Monthly Archives

lokakuu 2019

Kiitos kesä 2019, talvi saa tulla

Syksyn mittaan ja kokopäiväisen työn myötä kävi niin, että kaikenlainen pihalla möyryäminen jäi aika vähälle. Lyhenevät päivät ja pidempi työviikko lohkaisivat melkoisen määrän puuhasteluajastani, ja kaiken lisäksi tuli tieto, että joudumme muuttamaan pikku vuokratalostamme ensi talvena.

Heitin siis hanskat tiskiin kaikenlaisten pidempiaikaisten pihasuunnitelmien osalta ja jätin tulevien kesien puutarhaunelmat hautumaan sitä aikaa varten, kun meillä joskus on ihan ikioma piha. Mutta olipahan ihana ja opettavainen puutarhakesä!

Onneksi päärynäpuu ei tänä vuonna villiintynyt tekemään samanlaista supersatoa kuin kirsikka, sillä aika ei olisi millään riittänyt sadonkorjuuseen. Kävimme kesällä hulluuden partaalla kirsikkaövereiden kanssa.

Jotta olisin voinut hyödyntää edes viidesosan kaikesta, minun olisi pitänyt ottaa loparit töistä, poimia, putsata ja hillota kirsikkaa aamusta iltaan ja hankkia joku teollisuuskylmiö. Tai rakentaa maakellari. Ja mielellään kaikki parin päivän sisällä, kun tajuttiin mikä määrä sieltä on yhtäkkiä kypsymässä.

Pakastin kyllä vähän, mutta vapaapäivät loppuivat kesken. Vein kirsikoita työkavereille ja naapurit kävivät poimimassa niitä ämpäreittäin. Hulluutta!

Olen vähän sellainen projektiluonteinen innostuja. Saatan tehdä jotain juttua hirveällä draivilla muutaman kuukauden, mutta ihmisen aika ja energia on rajallista ja jossain vaiheessa pitää priorisoida asioita.

Tämän kesän kokemuksen perusteella sanoisin, että tulevaisuudessa mulle riittää alkuun, ainakin kokopäivätyön ohella, ihan pikkuinen ja helppohoitoinen hyötypuutarha. Olen laiska ja haluan puuhata pihahommia rentoutuakseni, en raataakseni aamusta iltaan.

(Täydellisessä maailmassa tekisin osa-aikatöitä aina vaan, mutta silloin on turha haaveilla siitä omasta talosta ja pihasta.)

Tämä talvi meneekin näillä näkymin töissä ja lisää hyviä arkirutiineja opetellessa. Nukkumisasiat on melko hyvin kohdillaan, ja seuraavaksi yritän saada säännöllisen lenkkeilyn osaksi arkea.

Ja onhan tässä yksi projektikin edessä, johon suunnata kaikki puuhasteluenergia, se muutto nimittäin. Saas nähdä millaiseen mestaan seuraavaksi päädytään!

Somepaaston alku ja yksinkertaistettu arkirutiini

Olen nyt sillä tavalla onnellisessa tilanteessa, että mulla on tasainen ja suorittava mutta kiva vakiduuni, jossa viihdyn, eikä työt seuraa kotiin taikka valvota öisin.

Nyt kun kymmenen vuotta kestänyt sohellus opiskeluiden, osa-aikaduunien ja kielikurssien kombossa on hellittänyt ja arjella on melko tukevat raamit, tässä onkin ollut tilaa miettiä sitä, että millaista arkea olisi kiva ja hyvä ihmisen elää ja miten se kannattaisi toteuttaa.

Olin melkein koko kesän töissä, joten en edes kärsinyt mistään lomaltapaluubluesista. Silti syksy lävähti oikein avarilla naamaan heti syyskuun ensimmäisenä. Flunssakin iski. Yhtenä aamuna kaivoin esiin päälle puettavan viltin eli jättikokoisen, paksun villatakkini jota käytän talvisin kotona koko ajan, ja mietin, että tästä se nyt alkaa, pitkä ja pimeä talvi.

Miten tästä ihminen taas selviää?

Olen päättänyt, että nukkumalla. Unesta en enää tingi satunnaisia aamuvuoroviikkoja lukuunottamatta, jolloin pitää herätä viideltä. Muuten pyrin nukkumaan vähintään kahdeksan tuntia yössä ja viittaan kintaalla kaikille, jotka sanoo että kyllähän sitä pärjää kuudenkin tunnin yöunilla. Pärjää ehkä joo, mutta mitäs elämää se sellainen on?

Unesta on tullut ykkösprioriteettini, ja siihen on vaikuttanut myös yksi supermielenkiintoinen kirja, Matthew Walkerin Miksi nukumme – Unen voima.  Kirja avaa unen älyttömän laaja-alaisia vaikutuksia ihmisen terveyteen, hyvinvointiin ja kognitiivisiin kykyihin ja on ihana tietää, että oma priorisointini on täysin perusteltua. Olen aina tiennyt tarvitsevani ”paljon” unta voidakseni hyvin (vähintään 8h, välillä 9-10h) mutta olenkin ihan normaali enkä mikään unikeko.

Kirjassa annetaan monia konkreettisia neuvoja unihygienian parantamiseen, mutta ykkösohje on nousta ylös aina samaan aikaan. Se on minusta kaikista vinkeistä haastavin toteuttaa, kun töiden alkamisaika vaihtelee ja haluaa silti nukkua riittävästi. Muuten olen kyllä tiennyt koko ajan, mistä ottaa aikaa nukkumiselle ja muille perusasioille, mutta vei oman aikansa ryhtyä toimeen. Aloitin äskettäin somepaaston.

Ensin ajattelin ruutuajan vähentämistä unen kannalta, mutta kuuntelin äänikirjana Cal Newportin Digital Minimalism: On living better with less technology ja aloin miettiä puhelimella roikkumistani enemmänkin. Se on 80-prosenttisesti pelkkää aivotonta scrollailua. En edes ole superaktiivinen somessa, mutta silti kirjan ehdottama kuukauden mittainen detox esimerkiksi Instagramista kuulosti aika pitkältä ja vaikealta, ja juuri siksi tosi tarpeelliselta.

Nyt olen ollut kuukauden melkein kokonaan ilman Facebookia ja Instaa, jotka poistin puhelimesta kokonaan. Nettiselaimen piilotin puhelimen viimeiselle välilehdelle. Ensimmäisen kolmen päivän aikana peukalo hakeutui neuroottisesti etsimään Instan kuvaketta. Parissa illassa olin sijaistekemisenä lukenut yhden kirjan ja järjestänyt vaatekaappini.

Viikossa ajattelu alkoi vähän muuttua: olin suunnitellut kirjautuvani Instaan viikon tauon jälkeen tarkistaakseni, onko tullut viestejä, mutta ei kerta kaikkiaan enää huvittanut. Oli muuta tekemistä.

Tilalle ei ole tullut mitään ihmeellistä, vaan pieniä hyviä juttuja: keittiön nopea iltasiivous, että sinne on mukavampi tulla aamulla keittämään kahvia. Paluu astetta huolellisempaan ihonhoitorutiiniin. 15-20 minuuttia aamukahvia kirkasvalolampun ääressä, jonka muistin kerrankin ottaa esiin ennen joulukuuta. Paljon äänikirjoja. (Tällä hetkellä kuuntelen Stephen Fryn lukemia Harry Pottereita, jotka olen lukenut aikoinaan silloin, kun ne ilmestyivät suomeksi. On ihan uskomattoman nautinnollista palata ja upota takaisin siihen maailmaan todella pitkästä aikaa!)

Digital minimalismissa ehdotetaan kuukauden tauon jälkeen sovellusten harkittua käyttöönottoa, mikäli niitä edelleen haluaa käyttää, niin että ne palvelevat sinua parhaalla mahdollisella tavalla. Olen kuluneen kuukauden aikana kirjautunut tileilleni kahdesti selaimella ja viettänyt niissä yhteensä noin 15 minuuttia, ja on selvää, mihin niitä tulevaisuudessa käytän: pelkkään yhteydenpitoon ja läheisten ihmisten kuulumisten seuraamiseen.

Kaikki muu saa mennä.