Talviunien jälkeen

Tämän talven ajan on tullut vietettyä hiljaiseloa.

Vietimme joulun Suomessa. Viikko pyhien aikaan oli kaikista tähänastisista Suomen-käynneistä rauhallisin ja kiireettömin. Rentouttavin myös, sillä olimme samalla koiravahteina ja joka ilta sai rojahtaa sohvalle koira kainalossa ja rapsutella sitä loputtomiin. Puhumattakaan aamulenkeistä parin pakkassasteen kirkkaassa talvisäässä! Vettä ja räntääkin satoi, mutta muutamana aamuna oli aivan mielettömän kaunista.

Palattuamme kotiin kattolampun katkaisija hajosi ja onnistuimme elämään melkein koko tammikuun ilman kattovaloa. Meni lähes kuukausi, että sain hommattua sähkärin paikalle. Korjaajan kanssa sovittiin, että hän tulee ”puolenpäivän maissa”, mutta tyypistä ei kuulunut puoli neljään mennessä mitään ja meinasin jo luopua toivosta ja valmistautua elämään lopputalvenkin pimeydessä. Vähän vaille neljä summeri kuitenkin soi ja nappulat oli korjattu 20 minuutissa. Perus.

Täällä oli muutenkin pimeä talvi: valoisia tunteja mitattiin joulukuussa vähiten sitten vuoden 1934. Onko mikään ihme, että tuli vähän horrostettua. Oli meillä yksi lumikaaoskin joulukuussa, kun lunta tuli paikoiteillen jopa kymmenen senttiä ja kaikki meni sekaisin.

Näin helmikuuun kynnyksellä valoisampi arki jatkuu taas uusilla kielikursseilla. Uuden kurssin aiheuttama motivaatiopiikki on just sitä mitä tarvitsen rämpiäkseni kevättalven läpi. (Hyvä ruoka ja säännölliset juoksulenkit edes kerran tai kaksi viikossa on myös toimivaksi havaittu.)

Käyn tällä lukukaudella kolmannen levelin kurssit, eli juhannukseen mennessä olen suorittanut B2-tason, jos tässä nyt ei tule mitään aikataulumuutoksia.

Aikaahan tämä on vaatinut, eikä tällä opiskelutahdilla ole todellakaan tehty samalla kokopäivätyötä ja kasvatettu säästötiliä. En siltikään tekisi toisin. Koen kieleen keskittymisen panostuksena, joka varmasti maksaa vielä itsensä takaisin.

Juuri alkaneilla kursseilla on ihmisiä, jotka ovat asuneet täällä yli 15 vuotta, muutamia kaltaisiani 1-2 vuoden teho-opiskelulla tähän pisteeseen päässeitä sekä kaikkea siltä väliltä. Minusta tuntuu tosi helpottavalta ajatella, että hoidan nämä perusteet nyt heti alta pois ja kurssit käytyäni voin aina vain parantaa, kunnes puhun erinomaista hollantia.

Kun tämä kuitenkin sujuu ihan kivasti, niin miksen laittaisi tavoitettakin korkealle.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply