Monthly Archives

kesäkuu 2018

Ohi on – viimeiset kuulumiset kielikurssilta

Se oli siinä. Kolmannen tason hollanninkurssit ovat ohi ja olen päässyt B2-tasolle hollannin kielessä, toivottavasti ainakin! Korkeakoulujen tasokoetta en ole vielä tehnyt, mutta sekin on suunnitelmissa.

Vajaat pari vuotta tähän meni, kun nollasta aloitti, ja nyt saa nämä kurssihommat jäädä toistaiseksi. Saatan palata vielä joskus tekemään syventäviä kursseja, kun kuitenkin tykästyin niin kovasti kielen opiskeluun, mutta nyt on aika tehdä jotain muuta.

Viimeisellä kirjoittamisen kurssilla oli ylivoimaisesti ihanin ryhmä, mitä näiden kahden vuoden ja kahdeksan kurssin aikana on ollut. Mukavia, motivoituneita ihmisiä, mahtava opettaja ja ihan mielettömän hyvä ilmapiiri. Koko kurssi tuntui olevan ohi hujauksessa ja tunsin vasta päässeeni kunnolla vauhtiin, kun pitikin alkaa tehdä jo loppuarviota. Koetulokseni oli 92% ja olen siihen kyllä tosi tyytyväinen.

B2-papereilla saisi mennä opiskelemaan  jo aika moniin hollanninkielisiin koulutusohjelmiin. Yksi ammattikorkeakoulu kelpuuttaa kielikurssilta saadun todistuksen, toinen taas vaatii, että tasokoe ITNA on suoritettu (Interuniversitaire Taaltest Nederlands voor Anderstaligen).

Opettaja varoitteli, että koe on melko vaativa. Yksi tyyppi olikin meidän kurssilla mokattuaan ITNA:n, joka hänen pitää läpäistä päästäkseen tekemään jonkin sortin täydentäviä opintoja, jotta voisi tehdä täällä oman alansa töitä.

Netistä löytyy onneksi ilmainen harjoituskoe, jolla voi vähän kartoittaa omia mahdollisuuksiaan päästä läpi. Ajattelin tehdä sen tässä kesän mittaan ja jos näyttää hyvältä, niin menen kokeilemaan onneani ITNA:n kanssa vaikka syksymmällä.

Kesän aikana olisi tarkoitus viettää omaehtoista kielikylpyä, lukea kirjoja ja katsoa tv-uutisia vähän enemmän. Pitää varmaan yrittää koukuttaa itsensä johonkin päivittäiseen saippuasarjaan…

Mulla meni tosiaan viisi kuukautta saada luettua loppuun se ensimmäinen romaani hollanniksi. Tartuin siihen pari viikkoa sitten uudestaan pitkän tauon jälkeen, ja jotain oli tällä välin tapahtunut. Lukeminen sujui selvästi vaivattomammin kuin kirjan aloittaessani eikä enää tarvinnut pysähtyä ihmettelemään esimerkiksi vieraita kielikuvia niin usein kuin aiemmin. Hyvä fiilis!

– – –

Kaikki aiemmat postaukseni kielen oppimisesta:

2018
Talviunien jälkeen

Uusi, hollanninkielinen todellisuus
Kielen vaikeustaso nousi hujahtamalla ja mä nautin

2017
Nederlands 1.2 – Intensiivikurssin eka viikko

Kuulumisia kielikursseilta
Kuulumisia kielikursseilta II
Miksi olen niin innoissani kielen opiskelusta?
Kuulumisia kielikurssilta III

2016
Hollannin alkeet haltuun
Elämää kielten iloisessa ristitulessa

Koiraretriitti ja kotihaaveita, joista tulikin totta

Olin yhtenä viikonloppuna vähän niin kuin retriitissä, kun vietin pitkän viikonlopun yksin koiria vahtimassa. En edes muista, koska olisin viimeksi viettänyt kokonaiset kolme päivää ilman ihmisseuraa. Silloinkin kun poikaystävä on joskus työmatkoilla, niin käyn yleensä edes jossain, koulussa tai töissä.

Nyt minun ei tarvinnut käydä neljään päivään edes kaupassa. Karvakavereiden kanssa käytiin toki lenkeillä. Puitteet täydellisen rentouttavaan viikonloppuun oli kunnossa: kaapit täynnä ruokaa, grilli ja sauna pihassa, pakastimessa ainakin kuutta eri jätskiä. Varsinkin kun muutaman kiireisen viikon jälkeen olin kärvistellyt yhden flunssankin, niin kokonainen viikonloppu paikallaan oli todella tarpeen.

Ai että mä nautin! Ja miten kovasti aloinkin kaivata omaa pihaa, vaikka olen asunut koko ikäni kerrostalossa. (Lapsena vietin kyllä aina kesät maalla, sieltäkö tämä kaipuu tulee?)

Keskustaelo on ollut mun mielestä ihan mahtavaa. On ihan parasta, että alakerrassa on kauppa ja jos olet vaikka leipomassa ja jauhot loppuu kesken, saat kahdessa minuutissa haettua lisää. Kaikkialle voi kävellä tai ainakin pyöräillä, muiden keskustassa asuvien kavereiden tapaaminen on superhelppoa ja huoletonta ja pelkästään kotikadulta löytyy ainakin sen seitsemää sorttia erilaista take away-vaihtoehtoa.

Mutta kesän tullen kaipaankin ihan hulluna sitä, että voin tepsutella paljain jaloin ulos nurmikolle ja että auringosta pääsee nauttimaan ilman, että tarvitsee erikseen lähteä mihinkään.

Koirien kanssa vietetyn landehkon viikonlopun jälkeen mun pihahaaveet lähti vähän laukalle, ja sitten alkoikin tapahtua. Löysin asuntosaitilta vastajätetyn ilmoituksen vuokratalosta meidän havittelemalla sijainnilla, kulkuyhteyksillä ja maksimihinnalla ja omalla pienellä pihalla.

Soitin omistajalle heti ja samalla viikolla mentiin jo näyttöön. Omistajilla oli kuulemma toinenkin vuokralaiskandidaatti ja mua jännitti tämä valinta niin paljon, etten pystynyt tietoa odotellessa edes nukkumaan. Seuraavana päivänä tuli meili, että hyviä uutisia!

Joten se olisi taas muutto edessä!

Tämä kesä kuluu tosin vielä keskustassa, ja aion kyllä muuttolaatikoiden pakkailun ohessa ottaa ilon irti toistaiseksi viimeisestä kaupunkikesästä, kantapaikoista ja siitä alakerran kaupasta.