Monthly Archives

toukokuu 2019

Pari sanaa oluesta + parhaita paikkoja nauttia sitä Antwerpenissa

Jestas, miten olemattoman vähän olenkaan kirjoittanut oluesta, vaikka se on ehdottomasti parhaita asioita mitä Belgialla (ja elämällä) on tarjota.

Olen todella iloinen, että löysin olutmaailman oville jo ennen kuin muutin Belgiaan, sillä täällä siitä on todella voinut ottaa kaiken ilon irti. En ole mikään superhifistelijä enkä kirjoita sivun pituisia olutarvioita Untappdiin, mutta ei tarvitsekaan. Oluen maailma onkin minusta niin mainio juuri siksi, että se on niin rento, helposti lähestyttävä ja maanläheinen.

Belgialainen olutkulttuuri on eeppisen perinteinen: esimerkiksi maailman 11 trappist-panimosta kuusi sijaitsee Belgiassa. Erotuksena luostarityyppisiin oluihin, trappist on oikeasti munkkien luostarissa panemaa olutta.

Täällä on edelleen monessa pitäjässä oma pieni kyläpanimonsa. Ne tekevät usein hyvin perinteisiä oluita, ainakin verrattuna siihen, miten iloisesti modernin pienpanimomaailman tekijät vaikkapa Pohjoismaissa sekoilevat makujen ja oluttyylien kanssa.

Kun marssin viime kesänä pikkuiseen espoolaiseen K-marketiin, vietin hyvän tovin oluthyllyllä. Kassalla kauppias kehaisi yhtä bisseä hihnalla, että tämä on muuten hyvä (CoolHeadin Lumberjack Juice, by the way) ja minä puolestani kehaisin, että onpas mielenkiintoinen valikoima näin pienessä kaupassa.

On Belgiassakin näitä kokeilevampia pienpanimoita, mutta jos menet belgialaismarketin oluthyllylle, niin hyvin perinteisillä vesillä liikutaan. Poikkeuksiakin on: joistakin keskikokoisista marketeista löytää vaihtelevaakin olutvalikoimaa, ja etenkin hollantilaisketju Albert Hejnin hyllystä voi löytyä kohtuullinen valikoima ulkomaisiakin oluita.

Useimmissa baareissakin tarjonta on aika vakio, eikä siinä mitään, belgialaiset klassikot ovat klassikoita syystäkin! Kyllä yksi tai useampikin reissu menee loistavasti näitä maistellen.

Jos kaipaa kuitenkin vähän vaihtelua ja erityisesti craft-skene kiinnostaa, niin voin suositella Antwerpenista seuraavia mestoja:

Billie’s. Mieltymykseni tähän pubiin ei ole varmaan jäänyt epäselväksi kenellekään. Vanhat olutperinteet, tuhti ruoka ja mielenkiintoinen uusi pienpanimotarjonta iloisesti saman katon alla. Tehkää varaus, jos haluatte mahtua syömään viikonloppuiltana. Kammenstraat 12.

Seuraava Billie’sin olutfestivaali on marras-joulukuun vaihteessa ja ensimmäistä kertaa mukana on suomalainen panimo! Juuri ennen viime festaria valittelin, että ihan turha haaveilla suomalaisista tekijöistä täälläpäin, mutta nyt  juurikin aiemmin mainittu CoolHead Brew on lähtenyt maailmanvalloitukseen. Olen tästä tosi iloinen, myöskin siksi että hauskat sourit on mun makuun ja odotan innolla heidän tarjontaansa tänne.

Uusimpana lisäyksenä Antwerpenin craft-tarjontaan, Billie’s avasi pari viikkoa sitten pienen olutkaupan, Billie’s Bottle Shopin kävelymatkan päähän baarista. Puodista löytyy pieni tasting room ja murattien valtaama takapiha. Aalmoezenierstraat 68. 

***

Beerlovers Bar on toinen lempimestani, nimensä mukainen ja mainio craft beer-baari. Täällä on todella leppoisa ja avulias henksu, joka tietää asiansa. Mikäli sulla on aikaa vain yhteen, niin tämä sijaitsee kätevästi 5-10 minuutin kävelymatkan päässä Antwerpenin rautatieasemalta pääkirjasto Permeken vieressä. 12 hanaa ja noin 150 olutta pullossa. Säännöllisesti panimoiden tap takeovereita. Rotterdamstraat 105.

***

Kulminator kannattaa ottaa suunnaksi, jos haaveissa on vuosikertaoluet ja harvinaisemmat olutaarteet. Tänne tullaan matkojen takaa, sillä Kulminatorin kellarissa on oluita, joita ei mistään tavan kulmakuppilasta löydä.

Paikkaa pyörittää vanhempi pariskunta ja rouva on supersympaattinen ja ystävällinen, mies taas vähän yrmympää sorttia. En ehkä menisi perustuopposta kyselemään. Viimeksi kun mentiin pienellä porukalla ovikelloa soittamaan, mies tenttasi mua ovella, että milläs asialla sitä ollaan. Öö, olutta oltais tulossa nauttimaan… Niin, että minkälaista olutta? No en mä vielä tiedä, mutta jotain speciaalbieriä ajateltiin tulla maistelemaan.

Tylyhköstä vaikutelmasta huolimatta vanha herra on kuitenkin se, joka kömpii kellariin oluita hakemaan. Kulminatorissa voi kokeilla esimerkiksi Chimayn kolmen vuosikymmenen maistelutrioa, johon kuuluu tuore sekä 10 ja 20 vuotta vanhat pullot Chimay sinistä. Kun ei ole vielä tällä nuorella iällä kerennyt jemmaamaan ja kypsyttelemään oluita, niin tuollainen mahdollisuus eri-ikäisten oluiden vertailuun oli kyllä hauska makuelämys. Loma-ajat ilmoitetaan Kulminator (friends) -facebook-sivulla. Vleminckveld 32.

***

De Seefhoek, Antwerpse Brouw Compagnien panimobaari, on kesäisin yksi lempparipaikoistani. Sopivasti rähjäinen terassi, Super Cadix eli yksi parhaista lagereista päällä maan, ja ruokaakin saa.

Joukkorahoituksella pystyyn laitettu panimo herätti henkiin historiallisen Seefbierin, aikoinaan Antwerpenissa hyvin suositun oluen, joka katosi kaupungista ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Panimo aloitti uudestaan ensin muualla, mutta palasi lopulta alkuperäiseen miljööseen pohjoiseen kaupunginosaan Het Eilandjeen. Indiëstraat 21. 

Panimon toinen historiaa henkivä olut on Bootje’s Bier, joka on kunnianosoitus laivayhtiö Red Star Linelle, jonka valtamerilaivat seilasivat Antwerpenin satamasta New Yorkiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Red Star Line Museum on muuten ihan lähistöllä, ja voin suositella sitäkin.

***

Bar Stout on olut- ja juustobaari aivan toisella puolella kaupunkia, Zuidin ravintolakeskittymässä.

Täällä on mielestäni varsin rajattu, mutta hyvin koostettu olutlista, ja eri oluttyyleistä on otettu listalle hyviä lajityyppinsä edustajia. Tänne kannattaa voi suunnata jos kivat oluet kiinnostaa, mutta rähjäisemmät kuppilat ei oo sun juttu. Verschansingstraat 8.

***

De Koninck. Jos kaipaa kevyttä museoelämystä oluen parissa, kannattaa kurkata De Koninckin vanha panimo.

Kierroksella käsitellään viihteellisellä otteella niin oluen valmistuksen perusteita kuin kaupungin ja panimon yhteistä historiaakin, ja lipun hintaan kuuluu maistelusetti. Panimon Bolleke-olut on Antwerpenin the paikallisolut ja saatavilla melkein kaikkialta täällä. Jos pelkkä panimokierros ei houkuttele, niin samassa kompleksissa toimii erittäin jees bbq-ravintola Black Smoke.

Pssst, oluttärppi ihmisille, jotka eivät pidä oluesta: De Koninckin Yell’oh on the rocks. Se on melkein kuin ananasjaffaa.

***

Jos mikään näistä mestoista ei kiinnosta tai osu reitille, niin ei hätää. Kyllähän täällä saa hyvää olutta melkein mistä vaan. Kippis!

Bokashi-kokemuksia kerrostalosta

Ensimmäisessä bokashipostauksessani (Bokashi: miten ja miksi) kerroin, miten bokashi toimii ja miksi se on minusta niin mainio systeemi.

Aloitin bokashoinnin pari vuotta sitten asuessamme vielä kerrostalossa Antwerpenin ydinkeskustassa. Kadullamme kukaan ei näyttänyt lajittelevan biojätteitä enkä jaksanut uskoa, että meidän yksinäinen biopussi todella lajiteltaisiin. Täällä roskat viedään tiettynä viikonpäivänä kadunvarteen kerättäväksi, eikä tosiaan kannata haaveilla jätekatoksesta, jonne voi viedä haisevan roskapussin silloin kuin haluaa. (En tiedä, miten parvekkeettomissa asunnoissa diilataan tän asian kanssa kesähelteillä. Uudemmille asuinalueille rakennetaan onneksi molokkeja.)

Luettuani bokashista innostuin heti ja ajattelin, että kyllähän tätä kannattaa kokeilla. Tosi monessa paikassa mainitaan, että bokashi sopii jopa kerrostaloasuntoon, mutta en itse löytänyt silloin hirveästi käytännön kokemuksia aiheesta. Tässä siis tulee!

Monilla bokashi toimii kerrostalossa oikein hyvin. Oman kokemukseni pohjalta sanon, että kerrostalobokashia harkitsevan kannattaa kuitenkin varautua seuraaviin asioihin:

Ensinnäkin, hajut. Vaikka bokashin sanotaan olevan (lähes) hajuton, ja onnistuneessa prosessissa ei pitäisi tulla kuin vähän happamia tuoksuja, niin ne bokashin ominaistuoksut saattaa kyllä käydä pahastikin semmoisen ihmisen nenään, joka ei ole samanlaisen boka-innostuksen vallassa. Parveke oli ihan must, kun sekoittelin multatehtaitani. Onnistunut multatehdas ei tosiaan haise, kun se peitetään kunnon multakerroksella, mutta sekoitusvaiheessa hapatti kyllä tuoksahtaa. Bokashointi on niin palkitsevaa, ettei semmoinen hapatettu biojäteköntti hetkauta harrastajaa, mutta sivustaseuraajalle ja kanssa-asujalle se voi olla vähän liikaa.

Toiseksi, syntyvän mullan määrä yllätti ainakin meikäläisen. Kerrostaloasunnossa, jossa meillä oli viitisentoista huonekasvia, multaa tuli bokashoimalla aivan älyttömästi yli tarpeen. Meillä ei ollut yhteisiä piha-alueita saatika viljelypalstaa tai mitään vastaavaa, jossa hyödyntää multaa. Kannattaa miettiä, että mihin jakelee helpoiten ylimääräisen mullan, varsinkin ilman autoa, jos itsellä tai lähistöllä ei ole käyttökohteeksi minkään sortin pihaa, palstaa tai mökkiä.

Esimerkki syntyvän mullan määrästä: täytin 16-litraista bokashiämpäriä kaksi kuukautta. Ämpärillinen bokaa sekoitetaan 50:50 suhteella vanhaan multaan, lisäksi pohjalle ja ”kanneksi” on hyvä laittaa noin 10cm multakerros. Yhdestä bokashiämpärillisestä tulee siis jo saavillinen valmista, superravinteikasta multaa. Ja joka toinen kuukausi samanlainen satsi lisää, jos biojätteen keruutahti pysyy samana. Jos käyttökohteita on paljon, multa tuntuu loppuvan kesken, mutta muutamalle viherkasville sitä kaikkea ei kyllä saa tungettua millään.

Kolmanneksi kannattaa miettiä, mistä saa riittävästi vanhaa multaa multatehtaaseen, vai tarvitseeko hankkia pussimultaa. Multaantumisen kannalta paras vaihtoehto olisi vanha, köyhä multa, mutta pussimulta toimii kyllä tarvittaessa myös, ja pienikin määrä vanhaa multaa auttaa multatehdasta toimimaan paremmin. Meidän huonekasvien mullanvaihdoilla ei kovin pitkälle pötkitty, joten kaupan mullalla mentiin.

Meillä tilanpuute ei muodostunut ongelmaksi, mutta jos tilaa on vähän, kannattaa miettiä sitäkin, minkä kokoiset bokashiämpärit hommaa (valmiina saa ainakin 5-, 16- ja 19-litraisia) ja mihin laittaa multatehtaan, jos aikoo pitää sitä sisätiloissa (vetoisuuden tulee olla yli tuplat bokashiämpäristä, jotta mullan ja bokashin lisäksi saavissa on myös tilaa sekoittaa.)

Päädyin lopulta laittamaan bokashoinnin tauolle, kun parvekkeella oli jo laatikollinen multaa vailla käyttötarkoitusta. Hetken harmitti, että muuten niin toimivan systeemin lopputuote olikin itselle siinä määrin tarpeetonta. Sitten me suunniteltiinkin jo muuttoa pois keskustasta, ja sen lisäksi, että haaveilin muutenkin omasta pihasta, olin innoissani siitä, että pääsisin viimein kunnolla tekemään ja hyödyntämään bokashia.

Kaikki multa menee nykyään melkein heti käyttöön. (Olin muuten niin ylpeä siitä upeasta ensimmäisestä multalaatikollisestani, että raahasin sen muutossa mukanani. En kyllä kehdannut antaa sitä muuttomiehille, vaan otin omaan kyytiin.)

Tapoja bokashoida on monia, ja kokeilemalla se selviää, toimiiko homma itsellä. Jos toimii, niin tämä kyllä vie mukanaan! Suosittelen joka tapauksessa kunnon perehtymistä alkuun, niin yllätyksiä tulee vähemmän.

Vielä yksi vinkki: Bokashi Suomi-facebookryhmästä löytyy todella paljon ohjeita ja neuvoja bokashin aloittamiseen ja runsaasti erilaisia käyttökokemuksia huonekasveista ja parvekeviljelystä isompiin kasvimaihin. Bokashiharrastajat ovat sen verran innokasta porukkaa, että ryhmässä voi hyvillä mielin tarjota vaikka ylimääräistä bokashia tai multaa noudettavaksi tai kehitellä muita ratkaisuja bokashin hyödyntämiseen.

Bokashi: miten ja miksi

Olen maininnut aiemminkin, että harrastan bokashia.

Bokashi tarkoittaa mullan tekemistä keittiöjätteistä, jotka ensin fermentoidaan hyödyllisten mikrobien avulla. Prosessi on nopeampi kuin kompostoinnissa, ja näin syntyvä bokashimulta on todella ravinteikasta. Biojäte ei siis mätäne, vaan mikrobeja sisältävän bokashirouheen avulla se ensin hapatetaan ja sen jälkeen sekoitetaan multaan, jolloin hapatettu biojäte muuttuu multabakteerien vaikutuksesta mullaksi myös.

Valmista bokashimultaa.

Bokashi on nykyään osa arkeani keittiöstä puutarhaan, ja toivottavasti pian takaisin keittiöön, jos satoa alkaa tulla. Onhan tämä ihan loistava systeemi eikä vaadi kuin semmoista lievää omistautumista asialle.

Minulla on käytössä kaksi hanallista bokashiämpäriä, jotka tilasin aikoinaan aloituspakkauksena, johon kuuluu myös pussi bokashirouhetta ja pari tykötarviketta. Ämpärit voi askarrella itsekin, mutta niiden pitää olla ilmatiiviit.

Keittössä pidän parilitraista biojätekippoa, johon kerätään ruokaa laittaessa kasvisten kuoret ynnä muu bokashoitava tavara. Tämä silppu kipataan päivittäin tai parin päivän välein bokashiämpäriin, ja mukaan lisätään bokashirouhetta, joka sisältää ne tarvittavat mikrobit, jotka huolehtivat biojätteen fermentoitumisesta. Bokashi ei siis ole kompostointia, vaan hapattamista.

Biojäte pilkotaan pieneksi, jotta mikrobeilla olisi mahdollisimman paljon pinta-alaa, jossa toimia. Ruskeat hiutaleet ovat bokashirouhetta.

Meidän kahden hengen taloudessa 16-litraisen bokashiämpärin täyttyminen kestää noin 1,5-2 kuukautta. Kun ämpäri on täynnä, sisällön annetaan vielä hapattua muutama viikko. Ämpäreitä on kaksi juurikin siksi, että seuraavan täytön voi aloittaa jo sillä välin, kun edellinen seisoo hapattumassa.

Bokashiin tarkoitetuissa ämpäreissä on rei’itetyt välipohjat ja hanat sen takia, että prosessissa syntyvän suotonesteen saa valutettua kätevästi pois. Tämä bokashineste on kasveille erinomaista lannoitetta, jota täytyy laimentaa rutkasti.

Kun täysi ämpäri on hapattunut vähintään kaksi viikkoa, se sekoitetaan vanhaan multaan. Tätä kutsutaan multatehtaaksi, ja sen voi tehdä laakeaan saaviin tai vaikka suoraan lavakaulukseen. Itse käytän vanhoja säilytyslaatikoita. Fermentoidut biot muuttuvat mullaksi jopa parissa viikossa, jos olosuhteet ovat sopivat ja hapatus onnistunut. Jos multatehdas on kovin viileässä, hommassa kestää kauemmin.

Vasemmalla valmista multaa ja oikealla jo melkein tekeytynyt satsi.

Tämä on äärimmäisen kätevä tapa kierrättää keittiöjätettä omassa kotitaloudessa, ja saahan tästä semmoista hykerryttävää tyydytystä ainesten kiertokulusta. Just sain valmiiksi yhden multatehtaan, jonka laitoin multaantumaan kolme viikkoa sitten, ja nyt mulla onkin jo laatikollinen supermuhevaa, kuohkeaa multaa.

Bokashista puhuttaessa mainitaan usein, että se sopii myös kerrostaloon. Aloitin itsekin bokashin asuessani kerrostalossa, joten teen vielä oman postauksensa siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon kerrostalobokashia harkitessaan.

Jos haluat tutustua bokashin perusasioihin lisää, niin tässä muutama paikka, joista voi aloittaa:

P.S. Loin uuden aihetunnisteen kaikelle kuopsuttelua ja ulkoilmaa sivuavalle, koska näköjään mun mamulifesta on tullut pihalife.