Uusi, hollanninkielinen todellisuus

Tein pienen henkisen läpimurron ja tartuin viimein hollanninkieliseen kirjaan. Siis ihan oikeaan romaaniin.

Olin kierrätyskeskuksessa etsimässä kukkaruukkuja ja kippojen lisäksi mukaan lähti David Nichollsin One Day-käännös De Eerste Dag. Vähän nimeltä tuttu käännöskirjallisuus tuntuu aluksi helpommin lähestyttävältä kuin jokin belgialainen klassikkojärkäle. Ensimmäisen luvun kanssa vähän takeltelin kun yritin ymmärtää joka sanan, mutta sitten pääsin sisälle tarinaan ja jatkan vain lukemista siitä huolimatta, että välillä pitää pysähtyä miettimään.

Vähän aikaa sitten löysin kiinnostavaa uutta, belgialaista mutta englanninkielistä musaa, kun vilkaisin paikallisia Music Industry Awardseja ja antwerpenilainen räppäri-laulaja Coely voitti vuoden naisartisti-palkinnon sekä ensimmäistä kertaa jaetun urban-kategorian.

Jälkimmäisen pystin jakoi ohjaajakaksikko Adil El Arbi ja Bilall Fallah, joiden vastikään ilmestynyt leffa Patser veti avausviikkonsa aikana 114 000 katsojaa.

Patser (joka tarkoittaa gangstaa) kiinnosti tietenkin senkin takia, että se sijoittuu Antwerpeniin, jota myös Euroopan kokaiinipääkaupungiksi tituleerataan. Patserissa belgianmarokkolainen lähiöporukka haluaa gangstoiksi, joilla on hienot autot, paljon massia ja muiden kunnioitus. Tyypit pöllivät kokkelilastin vääriltä ihmisiltä ja saavat aikaiseksi huumesodan Amsterdamissa ja Antwerpenissa.

Viihdyttävä leffa, ja olin iloisesti yllättynyt, miten hyvin pystyin seuraamaan leffaa tekstitysten kanssa. Mitään standardikieltähän se ei todellakaan ollut, ja opin uusia slangisanojakin. Tunsin itseni kyllä aika kääkäksi, kun googlettelin slangisanastoa leffan jälkeen… Antwerpenin puhekieli ei ihan sulaudu siihen standardihollantiin, mitä opettelen. Voisikohan oppia molemmat?

Olen kuitenkin päässyt askel kerrallaan kokonaan toiseen kulttuuritodellisuuteen, ja se on mahtavaa. Ei nyt ehkä tajunnan räjäyttävää, mutta virkistävää. Onhan tämä kuitenkin ensimmäinen aikuisiällä haltuun ottamani kieli ja ihan erilainen kokemus kuin englannin ja ruotsin oppiminen hitaasti 9-10 -vuotiaasta lähtien.

Saan myös hirveästi kiksejä siitä, että pääsen osaksi ympäristöäni enkä lillu enää sellaisessa irrallisessa ja ulkopuolisessa sivustaseuraajan kuplassa. Niin paljon enemmän tekemistä, luettavaa ja nähtävää käden ulottuvilla!

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply