Ehdin olla kotona kaksi kuukautta ennen kuin rajoituksia höllättiin ja kaupat aukesivat. Palasin töihin ensin osa-aikaisesti, ja töihin paluu aiheutti jo etukäteen omituisen tunteiden kirjon: toisaalta helpotuksen siitä, että ehkä elämä vielä joskus vähän normalisoituu, ja toisaalta ahdistuksen siitä, että mitenköhän käytännön asiat on töissä järjestetty ja kuinka hankalia asiakkaat ja perus duuniarki tulee olemaan.
Ensimmäiset päivät olivat omituisia. Uusien rutiinien opettelu ottaa aikansa, maskin käyttämiseen piti totutella ja oma fiilis oli jotenkin ahdistunut. Päätä särki työpäivien jälkeen. Toinen viikko taas oli raskas aikaisten aamuherätysten takia, joita stressaan aina muutenkin. Heräilin öisin levottomana ja näin painajaisia.
Aamuviiden herätyksistä päästyäni asiat alkoivat kuitenkin taas sujua. Mieliala nousi kohisten, kun oli taas tekemistä ja työkavereiden seuraa.
Töissä on ollut odotettua kiireisempää, ja kun mua pyydettiin tekemään sittenkin täyttä viikkoa, sanoin heti että kyllä kiitos, johan tässä on ehditty maata kotona ihan tarpeeksi.
Suurin osa asiakkaista suhtautui ensimmäisten viikkojen ajan kaikkiin uusiin varotoimiin ihan ok ja jotkut toivottelivat tsemppiäkin, mutta viime viikonloppuna kaiken maailman pöllöt ryömivät koloistaan ihmisten ilmoille. Edelleen on rajoituksia, edelleenkään kaupoissa ei voida toimia täysin normaalisti, mutta ihmisiä oli silti liikkeellä ihan hirveät määrät ja jotkut näköjään odottavat jo ihan normimeininkiä.
Olin lauantaina niin kiukkuinen ja väsynyt töiden jälkeen, että kun kotona Mäkkärin kassista löytyikin tilaamani tuplajuuston sijaan tavallinen juusto, aloin huutaa ja melkein itkeä. Sitten menin sänkyyn syömään sen hiton juuston ja odotin väsyväni tarpeeksi, että voin vain käydä nukkumaan.
Odotin kyllä jotain tällaista, mutta en ehkä ihan näin pian. Onneksi arkipäivät on helpompia.
Tänään rajoituksia hellitetään vähän lisää, ja helpotukset ovat juurikin sitä mitä mä itse kaipaan: ravintolat aukeavat tietyin ehdoin ja sosiaalista kuplaa saa laajentaa 10 ihmiseen viikossa.
Ihana ajatus, että saa ihan luvan kanssa taas tavata ihmisiä!
No Comments