Kyllä, täällä sitä vain edelleen pakerretaan kielen kanssa.
Edistyn mielestäni ihan kivasti, mutta samaan aikaan poden koko ajan huonoa omaatuntoa siitä, etten opiskele vielä enemmän, etten lue tarpeeksi lehtiä, kuuntele tarpeeksi radiota ja niin edelleen.
Kun tapaan uusia ihmisiä ja minulta kysytään, puhunko jo hollantia, vastaan pokkana: joo, jonkin verran. Olen päättänyt ottaa mahdollisimman häpeilemättömän linjan kielitaitoni suhteen, koska minulla ei ole mielestäni mitään nolosteltavaa.
Totta kai minulla on hassu aksentti, teen virheitä ja olen hidas, mutta kykenen kuitenkin puhumaan vähän muutakin kuin yksi olut, kiitos, ole hyvä.
Suoritan parhaillaan sekä suullista että kirjallista kurssia 2.3. – 2.4. Kokeet on joululoman jälkeen, ja tammikuun lopussa pääsen aloittamaan kolmostason kurssit. Meillä oli juuri väliarvioinnit ja sain kirjalliselta kurssilta täydet pisteet. Suullisesta väliarvioinnista emme ole saaneet opettajan kommentteja, mutta tuskin sekään mikään katastrofi oli.
On tietysti kiva pärjätä paperilla hyvin, mutta ovathan nämä kielikurssit aivan oma todellisuutensa. Oikeassa elämässä sitä saa edelleen tuntea itsensä ihan idiootiksi.
Tällä hetkellä tarvitsisin ehdottomasti eniten sellaista harjoitusta, että joku sujuvasti kieltä puhuva jaksaisi jutella mun kanssa. Toisten sinne päin puhuvien kanssa yksinkertainen keskustelu sujuu, mutta siinä ei pääse itse kehittymään eikä varsinkaan parantamaan omaa kuullun ymmärtämistään.
Ja minulle on edelleen kaikkein vaikeinta ymmärtää syntyperäisiä belgialaisia. Puhumattamaan hollantilaisista, niiden puheesta en tajua mitään, mutta ei kyllä tajua monet paikallisetkaan.
Esimerkiksi Komen Eteniä (Arvostele mun illallinen) katsoessa saatan tajuta kaiken, mitä kuusi vuotta Belgiassa asunut indonesialaistyyppi sanoo, mutta flaameja kuunnellessa hoot ja geet vaan kohisee korvissa ja tarvitsen ehdottomasti tekstitykset.
(Sitä paitsi Komen Etenissä on hulluna samaistumispintaa: säännöllisesti yksi osallistujista on maahanmuuttaja, joka vähän naureskelee belgialaisille jutuille ja varsinkin näiden megatylsille ruokailutottumuksille. Parhaita jaksoja!)
Kaikki vinkit natiivien tai muuten sujuvien keskustelukamujen löytämiseen ovat tervetulleita! Tähän mennessä olen kääntynyt Facebook-ryhmien puoleen.
Antwerpenissa olisi säännöllisesti Talk Night language exchange-tapaaminen, jossa pääsisi harjoittelemaan mitä vain kieliä, mutta tapahtuma menee aina kielikurssini kanssa päällekkäin. Tuollainen matalan kynnyksen juttu olisi tässä vaiheessa ihan täydellinen paikka treenata. Toivottavasti en enää ensi vuonna joudu iltakursseille ja pääsen osallistumaan tuonnekin.
_ _ _
Aiemmat postaukseni kielen opiskelusta:
Hollannin alkeet haltuun
Elämää kielten iloisessa ristitulessa
Nederlands 1.2 – Intensiivikurssin eka viikko
Kuulumisia kielikursseilta
Kuulumisia kielikursseilta II
Miksi olen niin innoissani kielen opiskelusta?
