Näinä aikoina olen entistäkin kiitollisempi kodista, jossa viihdyn.
Olen oppinut kaikista asunnoistamme jo aika paljon siitä, mikä on minulle tärkeää, mikä toimii ja millainen makuni on, ja nykyisessä kämpässä loksahtelee vielä kohdilleen miljoona asiaa.
En osaa yhtään visualisoida asioita päässäni, vaan minun täytyy nähdä, tuntea ja kokea ne tietääkseni, toimiiko jokin juttu vai ei. Kun vilkaisin asuntonäytössä pikaisesti kylpyhuonetta, mietin: aika pieni, tosi vähän säilytystilaa, mutta siisti, kyllä me pärjätään.
Vielä mitä, kylppäri on osoittautunut aivan mainioksi ja se suorastaan vetää mua puoleensa. Olen rakastunut uudestaan kylpyihin, joista olen nauttinut näin paljon viimeksi varmaan lapsena ennen kuin amme lähti putkiremontin tieltä eikä tullut koskaan takaisin.
Kylvyssä parasta on ajantajun häviäminen. Kun nousen ammeesta, minulla ei ole mitään hajua kauanko olin vain ajatusteni kanssa.
Meidän edellisissäkin Belgian-kodeissa oli ammeet, mutta tilat oli muuten epäviihtyisiä. Paljon peilikaappeja, kaksi lavuaaria muttei yhtään tasoja, omituiset materiaalit ja suihkuverho. Ainoa, mitä saattoi tehdä, oli pitää kaikki mahdollisimman puhtaana. Ei kutsunut mun sielua kylpemään ja rentoutumaan, ei sitten yhtään.
Nyt meillä on vain yksi reilun kokoinen lavuaari ja vieressä taso – ja tämä yksi taso on ollut valtava dealbreaker kylppärin toimivuudelle ja viihtyisyydelle! Toimivuus on oikeastaan yhtä kuin viihtyisyys: ei tarvitse laskea meikkipussia vesiroiskeista märälle lavuaarin reunalle, ja kylvyn ajaksi pöydälle saa kynttilän.
Valo tekee ihmeitä mille tahansa tilalle, mutta tämä on ensimmäinen kylppäri, jossa saan kaltevan kattoikkunan ansiosta nauttia luonnonvalosta, and it’s magic.
Saan viimein viherkasvin kylppäriinkin, kun se ei joudu olemaan pimeässä.
Opin koko ajan lisää siitä, miltä jokin visuaalinen elementti tuntuu, ja kylpyhuoneelta haluan ennen kaikkea rentoutusta.
Himmeät seinäkaakelit ovat minusta huomattavasti kiiltäviä miellyttävämmät. Kiiltävistä tulee jotenkin kova vaikutelma, kun taas vaalea ja himmeä kaakeli heijastaa valoa pehmeämmin. Suuret, vaakasuuntaiset kaakelit ovat rauhoittavampi elementti kuin pienet ja mosaiikkimaiset.
Ja mitä vähemmän saumoja hangattavana, sitä parempi. Voi kun tätä ajatusta olisi sovellettu myös keittiön välitilaan, jossa on melkein yhtä paljon saumaa kuin kaakeliakin.
Kunnolla valaistu, vaakasuuntainen peili kasvojen korkeudella on osoittautunut myös mainioksi ratkaisuksi. Jos on tapana katsella joskus, edes harvoin, kehoaan vähän kriittisin silmin, niin kokovartalopeilittömyys kylpyhuoneessa on oiva juttu. Olen hyvin sinut vartaloni kanssa, mutta on niitäkin päiviä, kun itsensä näkeminen vaikkapa pikku darrelissa ei varsinaisesti kohota sielua korkeuksiin.
Olen saanut ideoita feng shuista, johon olen uppoutunut fifty-fifty sisustusinspiraationa sekä vähän sellaisena höpöviihteenä. Kristalleilla ja onnensymboleilla sisustaminen ei ole mun juttu, mutta olen peilannut paljon sitä, millainen ympäristö tukee parhaiten omaa hyvinvointia. Mihin jokin tila on tarkoitettu, ja palveleeko siellä olevat materiaalit ja asiat tätä tarkoitusta?
(Tuli peilailtua myös ihan konkreettisesti: makkarin kokovartalopeili löysi uuden paikan sen jälkeen, kun huomasin, että sehän heijastaa vessanpöntön, mikäli kylppärin ovi unohtuu auki. Ei todellakaan palvele tarkoitusta!)
Olen myös lukenut Sara Karlssonin sympaattista kirjaa Asioita jotka tekevät kodin ja keskittynyt entistä enemmän siihen, miltä asiat tuntuu ja miten ne toimii.
Kyllästyin etsimään paikkaa takille, joten laitoin töpinäksi ja tilasin viimein naulakon ja laitoin eteisen järjestykseen. Koottiin vierashuoneen sänky, vaikka vieraita ei olekaan tiedossa vielä pitkään aikaan, sillä mikään ei huuda keskeneräisyyttä niin kuin osissa lojuva huonekalu.
Ja ehkä ajattelen myös, että valmis vierassänky on niin kuin kutsu: sitten kun tämä kaikki eristyneisyys on takanapäin, niin täällä ollaan valmiina, tervetuloa.
