Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kevät, kovin erilainen olet

Luonnostelin muutama viikko sitten postausta kevätväsymyksestäni. Kirjoitin silloin:

Mulla on aina ollut vaikeuksia suunnilleen tähän aikaan vuodesta. Kaipaan kesää enemmän kuin mitään, mutta kevään yhtäkkisen kirkas aurinko vituttaa, särkee silmiä ja saa päänkin särkemään. Alan kyseenalaistaa viihtymiseni töissä, jossa olen käynyt tähän asti ihan mielelläni. Tämä kyllästymisen ja väsymisen aalto on mulle tuttu jo nuoruudesta saakka: koulussa aloin yleensä tähän vuodenaikaan lintsata ja myöhästellä. Opiskellessa menetin yhtäkkiä melkein kaiken mielenkiintoni kursseihin, jotka olin aloittanut tammikuussa innoissani. Nyt aloin jopa haaveilla paluusta nelipäiväiseen työviikkoon, enkä tiedä onko se vuodenaikaan liittyvää vitutusta vai tarvitsenko todella lepoa, ja onko sillä mitään väliäkään. Nappasin flunssan, mikä ei ollut sinänsä ihme, kun töissä melkein kaikki ovat olleet vuorollaan kipeinä, mutta tällä kertaa ei ärsytä jäädä kotiin makaamaan muutamaksi päiväksi, sillä kaipaan kyllä vähän lepoa. 

Nyt voi todeta, että kannattaisi vähän varoa, mitä toivoo. Työpaikkani meni kiinni ainakin kahdeksi ja puoleksi viikoksi, 5. huhtikuuta asti.

Mielessä oli viime päivinä epätietoisuuden aiheuttamaa levottomuutta, kun olimme vielä alkuviikosta auki ja odotimme koko ajan tietoa, että koska mennään kiinni. Vahvistus asiasta tuli helpotuksena.

Eilen menimme vain muutamaksi tunniksi siivoamaan ja laittamaan paikkoja kiinni, etäisyyttä toisiimme pitäen. Tiimihenki on ihmeellinen asia: vaikka kukaan ei tiedä, koska päästään töihin seuraavan kerran, niin ilmapiiri oli rauhallinen ja suorastaan leppoisa. Ainakin meidän on mukava palata töihin sitten joskus, ja mulla on kyllä ihan huiput työkaverit.

Kevät saapui, ja hirvittävän pitkään kestäneen harmauden ja loputtoman vesisateen jälkeen täällä on ollut sininen taivas ja jopa 17 astetta lämmintä.

Belgiassa ei ole täyttä ulkonaliikkumiskieltoa ja lenkille saa mennä, kunhan ei mene porukalla. Ulkona saa liikkua max. yhden läheisen kanssa, pitäen turvallista etäisyyttä muihin. Jos kokoontuu ulkona kolmen tai useamman ihmisen kanssa, jotka eivät asu saman katon alla, voi saada sakot.

Ruokakaupoissa rajoitetaan asiakkaiden määrää ja kaupassa vietettävää aikaa. Sisään päästetään 1 henkilö / 10-15 neliömetriä kaupasta riippuen, kauppaan tulee mennä yksin, muihin täytyy pitää 1,5m turvaväli ja kaupassa saa viettää max. 30 minuuttia kerrallaan. Monet kaupat asentavat lisäksi pleksilasit kassoille.

Kaikki muu on kiinni. Auki saa pitää vain ruokakaupat, eläinruokakaupat, apteekit ja kioskit. Ravintolat saavat myydä takeaway-ruokaa, mutta esimerkiksi isot hamppariketjut ovat jo ilmoittaneet sulkevansa kokonaan.

En tiedä vielä, miten meillä palkan tai väliaikaisen työttömyyskorvauksen kanssa menetellään, mutta me kyllä pärjätään, kunhan ei mene sitten pidemmällä aikavälillä kriisin jälkiaalloissa työpaikat kokonaan alta.

Monilla läheisillä on paljon stressaavampi tilanne juuri nyt. Tämä on ihan hirveän raskasta aikaa monille ammattiryhmille, yrittäjille ja vanhemmille, ja täältä käsin ei voida olla konkreettisesti avuksi läheisille Suomessa.

Eipä tässä nyt voi paljoa mitään muuta tehdä kuin edetä päivä kerrallaan.

Mulla oli jo alkuviikosta käytössä vanhat tutut coping-keinoni stressinhallintaan, eli järjestäminen ja siivoaminen. Sitä harrastan aina kun mieleni on levoton ja kaipaan hallinnan tunnetta. Maanantaina tuli sopivasti aiemmin tehty Ikea-tilaus ja päivä kului niitä kootessa ja eteistä ja kylppäriä laittaessa.

Nyt mieli on jo rauhallisempi, ja luppoaikaa paljon. Aion skypetellä paljon (on ollut tarve jutella kaikkien kanssa, tarkistaa että kaikki on ok).

Toivon, että kaikki löytävät itselleen sopivimmat keinot tästä ajasta selviämiseen. Eihän myöskään tuomita toistemme tapoja, kunhan ne eivät ole vaaraksi itselle tai muille ja noudattavat ohjeita etäisyyden pitämisestä muihin.

Tästä kotiajasta ei ole pakko yrittää jotenkin nauttia tai hyötyä, jos ei tunnu siltä, mutta mahtavaa, jos jollakin on siihen mahdollisuus. Minä olen muutenkin kotihiiri, joten tämä ei iske meikäläiseen aivan järkyttävänä elämänmuutoksena.

Ajattelin kirjoitella blogia ja pestä ehkä terassin. Ties vaikka saisin aloitettua lenkkeilyn ja kotijoogailut taas pitkästä aikaa; ajatuksenani olisi tehdä päivässä yksi liikunnallinen tai kehonhuoltoon liittyvä juttu, katsoa yhdet tv-uutiset päivässä (ei uutisten takia vaan kuullakseni kieltä edelleen päivittäin) ja tehdä yksi ”homma”, kuten kasvien mullanvaihtoa. Ja jos tämä nyt menee välillä pelkäksi siivoamiseksi ja Netflixin tuijotteluksi, niin ei se mitään.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply