Monthly Archives

huhtikuu 2018

Kielen vaikeustaso nousi hujahtamalla ja mä nautin

Tätä olen vähän pelännytkin, mutta myös odottanut kovasti: kielikurssilla meno on muuttunut viimein vähän haastavammaksi ja tämä on ensimmäinen kurssi pitkään aikaan, kun alun motivaatiopiikki vain kestää ja kestää! Olemme jo yli puolivälissä eikä perinteistä puolivälin notkahdusta ole tullut ollenkaan.

Luetun ymmärtämisestä en stressaa enää ollenkaan, koska hahmotan jo aika hyvin tekstejä kokonaisuutena, vaikka en kaikkea sanasta sanaan ymmärtäisikään. Sanavarastoa pitäisi vain laajentaa ja ylipäätään lukea enemmän. Se kaksi kuukautta sitten aloittamani romaani on peräti puolivälissä. Yksi kuukausi meni oikeastaan kokonaan lukematta, hups.

Kurssilla hiotaan nyt kaikkia pieniä penteleitä, kuten prepositioita ja erotettavissa olevia verbejä (en edes tiedä, miten niitä oikeasti kutsutaan suomeksi, paitsi loputtomaksi suoksi etuliitteiden sekä verbien yhdistelmiä, jotka pitää vaan opetella.) Kyllähän ne päähän jää, kun vain pänttää, mutta välillä niitä tuntuu olevan miljoona biljoonaa.

Joka tekstistä pitää tarkistaa artikkelit ja adjektiivien taivutus sekä prepositiot erikseen, jos haluaa välttyä tyhmiltä huolimattomuusvirheiltä. Parhaansa pitää tehdä jo ensi yrittämällä ja opettaja sanoo kyllä ihan suoraan, jos saa tarkastettavakseen turhan huolimattomasti läpikäydyn tekstin.

Muutenkin opettaja on ylivoimaisesti paras tähän astista! Palautetta tulee niin että rytisee ja viimein tuntuu, että vastuu on opiskelijoilla itsellään. Ketään ei enää paijata voivotellen, että mitenkäs tämä ei ole jäänyt sulle edelliseltä kurssilta mieleen. Noup, sieltä tulee ystävällinen, mutta tiukka kehotus kerrata kotona, koska tämä pitäisi jo osata.

Tiukka meininki. Ihan parasta.

Onneksi opin kirjoittamalla ja se siirtyy sieltä toivottavasti myös paremmiksi lauserakenteiksi puheessa. Toinen kurssi, missä lähinnä keskustellaan, junnaa taas pahasti paikallaan. En tajua, miksi opettaja antaa meidän puhua niin huonosti vielä tällä tasolla, mutta toisaalta: jos tämä kurssi olisi yhtä haastava kuin ensiksi mainittu, niin saattaisi tulla jo pikku stressi.

Tällä puhumisen kurssilla on myös muutama niin sanotusti voimakkaampi persoona, joiden monologeja opettajakaan ei kehtaa keskeyttää ennen kuin kaikki muut ovat jo puoliunessa. Tunneilla on aina kauhean kivaa ja kiinnostavia keskusteluita silloin, kun nämä tyypit todella loistavat poissaolollaan.

Toivoisin vain, että lausumista korjattaisiin aktiivisemmin tässä vaiheessa, ettei puheeseen jäisi mitään kökköjä vakiovirheitä, jotka voisi korjatakin. En minä ainakaan kuule koko ajan omia virheitäni. Onneksi töissä duunikaverit ja kanta-asiakkaat jaksaa ystävälliseen tyyliin korjata välillä mun hassuja puhekämmejä! Moni kanssakurssilainen on kertonut kokevansa sen vähän rasittavana, jos joku rupeaa pyytämättä korjaamaan lausumista. Minusta se on vielä tässä vaiheessa hauskaa, että ”koko kylä” opettaa, mutta ymmärrän että vuosien saatossa se saattaa alkaa vähän pänniä.

p.s. Terveisiä terassilta, huikeat 27 astetta lämmintä tänään! Loppuviikko tiedossa vielä väliaikaiskesää, ennen kuin perinteiset vappusäät tulee vissiin tännekin.