Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Kuulumiset

Kevät, kovin erilainen olet

Luonnostelin muutama viikko sitten postausta kevätväsymyksestäni. Kirjoitin silloin:

Mulla on aina ollut vaikeuksia suunnilleen tähän aikaan vuodesta. Kaipaan kesää enemmän kuin mitään, mutta kevään yhtäkkisen kirkas aurinko vituttaa, särkee silmiä ja saa päänkin särkemään. Alan kyseenalaistaa viihtymiseni töissä, jossa olen käynyt tähän asti ihan mielelläni. Tämä kyllästymisen ja väsymisen aalto on mulle tuttu jo nuoruudesta saakka: koulussa aloin yleensä tähän vuodenaikaan lintsata ja myöhästellä. Opiskellessa menetin yhtäkkiä melkein kaiken mielenkiintoni kursseihin, jotka olin aloittanut tammikuussa innoissani. Nyt aloin jopa haaveilla paluusta nelipäiväiseen työviikkoon, enkä tiedä onko se vuodenaikaan liittyvää vitutusta vai tarvitsenko todella lepoa, ja onko sillä mitään väliäkään. Nappasin flunssan, mikä ei ollut sinänsä ihme, kun töissä melkein kaikki ovat olleet vuorollaan kipeinä, mutta tällä kertaa ei ärsytä jäädä kotiin makaamaan muutamaksi päiväksi, sillä kaipaan kyllä vähän lepoa. 

Nyt voi todeta, että kannattaisi vähän varoa, mitä toivoo. Työpaikkani meni kiinni ainakin kahdeksi ja puoleksi viikoksi, 5. huhtikuuta asti.

Mielessä oli viime päivinä epätietoisuuden aiheuttamaa levottomuutta, kun olimme vielä alkuviikosta auki ja odotimme koko ajan tietoa, että koska mennään kiinni. Vahvistus asiasta tuli helpotuksena.

Eilen menimme vain muutamaksi tunniksi siivoamaan ja laittamaan paikkoja kiinni, etäisyyttä toisiimme pitäen. Tiimihenki on ihmeellinen asia: vaikka kukaan ei tiedä, koska päästään töihin seuraavan kerran, niin ilmapiiri oli rauhallinen ja suorastaan leppoisa. Ainakin meidän on mukava palata töihin sitten joskus, ja mulla on kyllä ihan huiput työkaverit.

Kevät saapui, ja hirvittävän pitkään kestäneen harmauden ja loputtoman vesisateen jälkeen täällä on ollut sininen taivas ja jopa 17 astetta lämmintä.

Belgiassa ei ole täyttä ulkonaliikkumiskieltoa ja lenkille saa mennä, kunhan ei mene porukalla. Ulkona saa liikkua max. yhden läheisen kanssa, pitäen turvallista etäisyyttä muihin. Jos kokoontuu ulkona kolmen tai useamman ihmisen kanssa, jotka eivät asu saman katon alla, voi saada sakot.

Ruokakaupoissa rajoitetaan asiakkaiden määrää ja kaupassa vietettävää aikaa. Sisään päästetään 1 henkilö / 10-15 neliömetriä kaupasta riippuen, kauppaan tulee mennä yksin, muihin täytyy pitää 1,5m turvaväli ja kaupassa saa viettää max. 30 minuuttia kerrallaan. Monet kaupat asentavat lisäksi pleksilasit kassoille.

Kaikki muu on kiinni. Auki saa pitää vain ruokakaupat, eläinruokakaupat, apteekit ja kioskit. Ravintolat saavat myydä takeaway-ruokaa, mutta esimerkiksi isot hamppariketjut ovat jo ilmoittaneet sulkevansa kokonaan.

En tiedä vielä, miten meillä palkan tai väliaikaisen työttömyyskorvauksen kanssa menetellään, mutta me kyllä pärjätään, kunhan ei mene sitten pidemmällä aikavälillä kriisin jälkiaalloissa työpaikat kokonaan alta.

Monilla läheisillä on paljon stressaavampi tilanne juuri nyt. Tämä on ihan hirveän raskasta aikaa monille ammattiryhmille, yrittäjille ja vanhemmille, ja täältä käsin ei voida olla konkreettisesti avuksi läheisille Suomessa.

Eipä tässä nyt voi paljoa mitään muuta tehdä kuin edetä päivä kerrallaan.

Mulla oli jo alkuviikosta käytössä vanhat tutut coping-keinoni stressinhallintaan, eli järjestäminen ja siivoaminen. Sitä harrastan aina kun mieleni on levoton ja kaipaan hallinnan tunnetta. Maanantaina tuli sopivasti aiemmin tehty Ikea-tilaus ja päivä kului niitä kootessa ja eteistä ja kylppäriä laittaessa.

Nyt mieli on jo rauhallisempi, ja luppoaikaa paljon. Aion skypetellä paljon (on ollut tarve jutella kaikkien kanssa, tarkistaa että kaikki on ok).

Toivon, että kaikki löytävät itselleen sopivimmat keinot tästä ajasta selviämiseen. Eihän myöskään tuomita toistemme tapoja, kunhan ne eivät ole vaaraksi itselle tai muille ja noudattavat ohjeita etäisyyden pitämisestä muihin.

Tästä kotiajasta ei ole pakko yrittää jotenkin nauttia tai hyötyä, jos ei tunnu siltä, mutta mahtavaa, jos jollakin on siihen mahdollisuus. Minä olen muutenkin kotihiiri, joten tämä ei iske meikäläiseen aivan järkyttävänä elämänmuutoksena.

Ajattelin kirjoitella blogia ja pestä ehkä terassin. Ties vaikka saisin aloitettua lenkkeilyn ja kotijoogailut taas pitkästä aikaa; ajatuksenani olisi tehdä päivässä yksi liikunnallinen tai kehonhuoltoon liittyvä juttu, katsoa yhdet tv-uutiset päivässä (ei uutisten takia vaan kuullakseni kieltä edelleen päivittäin) ja tehdä yksi ”homma”, kuten kasvien mullanvaihtoa. Ja jos tämä nyt menee välillä pelkäksi siivoamiseksi ja Netflixin tuijotteluksi, niin ei se mitään.

Muuttokuulumisia

Terkkuja uudesta kodista!

Täällä on jo melkein kaikki paikallaan.

Teimme kolme päivää putkeen pelkkää muuttoa ja saimme laitettua paikat kuntoon tosi tehokkaasti. Olimme luopuneet juuri niistä muutamista huonekaluista, jotka eivät olisi kuitenkaan mahtuneet mihinkään, ja kaikki muu tuntui asettuvan ja löytävän paikkansa ihan itsestään.

Tuli välittömästi kotoisa olo.

Olen vieläkin vähän ihmeissäni, miten hyvä tuuri meillä on ollut näissä asuntoasioissa.

Tällä kertaa muutimme kaksikerroksiseen duplex-asuntoon pieneen asuinrakennukseen, jossa on meidän kodin lisäksi toinen asunto ja katutasossa toimistotila. Yläkerran naapureita ei ole. Saatiin siis asunnossa asumisen helppous vs. taloasuminen sekä ihan minimaalinen määrä naapureita. Aivan ihanteellista!

Tässä asunnossa on paljon kaikkea kivaa ja käytännöllistä verrattuna edelliseen kotiimme, joka oli myös ihana, mutta kyllä vanhassa talossa oli oman charminsa lisäksi myös omat hankaluutensa.

  • Keittiö on meille monilta osin valtava parannus edelliseen: isompi jääkaappi, enemmän työtasoja, tuplatiskiallas ja valtavasti kaappitilaa.
  • Kaksi vessaa, toinen eteisessä ja toinen yläkerran kylppärissä. Luksusta.
  • Kylppäri makkarin vieressä. Ihan sairaan kätevää verrattuna siihen, että kylpyhuone ja ainoa vessa oli keittiön takana, ja joskus jumittui hammaspesun jälkeen siivoamaan tiskejä sen sijaan että olisi mennyt suoraan nukkumaan… Aamu- ja iltarutiini on huomattavasti sujuvampi näin.
  • Toivon sydämeni pohjasta, ettei tiskikone aiheuttaisi ongelmia esim. KOSKAAN. Puolitoista vuotta kestänyt murheenkryyni vanhan talon tukkeutuvien vedenpoistoputkien kanssa on ollut jo ihan tarpeeksi. So far so good.
  • Sijainti lähempänä juna-asemaa. Työmatkani lyheni 10 minuutilla suuntaansa.

Ajoitus on ollut sikäli loistava, että vanhan kodin viereisellä tontilla alkoi uusien asuntojen rakennustyömaa ja viikkoa ennen muuttoa talo tärisikin jo niin, että heräsin siihen aamuisin seitsemältä.

Nyt minulla on myös koko kevät aikaa laittaa uutta terassia kesäkuntoon. Olen jo ihan kypsä tähän talveen, mutta toisaalta mulle tekee varmasti ihan hyvää, etten pääse aloittelemaan terassin laittoa vielä, vaan ehdin hetken vain olla ja rauhoittua ilman yhtäkään projektia.

Aion lekotella niin paljon kuin mahdollista, katsoa Netflixiä aamupäivisin, ottaa kylpyjä iltaisin ja odotella hissukseen kevättä tuossa sohvannurkassa.

Tuulettaa kodin, tuulettaa pään

Torstaina keräsin joulukuusesta koristeet ja vein kuusen pihalle.

En meinannut ensin saada millään aikaiseksi, ja rinnassa tuntui semmoinen pieni möykky, joka tarkoittaa, että välttelen jotakin. Jostain syystä se ruumillistui hiljakseen varisevaan kuuseen, kaikki se mitä pitäisi vielä tehdä ja hoitaa, mutta johon on vaikea tarttua.

Tiesin, että kunhan tuosta kuusesta pääsen, niin sitten alan pakata muutakin kuin joulukoristeita. Muuttolaatikot odottavat pinkassa olkkarin nurkassa.

Viivyttely ei sovi minulle. Ahdistun siitä paljon enemmän kuin asioiden hoitamisesta saman tien tai mahdollisimman pian. No NYT, sanoin itselleni, ryhdyin purkamaan kuusta ja pallo pallolta olo keveni.

Avasin kaikki ovet ja ikkunat ja laitoin joululahjaksi saamani diffuuserin tupruttamaan kevyesti piparminttua. Ajattelin, että se ja ikkunoista tuleva läpiveto puhdistaa kaikki huoneet ja vie seisoneen ilman mennessään.

Imuroin neulasia. Laitoin keittiön maton pesuun. Join useamman kupin teetä.

Ja tämä rituaali tosiaan auttoi ja rauhoitti minua. Möykky hellitti. Kyllä tästäkin muutosta selvitään, ei tarvitse vielä stressata.

Sitten palasin töihin ja siellä on tietenkin hirveä kaaos ja tammikuu alkaa vaikuttaa paljon uuvuttavammalta kuin viime vuodelta muistinkaan.

Laitan tupruttimeen laventelia, niin kuin varmaan tulen laittamaan vielä monena iltana ja aamuinakin, istun ennen töitä hiljaisuudessa kuuntelemassa diffuuserin hiljaista pulputusta ja huminaa ja mietin, että tämä pieni vekotin luokoon minulle rauhoittumisen rutiinin alkuvuoden hulluuteen.

Tavaran karsimista ja stressinhallintaa

Muutto lähestyy, joten erinäisiä miniprojekteja riittää. Yritin aloittaa valmistelut ajoissa, koska tässä välissä on vielä joulu ja heti muuton alla töissä on luultavasti vähän haipakkaa.

Kaikenlainen touhuaminen on mulle myös mielen ja stressin hallintaa: vaikka emme olleet vielä edes löytäneet seuraavaa asuntoa, saatoin silti jo tyhjentää grillistä tuhkat, siivota pihavajan, raivata vaatekaapin ja roudata tavaraa kierrätyskeskukseen. Saa tunteen siitä, että tekee edes jotain, kun to do-lista rullaa koko ajan jossain alitajunnassa.

Viikot ovat vain hujahtaneet ohi, ja kyllä mä nyt olen ihan hitokseen tyytyväinen itseeni, että esimerkiksi se pihavaja on jo kondiksessa.

Uusi koti löytyi onneksi jo, jälleen kerran maanisen Immowebin kyttäämisen ansiosta. Vilkuilin ilmoituksia varmaan kerran tunnissa sinä sunnuntaina, kun bongasin meidän tulevan asunnon. Mulla tuli jo ilmoituksesta hyvä tunne ja näytössä vielä sellainen vahva perstuntuma, että tää on just hyvä. Onneksi oltiin nopeita ja saatiin se!

On hirveän suuri helpotus, ettei meidän tarvitse ajatella asuntoasiaa jouluna sen kummemmin.

Tilasin kuitenkin jo ensimmäisen satsin muuttolaatikoita ja pakkasin niistä yhden. Tämä oli näitä mun oikkujani, että sain mukamas pakkaamisen aloitettua ajoissa ennen joulua, vaikka kyseessä olikin vain yksi pahainen laatikko.

Olen saanut myös raivattua pienen määrän tavaraa. Uusi koti on vähän pienempi ja pohjaltaan erilainen kuin nykyinen, joten tällä kertaa pitää tosissaan miettiä, mitä kaikkea kannattaa muuttaa. Viimeiset kaksi kertaa ollaan muutettu aina isompaan ja raahattu mukana kaikkea nurkkien täytettä, mutta nyt en enää jaksa.

Prioriteetitkin muuttuu. Riittävistä keittiön työtasoista ei haluta tinkiä, joten mukaan lähtee kyllä isohko keittiösaareke, mutta lähinnä seinäntäytteenä ollut astiakaappi-senkki menee myyntiin.

Nettikirppareilla tulee vastaan sitä peruskauraa: kun tarjoat jotain hyllyä ilmaiseksi mutta itse noudettavaksi, niin eiköhän joku kysele että kulkeutuuko sinne ja tänne, kun ei ole autoa. No ei ole mullakaan, enkä tiedä meneekö kaksimetrinen hylly kätevästi junalla kun en ole kokeillut.

Koska en lähde alkuunkaan asioimaan kommunikaatiokyvyttömien ihmisten kanssa, varsinaiset kaupat ja noudot ovat kyllä sujuneet sovitusti. Myyn ensimmäiselle, joka mielellään edes tervehtii, tarjoaa pyyntihintaa ja ryhtyy heti sopimaan noutoajankohtaa.

Tehtiin myös reissu paikalliselle sortti-asemalle eli containerparkiin, jossa hommat toimi oikein mukavasti kunhan saatiin jutun juonesta kiinni. Ensin saatiin kuitenkin oivoi mamut on vähän pihalla-kokemus pitkästä aikaa, kun containerparkin työntekijä luuli meitä molempia kielitaidottomiksi ja meni päivittelemään toiselle asiakkaalle, että mitä hän nyt tekee kun noi ei edes hollantia puhu, ennen kuin ehdin sanomaan väliin, että ik spreek wel Nederlands mutta me vaan asioidaan täällä ekaa kertaa eikä ihan tiedetä, miten homma toimii.

Liian tavaran kanssa sumplaaminen on niin hemmetin vaivalloista, että tästä saa taas roppakaupalla motivaatiota pysyä poissa kaupoista ostelemasta mitään turhaa paskaa. Mielessä siintää myös jo tulevaisuuden oma koti ja vielä tätäkin seuraava muutto sitten joskus. Toivottavasti silloin ei tarvitse enää käydä tätä samaa kelaa, että miksi, oi miksi mulla on vielä tällainen ja tuollainen. 

Tässä järjestellessä olen hetkeksi unohtanut, että ihan kohta on joulu. Mun projektipää on sellainen, että sen valtaa aika tehokkaasti yksi asia kerrallaan, joten sellaista stressiströsseliä eri elämänalueista ei välttämättä pääse edes syntymään. Töissä tulee vedettyä vähän autopilotilla. Retail joulun alla ja vuodenvaihteessa nyt on muutenkin sellaista, että eteenpäin pusketaan välillä pelkällä selviytymismoodilla ja epätoivoisella huumorilla, ja siinä hässäkässä jokainen on vuorollaan vähän pihalla.

Muutaman päivän joululoma on oikein tervetullut tähän väliin. Tammikuu meneekin sitten hallitussa kaaoksessa, helmikuu uutta kotia laittaessa ja sitten saattaakin olla jo kevät <3