Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kesä 2020: kreisihelle ja taivaallinen täysloma

En koko kesänä tiennyt, mistä kirjoittaa, joten nyt ajattelin kirjoittaa vähän kaikesta.

Käytin kaikki tämän vuoden lomani Suomeen reissaamiseen ja se oli ihanaa.

Belgiassa oli tänä kesänä jälleen ennätysmäinen hellejakso, joka koetteli kaikkea normaalia järkeä ja toimintakykyä. Istuin ennen aamuvuoroja terassillamme puoli kuudelta aamuisin nauttimassa pienen hetken 20 asteen lämpötilasta, ennen kuin päivälämpötilat kipusivat 35-37 asteeseen ja tätä jatkui pari viikkoa. Jossain vaiheessa en enää muistanut, miltä tuntuu, kun ei ole hiki. Istuin yhden illan ammeessa haaleassa vedessä katsomassa tabletilta sarjoja, kun muuten ei oikein pystynyt olemaan.

Mietin melkein koko ajan, että pian saan toivottavasti hypätä laiturilta järveen vaikka kymmenen kertaa päivässä, ja pelkäsin koko ajan, että jotain menee pieleen emmekä pääsekään lähtemään. Kun lopulta pääsin kökkimään mökille kahdeksi viikoksi, sieluni oli riemusta suunniltaan.

Meidän kesälomat on aiemmin ollut vähän sellaista paikasta toiseen huseerausta, kun viikossa tai parissa yrittää tavata vähän kaikkia. Nyt oltiin kaksi viikkoa vain mökillä ja se oli aivan järjettömän ihanaa. Ehdin jopa kokea runsaasti sellaista rentouttavaa tylsyyttä niin kuin lapsena, kun pyörin vain pihalla katselemassa mitä kaikki muut touhuaa ja mietin, että mitähän sitä tekisi (ja sitten menin makaamaan aurinkotuoliin tunneiksi ja kuuntelin vuorotellen podcasteja ja lintuja.)

Tottakai toivon, että maailma joskus normalisoituu sen verran, ettei tarvitse skipata rapujuhlia, synttäreiden viettoa ja kaikenlaista muuta hauskaa kaiken varalta.

Oli kuitenkin jollakin tapaa helpottavaa, että meillä oli jokin ulkopuolinen pakottava syy, miksi lojutaan vain mökillä. Normaalisti haluan itsekin tavata paljon ihmisiä Suomessa käydessäni ja nytkin harmitti, että miten rajoitetusti oli aikaa sen kahden viikon omaehtoisen karanteenin jälkeen. Mutta tämä vuosi on ollut niin omituinen ja mun duunikesä sen verran väsyttävä, että todellinen täysloma mökillä oli just sitä mitä tarvittiin.

Tämä oli vissiin ensimmäinen kerta ulkomaille muuton jälkeen, kun oltiin mökillä muutamaa päivää pidempään. Nautin niin paljon siitä tunteesta, kun viikon jälkeen olin jo todella syvällä lomamoodissa ja unohtanut kokonaan normaalin työarjen, ja tiesin että tätä on edessä vielä toinen viikko ilman kiirettä mihinkään.

Saunassa istuessa mietittiin, että tästä lähin lomat saa olla enimmäkseen tätä.

Ja saunassahan me istuttiin melkein joka päivä. Viimeisenä iltana mökillä, jotka oli myös mun synttärit, saunoimme melkein kolmeen yöllä ja uimme tähtitaivaan alla joka oli niin kirkas että näimme Linnunradan.

Ei meilläpäin vaan koskaan oo tällästä. 

No ei todellakaan. 

Kotiinpaluu oli yllättävän ok ja luulenkin, että kaksi viikkoa on aika optimaalinen määrä lomaa kerrallaan.

Yksi asia, jota en kuitenkaan ollut tajunnut kaipaavani näin järjettömän kovasti, on hiljaisuus. Ensimmäiset yöt reissusta kotiin palattuani tuntui, että joka paikasta kuuluu kolahduksia, pärinää tai kohinaa. Nopeasti siihen taas tottui, mutta vähän taas haaveilin muutosta (belgialaisittain) maalle, jossa voi avata ikkunan ilman että sieltä aina kuuluu jotain mölinää tai liikenteen ääntä.

Sitten syyskuun puolivälissä onkin 25 astetta lämmintä ja mietin, että onhan tämäkin ihan jees.

Välillä tämän toisaalta ja toisaalta-elämän fiilikset on ärsyttävän kaksijakoiset, mutta joskus tulee sellainen rauha, että minä olen tosiaan saanut tämän kaiken ja minulla on kaksi paikkaa joissa molemmissa on paljon hyvää.

Previous Post

No Comments

Leave a Reply