Olin yhtenä viikonloppuna vähän niin kuin retriitissä, kun vietin pitkän viikonlopun yksin koiria vahtimassa. En edes muista, koska olisin viimeksi viettänyt kokonaiset kolme päivää ilman ihmisseuraa. Silloinkin kun poikaystävä on joskus työmatkoilla, niin käyn yleensä edes jossain, koulussa tai töissä.

Nyt minun ei tarvinnut käydä neljään päivään edes kaupassa. Karvakavereiden kanssa käytiin toki lenkeillä. Puitteet täydellisen rentouttavaan viikonloppuun oli kunnossa: kaapit täynnä ruokaa, grilli ja sauna pihassa, pakastimessa ainakin kuutta eri jätskiä. Varsinkin kun muutaman kiireisen viikon jälkeen olin kärvistellyt yhden flunssankin, niin kokonainen viikonloppu paikallaan oli todella tarpeen.

Ai että mä nautin! Ja miten kovasti aloinkin kaivata omaa pihaa, vaikka olen asunut koko ikäni kerrostalossa. (Lapsena vietin kyllä aina kesät maalla, sieltäkö tämä kaipuu tulee?)

Keskustaelo on ollut mun mielestä ihan mahtavaa. On ihan parasta, että alakerrassa on kauppa ja jos olet vaikka leipomassa ja jauhot loppuu kesken, saat kahdessa minuutissa haettua lisää. Kaikkialle voi kävellä tai ainakin pyöräillä, muiden keskustassa asuvien kavereiden tapaaminen on superhelppoa ja huoletonta ja pelkästään kotikadulta löytyy ainakin sen seitsemää sorttia erilaista take away-vaihtoehtoa.

Mutta kesän tullen kaipaankin ihan hulluna sitä, että voin tepsutella paljain jaloin ulos nurmikolle ja että auringosta pääsee nauttimaan ilman, että tarvitsee erikseen lähteä mihinkään.

Koirien kanssa vietetyn landehkon viikonlopun jälkeen mun pihahaaveet lähti vähän laukalle, ja sitten alkoikin tapahtua. Löysin asuntosaitilta vastajätetyn ilmoituksen vuokratalosta meidän havittelemalla sijainnilla, kulkuyhteyksillä ja maksimihinnalla ja omalla pienellä pihalla.

Soitin omistajalle heti ja samalla viikolla mentiin jo näyttöön. Omistajilla oli kuulemma toinenkin vuokralaiskandidaatti ja mua jännitti tämä valinta niin paljon, etten pystynyt tietoa odotellessa edes nukkumaan. Seuraavana päivänä tuli meili, että hyviä uutisia!

Joten se olisi taas muutto edessä!

Tämä kesä kuluu tosin vielä keskustassa, ja aion kyllä muuttolaatikoiden pakkailun ohessa ottaa ilon irti toistaiseksi viimeisestä kaupunkikesästä, kantapaikoista ja siitä alakerran kaupasta.