Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Belgia

Uusi, hollanninkielinen todellisuus

Tein pienen henkisen läpimurron ja tartuin viimein hollanninkieliseen kirjaan. Siis ihan oikeaan romaaniin.

Olin kierrätyskeskuksessa etsimässä kukkaruukkuja ja kippojen lisäksi mukaan lähti David Nichollsin One Day-käännös De Eerste Dag. Vähän nimeltä tuttu käännöskirjallisuus tuntuu aluksi helpommin lähestyttävältä kuin jokin belgialainen klassikkojärkäle. Ensimmäisen luvun kanssa vähän takeltelin kun yritin ymmärtää joka sanan, mutta sitten pääsin sisälle tarinaan ja jatkan vain lukemista siitä huolimatta, että välillä pitää pysähtyä miettimään.

Vähän aikaa sitten löysin kiinnostavaa uutta, belgialaista mutta englanninkielistä musaa, kun vilkaisin paikallisia Music Industry Awardseja ja antwerpenilainen räppäri-laulaja Coely voitti vuoden naisartisti-palkinnon sekä ensimmäistä kertaa jaetun urban-kategorian.

Jälkimmäisen pystin jakoi ohjaajakaksikko Adil El Arbi ja Bilall Fallah, joiden vastikään ilmestynyt leffa Patser veti avausviikkonsa aikana 114 000 katsojaa.

Patser (joka tarkoittaa gangstaa) kiinnosti tietenkin senkin takia, että se sijoittuu Antwerpeniin, jota myös Euroopan kokaiinipääkaupungiksi tituleerataan. Patserissa belgianmarokkolainen lähiöporukka haluaa gangstoiksi, joilla on hienot autot, paljon massia ja muiden kunnioitus. Tyypit pöllivät kokkelilastin vääriltä ihmisiltä ja saavat aikaiseksi huumesodan Amsterdamissa ja Antwerpenissa.

Viihdyttävä leffa, ja olin iloisesti yllättynyt, miten hyvin pystyin seuraamaan leffaa tekstitysten kanssa. Mitään standardikieltähän se ei todellakaan ollut, ja opin uusia slangisanojakin. Tunsin itseni kyllä aika kääkäksi, kun googlettelin slangisanastoa leffan jälkeen… Antwerpenin puhekieli ei ihan sulaudu siihen standardihollantiin, mitä opettelen. Voisikohan oppia molemmat?

Olen kuitenkin päässyt askel kerrallaan kokonaan toiseen kulttuuritodellisuuteen, ja se on mahtavaa. Ei nyt ehkä tajunnan räjäyttävää, mutta virkistävää. Onhan tämä kuitenkin ensimmäinen aikuisiällä haltuun ottamani kieli ja ihan erilainen kokemus kuin englannin ja ruotsin oppiminen hitaasti 9-10 -vuotiaasta lähtien.

Saan myös hirveästi kiksejä siitä, että pääsen osaksi ympäristöäni enkä lillu enää sellaisessa irrallisessa ja ulkopuolisessa sivustaseuraajan kuplassa. Niin paljon enemmän tekemistä, luettavaa ja nähtävää käden ulottuvilla!

Hämmentävä viimeinen inburgering-tunti

Viimeinen tuntimme mamukurssilla oli tunnelmaltaan tosi outo.

Saimme lopputehtäväksi antaa palautetta toisillemme. Jokaisella oli oma paperi, johon muut saivat kirjoittaa sekä kehuja että kritiikkiä, ja nyt oli kyse nimenomaan ihmisten persoonasta, ei aikaansaannoksista.

Ihmettelin, että miksi ihmeessä haluaisin näin viimeisellä kerralla kritisoida ketään ihmisenä. Sai kuulemma kirjottaa pelkkiä kehujakin.

Kirjoitin sitten sellaista jeesjees-huttua ryhmän töykeällekin tyypille, sillä vaikka haluaisinkin sanoa jollekin suorat sanat, niin minusta sellainen palaute ei kuulu ainakaan muiden ihmisten eteen. Nämä paperit tosiaan luettiin kaikkien kuullen. Jos toisen ikävistä ominaisuuksista on jotain sanottavaa eikä kyseessä ole mikään psykopaatti, niin eiköhän palaute ole parempi antaa ilman yleisöä. Tai tässä tapauksessa olla sanomatta mitään, kun kyseessä oli vain rasittava tyyppi, jolle oli sanottu jo samoista asioista aiemminkin ja jonka kanssa on epätodennäköistä päätyä enää mihinkään tekemisiin.

Sain itse palautetta, että olen turhan sulkeutunut ja hiljainen. Kerta se on ensimmäinenkin! Vetosin rajalliseen kielitaitooni, että välillä ujous iskee, kun en saa ilmaistua itseäni tarpeeksi tarkasti enkä halua vahingossa sanoa asioita tökerösti. (On tämä osittain tottakin, mutta lisäksi minulla on tapana vaipua sellaiseen stand-by-tilaan kun tylsistyn, ja meidän kurssimme oli kuitenkin noin 80-prosenttisesti itsestäänselvyyksiä ja saman toistoa.)

Eikä siinä vielä kaikki. Epämääräisen vertaispalautetuokion päätteeksi opettaja kertoi vielä, että hän on muuten saanut fudut.

Kurssimme loppui kummallisiin jäähyväisiin, kun kaikki ihmiset, opettaja mukaanlukien, toistelivat toisilleen: tsemppiä nyt sit vaan sullekin.

Olinkin aistivani opettajasta vähän outoja viboja kurssin aikana, ihan kuin se olisi ollut koko ajan vähän turhautunut. Ihmekös tuo, kun potkut on odottaneet nurkan takana.

Tästä on onneksi jo kuukausi aikaa ja koko homma takanapäin. Aloitin inburgering-kurssin sillä ajatuksella, että kyllähän pari kuukautta sinnittelee melkein mitä vain, ja niin teinkin. Olen  kyllä supertyytyväinen, että saan keskittyä jälleen pelkästään kielikursseihin.

Ja mitä tästä kaikesta jäi käteen…

Jos tästä paperista on mulle joskus jotain oikeaa hyötyä, niin korkkaan sen kunniaksi skumpan!

Virallisesti integroitu – mitä seuraavaksi?

Social orientation-kurssini on melkein ohi ja olen täten suorittanut Flanderin integraatio-ohjelman eli inburgering programman. Tässä kuussa tuli myös vuosi täyteen kieliopintojen parissa.

Inburgering-ohjelma on kolmiosainen ja siihen kuuluu hollannin alkeistaso, tapaamiset henkilökohtaisen ohjaajan kanssa sekä social orientation eli mamukurssi. Kaksi kuukautta ja parikymmentä oppituntia orintaatiossa lusittuani ajattelin tehdä pienen yhteenvedon siitä, mitä kurssista jäi käteen. Ei ihan hirveästi, mutta jotain kuitenkin.

Osa kurssia on henkilökohtaisen toimintasuunnitelman tekeminen. Koko ajatus tällaisesta polusta välitavoitteineen tuntui aluksi ihan naurettavalta, mutta se auttoi kun auttoikin hahmottamaan omia mahdollisuuksia. Ehdin kypsytellä yhtä ideaa, hylätä sen ja tarttua toiseen.

Eihän sillä välttämättä ole väliä, missä kehyksessä omien tavoitteiden miettiminen tapahtuu. Ylipäätään jonkun kanssa asiasta tavoitteellisesti keskusteleminen saattaa kirkastaa omia vaihtoehtoja. Jonkun asian selkiyttämiseen saattaa näköjään riittää sekin, että joku vähän ulkopuolisempi ihminen kysyy: oletko ihan varma, että toi on se mitä haluat?

Lisäksi Facebook tarjosi hyvään saumaan muiston vuosien takaa. Taloustiedon kurssin opettajalta kysyttiin, että miksi joku ryhtyy kirjanpitäjäksi, ja hän vastasi: ”Sehän on persoonallisuuskysymys. Voisi myös kysyä, että miksi joku päätyy opettajaksi selittämään asioita ihmisille, jotka ei tajua mistään mitään. Tylsäähän tämä on.”

Mietin omaa personaallisuuskysymystäni ja totesin, että ensimmäinen ideani urasuunnitelmasta menee vaihtoon.

Olen myös kasvattanut lisää luottamusta siihen, että ne omat mahdollisuudet eivät ole missään kymmenen vuoden päässä. Haluaisin vielä opiskella jotain minulle sopivaa mutta melko varmasti työllistävää alaa. Voisin periaatteessa hakea hogeschooliin suoritettuani hollannin kolmos- eli B2-tason, jonka saan tämänhetkisen kurssiaikataulun puitteissa tehtyä ensi kesänä.

Se onkin sitten ihan eri juttu, olenko silloin oikeasti kielellisesti valmis opiskelemaan hollanniksi. Rankkaahan opiskelu tulisi vieraalla kielellä joka tapauksessa olemaan ja jos haluan todella saada jonkun kolmivuotisen tutkinnon kasaan ja päästä opintoja vastaaviin töihin vaikka viiden vuoden päästä, niin ei tässä auta kauheasti jahkaillakaan. Toisaalta en halua myöskään aloittaa opintoja pudotakseni heti kärryiltä, koska kielelliset valmiudet ei riitäkään.

Onneksi tätä asiaa on ehtii joka tapauksessa miettiä vielä sen aikaa, kun on kielikursseja käytävänä!

_ _

Täältä löydät aiemmat postaukseni inburgeringista ja social orientationista:

Mamuelämää: integroitumisdiili Belgiassa
Mitä mä täällä teen eli terkkuja mamukurssilta

 

Epävirallisen integroitumisen huipentuma eli itse tehty stoofvlees, ranuja ja majoneesia. Vain endiivisalaatti puuttuu.