Monthly Archives

marraskuu 2017

Kuulumisia kielikurssilta III

Kyllä, täällä sitä vain edelleen pakerretaan kielen kanssa.

Edistyn mielestäni ihan kivasti, mutta samaan aikaan poden koko ajan huonoa omaatuntoa siitä, etten opiskele vielä enemmän, etten lue tarpeeksi lehtiä, kuuntele tarpeeksi radiota ja niin edelleen.

Kun tapaan uusia ihmisiä ja minulta kysytään, puhunko jo hollantia, vastaan pokkana: joo, jonkin verran. Olen päättänyt ottaa mahdollisimman häpeilemättömän linjan kielitaitoni suhteen, koska minulla ei ole mielestäni mitään nolosteltavaa.

Totta kai minulla on hassu aksentti, teen virheitä ja olen hidas, mutta kykenen kuitenkin puhumaan vähän muutakin kuin yksi olut, kiitos, ole hyvä. 

Suoritan parhaillaan sekä suullista että kirjallista kurssia 2.3. – 2.4. Kokeet on joululoman jälkeen, ja tammikuun lopussa pääsen aloittamaan kolmostason kurssit. Meillä oli juuri väliarvioinnit ja sain kirjalliselta kurssilta täydet pisteet. Suullisesta väliarvioinnista emme ole saaneet opettajan kommentteja, mutta tuskin sekään mikään katastrofi oli.

 

On tietysti kiva pärjätä paperilla hyvin, mutta ovathan nämä kielikurssit aivan oma todellisuutensa. Oikeassa elämässä sitä saa edelleen tuntea itsensä ihan idiootiksi.

Tällä hetkellä tarvitsisin ehdottomasti eniten sellaista harjoitusta, että joku sujuvasti kieltä puhuva jaksaisi jutella mun kanssa. Toisten sinne päin puhuvien kanssa yksinkertainen keskustelu sujuu, mutta siinä ei pääse itse kehittymään eikä varsinkaan parantamaan omaa kuullun ymmärtämistään.

Ja minulle on edelleen kaikkein vaikeinta ymmärtää syntyperäisiä belgialaisia. Puhumattamaan hollantilaisista, niiden puheesta en tajua mitään, mutta ei kyllä tajua monet paikallisetkaan.

Esimerkiksi Komen Eteniä (Arvostele mun illallinen) katsoessa saatan tajuta kaiken, mitä kuusi vuotta Belgiassa asunut indonesialaistyyppi sanoo, mutta flaameja kuunnellessa hoot ja geet vaan kohisee korvissa ja tarvitsen ehdottomasti  tekstitykset.

(Sitä paitsi Komen Etenissä on hulluna samaistumispintaa: säännöllisesti yksi osallistujista on maahanmuuttaja, joka vähän naureskelee belgialaisille jutuille ja varsinkin näiden megatylsille ruokailutottumuksille. Parhaita jaksoja!)

Kaikki vinkit natiivien tai muuten sujuvien keskustelukamujen löytämiseen ovat tervetulleita! Tähän mennessä olen kääntynyt Facebook-ryhmien puoleen.

Antwerpenissa olisi säännöllisesti Talk Night language exchange-tapaaminen, jossa pääsisi harjoittelemaan mitä vain kieliä, mutta tapahtuma menee aina kielikurssini kanssa päällekkäin. Tuollainen matalan kynnyksen juttu olisi tässä vaiheessa ihan täydellinen paikka treenata. Toivottavasti en enää ensi vuonna joudu iltakursseille ja pääsen osallistumaan tuonnekin.

_ _ _

Aiemmat postaukseni kielen opiskelusta:

Hollannin alkeet haltuun
Elämää kielten iloisessa ristitulessa
Nederlands 1.2 – Intensiivikurssin eka viikko

Kuulumisia kielikursseilta
Kuulumisia kielikursseilta II
Miksi olen niin innoissani kielen opiskelusta?

 

Hämmentävä viimeinen inburgering-tunti

Viimeinen tuntimme mamukurssilla oli tunnelmaltaan tosi outo.

Saimme lopputehtäväksi antaa palautetta toisillemme. Jokaisella oli oma paperi, johon muut saivat kirjoittaa sekä kehuja että kritiikkiä, ja nyt oli kyse nimenomaan ihmisten persoonasta, ei aikaansaannoksista.

Ihmettelin, että miksi ihmeessä haluaisin näin viimeisellä kerralla kritisoida ketään ihmisenä. Sai kuulemma kirjottaa pelkkiä kehujakin.

Kirjoitin sitten sellaista jeesjees-huttua ryhmän töykeällekin tyypille, sillä vaikka haluaisinkin sanoa jollekin suorat sanat, niin minusta sellainen palaute ei kuulu ainakaan muiden ihmisten eteen. Nämä paperit tosiaan luettiin kaikkien kuullen. Jos toisen ikävistä ominaisuuksista on jotain sanottavaa eikä kyseessä ole mikään psykopaatti, niin eiköhän palaute ole parempi antaa ilman yleisöä. Tai tässä tapauksessa olla sanomatta mitään, kun kyseessä oli vain rasittava tyyppi, jolle oli sanottu jo samoista asioista aiemminkin ja jonka kanssa on epätodennäköistä päätyä enää mihinkään tekemisiin.

Sain itse palautetta, että olen turhan sulkeutunut ja hiljainen. Kerta se on ensimmäinenkin! Vetosin rajalliseen kielitaitooni, että välillä ujous iskee, kun en saa ilmaistua itseäni tarpeeksi tarkasti enkä halua vahingossa sanoa asioita tökerösti. (On tämä osittain tottakin, mutta lisäksi minulla on tapana vaipua sellaiseen stand-by-tilaan kun tylsistyn, ja meidän kurssimme oli kuitenkin noin 80-prosenttisesti itsestäänselvyyksiä ja saman toistoa.)

Eikä siinä vielä kaikki. Epämääräisen vertaispalautetuokion päätteeksi opettaja kertoi vielä, että hän on muuten saanut fudut.

Kurssimme loppui kummallisiin jäähyväisiin, kun kaikki ihmiset, opettaja mukaanlukien, toistelivat toisilleen: tsemppiä nyt sit vaan sullekin.

Olinkin aistivani opettajasta vähän outoja viboja kurssin aikana, ihan kuin se olisi ollut koko ajan vähän turhautunut. Ihmekös tuo, kun potkut on odottaneet nurkan takana.

Tästä on onneksi jo kuukausi aikaa ja koko homma takanapäin. Aloitin inburgering-kurssin sillä ajatuksella, että kyllähän pari kuukautta sinnittelee melkein mitä vain, ja niin teinkin. Olen  kyllä supertyytyväinen, että saan keskittyä jälleen pelkästään kielikursseihin.

Ja mitä tästä kaikesta jäi käteen…

Jos tästä paperista on mulle joskus jotain oikeaa hyötyä, niin korkkaan sen kunniaksi skumpan!

Kummituskävelyllä Antwerpenissa

Tiesitkö, että Antwerpenissa on tiettävästi maailman ainoa potkulautaileva kummitus?

Tai että kultaa ei kannata koskaan eläessään haudata maan alle piiloon, koska jos satut kuolemaan, henkesi vaeltaa maan päällä vailla rauhaa niin kauan, että joku löytää aarteesi?

Nämä ja monta muuta henkimaailman juttua kuulin Antwerpen Ghost Walkissa.

Ghost walk eli spookwandeling on opastettu kierros Antwerpenin vanhassa keskustassa. Opas kertoo nimenomaan Antwerpenille tyypillisistä legendoista, jotka kaikki paikalliset kuulema tuntevat.

Kierros ei ole niinkään kauhumainen, vaan enemmänkin yhdistelmä myyttejä, huumoria ja historiaa. Potkulautaileva aave ei ainakaan ole kummitustarinoiden pelottavimmasta päästä! Tarinat sekoittavat hauskasti tositapahtumia ja uskomuksia.

Kierros on ilta-aikaan, kestää noin puolitoista tuntia ja maksaa 12,50 e per henkilö. Kierroksia on sekä englanniksi että hollanniksi. Meidän enkunkielinen ryhmämme oli vain kuusihenkinen ja opas tarjosi porukallemme after walkit, jotka venähtivätkin puoli kahteen. Näköjään ikinä ei voi tietää, kenen kanssa päätyy bisselle…

Suosittelen laittamaan lämmintä päälle ja ottamaan pikkuisen taikauskoa mukaan. Ehkä kaupungin varjoissa todella liikkuukin Lange Wapper.

www.ghostwalk.be