Suomen suurin matkablogiyhteisö

Muutto- ja vähän jouluvalmistelujakin

Tässä pikkuhiljaa muuttoon valmistautuessa olen taas karsimassa tavaraa. Vaikka tähän kotiin on tehty lähinnä harkittuja hankintoja, niin silti komeron perältä löytyy yhä kaikenlaista turhaa viime muutoista. Tällä kertaa kierrätykseen lähti esimerkiksi viime muutosta saakka pussissa ollut matto ja käyttämättä jäänyt keittiölaite, ja mietin, miksi ihmeessä nuo ylipäätään lähti viime muutossa mukaan.

Nyt yritän tosissani karsia kriteerillä: kuinka todennäköisesti tämä on edelleen paketissa, kun seuraavan kerran muutetaan, tai jos ei paketissa niin koskemattomana jossain ylähyllyllä?

(Kriteeri ei tosin koske erinäisiä kokoelmia, jotka ovat kulkeneet laatikoissa kämpästä toiseen Pasilasta saakka. Minä kuljetan mukanani laatikollista vanhoja muistikirjoja ja poikaystävä kahvikuppeja.)

Melkein kaikki huonekalumme on haalittu sieltä täältä, ja tykkään niistä juuri noin.

Mutta nyt kun elämä, koti, oma maku ja pienet mutta vakituiset palkkatuloni ovat tasaantuneet, ei tunnu enää siltä, että ihan joka ikinen tähän asti haalittu hylly, matto ja kippo pitäisi säästää kaiken varalta, vaikka en siitä erityisemmin enää pitäisikään.

Olen kai pelännyt, että mitä jos pitääkin sitten ostaa uusi vastaava tilalle ja tulee turhaa tuhlaamista ja rahanmenoa. Kaikkien näiden muuttojen ja raivausten myötä ostaminen ja sisustaminen on kuitenkin muuttunut hitaammaksi ja harva tarve on ikinä erityisen akuutti.

Meni melkein puoli vuotta löytää mieleinen tv-taso kierrätettynä, siihen asti oltiin ilman.

Meillä ei ole tälläkään hetkellä sänkyä. Kauan palvellut Ikean runko antoi periksi muutama kuukausi sitten, joten pistettiin se osiin ja sovittiin, että ostetaan uusi vasta kun muutetaan. Onpahan yksi iso huonekalu vähemmän muutettavana. Siihen asti mennään minimalistisella petiratkaisulla, lattialla pelkät säleiköt ja patjat.

Joululahjatoiveeni on ei-yhtään-mitään, koska joudumme kuitenkin muuttamaan kaiken alkuvuodesta enkä toivo yhtäkään muuttolaatikkoa lisää. Vähän olen silti taistellut itseni kanssa, etten hankkisi just ennen muuttoa uusia joulukuusenkoristeita, sillä mut on vallannut poikkeuksellisen aikainen joulufiilistely!

Yleensä en kestä ylenpalttista jouluhössötystä kovin aikaisin, mutta tänä vuonna mulla vaan naksahti päässä. Aloitin joulukuusipuheet niin ajoissa, että viime viikolla poikaystävä kantoikin meille jo kuusen sisälle. Täällä on ihan tavallista laittaa kuusi joulukuun alussa, joten paikallisella mittapuulla ollaan vain vähän ajoissa liikkeellä.

Muutama koriste löytyy ennestään, ja onneksi poikaystävän äiti lainasi taas osan joulupallokokoelmastaan. Loput koristeluinnostani voin toteuttaa joulukukilla ja kynttilöillä.

Tässä on varmaan taustalla myös jonkilainen tarve ottaa ilo irti viimeisistä kuukausista pikku talossa, josta ehti tulla koti enemmän kuin mistään muusta paikasta aiemmin.

Täällä oli monta ensimmäistä, mitä kotiin ja asumiseen tulee: piha ja perunamaa, yläkerta ja vierashuone. Ensimmäinen joulukuusi, joka mulla on ollut omassa kodissa. Takka. Ensimmäiset mihinkään varta vasten teettämäni verhot.

(Pelkäsin, etten osaa tilata oikeanlaisia ja tulee ihan väärän pituiset ja rumatkin vielä, ja ne muistuttaisivat mua ikuisesti siitä, etten ole tosiasiassa mikään aikuisihminen joka osaisi edes verhot tilata. Niistä tuli oikein hyvät ja olin ihan naurettavan tyytyväinen itseeni niitä ripustaessani.)

Oli ensimmäinen kevät seuraten päärynännuppuja ja -kukkia, pihalla möyryämistä ja aamukahveja ulkona jo silloin, kun varjossa oli kylmä mutta aurinko lämmitti jo hieman, ja olin niin onnellinen ja kiitollinen siitä missä olen, että melkein pääsi itku.

Grilli, jonka ääressä poikaystävä odotti mua aika monena kesäiltana iltavuorosta kotiin.

Onneksi muutamme pois keskellä talvea. Olisi paljon vaikeampaa jättää taakseen aurinkoinen, vehreä kesäpiha kuin talvilevolle jäänyt, lakastunut harmaus.

Okei, oli täällä myös monta kertaa likavedet lattialle pullauttanut tiskikone sekä säännöllisesti jumiin jääneet ulkokaihtimet, mutta mitäs pienistä.

Tässä talossa elämä on tasaantunut tavalliseksi arjeksi, ja tarkoitan tätä pelkästään hyvällä. Kun muutimme tänne, olimme juuri palanneet kuukauden lomalta Suomesta ja etsin töitä. Nyt sellainen määrä vapaa-aikaa tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta, mutta hyvä niin.

Elämä normalisoitui. Ei enää kielikursseja, osa-aikahommia ja kaiken maailman henkistä poukkoilua ja jatkuvaa sopeutumista, vaan ihan tavallista elämää rutiineineen ja töineen, reissuhaaveita, pitkän tähtäimen suunnitelmia mielessä ja lyhyempiä kalenterissa, ja vähemmän kaikenlaista olemisen tuskaa ja vatvomista.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply