Viimeinen tuntimme mamukurssilla oli tunnelmaltaan tosi outo.
Saimme lopputehtäväksi antaa palautetta toisillemme. Jokaisella oli oma paperi, johon muut saivat kirjoittaa sekä kehuja että kritiikkiä, ja nyt oli kyse nimenomaan ihmisten persoonasta, ei aikaansaannoksista.
Ihmettelin, että miksi ihmeessä haluaisin näin viimeisellä kerralla kritisoida ketään ihmisenä. Sai kuulemma kirjottaa pelkkiä kehujakin.
Kirjoitin sitten sellaista jeesjees-huttua ryhmän töykeällekin tyypille, sillä vaikka haluaisinkin sanoa jollekin suorat sanat, niin minusta sellainen palaute ei kuulu ainakaan muiden ihmisten eteen. Nämä paperit tosiaan luettiin kaikkien kuullen. Jos toisen ikävistä ominaisuuksista on jotain sanottavaa eikä kyseessä ole mikään psykopaatti, niin eiköhän palaute ole parempi antaa ilman yleisöä. Tai tässä tapauksessa olla sanomatta mitään, kun kyseessä oli vain rasittava tyyppi, jolle oli sanottu jo samoista asioista aiemminkin ja jonka kanssa on epätodennäköistä päätyä enää mihinkään tekemisiin.
Sain itse palautetta, että olen turhan sulkeutunut ja hiljainen. Kerta se on ensimmäinenkin! Vetosin rajalliseen kielitaitooni, että välillä ujous iskee, kun en saa ilmaistua itseäni tarpeeksi tarkasti enkä halua vahingossa sanoa asioita tökerösti. (On tämä osittain tottakin, mutta lisäksi minulla on tapana vaipua sellaiseen stand-by-tilaan kun tylsistyn, ja meidän kurssimme oli kuitenkin noin 80-prosenttisesti itsestäänselvyyksiä ja saman toistoa.)
Eikä siinä vielä kaikki. Epämääräisen vertaispalautetuokion päätteeksi opettaja kertoi vielä, että hän on muuten saanut fudut.
Kurssimme loppui kummallisiin jäähyväisiin, kun kaikki ihmiset, opettaja mukaanlukien, toistelivat toisilleen: tsemppiä nyt sit vaan sullekin.
Olinkin aistivani opettajasta vähän outoja viboja kurssin aikana, ihan kuin se olisi ollut koko ajan vähän turhautunut. Ihmekös tuo, kun potkut on odottaneet nurkan takana.
Tästä on onneksi jo kuukausi aikaa ja koko homma takanapäin. Aloitin inburgering-kurssin sillä ajatuksella, että kyllähän pari kuukautta sinnittelee melkein mitä vain, ja niin teinkin. Olen kyllä supertyytyväinen, että saan keskittyä jälleen pelkästään kielikursseihin.
Ja mitä tästä kaikesta jäi käteen…
Jos tästä paperista on mulle joskus jotain oikeaa hyötyä, niin korkkaan sen kunniaksi skumpan!
No Comments