Muuttokuulumisia

Terkkuja uudesta kodista!

Täällä on jo melkein kaikki paikallaan.

Teimme kolme päivää putkeen pelkkää muuttoa ja saimme laitettua paikat kuntoon tosi tehokkaasti. Olimme luopuneet juuri niistä muutamista huonekaluista, jotka eivät olisi kuitenkaan mahtuneet mihinkään, ja kaikki muu tuntui asettuvan ja löytävän paikkansa ihan itsestään.

Tuli välittömästi kotoisa olo.

Olen vieläkin vähän ihmeissäni, miten hyvä tuuri meillä on ollut näissä asuntoasioissa.

Tällä kertaa muutimme kaksikerroksiseen duplex-asuntoon pieneen asuinrakennukseen, jossa on meidän kodin lisäksi toinen asunto ja katutasossa toimistotila. Yläkerran naapureita ei ole. Saatiin siis asunnossa asumisen helppous vs. taloasuminen sekä ihan minimaalinen määrä naapureita. Aivan ihanteellista!

Tässä asunnossa on paljon kaikkea kivaa ja käytännöllistä verrattuna edelliseen kotiimme, joka oli myös ihana, mutta kyllä vanhassa talossa oli oman charminsa lisäksi myös omat hankaluutensa.

  • Keittiö on meille monilta osin valtava parannus edelliseen: isompi jääkaappi, enemmän työtasoja, tuplatiskiallas ja valtavasti kaappitilaa.
  • Kaksi vessaa, toinen eteisessä ja toinen yläkerran kylppärissä. Luksusta.
  • Kylppäri makkarin vieressä. Ihan sairaan kätevää verrattuna siihen, että kylpyhuone ja ainoa vessa oli keittiön takana, ja joskus jumittui hammaspesun jälkeen siivoamaan tiskejä sen sijaan että olisi mennyt suoraan nukkumaan… Aamu- ja iltarutiini on huomattavasti sujuvampi näin.
  • Toivon sydämeni pohjasta, ettei tiskikone aiheuttaisi ongelmia esim. KOSKAAN. Puolitoista vuotta kestänyt murheenkryyni vanhan talon tukkeutuvien vedenpoistoputkien kanssa on ollut jo ihan tarpeeksi. So far so good.
  • Sijainti lähempänä juna-asemaa. Työmatkani lyheni 10 minuutilla suuntaansa.

Ajoitus on ollut sikäli loistava, että vanhan kodin viereisellä tontilla alkoi uusien asuntojen rakennustyömaa ja viikkoa ennen muuttoa talo tärisikin jo niin, että heräsin siihen aamuisin seitsemältä.

Nyt minulla on myös koko kevät aikaa laittaa uutta terassia kesäkuntoon. Olen jo ihan kypsä tähän talveen, mutta toisaalta mulle tekee varmasti ihan hyvää, etten pääse aloittelemaan terassin laittoa vielä, vaan ehdin hetken vain olla ja rauhoittua ilman yhtäkään projektia.

Aion lekotella niin paljon kuin mahdollista, katsoa Netflixiä aamupäivisin, ottaa kylpyjä iltaisin ja odotella hissukseen kevättä tuossa sohvannurkassa.

Pari Suomi-reissua ja ikuista vertailua

Olin syksyllä yhden pitkän viikonlopun Suomessa ja muutaman päivän uudestaan joulun aikaan.

Syyskuussa Keski-Suomessa oli kylmä, niin paljon kylmempi kuin Antwerpenissa silloin, että tunsin koko ruumiillani olevani kaukana ja se oli sillä hetkellä oikein hyvä tunne: kuusi astetta ja rapisevan kuiva ilma, joka kutittaa nenää. Viikkoa aiemmin kotona olimme vielä grillanneet ja syöneet ulkoa, nyt sieraimia nipisteli, taivas oli maailman kirkkaimman sinininen ja tunsin pientä koti-ikävää siitä, etten pääse tänne, näihin maisemiin noin vain.

Tiedän voivani siirtää tunteen erilaisilla projekteilla ja pitämällä itseni kiireisenä, mutta ehkä olisi parempi antaa sen tulla.

Silloin syksyllä koti-ikävä tuntui asettuvan kevyenä jonnekin pieneksi hiljaiseksi seuralaiseksi yhdessä toisenlaisen ikävän ja surun kanssa, olinhan tullut hautajaisiin, mutta silti onnellinen päästessäni Suomeen pitkästä aikaa.

Ajattelin aikoinaan ulkomaille muuttaessani, että jossain vaiheessa saattaa tulla ihan hirvittävä koti-ikävä, mutta se ei olekaan koskaan ollut sellaista repivää tuskaa jonka voisi kärsiä kerralla oikein kunnolla, vaan edelleen pientä haikeutta, ja yhä, jokaikisen reissun jälkeen, huonoa omaatuntoa siitä, ettei kaikkien kanssa ehdi viettää niin paljon aikaa kuin haluaisi.

Syksyn mittaan odotinkin joulua ihan hirveästi, enemmän kuin vuosiin, ja joulu olikin aivan ihana.

Huomasin myös, että seuraava visiitti täytyy olla aina suunnitteilla. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampaa on sanoa: en tiedä yhtään koska tullaan seuraavan kerran. 

Suomen pimeys tuli pitkästä aikaa vähän järkytyksenä, enhän ollut käynyt siellä talviaikaan kahteen vuoteen ja olin vähän päässyt unohtamaan, millaista on keskitalven loputon hämärä pilvisinä päivinä ja miten matalalla aurinko on.

Innostuin kyllä, kun tapaninpäivän päätteeksi satoi vähän lunta, mutta se riitti. Belgian helppo, leuto talvi sopii mulle oikein hyvin. Välillä täällä tuntuu satavan ihan koko ajan, mutta se ei ole yhtään mitään verrattuna pohjoisen pimeyteen.

Meidän Suomen-reissuihin kuuluu joka kerta myös markettien käsittämättömien aukioloaikojen ja valikoiman taivastelu. Aina kun pääsen Prismaan, tuntuu siltä kuin tulisin visiitille jostain Neuvostoliitosta. (Pari viikkoa sitten kävimme kolmessa eri ruokakaupassa löytääksemme kaiken haluamamme, ja kauppalista puhelimessani on jaettu osioihin sen mukaan, mistä saa mitäkin. Kolmannen kaupan pihalla mietin hetken, että oispa Prisma.)

Kun taas puhutaan asumisesta, asuntojemme vuokrahinnat saavat yleensä suomalaisissa aikaan huokauksen: niin halpaa! Kun kerron työkavereilleni paljonko maksetaan vuokraa, he ihmettelevät: onpa teillä kallis kämppä. Mutta belgialaisille kaikki tuntuu olevan kallista, jos se ei ole suunnilleen ilmaista.

Ajatella, että täällä on mennyt jo neljä vuotta. Päivänvalo ja asumisesta käteen jäävä raha kyllä helpottaa elämää aika lailla, mutta mikään ei kyllä kompensoi sitä, että niin monet rakkaat on niin kaukana.

En vaihtaisi ulkomaille muuttoa mihinkään muuhun, tähän elämään vain kuuluu tämäkin tunteiden kirjo ja sen on parempi antaa välillä tulla niin kuin kaiken muunkin.

Tuulettaa kodin, tuulettaa pään

Torstaina keräsin joulukuusesta koristeet ja vein kuusen pihalle.

En meinannut ensin saada millään aikaiseksi, ja rinnassa tuntui semmoinen pieni möykky, joka tarkoittaa, että välttelen jotakin. Jostain syystä se ruumillistui hiljakseen varisevaan kuuseen, kaikki se mitä pitäisi vielä tehdä ja hoitaa, mutta johon on vaikea tarttua.

Tiesin, että kunhan tuosta kuusesta pääsen, niin sitten alan pakata muutakin kuin joulukoristeita. Muuttolaatikot odottavat pinkassa olkkarin nurkassa.

Viivyttely ei sovi minulle. Ahdistun siitä paljon enemmän kuin asioiden hoitamisesta saman tien tai mahdollisimman pian. No NYT, sanoin itselleni, ryhdyin purkamaan kuusta ja pallo pallolta olo keveni.

Avasin kaikki ovet ja ikkunat ja laitoin joululahjaksi saamani diffuuserin tupruttamaan kevyesti piparminttua. Ajattelin, että se ja ikkunoista tuleva läpiveto puhdistaa kaikki huoneet ja vie seisoneen ilman mennessään.

Imuroin neulasia. Laitoin keittiön maton pesuun. Join useamman kupin teetä.

Ja tämä rituaali tosiaan auttoi ja rauhoitti minua. Möykky hellitti. Kyllä tästäkin muutosta selvitään, ei tarvitse vielä stressata.

Sitten palasin töihin ja siellä on tietenkin hirveä kaaos ja tammikuu alkaa vaikuttaa paljon uuvuttavammalta kuin viime vuodelta muistinkaan.

Laitan tupruttimeen laventelia, niin kuin varmaan tulen laittamaan vielä monena iltana ja aamuinakin, istun ennen töitä hiljaisuudessa kuuntelemassa diffuuserin hiljaista pulputusta ja huminaa ja mietin, että tämä pieni vekotin luokoon minulle rauhoittumisen rutiinin alkuvuoden hulluuteen.

Tavaran karsimista ja stressinhallintaa

Muutto lähestyy, joten erinäisiä miniprojekteja riittää. Yritin aloittaa valmistelut ajoissa, koska tässä välissä on vielä joulu ja heti muuton alla töissä on luultavasti vähän haipakkaa.

Kaikenlainen touhuaminen on mulle myös mielen ja stressin hallintaa: vaikka emme olleet vielä edes löytäneet seuraavaa asuntoa, saatoin silti jo tyhjentää grillistä tuhkat, siivota pihavajan, raivata vaatekaapin ja roudata tavaraa kierrätyskeskukseen. Saa tunteen siitä, että tekee edes jotain, kun to do-lista rullaa koko ajan jossain alitajunnassa.

Viikot ovat vain hujahtaneet ohi, ja kyllä mä nyt olen ihan hitokseen tyytyväinen itseeni, että esimerkiksi se pihavaja on jo kondiksessa.

Uusi koti löytyi onneksi jo, jälleen kerran maanisen Immowebin kyttäämisen ansiosta. Vilkuilin ilmoituksia varmaan kerran tunnissa sinä sunnuntaina, kun bongasin meidän tulevan asunnon. Mulla tuli jo ilmoituksesta hyvä tunne ja näytössä vielä sellainen vahva perstuntuma, että tää on just hyvä. Onneksi oltiin nopeita ja saatiin se!

On hirveän suuri helpotus, ettei meidän tarvitse ajatella asuntoasiaa jouluna sen kummemmin.

Tilasin kuitenkin jo ensimmäisen satsin muuttolaatikoita ja pakkasin niistä yhden. Tämä oli näitä mun oikkujani, että sain mukamas pakkaamisen aloitettua ajoissa ennen joulua, vaikka kyseessä olikin vain yksi pahainen laatikko.

Olen saanut myös raivattua pienen määrän tavaraa. Uusi koti on vähän pienempi ja pohjaltaan erilainen kuin nykyinen, joten tällä kertaa pitää tosissaan miettiä, mitä kaikkea kannattaa muuttaa. Viimeiset kaksi kertaa ollaan muutettu aina isompaan ja raahattu mukana kaikkea nurkkien täytettä, mutta nyt en enää jaksa.

Prioriteetitkin muuttuu. Riittävistä keittiön työtasoista ei haluta tinkiä, joten mukaan lähtee kyllä isohko keittiösaareke, mutta lähinnä seinäntäytteenä ollut astiakaappi-senkki menee myyntiin.

Nettikirppareilla tulee vastaan sitä peruskauraa: kun tarjoat jotain hyllyä ilmaiseksi mutta itse noudettavaksi, niin eiköhän joku kysele että kulkeutuuko sinne ja tänne, kun ei ole autoa. No ei ole mullakaan, enkä tiedä meneekö kaksimetrinen hylly kätevästi junalla kun en ole kokeillut.

Koska en lähde alkuunkaan asioimaan kommunikaatiokyvyttömien ihmisten kanssa, varsinaiset kaupat ja noudot ovat kyllä sujuneet sovitusti. Myyn ensimmäiselle, joka mielellään edes tervehtii, tarjoaa pyyntihintaa ja ryhtyy heti sopimaan noutoajankohtaa.

Tehtiin myös reissu paikalliselle sortti-asemalle eli containerparkiin, jossa hommat toimi oikein mukavasti kunhan saatiin jutun juonesta kiinni. Ensin saatiin kuitenkin oivoi mamut on vähän pihalla-kokemus pitkästä aikaa, kun containerparkin työntekijä luuli meitä molempia kielitaidottomiksi ja meni päivittelemään toiselle asiakkaalle, että mitä hän nyt tekee kun noi ei edes hollantia puhu, ennen kuin ehdin sanomaan väliin, että ik spreek wel Nederlands mutta me vaan asioidaan täällä ekaa kertaa eikä ihan tiedetä, miten homma toimii.

Liian tavaran kanssa sumplaaminen on niin hemmetin vaivalloista, että tästä saa taas roppakaupalla motivaatiota pysyä poissa kaupoista ostelemasta mitään turhaa paskaa. Mielessä siintää myös jo tulevaisuuden oma koti ja vielä tätäkin seuraava muutto sitten joskus. Toivottavasti silloin ei tarvitse enää käydä tätä samaa kelaa, että miksi, oi miksi mulla on vielä tällainen ja tuollainen. 

Tässä järjestellessä olen hetkeksi unohtanut, että ihan kohta on joulu. Mun projektipää on sellainen, että sen valtaa aika tehokkaasti yksi asia kerrallaan, joten sellaista stressiströsseliä eri elämänalueista ei välttämättä pääse edes syntymään. Töissä tulee vedettyä vähän autopilotilla. Retail joulun alla ja vuodenvaihteessa nyt on muutenkin sellaista, että eteenpäin pusketaan välillä pelkällä selviytymismoodilla ja epätoivoisella huumorilla, ja siinä hässäkässä jokainen on vuorollaan vähän pihalla.

Muutaman päivän joululoma on oikein tervetullut tähän väliin. Tammikuu meneekin sitten hallitussa kaaoksessa, helmikuu uutta kotia laittaessa ja sitten saattaakin olla jo kevät <3