Monthly Archives

syyskuu 2018

Kuherruskuukausi uuden kodin kanssa

Muutimme reilun kymmenen kilometrin päähän Antwerpenin ydinkeskustasta. Sporan kolina on vaihtunut kukon kiekumiseen, sillä meistä toiseksi seuraavalla naapurilla on kukko ja kanoja, jotka vetävät pensasaidan päällä iltahepuleita. Ei muuten haittaa yhtään.

Uusi kotimme on kaksikerroksinen ”townhouse”, periaatteessa rivarin pääty, mutta kuitenkin oma talo yhdellä seinänaapurilla.

Näiden naapurien kanssa me ollaan juotu jo kesällä lasilliset skumppaa, kun käytiin kesällä katsomassa paikkoja talon omistajien kanssa. Käytiin samalla esittäytymässä näille seinänaapureille ja he kysyivät heti, että tullaanko drinksulle. Veikkaisin, että tullaan ihan hyvin toimeen.

Muita sekalaisia ilonaiheita uusilta kotikulmilta:

Lähistöllä on uusi jätti-Lidl, mikä on keskustan ahtaiden ja nuhjuisten Lidlien jälkeen PARASTA. Ruuan hintahan on täällä vain noussut, joten Lidl best. (Niin mikä halpuutus? Monet rajalla asuvat käy Hollannissa ja Saksassa ruokaostoksilla, koska kaikissa Belgian naapurimaissa ruoka on halvempaa kuin täällä.)

Lidlin vieressä on kaiken lisäksi tosi söpö viinikauppa, jossa vanhempi väki kävi heti jutulle ja pääsin aktivoimaan hollannin kielen pitkän lomatauon jälkeen! Yllätyksekseni tauko olikin tehnyt hyvää enkä ollutkaan unohtanut kaikkea, ja siinä aikani höpöteltyäni meille annettiinkin viinilasit käteen ja toivotettiin tervetulleeksi mestoille.

Meillä kuluu kyllä enemmän olutta kuin viiniä, mutta onhan se nyt kivaa, että on tuollainen puoti lähistöllä niitä keissejä varten kun ruoka vaatii viiniä, lähimarketin viinihyllyllä tulee vain orpo olo ja ikävöit Alkon suosituksia.

Lisäksi meidän korttelissa on kerran viikossa tori. Jos Lidl on parasta niin lähitori on rakkautta. Yhdellä juustokioskilla myytiin vuohenmaitojogurttia lasitölkissä, jossa on pantti. Antwerpeniin verrattuna pikkuriikkisen torin ainoa marokkolainen oliivikoju pääsi myös mun suosioon, kun sanoin etten tarvii muovipussia ja jäbä vastasi: thinking about the enviroment, I like it  ja sain kaupan päälle leivän.

Sitten on itse taloon liittyviä pieniä ja suuria ilonaiheita.

Olen asunut koko elämäni kerrostaloissa, joten tämä taloelämä on mulle ihan uutta ja käyn vähän onnenkierroksilla kaikesta. Piha, päärynä- ja kirsikkapuu, punaiset puuportaat, erkkerihkö, induktioliesi jonka pelkään naarmuttavani pilalle koska olen tottunut kaasuhellaan, helposti pestävät ikkunat…

On tässä nyt myös monta juttua joiden suhteen tuntee itsensä vielä vähän uusavuttomaksi. Ensimmäisenä roskapäivänä menimme iltakävelylle kyyläämään, että mitä naapurit on laittaneet kadunvarteen ja onhan tällä viikolla varmasti bioroskiksen vuoro. Kompostin tilanne pitäisi tutkia ja etupiha siivota. En edes tiedä mitä ne kaikki puskat on. Laventelin ja jasmiinin tunnistin, siitä on ihan hyvä lähteä liikkeelle?

Hyrisen täällä tyytyväisyyttäni niin, ettei mua edes kauheasti haittaa, ettei meillä ole vielä vaatekaappia, tv-tasoa tai nettiäkään, jota odotellaan vielä kaksi viikkoa, vaikka olin tilannut asentajan muuton jälkeiselle päivälle. Kävi ilmi, että meille saa vain toisen operaattorin yhteydet ja eka asennusaika oli saatavilla kolmen viikon päähän.

Tämän seurauksena mun mobiilidatakiintiö paukkui tietenkin alta aikayksikön ja vietän tällä hetkellä suurimman osan ajasta offline, mikä tekee kieltämättä aika hyvää.

Talo. Talo talo talo. <3

Kuukauden Suomi-loma, muutto ja ehkä pian paluu arkeenkin

Vietimme koko elokuun Suomessa. Meillä oli juhlittavana kahdet kavereiden häät, joista ekat oli elokuun ensimmäisenä ja toiset kuun viimeisenä viikonloppuna. Jälkimmäisissä olin myös kaasona, joten reissuni alkoi jo heinäkuun lopussa kaverin polttareilla. Siitä lähtien koko kuukausi oli kyllä yhtä juhlaa ja kotiin palatessa olinkin hyvällä tavalla ihan poikki, kun oli ollut niin paljon kaikkea hauskaa viikosta toiseen!

Ei kyllä päästy todellakaan heti lepuuttelemaan arkeen, sillä meillä oli vielä muutto kaksi päivää kotiinpaluumme jälkeen. Varsinainen aikataulutuksen riemuvoitto meikäläiseltä. Nyt kun melkein kaikki tavarat ovat jo paikallaan, voi ehkä viimein alkaa asennoitua arkeen… Ja se tuntuu tosi mukavalta, koska mulla on meidän uudesta kodista niin älyttömän hyvä fiilis!

Ehdittiinhän me onneksi ottaa Suomessa rennostikin. Ainakin vähäsen. Sain ihan hirveän flunssan heti polttariviikonlopun jälkeen ja lojuin monta päivää yksin sohvalla viettäen Breaking Bad-maratoonia, ennen kuin poikaystävä tuli perästä ja oli aika juhlia ekat kavereiden häät. Olin ollut viimeksi häissä 12-vuotiaana, joten olin tietysti aivan täpinöissä. Tämä oli tosiaan ensimmäinen kesä, kun mun kaverit rupesi menemään naimisiin, ja saatiin heti kahdet häät!

Sitten vietettiin viikko mökillä, syötiin lähinnä savumuikkuja ja itse pyydettyjä haukia, ja en voi sanoin kuvailla sitä syvää onnea, kun pääsin todella pitkästä aikaa järveen uimaan.

Sitten oli ihania iltoja kaupungissa. Yhtenä iltana oli maailman leppoisinta, kun vaeltelimme kaverin kanssa terassin kautta Harjutorin saunaan, jossa kävimme ensimmäistä kertaa, ja saunalta porukalla Stadin Panimon terassille. Ja se kaikki oli täydellistä. Sellaista Kesäkaverit-settiä, tällaista on ehkä olla nuori, ilman huolta.

Olimme myös rapujuhlissa saaressa, jossa tanssittiin puoli seitsemään aamulla.

Söin Fanny-vanukasta ja kuljin ensimmäistä kertaa Länsimetrolla.

Lämmitimme maalla rantasaunan, jossa olen saunonut viimeksi lapsena. Ne saattoivat olla kesän parhaat löylyt.

Ja ne viimeisen viikonlopun häät. Miten voikaan tuntea toisten puolesta niin syvää onnea! Naimisiin meni ystäväni, jonka olen tuntenut koko ikäni, ja mua liikuttaa edelleen ajatella koko hääpäivää, kun kaikki oli vain niin ihanaa ja rintaan tulee semmoinen hellä rakkauspuuska.

Reissun viimeisenä päivänä oli mun synttärit, ja kokoonnuttiin mun toiveesta koko meidän perheen kanssa syömään.

Sitten kun seuraavana päivänä istuttiin autossa matkalla lentokentälle ja mietin kulunutta kuukautta, mut valtasi hurja kiitollisuuden tunne kaikista näistä rakkaista ihmisistä mun elämässä ja kauhea ikävä iski jo ennen kuin päästiin edes lähtöselvitykseen.

Mutta päällimäisenä kiitollisuus, sillä on suuri etuoikeus saada ikävöidä näin ja olen hirmuisen onnekas. <3