Browsing Category

Mamulife

Kuulumisia kielikurssilta III

Kyllä, täällä sitä vain edelleen pakerretaan kielen kanssa.

Edistyn mielestäni ihan kivasti, mutta samaan aikaan poden koko ajan huonoa omaatuntoa siitä, etten opiskele vielä enemmän, etten lue tarpeeksi lehtiä, kuuntele tarpeeksi radiota ja niin edelleen.

Kun tapaan uusia ihmisiä ja minulta kysytään, puhunko jo hollantia, vastaan pokkana: joo, jonkin verran. Olen päättänyt ottaa mahdollisimman häpeilemättömän linjan kielitaitoni suhteen, koska minulla ei ole mielestäni mitään nolosteltavaa.

Totta kai minulla on hassu aksentti, teen virheitä ja olen hidas, mutta kykenen kuitenkin puhumaan vähän muutakin kuin yksi olut, kiitos, ole hyvä. 

Suoritan parhaillaan sekä suullista että kirjallista kurssia 2.3. – 2.4. Kokeet on joululoman jälkeen, ja tammikuun lopussa pääsen aloittamaan kolmostason kurssit. Meillä oli juuri väliarvioinnit ja sain kirjalliselta kurssilta täydet pisteet. Suullisesta väliarvioinnista emme ole saaneet opettajan kommentteja, mutta tuskin sekään mikään katastrofi oli.

 

On tietysti kiva pärjätä paperilla hyvin, mutta ovathan nämä kielikurssit aivan oma todellisuutensa. Oikeassa elämässä sitä saa edelleen tuntea itsensä ihan idiootiksi.

Tällä hetkellä tarvitsisin ehdottomasti eniten sellaista harjoitusta, että joku sujuvasti kieltä puhuva jaksaisi jutella mun kanssa. Toisten sinne päin puhuvien kanssa yksinkertainen keskustelu sujuu, mutta siinä ei pääse itse kehittymään eikä varsinkaan parantamaan omaa kuullun ymmärtämistään.

Ja minulle on edelleen kaikkein vaikeinta ymmärtää syntyperäisiä belgialaisia. Puhumattamaan hollantilaisista, niiden puheesta en tajua mitään, mutta ei kyllä tajua monet paikallisetkaan.

Esimerkiksi Komen Eteniä (Arvostele mun illallinen) katsoessa saatan tajuta kaiken, mitä kuusi vuotta Belgiassa asunut indonesialaistyyppi sanoo, mutta flaameja kuunnellessa hoot ja geet vaan kohisee korvissa ja tarvitsen ehdottomasti  tekstitykset.

(Sitä paitsi Komen Etenissä on hulluna samaistumispintaa: säännöllisesti yksi osallistujista on maahanmuuttaja, joka vähän naureskelee belgialaisille jutuille ja varsinkin näiden megatylsille ruokailutottumuksille. Parhaita jaksoja!)

Kaikki vinkit natiivien tai muuten sujuvien keskustelukamujen löytämiseen ovat tervetulleita! Tähän mennessä olen kääntynyt Facebook-ryhmien puoleen.

Antwerpenissa olisi säännöllisesti Talk Night language exchange-tapaaminen, jossa pääsisi harjoittelemaan mitä vain kieliä, mutta tapahtuma menee aina kielikurssini kanssa päällekkäin. Tuollainen matalan kynnyksen juttu olisi tässä vaiheessa ihan täydellinen paikka treenata. Toivottavasti en enää ensi vuonna joudu iltakursseille ja pääsen osallistumaan tuonnekin.

_ _ _

Aiemmat postaukseni kielen opiskelusta:

Hollannin alkeet haltuun
Elämää kielten iloisessa ristitulessa
Nederlands 1.2 – Intensiivikurssin eka viikko

Kuulumisia kielikursseilta
Kuulumisia kielikursseilta II
Miksi olen niin innoissani kielen opiskelusta?

 

Hämmentävä viimeinen inburgering-tunti

Viimeinen tuntimme mamukurssilla oli tunnelmaltaan tosi outo.

Saimme lopputehtäväksi antaa palautetta toisillemme. Jokaisella oli oma paperi, johon muut saivat kirjoittaa sekä kehuja että kritiikkiä, ja nyt oli kyse nimenomaan ihmisten persoonasta, ei aikaansaannoksista.

Ihmettelin, että miksi ihmeessä haluaisin näin viimeisellä kerralla kritisoida ketään ihmisenä. Sai kuulemma kirjottaa pelkkiä kehujakin.

Kirjoitin sitten sellaista jeesjees-huttua ryhmän töykeällekin tyypille, sillä vaikka haluaisinkin sanoa jollekin suorat sanat, niin minusta sellainen palaute ei kuulu ainakaan muiden ihmisten eteen. Nämä paperit tosiaan luettiin kaikkien kuullen. Jos toisen ikävistä ominaisuuksista on jotain sanottavaa eikä kyseessä ole mikään psykopaatti, niin eiköhän palaute ole parempi antaa ilman yleisöä. Tai tässä tapauksessa olla sanomatta mitään, kun kyseessä oli vain rasittava tyyppi, jolle oli sanottu jo samoista asioista aiemminkin ja jonka kanssa on epätodennäköistä päätyä enää mihinkään tekemisiin.

Sain itse palautetta, että olen turhan sulkeutunut ja hiljainen. Kerta se on ensimmäinenkin! Vetosin rajalliseen kielitaitooni, että välillä ujous iskee, kun en saa ilmaistua itseäni tarpeeksi tarkasti enkä halua vahingossa sanoa asioita tökerösti. (On tämä osittain tottakin, mutta lisäksi minulla on tapana vaipua sellaiseen stand-by-tilaan kun tylsistyn, ja meidän kurssimme oli kuitenkin noin 80-prosenttisesti itsestäänselvyyksiä ja saman toistoa.)

Eikä siinä vielä kaikki. Epämääräisen vertaispalautetuokion päätteeksi opettaja kertoi vielä, että hän on muuten saanut fudut.

Kurssimme loppui kummallisiin jäähyväisiin, kun kaikki ihmiset, opettaja mukaanlukien, toistelivat toisilleen: tsemppiä nyt sit vaan sullekin.

Olinkin aistivani opettajasta vähän outoja viboja kurssin aikana, ihan kuin se olisi ollut koko ajan vähän turhautunut. Ihmekös tuo, kun potkut on odottaneet nurkan takana.

Tästä on onneksi jo kuukausi aikaa ja koko homma takanapäin. Aloitin inburgering-kurssin sillä ajatuksella, että kyllähän pari kuukautta sinnittelee melkein mitä vain, ja niin teinkin. Olen  kyllä supertyytyväinen, että saan keskittyä jälleen pelkästään kielikursseihin.

Ja mitä tästä kaikesta jäi käteen…

Jos tästä paperista on mulle joskus jotain oikeaa hyötyä, niin korkkaan sen kunniaksi skumpan!

Virallisesti integroitu – mitä seuraavaksi?

Social orientation-kurssini on melkein ohi ja olen täten suorittanut Flanderin integraatio-ohjelman eli inburgering programman. Tässä kuussa tuli myös vuosi täyteen kieliopintojen parissa.

Inburgering-ohjelma on kolmiosainen ja siihen kuuluu hollannin alkeistaso, tapaamiset henkilökohtaisen ohjaajan kanssa sekä social orientation eli mamukurssi. Kaksi kuukautta ja parikymmentä oppituntia orintaatiossa lusittuani ajattelin tehdä pienen yhteenvedon siitä, mitä kurssista jäi käteen. Ei ihan hirveästi, mutta jotain kuitenkin.

Osa kurssia on henkilökohtaisen toimintasuunnitelman tekeminen. Koko ajatus tällaisesta polusta välitavoitteineen tuntui aluksi ihan naurettavalta, mutta se auttoi kun auttoikin hahmottamaan omia mahdollisuuksia. Ehdin kypsytellä yhtä ideaa, hylätä sen ja tarttua toiseen.

Eihän sillä välttämättä ole väliä, missä kehyksessä omien tavoitteiden miettiminen tapahtuu. Ylipäätään jonkun kanssa asiasta tavoitteellisesti keskusteleminen saattaa kirkastaa omia vaihtoehtoja. Jonkun asian selkiyttämiseen saattaa näköjään riittää sekin, että joku vähän ulkopuolisempi ihminen kysyy: oletko ihan varma, että toi on se mitä haluat?

Lisäksi Facebook tarjosi hyvään saumaan muiston vuosien takaa. Taloustiedon kurssin opettajalta kysyttiin, että miksi joku ryhtyy kirjanpitäjäksi, ja hän vastasi: ”Sehän on persoonallisuuskysymys. Voisi myös kysyä, että miksi joku päätyy opettajaksi selittämään asioita ihmisille, jotka ei tajua mistään mitään. Tylsäähän tämä on.”

Mietin omaa personaallisuuskysymystäni ja totesin, että ensimmäinen ideani urasuunnitelmasta menee vaihtoon.

Olen myös kasvattanut lisää luottamusta siihen, että ne omat mahdollisuudet eivät ole missään kymmenen vuoden päässä. Haluaisin vielä opiskella jotain minulle sopivaa mutta melko varmasti työllistävää alaa. Voisin periaatteessa hakea hogeschooliin suoritettuani hollannin kolmos- eli B2-tason, jonka saan tämänhetkisen kurssiaikataulun puitteissa tehtyä ensi kesänä.

Se onkin sitten ihan eri juttu, olenko silloin oikeasti kielellisesti valmis opiskelemaan hollanniksi. Rankkaahan opiskelu tulisi vieraalla kielellä joka tapauksessa olemaan ja jos haluan todella saada jonkun kolmivuotisen tutkinnon kasaan ja päästä opintoja vastaaviin töihin vaikka viiden vuoden päästä, niin ei tässä auta kauheasti jahkaillakaan. Toisaalta en halua myöskään aloittaa opintoja pudotakseni heti kärryiltä, koska kielelliset valmiudet ei riitäkään.

Onneksi tätä asiaa on ehtii joka tapauksessa miettiä vielä sen aikaa, kun on kielikursseja käytävänä!

_ _

Täältä löydät aiemmat postaukseni inburgeringista ja social orientationista:

Mamuelämää: integroitumisdiili Belgiassa
Mitä mä täällä teen eli terkkuja mamukurssilta

 

Epävirallisen integroitumisen huipentuma eli itse tehty stoofvlees, ranuja ja majoneesia. Vain endiivisalaatti puuttuu.