Meillä on nyt seitsemän viikkoa takana uudessa kodissa ja voi vitsi, miten tyytyväinen olen meidän muuttopäätökseen!
Vaikka täällä on vielä kaikenlaista pientä keskeneräistä, kotona on kiva olla. Paikkojen laittaminen jäi vähän vaiheeseen, kun aloitin kuunvaihteessa uudessa työpaikassa ja himassa on tehnyt mieli vain ladata akkuja. Duuni itsessään ei ole mitenkään superraskasta, mutta alussa on aina tietysti pää vähän pyörällä. Sitäkin ihanammalta on tuntunut lepuuttaa kotona, kun se tuntuu omalta ja just oikealta.
Olen myös oivaltanut monia juttuja siitä, mitä toivon kodilta. Kotoisuutta, sopivasti väriä, puuta, valoa, jumalattomasti kasveja, keittiön jossa on paljon siistejä tasoja mutta joka saa myös näyttää siltä että siellä tehdään ruokaa, tiloja joihin voi käpertyä mutta silti huudella keittiöön, että laitatko teeveden kiehumaan.
Keskustaelämää ei ole todellakaan ehtinyt tulla ikävä, kun käyn kuitenkin Antwerpenissa töissä. Kelasin, että jossain vaiheessa saattaisin kaivata isolta kirkolta ainakin ruuan kotiinkuljetuspalveluita, mutta me tilattiin aina samat pad thait samasta paikasta, ja kun eilen käytiin testaamassa meidän uusi lähithaikku parin kilsan päässä ja se oli oikein jees, niin en ole oikeastaan luopunut mistään.
Luulin, ettei hirveästi ehdittäisi nauttia omasta pihasta tänä syksynä, kun päästiin muuttamaan vasta elokuun lopussa. Vielä mitä. Sunnuntaina oli yli 20 astetta lämmintä. Törkkäsin reinot jalkaan ja köpöttelin myöhäisen aamupalani kanssa pihalle. Istuin auringossa ja mietin, että kyllä kannatti kytätä koko kevät maanisesti Immowebiä.
Sitten pyöräilimme Kalmthoutse Heideen, Belgian ja Hollannin rajalla sijaitsevalle ulkoilualueelle.
Belgialaiseen tapaan menimme kävelylenkin jälkeen terassille ottamaan drankjes en hapjes, juotavaa ja naposteltavaa. Kun tekee tosissaan mieli napostella kiireettömästi oluen kanssa juustoa sinapilla sekä kibbelingsejä eli friteerattuja turskapaloja, sitä tuntee vähän belgialaistuneensa.
Ja juuri tuo on mielestäni tässä nykyisessä elämänmenossa parhaita juttuja, rennosti ottaminen ja ettei tarvitse koko ajan olla hötkyämässä ja hosumassa jonnekin.
Olen huomannut rentouden leviävän syksyn mittaan elämän eri osa-alueille. Ei ahdista, että suurin osa vaatteistani on kasassa makuuhuoneen nurkassa, kun kotona on muuten suurin piirtein siistiä. Lauantaityöt ei ahdista, kun töiden jälkeen ja arkipäivinäkin ehtii nähdä kavereita. Syksy ei ahdista, sillä saan toistaiseksi herätä aamuisin valoisaan aikaan.
Ei siinä, olisi se vaatekaappi silti kiva. Ja keittiösaareke. Ikea kutsuu.
No Comments