Suomen suurin matkablogiyhteisö

Rappion viikko ja skarppaus

Tänään alkaa neljäs viikkoni vain kotona. Emme käy missään muualla kuin ruokakaupassa ja lenkillä emmekä tapaa ketään.

Jo ensimmäisen viikon jälkeen päivät alkoivat sulautua toisiinsa, ja ryhdyin pitämään päiväkirjaa kaikesta tylsästäkin mitä tein, säilyttääkseni edes jonkinlaisen tuntuman päivien kulumisesta.

Sunnuntai: siivosin vessan ja ripustin sinne lampunvarjostimen. V leipoi ensimmäisen hapanjuurileivän.

Maanantai: imuroin, moppasin ja pyyhin pölyt alakerrasta. Toinen juurileipä uunista ulos.

Tiistai: pesin pyykkiä, katsoin Next in Fashionia ja silitin (en silitä juuri koskaan).

Keskiviikko: pesin viimein sen hemmetin terassin. Hirveä homma.

Ja näin kului kaksi viikkoa. Kokkailimme, leivoimme, söimme hyvin ja touhusin päivittäin jotakin, kunnes viimein koitti sellainen päivä, etten tuntenut tarvetta puuhailla mitään. Vietin nollauspäivän, lojuin vain ja tilattiin pizzaa.

Lojuin toisenkin päivän. Luulin, että se tekisi hyvää, hyväksyä asioiden tila, jopa antaa itsensä vähän lamaantua hetkeksi ja olla vain, mutta siitä alkoikin rappiollinen viikko, ja multa meinasi levitä pää, selkä ja koko homma.

Kokeilin pitkästä aikaa joogata vähän kotona, ja vaikka en riuhtonut yhtään vaan aloitin varovasti, pamahti aivan hirveä päänsärky, joka kesti pari päivää. Unirytmikin heitti häränpyllyä. Noh, lepuuttelin tätä hedariani ja yritin ottaa rennosti, kunnes selkään alkoi vuorostaan sattumaan. Pari päivää ihmettelin, että mitäs helvettiä, koska mulla ei ole mitään historiaa selkävaivojen kanssa. Lopulta en pystynyt istumaan ollenkaan, ainoastaan makaamaan suorana tai seisomaan, ja tajusin: minähän teen normaalisi seisomatyötä. Ei ihme että selkä on rikki, kun yhtäkkiä lojunkin viikon putkeen sohvalla.

Pahimmat jumit ja säryt helpotti parissa päivässä, kun rupesin taas aktivoitumaan. Joten, pidän suosiolla itseni kiireisenä kaikenlaisella kotihommalla. Aikaa on, ja vaikka siivoaisin, pyykkäisin, silittäisin ja kokkaisin joka päivä, niin silti ehtii pötkötellä tuntikausia terassilla.

Terassi on pesusta huolimatta edelleen ruma, koska en ole saanut aikaiseksi tilata netistä kasveja, kesäkukkien taimia tai mitään muutakaan, mutta sinne paistaa aurinko keskipäivästä iltaseitsemään ja lähipäiviksi on luvattu 22-24 astetta lämmintä.

Asiat voisi olla tosi paljon huonomminkin.

 

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Hilkka Henttonen torstai, 9 huhtikuun, 2020 at 18:58

    Minullakin tuli jonkinlainen lamaannus vähän noin kaksi viikkoa eristäytymisen alkamisen jälkeen. Nyt jo toisenlaisessa moodissa. Pikkupuuhailu auttaa, vaikka aikataulua ei ole. Joskus jopa kaipaa jonkinlaista aikataulua asioiden rytmittämiseen ja niihin ryhtymiseen.

    • Reply Antwerpenin Anna torstai, 16 huhtikuun, 2020 at 14:39

      Yritin pitää aikataulua mutta siitä ei tullut mitään, teen vaan puuskittain sitä mitä sinä päivänä huvittaa 😀

    Leave a Reply