mallia sieltä. Melkein kaikilla panimoilla oli päivittäin tarjolla neljä olutta, joista kahta tarjoiltiin ensimmäisen puolikkaan ajan ja kahta muuta sitten loppuilta. Ja sehän tekee yhteensä lähes 200 eri olutta per päivä.

Itse tulin maistaneeksi ehkä kolmeakymmentä. Ja tein kuten itselleni lupasinkin ja yritin hypätä myös portereiden ja stoutien maailmaan.  Kreiseimmät makuelämykset taisi olla sour porterin ja sour quadrupelin puolella ja vaikka happamista tykkäänkin, niin nyt oltiin jännän äärellä.

Ties vaikka tästä alkaisi jonkinlainen pikkujouluperinne, sen verran kivaa oli!

P.S. Billie’s Bier Kafetaria löytyy osoitteesta Kammenstraat 12. Muraalista ei ainakaan voi erehtyä.

Mitä paremmat läksiäiset, sitä haikeampi olo

Viime viikolla sanoin heipat kaverille, joka lähtee takaisin kotimaahansa. Kyseessä on kielikurssikamuni, jonka kanssa olen istunut samoilla tunneilla monta kertaa viikossa jo vuoden ajan.

Samantasoisen kaverin vertaistuki on ollut kieltä oppiessa ihan mahtava juttu ja tästä eteenpäin olenkin sitten omillani. (No enhän mä siellä kurssilla yksin ole, mutta tämän frendin kanssa opimme kieltä niin samantahtisesti, että meidän koepisteetkin oli lähes samat. Oli ihan superhelppoa kysyä apua ja pyöritellä kielioppia, kun toinen tiesi aina tarkalleen, missä mennään.)

Romaniassa kaveria odottaa kiva vanha duunipaikka palkankorotuksen kera, kun taas täällä Belgiassa urakuviot eivät lähteneet etenemään ihan toivottua vauhtia. Toinen kaverini jäi myös pois syksyn kielikurssilta ennen kuin se ehti alkaakaan, mutta ihan päinvastaisista syistä: tyyppi löysi viimein työprojektin, joka vastaa hänen koulutustaan. Ihan supersiistiä!

Kokoonnuimme toistaiseksi viimeistä kertaa viettämään läksiäisiä portugalilaiseen ravintolaan, jossa oli turkoosit muoviliinat, valtavat doradoannokset ja seinällä simpukankuorista ja valokaapelista askarreltu meritähti.

Kun viinikarahvit oli täytetty pariin kertaan uudestaan, oli pöydässä suunniteltu ainakin road trip Romaniaan, poikien reissu Filippiineille ja Joulupukin tapaaminen Lapissa. (Kaverini mielestä on jotenkin suloista, että meillä on Korvatunturi ja Joulupukin paja. Mä taas fiilistelen sitä, että niillä on Dracula.)

Lasku tuotiin käsinkirjoitettuna post-it-lapulla ja kun ihmetelimme, että miten viiden hengen pääruuat, jälkkärikakut ja viinit voi maksaa vain 93 euroa, paikkaa ehdottanut italialaiskaveri sanoi: oh, you don’t pay for the drinks here niin kuin se olisi maailman itsestäänselvin asia.

Pahus vaan kun tuleekin vietettyä niin hauska ilta, että vaikka ehti jo tottua ajatukseen jonkun lähdöstä, sitä alkaakin taas miettimään, että voi vitsin vitsi.