Silloin kun suunnittelimme muuttoa Antwerpeniin, vannotin poikaystävää, että muuttaisimme suht lähelle keskustaa. Muistelen sanoneeni, etten halua ”mihinkään esikaupunkiin homehtumaan ja kuolemaan pystyyn” ja Antwerpenissa vuokrat näytti olevan selvästi halvempia kuin Helsingissä, joten keskusta-asuminen oli siinäkin mielessä ihan mahdollista.
Ydinkeskustassa sijaitseva 85-neliöinen kämppämme parvekkeella maksaa 785 euroa kuussa, jonka päälle tulee vielä 105 euron vastike, maandelijkse vaste kosten eli kuukausittaiset kiinteät kulut. Tämä sisältää veden peruskulutuksen ja yhteisten tilojen kulut, kuten sähkön ja rappukäytävän siivouksen. Nämä kiinteät kulut ovat useimmissa vuokra-asuntoilmoituksissa jotain 20 ja 120 euron väliltä. Yksi kaverini asuu pienkerrostalossa, jossa ei makseta vastiketta, mutta asukkailla on kiertävä rapunsiivousvuoro.
Paljon halvemmallakin täällä pääsisi, mutta silloin Helsingistä käsin kämppää etsiessä alle tonni kuussa tämän kokoisesta keskustakämpästä ei todellakaan kuulostanut paljolta. Helsingin vuokrat on niin sairaat, etten voinut edes käsittää, miten hyvillä kulkuyhteyksillä Antwerpenista voisi saada tosi ok-kämpän jopa 600 eurolla kuussa. Konkreettinen esimerkki meidänkin vanhaa kämppää välittävän firman sivuilta: 60-neliöinen rempattu asunto keskeisellä sijainnilla 650e/kk + vastike 45e.
Syy siihen, ettemme vain muuttaneet jossain välissä halvempaan, on belgialainen standardivuokrasoppari. Se tehdään ensin kolmeksi vuodeksi. Jos irtisanot sopimuksen aiemmin, maksat hyvitystä sen mukaan, kuinka kauan sopimusta on jo kulunut. Ensimmäisen asuinvuoden aikana lähtiessä hyvitys on kolmen kuukauden vuokrat, toisena vuotena 2kk ja kolmantena yhden kuun vuokra.
Irtisanomisaika on kolme kuukautta. Jos haluaa muuttaa vuoden lopussa, pitää irtisanoa syyskuussa, mutta tosi moniin vuokrakämppiin etsitään vuokralaista paljon lyhyemmällä varoitusajalla. Voi siis irtisanoa ja toivoa, että löytää sopivan tilalle, tai jos vuokranantaja on joustava ja kiva, voi yrittää sumplia itsensä irti sopparista nopeammin.
Sopimus tunnetaan 3-6-9-sopparina, sillä ekan kolmivuotisjakson jälkeen se jää automaattisesti voimaan vielä kuudeksi vuodeksi. Kumpikin osapuoli saa irtisanoa sopimuksen aina kunkin kolmivuotisjakson päätteeksi 6kk irtisanomisajalla ilman hyvitysmaksuja.
Toisenlaisiakin soppareita toki on, mutta ylläoleva on ihan peruskamaa. Lyhyetkin vuokrasopimukset pitenevät loppuessaan automaattisesti kolmivuotisiksi, jos kumpikaan osapuoli ei sopparia irtisano. Ja kolmivuotiset puolestaan pidennetään yhdeksänvuotisiksi.
Belgia on omistajien maa, sanoi hollantilainen ope, ja kyllä se näin vuokralaisen näkökulmasta tuntuu juurikin siltä. Muuttoa suunnitellessa on todellakin tullut ikävä sitä meikäläisittäin normaalia yhden kuukauden irtisanomisaikaa.
Miksi sitten vuokrata, miksei ostaisi omaa? Nooo, en koe olevani vielä taloudellisesti enkä henkisesti valmis asuntolainaan, kun en edes vielä tiedä, miltä alueelta kannattaisi hommata asunto. Täällä asunnon ostamisen kulut on myös aika suuret, joten ei kiinnosta ostaa, myydä ja ostaa jälleen uutta kovin lyhyen ajan sisällä.
Uusi vuokrasopimuksemme on lyhyempi määräaikainen sopimus mahdollisuudella jatkoon, joten nyt pääsemme kokeilemaan vähän toisenlaisia elinympyröitä ilman tuota ikuiselta tuntuvaa 3-6-9-sopparia.
Uskoisin meidän viihtyvän. Uuden kodin pihalla meitä odottaa päärynäpuu täynnä kypsymässä olevia hedelmiä.