Monthly Archives

lokakuu 2017

Mitä paremmat läksiäiset, sitä haikeampi olo

Viime viikolla sanoin heipat kaverille, joka lähtee takaisin kotimaahansa. Kyseessä on kielikurssikamuni, jonka kanssa olen istunut samoilla tunneilla monta kertaa viikossa jo vuoden ajan.

Samantasoisen kaverin vertaistuki on ollut kieltä oppiessa ihan mahtava juttu ja tästä eteenpäin olenkin sitten omillani. (No enhän mä siellä kurssilla yksin ole, mutta tämän frendin kanssa opimme kieltä niin samantahtisesti, että meidän koepisteetkin oli lähes samat. Oli ihan superhelppoa kysyä apua ja pyöritellä kielioppia, kun toinen tiesi aina tarkalleen, missä mennään.)

Romaniassa kaveria odottaa kiva vanha duunipaikka palkankorotuksen kera, kun taas täällä Belgiassa urakuviot eivät lähteneet etenemään ihan toivottua vauhtia. Toinen kaverini jäi myös pois syksyn kielikurssilta ennen kuin se ehti alkaakaan, mutta ihan päinvastaisista syistä: tyyppi löysi viimein työprojektin, joka vastaa hänen koulutustaan. Ihan supersiistiä!

Kokoonnuimme toistaiseksi viimeistä kertaa viettämään läksiäisiä portugalilaiseen ravintolaan, jossa oli turkoosit muoviliinat, valtavat doradoannokset ja seinällä simpukankuorista ja valokaapelista askarreltu meritähti.

Kun viinikarahvit oli täytetty pariin kertaan uudestaan, oli pöydässä suunniteltu ainakin road trip Romaniaan, poikien reissu Filippiineille ja Joulupukin tapaaminen Lapissa. (Kaverini mielestä on jotenkin suloista, että meillä on Korvatunturi ja Joulupukin paja. Mä taas fiilistelen sitä, että niillä on Dracula.)

Lasku tuotiin käsinkirjoitettuna post-it-lapulla ja kun ihmetelimme, että miten viiden hengen pääruuat, jälkkärikakut ja viinit voi maksaa vain 93 euroa, paikkaa ehdottanut italialaiskaveri sanoi: oh, you don’t pay for the drinks here niin kuin se olisi maailman itsestäänselvin asia.

Pahus vaan kun tuleekin vietettyä niin hauska ilta, että vaikka ehti jo tottua ajatukseen jonkun lähdöstä, sitä alkaakin taas miettimään, että voi vitsin vitsi.

Virallisesti integroitu – mitä seuraavaksi?

Social orientation-kurssini on melkein ohi ja olen täten suorittanut Flanderin integraatio-ohjelman eli inburgering programman. Tässä kuussa tuli myös vuosi täyteen kieliopintojen parissa.

Inburgering-ohjelma on kolmiosainen ja siihen kuuluu hollannin alkeistaso, tapaamiset henkilökohtaisen ohjaajan kanssa sekä social orientation eli mamukurssi. Kaksi kuukautta ja parikymmentä oppituntia orintaatiossa lusittuani ajattelin tehdä pienen yhteenvedon siitä, mitä kurssista jäi käteen. Ei ihan hirveästi, mutta jotain kuitenkin.

Osa kurssia on henkilökohtaisen toimintasuunnitelman tekeminen. Koko ajatus tällaisesta polusta välitavoitteineen tuntui aluksi ihan naurettavalta, mutta se auttoi kun auttoikin hahmottamaan omia mahdollisuuksia. Ehdin kypsytellä yhtä ideaa, hylätä sen ja tarttua toiseen.

Eihän sillä välttämättä ole väliä, missä kehyksessä omien tavoitteiden miettiminen tapahtuu. Ylipäätään jonkun kanssa asiasta tavoitteellisesti keskusteleminen saattaa kirkastaa omia vaihtoehtoja. Jonkun asian selkiyttämiseen saattaa näköjään riittää sekin, että joku vähän ulkopuolisempi ihminen kysyy: oletko ihan varma, että toi on se mitä haluat?

Lisäksi Facebook tarjosi hyvään saumaan muiston vuosien takaa. Taloustiedon kurssin opettajalta kysyttiin, että miksi joku ryhtyy kirjanpitäjäksi, ja hän vastasi: ”Sehän on persoonallisuuskysymys. Voisi myös kysyä, että miksi joku päätyy opettajaksi selittämään asioita ihmisille, jotka ei tajua mistään mitään. Tylsäähän tämä on.”

Mietin omaa personaallisuuskysymystäni ja totesin, että ensimmäinen ideani urasuunnitelmasta menee vaihtoon.

Olen myös kasvattanut lisää luottamusta siihen, että ne omat mahdollisuudet eivät ole missään kymmenen vuoden päässä. Haluaisin vielä opiskella jotain minulle sopivaa mutta melko varmasti työllistävää alaa. Voisin periaatteessa hakea hogeschooliin suoritettuani hollannin kolmos- eli B2-tason, jonka saan tämänhetkisen kurssiaikataulun puitteissa tehtyä ensi kesänä.

Se onkin sitten ihan eri juttu, olenko silloin oikeasti kielellisesti valmis opiskelemaan hollanniksi. Rankkaahan opiskelu tulisi vieraalla kielellä joka tapauksessa olemaan ja jos haluan todella saada jonkun kolmivuotisen tutkinnon kasaan ja päästä opintoja vastaaviin töihin vaikka viiden vuoden päästä, niin ei tässä auta kauheasti jahkaillakaan. Toisaalta en halua myöskään aloittaa opintoja pudotakseni heti kärryiltä, koska kielelliset valmiudet ei riitäkään.

Onneksi tätä asiaa on ehtii joka tapauksessa miettiä vielä sen aikaa, kun on kielikursseja käytävänä!

_ _

Täältä löydät aiemmat postaukseni inburgeringista ja social orientationista:

Mamuelämää: integroitumisdiili Belgiassa
Mitä mä täällä teen eli terkkuja mamukurssilta

 

Epävirallisen integroitumisen huipentuma eli itse tehty stoofvlees, ranuja ja majoneesia. Vain endiivisalaatti puuttuu.

Antwerpenin Anna nyt myös Bloglovinissa

Follow my blog with Bloglovin

Blogia voi nyt seurata myös Bloglovin’ssa!

(Kertokaa toki, miten te taivutatte Bloglovinin. Heittomerkillä vai ilman?)

Tiedän olevani ihan kauhea kalkkis, kun vasta nyt ylipäätään tutustun Blogloviniin kunnolla, mutta vasta nyt koen myös ensimmäistä kertaa, että mulla lukijana on sille tarvetta, kun Lily hajoaa pikkuhiljaa ympäri nettiä.

Pitäisikö laittaa myös Facebook-sivu tai Instagram pystyyn? Miten sinä seuraat blogeja mieluiten?

Helsinki-Antwerpen on nyt Antwerpenin Anna

Heippa!

Tämä on aiemmin Lily.fi:ssä sijainneen blogini Helsinki-Antwerpenin uusi koti.

Osoitteenmuutoksen myötä vaihtuu myös blogin nimi.

Edellinen versio syntyi, kun odottelin ihan konkreettista muuttoa Helsingistä Antwerpeniin. Nyt olen asunut Belgiassa jo melkein kaksi vuotta. Arki Suomessa on jäänyt taakse aikaa sitten ja elämä asettunut tänne – siksi Antwerpenin Anna.

Olen kirjoitellut Lilyssä epäsäännöllisen säännöllisesti kaksi vuotta. Monien muiden huvikseen bloggaavien tavoin päätin ottaa hatkat, kun sivusto lisäsi huonosti sijoitettua krääsämainontaa, jonka seurauksena sekä saitin visuaalinen ilme että blogien luettavuus kärsivät. En ole itse mikään visunero ja parit rumat mainokset olisin ehkä voinut vielä kestää, mutta kehnoa luettavuutta en.

Kaipaan kuitenkin blogialustan yhteisöllisyyttä ja sitä, että voin törmätä hauskaan sisältöön sattumalta, joten Rantapallo tuntui aika luontevalta vaihtoehdolta.

Tervetuloa uuteen blogikotiini! Sisustus saattaa tosin vielä vähän elää, mutta niinhän se tekee muuton jälkeen oikeassakin elämässä.