Billie’s Craft Beer Fest ’18 – olutjuhlaa odotellessa

Toiset odottelee marraskuussa jo joulua, toiset olutfestivaalia. Arvannette kumpaan mä kuulun.

Billie’s Craft Beer Fest on taas ensi viikolla, ja nyt kun ollaan menossa sinne jo toista vuotta peräkkäin, voidaan kohta alkaa jo puhua perinteestä, vai mitä?

Fiilikset viime vuoden tapahtumasta löytyy täältä, mutta jotain kertonee sekin, että ostettiin tämän vuoden festarille liput jo maaliskuussa. Tuttuun tapaan tänäkin vuonna on tarjolla viitisenkymmentä panimoa ympäri maailmaa.

Yksi hämmennystä tämän vuoden tarjonnassa aiheuttanut juttu on, että yksi panimoista, Beavertown, on myynyt vähemmistöosuuden Heinekenille. Sitä on jonkin verran paheksuttu, että Heinekenin kanssa liittoutunut panimo on edelleen tulossa tällaiselle pienpanimofestivaalille.

Tapahtumajärjestäjä teki mielestäni ihan fiksun ratkaisun: Beavertownin osallistumista ei peruttu, koska panimo kutsuttiin festivaalille jo kauan ennen kuin myynnistä oli tietoakaan ja ”a promise made should be a promise kept” myös niille lipun ostaneille, jotka haluavat joka tapauksessa juoda Beavertownin oluita. Mutta koska yleisölle on luvattu 50 pienpanimoa, ohjelmaan lisättiin vielä yksi ylimääräinen panimo. Onkin mielenkiintoista nähdä,  kuinka ankaraa linjaa festivaaliväki vetää ja boikotoidaanko Beavertownia tapahtumassa vai ei.

En itse ole todellakaan mikään pienpanimopuritaani. En ole edes perillä mistään kuumista ug-panimoista, kun omat hifistelyt rajoittuu tasan oman olutlasin äärelle eli siihen, mitä kantapaikoissa kulloinkin on saatavilla.

Näin festivaalin alla on kuitenkin kiva vähän fiilistellä tarjontaa etukäteen, varsinkin kun yhden päivän aikana on tarjolla 200 eri olutta eikä kaikkea vain ehdi maistamaan! Tapahtuman olutlista julkistettiin tänään, ja erityisesti kiinnostaa amerikkalaiset panimot (vaikka hyvästä oluesta pidänkin, niin ei sitä kovin usein raaski tilata baarissa näitä spessumpia, kympin tai enemmänkin maksavia jenkkioluita) sekä ei-niin-olutmaana pidetyistä maista tulevat tuottajat (tuleeko kenelläkään Venäjästä tai Sveitsistä ekana mieleen olut?)

Muuten tarjonta painottuu paikallisiin, hollantilaisiin, brittiläisiin ja pohjoismaisiin panimoihin.

Suomalaisista panimoista BCBF:lla on toistaiseksi turha haaveilla. Vähän sinnepäin on Sori Brewing, jonka oluita on nykyään muuten säännöllisesti myös Beerlovers Barin ja Billie’s Bier Kafétarian hanoissa. Sorin tarina siitä, että Suomesta pitää lähteä muualle voidakseen tehdä olutta ilman kompromisseja ja sen maailmalle saadakseen, tekee mut kyllä vähän surulliseksi.

Toivon näkeväni sentään vielä omana elinaikanani sen päivän, kun paikallisten baarien hanalistassa lukee maakoodien SWE, EST, NOR, DK jatkeena vielä FIN, varsinkin nyt, kun sahdit näyttävät tekevän tuloaan tännekin! Oli vähän hölmistynyt olo maistaa tiettävästi ensimmäistä Belgiassa pantua sahtia, kun en edes tiedä, miltä kotimainen perussahti maistuu. Pitää korjata asia seuraavalla Suomen-reissulla sitten joskus.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply