Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Belgia

5 asiaa, joita olen ihmetellyt Belgiassa 5 vuotta

Viisi vuotta Belgiassa, tässä hassussa pikkumaassa, jossa on pinta-alaa kymmenesosa Suomesta mutta ihmisiä kymmenen miljoonaa. Melkein kaikkeen tottuu, mutta jotkut asiat jaksaa ihmetyttää vielä vuosienkin jälkeen.

En väitä, että belgialaiset olisi sen oudompia kuin suomalaisetkaan, mutta täällä on monia juttuja, joita en vieläkään tajua. Olen keräillyt näitä muistiin jo pitkään, osa on ajalta ennen koronaa ja jotkut asiat tuntuu pysyvän vaikka maailma muuten mullistuisikin.

No niin:


Koko perheen tivolit, joissa on hävyttömiä laitteita

Kuvittele semmoinen iso hauska vekotin, jossa lapset pyörii ja kiljuu riemusta. Kuvittele laitteen etupaneeli, jossa on valtava mauton maalaus naisesta verkkosukkahousuissa ja liian pienessä puserossa. Ei siis todellakaan mitään hienovaraista burleskiestetiikkaa vaan ihan hävytön meiniki. Kyläpäivät, markkinat, mitä näitä nyt on, stripparein koristellut huvipuistolaitteet ilmestyy paikalle. Tämäkö on sitä koko perheen hauskaa?

Kuvamateriaalia ei valitettavasti ole, koska tänä vuonna dorpsdag ja kaikki muukin oli peruttu. Kyllä nyt kelpaisi vaikka nämä tyttökalenteritason huvipuistolaitteet, kun vaan tapahtuis jotain.

 

Alakoulun pihalla soi täysillä teknoa

Alakoulun pihalla soi kaiuttimista musiikki, oikein kunnon jumputus. Eikö niillä mene kuulo? En ihmettele, että opettajat ovat eläkekiistojensa ohella vaatineet ammattinsa luokittelua melun takia raskaiden ammattien kategoriaan.

Erilaisissa ulkoilmatapahtumissa musa on myös usein ihan järkyttävän kovalla ja meikäläisten mielestä se musa on useimmiten ihan hirveetä. Mikään pakkohan sinne ei olisi mennä itseään kiusaamaan, mutta kyllähän ne munkki- ja olutkojut kiinnostaa.

Tämä älämölö on vähän omituista ottaen huomioon, ettei belgialaiset ole itse mitenkään kovaäänisiä julkisilla paikoilla, vaan kaikenlaista metelöintiä ennemminkin paheksutaan. Etenkin möykkäävät hollantilaiset, jotka tuntuu elävän ihan eri volyymitason maailmassa, heitä minäkin kyräilen kulmieni alta ja paheksun, mutta vain hiljaa mielessäni tottakai.

 

Ajokortit muropaketista

Ihan sama mistä päin maailmaa tulevien ihmisten kanssa juttelee, kaikki ovat samaa mieltä: belgialaiset ovat surkeita kuskeja. Täällä sai aikoinaan ajokortin postikonttorista, ja nämä ihmiset ovat sitten opettaneet lapsensa ajamaan ja niin edelleen.

Liikenneympyrä on tänne liian edistyksellinen konsepti ja usein yhtä kuin taas-arvoinen risteys. Olen useamman kerran meinannut jäädä pyörällä auton alle, kun menen ympyrässä kaikkien sääntöjen mukaan ja oikealta liittyy auto, joka meinaa vain ajaa siitä täysiä läpi.

 

Katujen surkea kunto

Kaikki tietää, että Hollannista Belgian puolelle ajaessa eron huomaa heti, mutta tämä ei rajoitu autoteihin.

Kerran näin, kun sähköpyörätuolilla liikkuva nainen kaatui suoraan jalkakäytävältä autotielle, koska katu oli niin kalteva ja kuoppainen, että hänen pyörätuolinsa vain liukui hallitsemattomasti rotvalliin ja kippasi siitä ajotielle. Saatiin hänet kyllä muiden paikalle osuneiden kanssa pystyyn eikä hänelle tullut onneksi mitään säikähdystä pahempia vammoja, mutta on se nyt hitto soikoon kumma ettei ihan totaalisen vinossa ja kuopalla olevia keskeisiä kävelyteitä saada edes jotenkuten kuntoon.

Kaiken kruunuksi yksi paikalle sattuneista henkilöistä oli paikkakuntamme pormestari. Meneer burgermeester, mitäs kunnanhallituksen ohjelmassa sanotaan esteettömyydestä?

 

Vanhuksille ei anneta paikkaa julkisissa ja muutenkin tönöttäminen joka paikassa muiden tiellä

Mitä tulee tuntemattomien ihmisten kanssakäymiseen ruuhkaisissa julkisissa tiloissa, niin belgialaiset tapaa yhdistää toimintaansa kaikki huonoimmat vaihtoehdot.

Suomalaisittain on tapana ihan oma-alotteisesti antaa tilaa ihmisille heti kun huomaat että joku yrittää päästä ohi. Ei välttämättä hoeta ihan koko ajan pardon, excuse me, pardon, mutta toisten henkilökohtaista tilaa kunnioitetaan sen verran, että tehdään tilaa ilman sen suurempaa numeroa. Jossain muualla maailmassa onkin sitten kohteliasta mumista koko ajan jotain ja ohi rynniminen mitään sanomatta olisi tosi tylyä, joten toiset huomioidaan ensin tällä ääneen pahoittelulla ja sitten annetaan tilaa.

Belgiassa saat sanoa montaa kertaa anteeks… anteeks… ANTEEKS HEI kurkkien jo ihmisen olan yli, sitten saat ensin vastaasi urpon tuijotuksen ja kun olet yhä tunkemassa ohi, se toinen laiskasti ja vaivalloisesti ottaa puolikkaan askeleen sivuun mutta jättää edelleen ostoskassinsa siihen kulkuväylälle.

Koronan myötä seniorikansalaisia näkyy julkisissa huomattavasti vähemmän, mutta ennen sai usein todistaa sitä, miten huterasti köpöttelevä ikäihminen saa hyvän aikaa yrittää pysyä pystyssä ja puristaa tolppaa rystyset valkoisina, ennen kuin joku luovuttaa istumapaikkansa.

En kärsi rattiraivosta, mutta kun jouduin vielä kulkemaan säännöllisesti sporalla, kiehuin usein ihmisraivosta. Onneksi kuljen nykyään lähijunalla, joka on täällä varsin siisti ja rauhallinen kulkupeli etenkin nyt kun hollantilaisten kaljoittelureissut Antwerpeniin ovat koronan myötä loppuneet.

 

+ 3 asiaa eli poikaystävän lisäykset listaan:

Belgialaiset ei kuulemma jaksa käyttää suojatietä. Vaikka kymmenen metrin päässä olisi suojatie, niin ihmiset jää tönöttämään tienvarteen just siihen mihin ne sattuu osumaan.

Spandex-ohjus-pyöräilijähullut. Näitä on nykyään melkein kaikkialla, mutta se yksi joka on edustanut heitä kaikkia viraali-ilmiönä, on mistäpä muualtakaan kuin Belgiasta. Antwerpenissa on kuulemma laitettu ihan omia nopeusrajoitusmerkkejä sähköpyöräilijöille.

Autojen pesu käsin sunnuntai-aamuna. Jos viikonloppuna on kaunis sää, niin naapurit rynnii pesusienien kanssa autojensa kimppuun. Kun vielä asuttiin talossa, niin joinakin aamuina meidän molemmat naapurit jo pesi autojaan samalla kun me vasta heräiltiin, eikä todellakaan kuuluttu jengiin.

Nämä asiat tulee varmaan riepomaan ja naurattamaan mua seuraavatkin viisi vuotta. Vastapainoksi lupaan vielä koota viisi ihanaa ja mahtavaa asiaa tästä hassusta epävaltiosta. Kiitti Belgialle tähän astisesta, varsin mukava elämä ollaan saatu tänne aikaiseksi joka tapauksessa <3

 

Sumuisia päiviä ja vapun epäsuunnitelmat

Aiemmin kirjoitin kevätväsymyksestä ja miten arvelin ehkä väistäväni sen tänä vuonna, mutta toisin kävi.

Julma huhtikuu kotona teki temput, ja perinteinen mikään ei huvita-kevätväsymykseni on eskaloitunut pahimmaksi sitten neljän vuoden takaisen kevään, jolloin olimme juuri muuttaneet Belgiaan. Kuukauden kotona olon jälkeen mieleni tuntui vain luovuttavan: en jaksa enää skarpata ja pysyä touhukkaana. Pitkäaikainen toimettomuus on ennenkin osoittautunut olotilaksi, jossa en todellakaan kukoista. Näköjään yksi kuukausi on kriittinen rajapyykki siihen, kuinka kauan voin olla jouten menettämättä arkista elämänhallintaani.

Monta päivää meni niin, että katsoin Netflixiä aamusta iltaan, tai oikeastaan iltapäivästä aamuyöhön. Yhtenä päivänä makasin koko päivän tabletti kainalossa hämärässä makkarissa avaamatta verhoja ja söin vain mustikoita, hapankorppuja ja karkkia. (Fazerin nettikauppa toimittaa ulkomaillekin ja ensimmäinen tilauksemme oli… runsas.)

Sitten tuli uutinen, että kaupat saattavat avata ovensa 11. toukokuuta, jos koronakäyrä laskee siihen mennessä tarpeeksi. Voisi luulla, että tämä olisi piristänyt, mutta väsynyt mieli reagoikin ahdistumalla. Olotilat ovat olleet ihan sekavat, samaan aikaan tiedän miten joutenolo pahentaa mielialaani sitä enemmän, mitä pidemmälle se jatkuu, mutta töihinpaluukin tuntuu kaiken jälkeen ja yhä poikkeuksellisen tilanteen vallitessa ahdistavalta. Omat tunteet ärsyttävät, kun mikään ei käy ja kaikki tuntuu hankalalta.

Yhtenä päivänä palaan kuitenkin keittiöön ja teen banaanileipää ja mysliä. Seuraavana alan viimein hoitaa jumiin jäänyttä sähkösopimusasiaa, joka myös muistuttaa mua ensimmäisestä keväästä täällä, kun vasta tutustuin belgialaiseen tapaan hoitaa asioita ja meinasin tulla hulluksi. Yleensä belgialaiset omituisuudet menee olankohautuksella, mutta viime viikkoina mua on myös ärsyttänyt moni pikkuasia, ja se johtunee vain yleisestä turhautumisesta.

Yhtenä iltana terassilla poikaystävä sanoo: nää linnut kuulostaa ihan niiltä samoilta joita kuulee aina kesän aamuöinä Suomessa. Istun hiljaa, kuuntelen ja koti-ikävä iskee. Ei ole mitään tietoa, koska pääsemme seuraavan kerran Suomeen, koska eihän sitä vielä tiedä millainen tilanne on, kun meillä on seuraavan kerran lomaa ja onko matkustaminen silloin suositeltavaa.

Meidän piti lähteä sinne vapuksi, itse asiassa juuri tänään, ja tämän piti olla ensimmäinen vappu Suomessa ulkomaille muuton jälkeen. Ehkä ensi vuonna sitten. Lohdutuksena tilasin lempiravintolastamme kolmen ruokalajin menun kotiinkuljetuksella. Haen kohta viiniä lähikaupasta, siivoan vähän, pesen hiukset ja ehkä jopa laittaudun nätiksi.

Onhan kohta kuitenkin vappu. Tulkoonkin haikea sellainen, kun en päässytkään katsomaan ystäväni koiranpentua ja vetämään yo-lakkia päähän muiden kanssa, mutta jonkinlaisen vapun ajattelin silti viettää vaikka hampaat irvessä, noin niin kuin vastalauseena omalle lamaannukselleni.

Nyt en jaksa ajatella pidemmälle. Keskityn näihin päiviin, mitä haluan syödä ja juoda ja pukea. Katsotaan kaikkea muuta taas sitten myöhemmin.

Kevät, kovin erilainen olet

Luonnostelin muutama viikko sitten postausta kevätväsymyksestäni. Kirjoitin silloin:

Mulla on aina ollut vaikeuksia suunnilleen tähän aikaan vuodesta. Kaipaan kesää enemmän kuin mitään, mutta kevään yhtäkkisen kirkas aurinko vituttaa, särkee silmiä ja saa päänkin särkemään. Alan kyseenalaistaa viihtymiseni töissä, jossa olen käynyt tähän asti ihan mielelläni. Tämä kyllästymisen ja väsymisen aalto on mulle tuttu jo nuoruudesta saakka: koulussa aloin yleensä tähän vuodenaikaan lintsata ja myöhästellä. Opiskellessa menetin yhtäkkiä melkein kaiken mielenkiintoni kursseihin, jotka olin aloittanut tammikuussa innoissani. Nyt aloin jopa haaveilla paluusta nelipäiväiseen työviikkoon, enkä tiedä onko se vuodenaikaan liittyvää vitutusta vai tarvitsenko todella lepoa, ja onko sillä mitään väliäkään. Nappasin flunssan, mikä ei ollut sinänsä ihme, kun töissä melkein kaikki ovat olleet vuorollaan kipeinä, mutta tällä kertaa ei ärsytä jäädä kotiin makaamaan muutamaksi päiväksi, sillä kaipaan kyllä vähän lepoa. 

Nyt voi todeta, että kannattaisi vähän varoa, mitä toivoo. Työpaikkani meni kiinni ainakin kahdeksi ja puoleksi viikoksi, 5. huhtikuuta asti.

Mielessä oli viime päivinä epätietoisuuden aiheuttamaa levottomuutta, kun olimme vielä alkuviikosta auki ja odotimme koko ajan tietoa, että koska mennään kiinni. Vahvistus asiasta tuli helpotuksena.

Eilen menimme vain muutamaksi tunniksi siivoamaan ja laittamaan paikkoja kiinni, etäisyyttä toisiimme pitäen. Tiimihenki on ihmeellinen asia: vaikka kukaan ei tiedä, koska päästään töihin seuraavan kerran, niin ilmapiiri oli rauhallinen ja suorastaan leppoisa. Ainakin meidän on mukava palata töihin sitten joskus, ja mulla on kyllä ihan huiput työkaverit.

Kevät saapui, ja hirvittävän pitkään kestäneen harmauden ja loputtoman vesisateen jälkeen täällä on ollut sininen taivas ja jopa 17 astetta lämmintä.

Belgiassa ei ole täyttä ulkonaliikkumiskieltoa ja lenkille saa mennä, kunhan ei mene porukalla. Ulkona saa liikkua max. yhden läheisen kanssa, pitäen turvallista etäisyyttä muihin. Jos kokoontuu ulkona kolmen tai useamman ihmisen kanssa, jotka eivät asu saman katon alla, voi saada sakot.

Ruokakaupoissa rajoitetaan asiakkaiden määrää ja kaupassa vietettävää aikaa. Sisään päästetään 1 henkilö / 10-15 neliömetriä kaupasta riippuen, kauppaan tulee mennä yksin, muihin täytyy pitää 1,5m turvaväli ja kaupassa saa viettää max. 30 minuuttia kerrallaan. Monet kaupat asentavat lisäksi pleksilasit kassoille.

Kaikki muu on kiinni. Auki saa pitää vain ruokakaupat, eläinruokakaupat, apteekit ja kioskit. Ravintolat saavat myydä takeaway-ruokaa, mutta esimerkiksi isot hamppariketjut ovat jo ilmoittaneet sulkevansa kokonaan.

En tiedä vielä, miten meillä palkan tai väliaikaisen työttömyyskorvauksen kanssa menetellään, mutta me kyllä pärjätään, kunhan ei mene sitten pidemmällä aikavälillä kriisin jälkiaalloissa työpaikat kokonaan alta.

Monilla läheisillä on paljon stressaavampi tilanne juuri nyt. Tämä on ihan hirveän raskasta aikaa monille ammattiryhmille, yrittäjille ja vanhemmille, ja täältä käsin ei voida olla konkreettisesti avuksi läheisille Suomessa.

Eipä tässä nyt voi paljoa mitään muuta tehdä kuin edetä päivä kerrallaan.

Mulla oli jo alkuviikosta käytössä vanhat tutut coping-keinoni stressinhallintaan, eli järjestäminen ja siivoaminen. Sitä harrastan aina kun mieleni on levoton ja kaipaan hallinnan tunnetta. Maanantaina tuli sopivasti aiemmin tehty Ikea-tilaus ja päivä kului niitä kootessa ja eteistä ja kylppäriä laittaessa.

Nyt mieli on jo rauhallisempi, ja luppoaikaa paljon. Aion skypetellä paljon (on ollut tarve jutella kaikkien kanssa, tarkistaa että kaikki on ok).

Toivon, että kaikki löytävät itselleen sopivimmat keinot tästä ajasta selviämiseen. Eihän myöskään tuomita toistemme tapoja, kunhan ne eivät ole vaaraksi itselle tai muille ja noudattavat ohjeita etäisyyden pitämisestä muihin.

Tästä kotiajasta ei ole pakko yrittää jotenkin nauttia tai hyötyä, jos ei tunnu siltä, mutta mahtavaa, jos jollakin on siihen mahdollisuus. Minä olen muutenkin kotihiiri, joten tämä ei iske meikäläiseen aivan järkyttävänä elämänmuutoksena.

Ajattelin kirjoitella blogia ja pestä ehkä terassin. Ties vaikka saisin aloitettua lenkkeilyn ja kotijoogailut taas pitkästä aikaa; ajatuksenani olisi tehdä päivässä yksi liikunnallinen tai kehonhuoltoon liittyvä juttu, katsoa yhdet tv-uutiset päivässä (ei uutisten takia vaan kuullakseni kieltä edelleen päivittäin) ja tehdä yksi ”homma”, kuten kasvien mullanvaihtoa. Ja jos tämä nyt menee välillä pelkäksi siivoamiseksi ja Netflixin tuijotteluksi, niin ei se mitään.

Pari sanaa oluesta + parhaita paikkoja nauttia sitä Antwerpenissa

Jestas, miten olemattoman vähän olenkaan kirjoittanut oluesta, vaikka se on ehdottomasti parhaita asioita mitä Belgialla (ja elämällä) on tarjota.

Olen todella iloinen, että löysin olutmaailman oville jo ennen kuin muutin Belgiaan, sillä täällä siitä on todella voinut ottaa kaiken ilon irti. En ole mikään superhifistelijä enkä kirjoita sivun pituisia olutarvioita Untappdiin, mutta ei tarvitsekaan. Oluen maailma onkin minusta niin mainio juuri siksi, että se on niin rento, helposti lähestyttävä ja maanläheinen.

Belgialainen olutkulttuuri on eeppisen perinteinen: esimerkiksi maailman 11 trappist-panimosta kuusi sijaitsee Belgiassa. Erotuksena luostarityyppisiin oluihin, trappist on oikeasti munkkien luostarissa panemaa olutta.

Täällä on edelleen monessa pitäjässä oma pieni kyläpanimonsa. Ne tekevät usein hyvin perinteisiä oluita, ainakin verrattuna siihen, miten iloisesti modernin pienpanimomaailman tekijät vaikkapa Pohjoismaissa sekoilevat makujen ja oluttyylien kanssa.

Kun marssin viime kesänä pikkuiseen espoolaiseen K-marketiin, vietin hyvän tovin oluthyllyllä. Kassalla kauppias kehaisi yhtä bisseä hihnalla, että tämä on muuten hyvä (CoolHeadin Lumberjack Juice, by the way) ja minä puolestani kehaisin, että onpas mielenkiintoinen valikoima näin pienessä kaupassa.

On Belgiassakin näitä kokeilevampia pienpanimoita, mutta jos menet belgialaismarketin oluthyllylle, niin hyvin perinteisillä vesillä liikutaan. Poikkeuksiakin on: joistakin keskikokoisista marketeista löytää vaihtelevaakin olutvalikoimaa, ja etenkin hollantilaisketju Albert Hejnin hyllystä voi löytyä kohtuullinen valikoima ulkomaisiakin oluita.

Useimmissa baareissakin tarjonta on aika vakio, eikä siinä mitään, belgialaiset klassikot ovat klassikoita syystäkin! Kyllä yksi tai useampikin reissu menee loistavasti näitä maistellen.

Jos kaipaa kuitenkin vähän vaihtelua ja erityisesti craft-skene kiinnostaa, niin voin suositella Antwerpenista seuraavia mestoja:

Billie’s. Mieltymykseni tähän pubiin ei ole varmaan jäänyt epäselväksi kenellekään. Vanhat olutperinteet, tuhti ruoka ja mielenkiintoinen uusi pienpanimotarjonta iloisesti saman katon alla. Tehkää varaus, jos haluatte mahtua syömään viikonloppuiltana. Kammenstraat 12.

Seuraava Billie’sin olutfestivaali on marras-joulukuun vaihteessa ja ensimmäistä kertaa mukana on suomalainen panimo! Juuri ennen viime festaria valittelin, että ihan turha haaveilla suomalaisista tekijöistä täälläpäin, mutta nyt  juurikin aiemmin mainittu CoolHead Brew on lähtenyt maailmanvalloitukseen. Olen tästä tosi iloinen, myöskin siksi että hauskat sourit on mun makuun ja odotan innolla heidän tarjontaansa tänne.

Uusimpana lisäyksenä Antwerpenin craft-tarjontaan, Billie’s avasi pari viikkoa sitten pienen olutkaupan, Billie’s Bottle Shopin kävelymatkan päähän baarista. Puodista löytyy pieni tasting room ja murattien valtaama takapiha. Aalmoezenierstraat 68. 

***

Beerlovers Bar on toinen lempimestani, nimensä mukainen ja mainio craft beer-baari. Täällä on todella leppoisa ja avulias henksu, joka tietää asiansa. Mikäli sulla on aikaa vain yhteen, niin tämä sijaitsee kätevästi 5-10 minuutin kävelymatkan päässä Antwerpenin rautatieasemalta pääkirjasto Permeken vieressä. 12 hanaa ja noin 150 olutta pullossa. Säännöllisesti panimoiden tap takeovereita. Rotterdamstraat 105.

***

Kulminator kannattaa ottaa suunnaksi, jos haaveissa on vuosikertaoluet ja harvinaisemmat olutaarteet. Tänne tullaan matkojen takaa, sillä Kulminatorin kellarissa on oluita, joita ei mistään tavan kulmakuppilasta löydä.

Paikkaa pyörittää vanhempi pariskunta ja rouva on supersympaattinen ja ystävällinen, mies taas vähän yrmympää sorttia. En ehkä menisi perustuopposta kyselemään. Viimeksi kun mentiin pienellä porukalla ovikelloa soittamaan, mies tenttasi mua ovella, että milläs asialla sitä ollaan. Öö, olutta oltais tulossa nauttimaan… Niin, että minkälaista olutta? No en mä vielä tiedä, mutta jotain speciaalbieriä ajateltiin tulla maistelemaan.

Tylyhköstä vaikutelmasta huolimatta vanha herra on kuitenkin se, joka kömpii kellariin oluita hakemaan. Kulminatorissa voi kokeilla esimerkiksi Chimayn kolmen vuosikymmenen maistelutrioa, johon kuuluu tuore sekä 10 ja 20 vuotta vanhat pullot Chimay sinistä. Kun ei ole vielä tällä nuorella iällä kerennyt jemmaamaan ja kypsyttelemään oluita, niin tuollainen mahdollisuus eri-ikäisten oluiden vertailuun oli kyllä hauska makuelämys. Loma-ajat ilmoitetaan Kulminator (friends) -facebook-sivulla. Vleminckveld 32.

***

De Seefhoek, Antwerpse Brouw Compagnien panimobaari, on kesäisin yksi lempparipaikoistani. Sopivasti rähjäinen terassi, Super Cadix eli yksi parhaista lagereista päällä maan, ja ruokaakin saa.

Joukkorahoituksella pystyyn laitettu panimo herätti henkiin historiallisen Seefbierin, aikoinaan Antwerpenissa hyvin suositun oluen, joka katosi kaupungista ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Panimo aloitti uudestaan ensin muualla, mutta palasi lopulta alkuperäiseen miljööseen pohjoiseen kaupunginosaan Het Eilandjeen. Indiëstraat 21. 

Panimon toinen historiaa henkivä olut on Bootje’s Bier, joka on kunnianosoitus laivayhtiö Red Star Linelle, jonka valtamerilaivat seilasivat Antwerpenin satamasta New Yorkiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Red Star Line Museum on muuten ihan lähistöllä, ja voin suositella sitäkin.

***

De Koninck. Jos kaipaa kevyttä museoelämystä oluen parissa, kannattaa kurkata De Koninckin vanha panimo.

Kierroksella käsitellään viihteellisellä otteella niin oluen valmistuksen perusteita kuin kaupungin ja panimon yhteistä historiaakin, ja lipun hintaan kuuluu maistelusetti. Panimon Bolleke-olut on Antwerpenin the paikallisolut ja saatavilla melkein kaikkialta täällä. Jos pelkkä panimokierros ei houkuttele, niin samassa kompleksissa toimii erittäin jees bbq-ravintola Black Smoke.

Pssst, oluttärppi ihmisille, jotka eivät pidä oluesta: De Koninckin Yell’oh on the rocks. Se on melkein kuin ananasjaffaa.

***

Jos mikään näistä mestoista ei kiinnosta tai osu reitille, niin ei hätää. Kyllähän täällä saa hyvää olutta melkein mistä vaan. Kippis!