Browsing Category

Koti

Meidän koti ja dorpslevenin ihanuus

Tämä meidän nykyinen koti on opettanut mulle vaikka mitä, mutta selkeinpänä varmaan sen, miten epäkaupunkilainen olenkaan. Käyn mielelläni kaupungilla töissä, mutta on ihana päästä sieltä aina takaisin dorpslevenin eli kyläelämän rauhaan.

Ikuinen espoolainen siis. Olen kyllä tuntenut aina oloni hyväksi, missä olenkaan asunut – ehkä ainoana poikkeuksena tähän HOASin solukämppä Sitratorin kupeessa Kannelmäessä. Mulla oli siihenkin kyllä positiivinen asenne, mutta aika nopeasti muutettiin poikaystävän kanssa yhteen eikä se rasvan ja homeen peittämä solu mua ainakaan hidastanut. 1980-lukulainen opiskelijakaksio oli sen jälkeen luksusta ja muistelen Länsi-Pasilan aikoja lämmöllä <3

Bölestä me muutimmekin suoraan Belgiaan eli olen välttänyt kokonaan markkinahintaisen vuokrakämpän etsimisen kurimuksen Helsingissä. Monta vuotta sitten en nimittäin ollut vielä perillä espoolaisuuteni syvyydestä ja mun pitkäaikainen haaveeni oli asua keskustassa, ja Antwerpenissa tämä oli mahdollista.

Niin kuin olen aiemmin kertonut (Vuokra-asumisesta Antwerpenissa ja Belgiassa ylipäätään), vuokrat on täällä alemmat kuin Helsingissä ja keskusta-asuminen onnistui ilman, että ihan joka penni meni asumiseen. Okei, ei meillä jäänyt ensimmäisenä vuotena mitään säästöönkään, mutta asia on sittemmin korjattu ja oli se kyllä sen arvoistakin!

Parin vuoden jälkeen tuli kuitenkin semmoinen olo, että oiskohan tää jo tässä. Unelmien täyttyessä syntyy uusia, ja seuraavaksi haaveena olikin piha.

Tässä pikku talossa loksahti kohdilleen niin voimakas kodin tunne, etten ole kokenut moista aiemmin. Kaiken lisäksi meidän vuokranantajat on tosi mukavia ja tuntui, että tästä saa tehdä omansa, vaikka vuokralla ollaankin. Naapuritkin on jees.

On täällä myös huvittavia elementtejä, joita en tietenkään itse valitsisi, mutta ne tuntuvat kuuluvan tämän talon luonteeseen. Esimerkiksi kylppärissä on oven yläpuolella sellainen kipsienkelivalos, jossa pullea pikkuenkeli kutittaa toista mahasta. Se on ihan kamala, mutta mua naurattaa kun ajattelenkin sitä ja se nyt vaan kuuluu tänne. Keittiössä on sellaisia retroja Toscana-henkisiä koristelaattoja viinirypäleineen.

Kodin tunne on syntynyt jostain ihan muusta kuin yksityiskohtien täydellisyydestä. Siitä, että tuntuu mukavalta laittaa ruokaa, kutsua ihmisiä kylään, pystyä lepäämään ja kirjoittamaan, olla vain. Ja joka ikinen kerta, kun kesken ruuanlaiton menen ulos hakemaan jotakin yrttilaatikostani, tunnen hurjaa iloa.

Täällä on luontoa, isoja puistoja ja ylipäätään vihreää niin vähän, että helposti siinä alkaa kaivata omaa pientä vihreää keidasta. Kesällä epäkaupunkilaisuuteni vain korostuu, olenhan viettänyt lapsena kaikki kesälomani maalla. Kävelimme juuri yksi lauantai-ilta vanhoilla kotikulmillamme ja mietin ääneen, että jestas mikä meno ja meteli.

Käyn helposti vähän ylikierroksilla, ja nykyään tiedän, että tarvitsen paljon rauhoittumista. Vapaapäivinäni en useimmiten halua lähteä yhtään mihinkään pihaa kauemmas. Kaupunkielämä oli aivan mainiota oman aikansa, mutta kyllä tämä vain sopii paremmin. Kuopsuttelu, kitkeminen ja muu touhuaminen nollaa ihanasti pääkopan ja tässä on alkanut kehittyä taas uusia haaveita isosta hyötypuutarhasta, kasvihuoneesta ja ties mistä…

Mutta nyt nautin tästä.

Bokashi-kokemuksia kerrostalosta

Ensimmäisessä bokashipostauksessani (Bokashi: miten ja miksi) kerroin, miten bokashi toimii ja miksi se on minusta niin mainio systeemi.

Aloitin bokashoinnin pari vuotta sitten asuessamme vielä kerrostalossa Antwerpenin ydinkeskustassa. Kadullamme kukaan ei näyttänyt lajittelevan biojätteitä enkä jaksanut uskoa, että meidän yksinäinen biopussi todella lajiteltaisiin. Täällä roskat viedään tiettynä viikonpäivänä kadunvarteen kerättäväksi, eikä tosiaan kannata haaveilla jätekatoksesta, jonne voi viedä haisevan roskapussin silloin kuin haluaa. (En tiedä, miten parvekkeettomissa asunnoissa diilataan tän asian kanssa kesähelteillä. Uudemmille asuinalueille rakennetaan onneksi molokkeja.)

Luettuani bokashista innostuin heti ja ajattelin, että kyllähän tätä kannattaa kokeilla. Tosi monessa paikassa mainitaan, että bokashi sopii jopa kerrostaloasuntoon, mutta en itse löytänyt silloin hirveästi käytännön kokemuksia aiheesta. Tässä siis tulee!

Monilla bokashi toimii kerrostalossa oikein hyvin. Oman kokemukseni pohjalta sanon, että kerrostalobokashia harkitsevan kannattaa kuitenkin varautua seuraaviin asioihin:

Ensinnäkin, hajut. Vaikka bokashin sanotaan olevan (lähes) hajuton, ja onnistuneessa prosessissa ei pitäisi tulla kuin vähän happamia tuoksuja, niin ne bokashin ominaistuoksut saattaa kyllä käydä pahastikin semmoisen ihmisen nenään, joka ei ole samanlaisen boka-innostuksen vallassa. Parveke oli ihan must, kun sekoittelin multatehtaitani. Onnistunut multatehdas ei tosiaan haise, kun se peitetään kunnon multakerroksella, mutta sekoitusvaiheessa hapatti kyllä tuoksahtaa. Bokashointi on niin palkitsevaa, ettei semmoinen hapatettu biojäteköntti hetkauta harrastajaa, mutta sivustaseuraajalle ja kanssa-asujalle se voi olla vähän liikaa.

Toiseksi, syntyvän mullan määrä yllätti ainakin meikäläisen. Kerrostaloasunnossa, jossa meillä oli viitisentoista huonekasvia, multaa tuli bokashoimalla aivan älyttömästi yli tarpeen. Meillä ei ollut yhteisiä piha-alueita saatika viljelypalstaa tai mitään vastaavaa, jossa hyödyntää multaa. Kannattaa miettiä, että mihin jakelee helpoiten ylimääräisen mullan, varsinkin ilman autoa, jos itsellä tai lähistöllä ei ole käyttökohteeksi minkään sortin pihaa, palstaa tai mökkiä.

Esimerkki syntyvän mullan määrästä: täytin 16-litraista bokashiämpäriä kaksi kuukautta. Ämpärillinen bokaa sekoitetaan 50:50 suhteella vanhaan multaan, lisäksi pohjalle ja ”kanneksi” on hyvä laittaa noin 10cm multakerros. Yhdestä bokashiämpärillisestä tulee siis jo saavillinen valmista, superravinteikasta multaa. Ja joka toinen kuukausi samanlainen satsi lisää, jos biojätteen keruutahti pysyy samana. Jos käyttökohteita on paljon, multa tuntuu loppuvan kesken, mutta muutamalle viherkasville sitä kaikkea ei kyllä saa tungettua millään.

Kolmanneksi kannattaa miettiä, mistä saa riittävästi vanhaa multaa multatehtaaseen, vai tarvitseeko hankkia pussimultaa. Multaantumisen kannalta paras vaihtoehto olisi vanha, köyhä multa, mutta pussimulta toimii kyllä tarvittaessa myös, ja pienikin määrä vanhaa multaa auttaa multatehdasta toimimaan paremmin. Meidän huonekasvien mullanvaihdoilla ei kovin pitkälle pötkitty, joten kaupan mullalla mentiin.

Meillä tilanpuute ei muodostunut ongelmaksi, mutta jos tilaa on vähän, kannattaa miettiä sitäkin, minkä kokoiset bokashiämpärit hommaa (valmiina saa ainakin 5-, 16- ja 19-litraisia) ja mihin laittaa multatehtaan, jos aikoo pitää sitä sisätiloissa (vetoisuuden tulee olla yli tuplat bokashiämpäristä, jotta mullan ja bokashin lisäksi saavissa on myös tilaa sekoittaa.)

Päädyin lopulta laittamaan bokashoinnin tauolle, kun parvekkeella oli jo laatikollinen multaa vailla käyttötarkoitusta. Hetken harmitti, että muuten niin toimivan systeemin lopputuote olikin itselle siinä määrin tarpeetonta. Sitten me suunniteltiinkin jo muuttoa pois keskustasta, ja sen lisäksi, että haaveilin muutenkin omasta pihasta, olin innoissani siitä, että pääsisin viimein kunnolla tekemään ja hyödyntämään bokashia.

Kaikki multa menee nykyään melkein heti käyttöön. (Olin muuten niin ylpeä siitä upeasta ensimmäisestä multalaatikollisestani, että raahasin sen muutossa mukanani. En kyllä kehdannut antaa sitä muuttomiehille, vaan otin omaan kyytiin.)

Tapoja bokashoida on monia, ja kokeilemalla se selviää, toimiiko homma itsellä. Jos toimii, niin tämä kyllä vie mukanaan! Suosittelen joka tapauksessa kunnon perehtymistä alkuun, niin yllätyksiä tulee vähemmän.

Vielä yksi vinkki: Bokashi Suomi-facebookryhmästä löytyy todella paljon ohjeita ja neuvoja bokashin aloittamiseen ja runsaasti erilaisia käyttökokemuksia huonekasveista ja parvekeviljelystä isompiin kasvimaihin. Bokashiharrastajat ovat sen verran innokasta porukkaa, että ryhmässä voi hyvillä mielin tarjota vaikka ylimääräistä bokashia tai multaa noudettavaksi tai kehitellä muita ratkaisuja bokashin hyödyntämiseen.

Bokashi: miten ja miksi

Olen maininnut aiemminkin, että harrastan bokashia.

Bokashi tarkoittaa mullan tekemistä keittiöjätteistä, jotka ensin fermentoidaan hyödyllisten mikrobien avulla. Prosessi on nopeampi kuin kompostoinnissa, ja näin syntyvä bokashimulta on todella ravinteikasta. Biojäte ei siis mätäne, vaan mikrobeja sisältävän bokashirouheen avulla se ensin hapatetaan ja sen jälkeen sekoitetaan multaan, jolloin hapatettu biojäte muuttuu multabakteerien vaikutuksesta mullaksi myös.

Valmista bokashimultaa.

Bokashi on nykyään osa arkeani keittiöstä puutarhaan, ja toivottavasti pian takaisin keittiöön, jos satoa alkaa tulla. Onhan tämä ihan loistava systeemi eikä vaadi kuin semmoista lievää omistautumista asialle.

Minulla on käytössä kaksi hanallista bokashiämpäriä, jotka tilasin aikoinaan aloituspakkauksena, johon kuuluu myös pussi bokashirouhetta ja pari tykötarviketta. Ämpärit voi askarrella itsekin, mutta niiden pitää olla ilmatiiviit.

Keittössä pidän parilitraista biojätekippoa, johon kerätään ruokaa laittaessa kasvisten kuoret ynnä muu bokashoitava tavara. Tämä silppu kipataan päivittäin tai parin päivän välein bokashiämpäriin, ja mukaan lisätään bokashirouhetta, joka sisältää ne tarvittavat mikrobit, jotka huolehtivat biojätteen fermentoitumisesta. Bokashi ei siis ole kompostointia, vaan hapattamista.

Biojäte pilkotaan pieneksi, jotta mikrobeilla olisi mahdollisimman paljon pinta-alaa, jossa toimia. Ruskeat hiutaleet ovat bokashirouhetta.

Meidän kahden hengen taloudessa 16-litraisen bokashiämpärin täyttyminen kestää noin 1,5-2 kuukautta. Kun ämpäri on täynnä, sisällön annetaan vielä hapattua muutama viikko. Ämpäreitä on kaksi juurikin siksi, että seuraavan täytön voi aloittaa jo sillä välin, kun edellinen seisoo hapattumassa.

Bokashiin tarkoitetuissa ämpäreissä on rei’itetyt välipohjat ja hanat sen takia, että prosessissa syntyvän suotonesteen saa valutettua kätevästi pois. Tämä bokashineste on kasveille erinomaista lannoitetta, jota täytyy laimentaa rutkasti.

Kun täysi ämpäri on hapattunut vähintään kaksi viikkoa, se sekoitetaan vanhaan multaan. Tätä kutsutaan multatehtaaksi, ja sen voi tehdä laakeaan saaviin tai vaikka suoraan lavakaulukseen. Itse käytän vanhoja säilytyslaatikoita. Fermentoidut biot muuttuvat mullaksi jopa parissa viikossa, jos olosuhteet ovat sopivat ja hapatus onnistunut. Jos multatehdas on kovin viileässä, hommassa kestää kauemmin.

Vasemmalla valmista multaa ja oikealla jo melkein tekeytynyt satsi.

Tämä on äärimmäisen kätevä tapa kierrättää keittiöjätettä omassa kotitaloudessa, ja saahan tästä semmoista hykerryttävää tyydytystä ainesten kiertokulusta. Just sain valmiiksi yhden multatehtaan, jonka laitoin multaantumaan kolme viikkoa sitten, ja nyt mulla onkin jo laatikollinen supermuhevaa, kuohkeaa multaa.

Bokashista puhuttaessa mainitaan usein, että se sopii myös kerrostaloon. Aloitin itsekin bokashin asuessani kerrostalossa, joten teen vielä oman postauksensa siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon kerrostalobokashia harkitessaan.

Jos haluat tutustua bokashin perusasioihin lisää, niin tässä muutama paikka, joista voi aloittaa:

P.S. Loin uuden aihetunnisteen kaikelle kuopsuttelua ja ulkoilmaa sivuavalle, koska näköjään mun mamulifesta on tullut pihalife.

Hanami ja pääsiäishelle

Kirsikkamme puhkesi kukkaan vähän hitaasti verrattuna muihin naapuruston kirsikkapuihin, ihan kuin se olisi odottanut minua ja vapaapäiviäni. Ensimmäisenä todella lämpimänä päivänä puun ympärillä kuului tasainen surina, kun kukat olivat täynnä pörriäisiä.

Sitten minä istuin juomassa kahvia ulkona ja tunsin sellaista onnea, että kas kun ei itku päässyt. Mulla on aina ollut mielikuva, että sitten joskus, kun olen vanhempi, mulla on pieni puutarha josta voin käydä hakemassa basilikaa ja jossa paistaa aina aurinko ja mulla on kaunis hattu ja pellavamekko.

Hatuista ja pellavasta viis. Ihaninta on, että kynnenaluseni täyttyvät päivä toisensa jälkeen mullasta.

Pääsiäisenä oli yli 25 astetta lämmintä, ja sain vähän yllättäen neljä päivää vapaata putkeen. On ihan uskomaton nautinto katsoa sääennustetta, nähdä kalenterissa pelkkää tyhjää ja tajuta, että saa pari päivää vain kuopsutella pihamaata ja syödä.

Pitkäperjantaina grillasimme karitsan kareita ja parsaa ja söimme ulkona viltillä, tarjoilupöytänä ylösalaisin käännetty muovilaatikko. Siinä pihalla lojuessani ja touhutessani mietin, että mua ei kyllä saa enää hevillä takaisin kaupunkiin.

Talvella tuijotin valtavaan villatakkiin kääriytyneenä harmaata näkymää ja mietin: kohta, ihan kohta, ja tätä kesti kuukausia. Ensimmäiset päärynännuput herättivät hillittömän toivon, että nyt se vihdoin alkaa.

Kirsikan kukinnan jälkeen saapui lopulta suunnaton, odotettu vihreys, samaa matkaa ensimmäisten hellepäivien kanssa. Kultainen ilta-auringon valo saa erilaiset vihreän sävyt loistamaan ja minä vain tuijotan niitä ja nautin enkä kaipaa yhtään minnekään.

Tätä on odotettu, ja vaikka kesää kestikin tällä erää vajaan viikon, se oli juuri niin ihanaa kuin kuvittelinkin.

Mutta eihän se varmaan ilman sitä pitkää, koleaa odotusta näin ihanalta tuntuisikaan.