Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Koti

Kotijuttuja: kylpyjä ja kevyttä feng shuita

Näinä aikoina olen entistäkin kiitollisempi kodista, jossa viihdyn.

Olen oppinut kaikista asunnoistamme jo aika paljon siitä, mikä on minulle tärkeää, mikä toimii ja millainen makuni on, ja nykyisessä kämpässä loksahtelee vielä kohdilleen miljoona asiaa.

En osaa yhtään visualisoida asioita päässäni, vaan minun täytyy nähdä, tuntea ja kokea ne tietääkseni, toimiiko jokin juttu vai ei. Kun vilkaisin asuntonäytössä pikaisesti kylpyhuonetta, mietin: aika pieni, tosi vähän säilytystilaa, mutta siisti, kyllä me pärjätään.

Vielä mitä, kylppäri on osoittautunut aivan mainioksi ja se suorastaan vetää mua puoleensa. Olen rakastunut uudestaan kylpyihin, joista olen nauttinut näin paljon viimeksi varmaan lapsena ennen kuin amme lähti putkiremontin tieltä eikä tullut koskaan takaisin.

Kylvyssä parasta on ajantajun häviäminen. Kun nousen ammeesta, minulla ei ole mitään hajua kauanko olin vain ajatusteni kanssa.

Meidän edellisissäkin Belgian-kodeissa oli ammeet, mutta tilat oli muuten epäviihtyisiä. Paljon peilikaappeja, kaksi lavuaaria muttei yhtään tasoja, omituiset materiaalit ja suihkuverho. Ainoa, mitä saattoi tehdä, oli pitää kaikki mahdollisimman puhtaana. Ei kutsunut mun sielua kylpemään ja rentoutumaan, ei sitten yhtään.

Nyt meillä on vain yksi reilun kokoinen lavuaari ja vieressä taso – ja tämä yksi taso on ollut valtava dealbreaker kylppärin toimivuudelle ja viihtyisyydelle! Toimivuus on oikeastaan yhtä kuin viihtyisyys: ei tarvitse laskea meikkipussia vesiroiskeista märälle lavuaarin reunalle, ja kylvyn ajaksi pöydälle saa kynttilän.

Valo tekee ihmeitä mille tahansa tilalle, mutta tämä on ensimmäinen kylppäri, jossa saan kaltevan kattoikkunan ansiosta nauttia luonnonvalosta, and it’s magic.

Saan viimein viherkasvin kylppäriinkin, kun se ei joudu olemaan pimeässä.

 

Opin koko ajan lisää siitä, miltä jokin visuaalinen elementti tuntuu, ja kylpyhuoneelta haluan ennen kaikkea rentoutusta.

Himmeät seinäkaakelit ovat minusta huomattavasti kiiltäviä miellyttävämmät. Kiiltävistä tulee jotenkin kova vaikutelma, kun taas vaalea ja himmeä kaakeli heijastaa valoa pehmeämmin. Suuret, vaakasuuntaiset kaakelit ovat rauhoittavampi elementti kuin pienet ja mosaiikkimaiset.

Ja mitä vähemmän saumoja hangattavana, sitä parempi. Voi kun tätä ajatusta olisi sovellettu myös keittiön välitilaan, jossa on melkein yhtä paljon saumaa kuin kaakeliakin.

Kunnolla valaistu, vaakasuuntainen peili kasvojen korkeudella on osoittautunut myös mainioksi ratkaisuksi. Jos on tapana katsella joskus, edes harvoin, kehoaan vähän kriittisin silmin, niin kokovartalopeilittömyys kylpyhuoneessa on oiva juttu. Olen hyvin sinut vartaloni kanssa, mutta on niitäkin päiviä, kun itsensä näkeminen vaikkapa pikku darrelissa ei varsinaisesti kohota sielua korkeuksiin.

Olen saanut ideoita feng shuista, johon olen uppoutunut fifty-fifty sisustusinspiraationa sekä vähän sellaisena höpöviihteenä. Kristalleilla ja onnensymboleilla sisustaminen ei ole mun juttu, mutta olen peilannut paljon sitä, millainen ympäristö tukee parhaiten omaa hyvinvointia. Mihin jokin tila on tarkoitettu, ja palveleeko siellä olevat materiaalit ja asiat tätä tarkoitusta?

(Tuli peilailtua myös ihan konkreettisesti: makkarin kokovartalopeili löysi uuden paikan sen jälkeen, kun huomasin, että sehän heijastaa vessanpöntön, mikäli kylppärin ovi unohtuu auki. Ei todellakaan palvele tarkoitusta!)

Olen myös lukenut Sara Karlssonin sympaattista kirjaa Asioita jotka tekevät kodin ja keskittynyt entistä enemmän siihen, miltä asiat tuntuu ja miten ne toimii.

Kyllästyin etsimään paikkaa takille, joten laitoin töpinäksi ja tilasin viimein naulakon ja laitoin eteisen järjestykseen. Koottiin vierashuoneen sänky, vaikka vieraita ei olekaan tiedossa vielä pitkään aikaan, sillä mikään ei huuda keskeneräisyyttä niin kuin osissa lojuva huonekalu.

Ja ehkä ajattelen myös, että valmis vierassänky on niin kuin kutsu: sitten kun tämä kaikki eristyneisyys on takanapäin, niin täällä ollaan valmiina, tervetuloa.

 

Kevät, kovin erilainen olet

Luonnostelin muutama viikko sitten postausta kevätväsymyksestäni. Kirjoitin silloin:

Mulla on aina ollut vaikeuksia suunnilleen tähän aikaan vuodesta. Kaipaan kesää enemmän kuin mitään, mutta kevään yhtäkkisen kirkas aurinko vituttaa, särkee silmiä ja saa päänkin särkemään. Alan kyseenalaistaa viihtymiseni töissä, jossa olen käynyt tähän asti ihan mielelläni. Tämä kyllästymisen ja väsymisen aalto on mulle tuttu jo nuoruudesta saakka: koulussa aloin yleensä tähän vuodenaikaan lintsata ja myöhästellä. Opiskellessa menetin yhtäkkiä melkein kaiken mielenkiintoni kursseihin, jotka olin aloittanut tammikuussa innoissani. Nyt aloin jopa haaveilla paluusta nelipäiväiseen työviikkoon, enkä tiedä onko se vuodenaikaan liittyvää vitutusta vai tarvitsenko todella lepoa, ja onko sillä mitään väliäkään. Nappasin flunssan, mikä ei ollut sinänsä ihme, kun töissä melkein kaikki ovat olleet vuorollaan kipeinä, mutta tällä kertaa ei ärsytä jäädä kotiin makaamaan muutamaksi päiväksi, sillä kaipaan kyllä vähän lepoa. 

Nyt voi todeta, että kannattaisi vähän varoa, mitä toivoo. Työpaikkani meni kiinni ainakin kahdeksi ja puoleksi viikoksi, 5. huhtikuuta asti.

Mielessä oli viime päivinä epätietoisuuden aiheuttamaa levottomuutta, kun olimme vielä alkuviikosta auki ja odotimme koko ajan tietoa, että koska mennään kiinni. Vahvistus asiasta tuli helpotuksena.

Eilen menimme vain muutamaksi tunniksi siivoamaan ja laittamaan paikkoja kiinni, etäisyyttä toisiimme pitäen. Tiimihenki on ihmeellinen asia: vaikka kukaan ei tiedä, koska päästään töihin seuraavan kerran, niin ilmapiiri oli rauhallinen ja suorastaan leppoisa. Ainakin meidän on mukava palata töihin sitten joskus, ja mulla on kyllä ihan huiput työkaverit.

Kevät saapui, ja hirvittävän pitkään kestäneen harmauden ja loputtoman vesisateen jälkeen täällä on ollut sininen taivas ja jopa 17 astetta lämmintä.

Belgiassa ei ole täyttä ulkonaliikkumiskieltoa ja lenkille saa mennä, kunhan ei mene porukalla. Ulkona saa liikkua max. yhden läheisen kanssa, pitäen turvallista etäisyyttä muihin. Jos kokoontuu ulkona kolmen tai useamman ihmisen kanssa, jotka eivät asu saman katon alla, voi saada sakot.

Ruokakaupoissa rajoitetaan asiakkaiden määrää ja kaupassa vietettävää aikaa. Sisään päästetään 1 henkilö / 10-15 neliömetriä kaupasta riippuen, kauppaan tulee mennä yksin, muihin täytyy pitää 1,5m turvaväli ja kaupassa saa viettää max. 30 minuuttia kerrallaan. Monet kaupat asentavat lisäksi pleksilasit kassoille.

Kaikki muu on kiinni. Auki saa pitää vain ruokakaupat, eläinruokakaupat, apteekit ja kioskit. Ravintolat saavat myydä takeaway-ruokaa, mutta esimerkiksi isot hamppariketjut ovat jo ilmoittaneet sulkevansa kokonaan.

En tiedä vielä, miten meillä palkan tai väliaikaisen työttömyyskorvauksen kanssa menetellään, mutta me kyllä pärjätään, kunhan ei mene sitten pidemmällä aikavälillä kriisin jälkiaalloissa työpaikat kokonaan alta.

Monilla läheisillä on paljon stressaavampi tilanne juuri nyt. Tämä on ihan hirveän raskasta aikaa monille ammattiryhmille, yrittäjille ja vanhemmille, ja täältä käsin ei voida olla konkreettisesti avuksi läheisille Suomessa.

Eipä tässä nyt voi paljoa mitään muuta tehdä kuin edetä päivä kerrallaan.

Mulla oli jo alkuviikosta käytössä vanhat tutut coping-keinoni stressinhallintaan, eli järjestäminen ja siivoaminen. Sitä harrastan aina kun mieleni on levoton ja kaipaan hallinnan tunnetta. Maanantaina tuli sopivasti aiemmin tehty Ikea-tilaus ja päivä kului niitä kootessa ja eteistä ja kylppäriä laittaessa.

Nyt mieli on jo rauhallisempi, ja luppoaikaa paljon. Aion skypetellä paljon (on ollut tarve jutella kaikkien kanssa, tarkistaa että kaikki on ok).

Toivon, että kaikki löytävät itselleen sopivimmat keinot tästä ajasta selviämiseen. Eihän myöskään tuomita toistemme tapoja, kunhan ne eivät ole vaaraksi itselle tai muille ja noudattavat ohjeita etäisyyden pitämisestä muihin.

Tästä kotiajasta ei ole pakko yrittää jotenkin nauttia tai hyötyä, jos ei tunnu siltä, mutta mahtavaa, jos jollakin on siihen mahdollisuus. Minä olen muutenkin kotihiiri, joten tämä ei iske meikäläiseen aivan järkyttävänä elämänmuutoksena.

Ajattelin kirjoitella blogia ja pestä ehkä terassin. Ties vaikka saisin aloitettua lenkkeilyn ja kotijoogailut taas pitkästä aikaa; ajatuksenani olisi tehdä päivässä yksi liikunnallinen tai kehonhuoltoon liittyvä juttu, katsoa yhdet tv-uutiset päivässä (ei uutisten takia vaan kuullakseni kieltä edelleen päivittäin) ja tehdä yksi ”homma”, kuten kasvien mullanvaihtoa. Ja jos tämä nyt menee välillä pelkäksi siivoamiseksi ja Netflixin tuijotteluksi, niin ei se mitään.

Muuttokuulumisia

Terkkuja uudesta kodista!

Täällä on jo melkein kaikki paikallaan.

Teimme kolme päivää putkeen pelkkää muuttoa ja saimme laitettua paikat kuntoon tosi tehokkaasti. Olimme luopuneet juuri niistä muutamista huonekaluista, jotka eivät olisi kuitenkaan mahtuneet mihinkään, ja kaikki muu tuntui asettuvan ja löytävän paikkansa ihan itsestään.

Tuli välittömästi kotoisa olo.

Olen vieläkin vähän ihmeissäni, miten hyvä tuuri meillä on ollut näissä asuntoasioissa.

Tällä kertaa muutimme kaksikerroksiseen duplex-asuntoon pieneen asuinrakennukseen, jossa on meidän kodin lisäksi toinen asunto ja katutasossa toimistotila. Yläkerran naapureita ei ole. Saatiin siis asunnossa asumisen helppous vs. taloasuminen sekä ihan minimaalinen määrä naapureita. Aivan ihanteellista!

Tässä asunnossa on paljon kaikkea kivaa ja käytännöllistä verrattuna edelliseen kotiimme, joka oli myös ihana, mutta kyllä vanhassa talossa oli oman charminsa lisäksi myös omat hankaluutensa.

  • Keittiö on meille monilta osin valtava parannus edelliseen: isompi jääkaappi, enemmän työtasoja, tuplatiskiallas ja valtavasti kaappitilaa.
  • Kaksi vessaa, toinen eteisessä ja toinen yläkerran kylppärissä. Luksusta.
  • Kylppäri makkarin vieressä. Ihan sairaan kätevää verrattuna siihen, että kylpyhuone ja ainoa vessa oli keittiön takana, ja joskus jumittui hammaspesun jälkeen siivoamaan tiskejä sen sijaan että olisi mennyt suoraan nukkumaan… Aamu- ja iltarutiini on huomattavasti sujuvampi näin.
  • Toivon sydämeni pohjasta, ettei tiskikone aiheuttaisi ongelmia esim. KOSKAAN. Puolitoista vuotta kestänyt murheenkryyni vanhan talon tukkeutuvien vedenpoistoputkien kanssa on ollut jo ihan tarpeeksi. So far so good.
  • Sijainti lähempänä juna-asemaa. Työmatkani lyheni 10 minuutilla suuntaansa.

Ajoitus on ollut sikäli loistava, että vanhan kodin viereisellä tontilla alkoi uusien asuntojen rakennustyömaa ja viikkoa ennen muuttoa talo tärisikin jo niin, että heräsin siihen aamuisin seitsemältä.

Nyt minulla on myös koko kevät aikaa laittaa uutta terassia kesäkuntoon. Olen jo ihan kypsä tähän talveen, mutta toisaalta mulle tekee varmasti ihan hyvää, etten pääse aloittelemaan terassin laittoa vielä, vaan ehdin hetken vain olla ja rauhoittua ilman yhtäkään projektia.

Aion lekotella niin paljon kuin mahdollista, katsoa Netflixiä aamupäivisin, ottaa kylpyjä iltaisin ja odotella hissukseen kevättä tuossa sohvannurkassa.

Tuulettaa kodin, tuulettaa pään

Torstaina keräsin joulukuusesta koristeet ja vein kuusen pihalle.

En meinannut ensin saada millään aikaiseksi, ja rinnassa tuntui semmoinen pieni möykky, joka tarkoittaa, että välttelen jotakin. Jostain syystä se ruumillistui hiljakseen varisevaan kuuseen, kaikki se mitä pitäisi vielä tehdä ja hoitaa, mutta johon on vaikea tarttua.

Tiesin, että kunhan tuosta kuusesta pääsen, niin sitten alan pakata muutakin kuin joulukoristeita. Muuttolaatikot odottavat pinkassa olkkarin nurkassa.

Viivyttely ei sovi minulle. Ahdistun siitä paljon enemmän kuin asioiden hoitamisesta saman tien tai mahdollisimman pian. No NYT, sanoin itselleni, ryhdyin purkamaan kuusta ja pallo pallolta olo keveni.

Avasin kaikki ovet ja ikkunat ja laitoin joululahjaksi saamani diffuuserin tupruttamaan kevyesti piparminttua. Ajattelin, että se ja ikkunoista tuleva läpiveto puhdistaa kaikki huoneet ja vie seisoneen ilman mennessään.

Imuroin neulasia. Laitoin keittiön maton pesuun. Join useamman kupin teetä.

Ja tämä rituaali tosiaan auttoi ja rauhoitti minua. Möykky hellitti. Kyllä tästäkin muutosta selvitään, ei tarvitse vielä stressata.

Sitten palasin töihin ja siellä on tietenkin hirveä kaaos ja tammikuu alkaa vaikuttaa paljon uuvuttavammalta kuin viime vuodelta muistinkaan.

Laitan tupruttimeen laventelia, niin kuin varmaan tulen laittamaan vielä monena iltana ja aamuinakin, istun ennen töitä hiljaisuudessa kuuntelemassa diffuuserin hiljaista pulputusta ja huminaa ja mietin, että tämä pieni vekotin luokoon minulle rauhoittumisen rutiinin alkuvuoden hulluuteen.