Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Tellina

Pimeä viikonloppu staycationina

Pakko sanoa, etten ole innostunut staycationin ajatuksesta, mutta kun asuu Hangossa, niin on ihan älytöntä se, ettei käytä tilaisuutta nauttiakseen kaupungin mahollisuuksista. Minä olen kuitenkin huono osallistumaan mihinkään. Kesän lopussa oli muinaistulien yö, mutta eivät ne saaneet muinaistulia syttymään ajoissa ja sitä paitsi oli ilotulitus, enkä pidä siitä paukkeesta.  Joo, olen ihan kauhea hapannaama ja ilonpilaaja.

Nyt järjestettiin ensimmäistä kertaa Pimeä viikonloppu Hangossa ja Tammisaaressa. Tammisaaren tapahtumiin en lähtenyt laisinkana ja niistä suuri osa oli ruotsinkielisiä. Tuntuu, että Hanko voittaa Tammisaaren tässäkin asiassa. Missä edes on Tammisaaren museo. Ehkä ne ovat välttäneet museon rakentamista.

Pakko sanoa, että Halloween/Kekri on minusta vuoden paras kaupallinen hömppäjuhla. Kärsin nuorena paljon unihalvauksista ja kuvittelin olevani paranormaalin asiantuntija, kunnes minulle selvisi, mikä unihalvaus on. 99% paranormaaleista kokemuksistani olikin normaaleja kokemuksia. Nukkumistapojen muutos johti siihen, etten kokenut mitään kummallista enää laisinkaan.

Ensimmäisenä iltana oli elokuva ”Hole in the Ground”.  Filmissä näyttelevä Kati Outinen oli saapunut sitä esittelemään. Hän kertoi olevansa herkästi säikkyvää sorttia ja että filmi oli samaa luokkaa Hohdon kanssa. Ehkä odotukset olivat siksi korkealla, kun taas filmi oli melko laimea. Vuoden kauhutrendinä näyttää olevan naaman venyminen niin, että kita voisi ahmaista jalkapallon kokonaisena. Suurin osa unihalvauksistani oli paljon kammottavampia kuin modernit kauhuleffat.

Seuraavan illan anti oli taidenäyttely Pensionat Tellinassa. Olen kirjoittanut Tellinasta esimerkiksi tässä. Se on lempirakennukseni Hangossa ja kuulemma kuvatuin rakennus Hangossa. Olihan se kesällä automainoksessakin. Kuulemma ihmiset vain eivät olleet snaijanneet sen olleen kuvattu Hangossa. Minusta on vähän outoa, että kun ihmiset näkevät kuvaa jostain paikasta, niitä ei kiinnosta, missä se paikka on.

Siellä oli taidenäyttely ja esillä paikan omistajan, Miran, töitä.

Tellinan yläkerta

Tellinassa tietysti kummittelee. Kaikissa pitsihuviloissa on oma kummitustarinansa. Mira sanoo, että sinne on jäänyt jotain jäännösenergiaa. Istuin yläkerrassa pitkään pimeässä ja minun rupesi tulemaan kylmä. Mitään ei tapahtunut. Ihmiset olivat käyneet siellä ennen virallista avautumista ja sain istuskella hiljaisuudessa yksin. Olisipa ollut kauhua, jos joku olisi tullut sinne ja törmännyt pimeässä minuun.



Turun linnassa oli esillä 1800-luvun vaatteita torson päällä ja ne näyttivät tosi karmaisevilta kummitusvaatteilta.

Miran mies tuli paikalle ja puhui ajastimesta. Kerroin, että arvasinkin torson lampulla olleen ajastimen. Viime kerralla kun olin siellä yötä, ei tapahtunut mitään paranormaalia. Alemmassa kerroksessa oleskeli joku mies. Yön aikana sitten torson lamppu oli sammunut ja ajattelin, että siinä oli tietysti ajastin. Mira sanoi, ”ei siinä ole mitään ajastinta”.  ”Ei ollut myöskään ketään miestä alakerrassa”.

Seuraavana iltana oli myrskyisää ja pääsy vesitorniin illalla. Vesitorni on melkoisen raju kovalla tuulella. Hyvä, ettei tuuli paiskaa vesitornissa kävijää kaiteen yli.

Hangon sikapuoli vesitornista. Asun sillan takana. 

 

Hangon kirkko

Vesitornissa oli ahdasta ja sinne tuli paljon porukkaa koko ajan, joten päätin lähteä alas. Viereisessä kirkossa oli tarjolla sekä musiikkia että hiljaisuutta. Arvostan jälkimmäistä, mutta totta puhuen sitä musiikkia oli enemmän.
Evankelisluterilainen kirkko on melko ruma. Se kärsi vaurioita sodan aikana, kun vesitorni sai täysosuman ja se remontoitiin ja modernisoitiin. Eipä edes vanha kirkko ollut kaksisen näköinen.

Seuraavana iltana Hangon museo tarjoili kummitusjuttuja. Niitä olikin paljon ja ne tarjosivat perin kummallisen kuvan Hangosta. Jopa oma kryptidi Hangolla on, sillä Neljän Tuulen Tuvalta on nähty merikäärme, joka on ikuistettuna Vuorikadulle patsaaksi. Hangon kaupungin työntekijä sanoi, että sehän on kaupungin poistoputki, mutta eipä anneta faktojen sekoittaa hyvää tarinaa.  Hangossa on ihmeteltävän monipuolisesti kummituksia. On jopa kummitusvuori ja siellä oleva talo. Jos talossa on valot päällä, niin se tietää hyviä aikoja kaupungille ja päinvastoin. Minusta siellä ei ole taloa laisinkaan, onkohan koskaan ollutkaan. Myös viikinki on kummitellut Hangossa ja ainakin kaksi kummitusta polkupyöräilee, koska onhan se helpompi tapa hengen liikkua kuin leijuminen. Tein esityksestä youtube-videon.  Ehkä tutustun kohteisiin myöhemmin.

Myös Hangon Keksillä kummittelee. Se on nykyisin kaupungin virastona. Ehkä siellä kummittelee laajemminkin, kun läheisellä maalitehtaallakin sanotaan kummittelevan. Tein sinne aikoinaan geokätkön ja ihmisiä pelotti liikkua siellä päiväsaikaan saati sitten pimeällä. Sittemmin kaupunki aitasi koko alueen, mutta nyt aidan raosta sinne pääsee taas. Softaajat ja urbaanit löytöretkeilijät pitävät paikasta.

Kryptidit ja ABCt ovat yleensä suosikkejani, koska ne eivät haihdu savuna ilmaan ja jotkut muuttuvat paranormaaleista normaaleiksi nopeammin kuin minun unihalvaukseni.

Viikonloppu oli luvannut hyggeä, mutta se oli nyt jäänyt vähäiseksi. Päätin korjata asian käymällä Hangon kylpylässä. Olin lukenut juttua turakaiskohteista, jotka ennen olivat kuuluisia, mutta jotka ovat tuhottu tai tuhoutuneet. Hangon entinen kylpylä Casinon vieressä oli sellainen. Se kärsi sodassa pahoin, eikä sitä koettu tarpeelliseksi kunnostaa sodan jälkeen. Ennen sotia oli etenkin Saksassa tapana esitellä omaa rotuaan mahdollisimman vähissä vetimissä, mutta sodan jälkeen ei sellaista enää katsottu hyvällä ja muutenkin vaihtui euforis-sadistinen 1930-luku sodanjälkeiseen harmauteen.

Mutta nyt on Hangossa taas uusi kylpylä, joka meinasi gentrifioida läheisen rantakapakka Roxxin pois alueelta, mutta Roxx sai jäädä. Ensimmäistä kertaa saavun kiistanalaiseen rakennukseen, kunhan pääsen pyörätelineelle nurmikon kautta puomin ympäri.

Koululaisuinnit, vältä niitä.

Sain uitua 25 metrin altaassa, mutta altaan sisäpuolella kulki porras, johon joskus löin varpaani. Maisemat kauniina päivänä allassalissa olivat kyllä hienot. Saunassa oli minusta saanut olla lämpimämpää. Siellä ei ollut mittaria.

Ennen kaikkea siellä alkoi koululaisuinnit. Onneksi oli poikien liikuntatunti, mutta silti.

Ne onnistuivat täyttämään terapia-altaan, missä ei ollut fingerporilaisittain ainakaan psykoterapiaa tarjolla. Voisin hierotuttaa jäykkiä lihaksiani tuntikaudet altaassa, mutta nyt siihen ei ollut mahdollisuutta.
Kylmä-allasta ei ollut. Kylmäuintiin Hangossa on mahdollisuus läheisellä uimahuoneella. En ole kokeillut. Minun aineenvaihduntani on niin sekaisin, etten tiedä, miten minäkin päivänä reagoin kylmään.

 

Tellinassa

Pensionaatti Tellinan omistaja, Mira Haahti, oli luvannut minulle ilmaisen yön Tellinassa ja sattui olemaan sellainen aika, ettei ollut varaa matkustaa pitkään aikaan ja kevät oli noin kuukauden myöhässä muutenkin, joten oli aika tehdä lyhyin yön yli reissu tänä vuonna. Tellina on minulta kotoa vain kilometrin päässä. Se on näyttävimpiä Hangon Kylpyläpuiston huviloista ja Hangon kuvatuin rakennus. Tita-Maria on samaa luokkaa ulkonäössä, mutta se ei ole auki yleisölle eikä se sijaitse ihan meren rannalla.
Kilpirauhasvaivaisena rakastan hiljaisuutta, joten pidän ajatuksesta viettää yö meren rannalla. Hangon keskustan topografia estää Länsisataman äänet, joista minä kärsin kotona. Vaikka Hanko on asukasluvultaan pieni, kaupungissa on paljon melua, sataman lisäksi melua tulee Russarön linnakkeesta, jossa ammutaan tykillä. Mietin, eivätkö ne voisi tehdä vaikka kännykkäsimulaation tykistöammunnoista. Saman tien voisi suuren osan koko intin tehdä nettitehtävinä. Kävisi sitten muutaman yön palelemassa maastossa.

Tellinan huoneen nro 10 yhteydessä oleva pikkuhuone on suosikkini

Minun mielestäni kaikkien suomalaisten pitäisi käydä vähintään kerran elämässään Hangossa ja jokaisen pitäisi käydä nukkumassa yö jossain Hangon pitsihuviloista. Eräs oli varannut huoneen numero 10 kokonaiseksi kuukaudeksi. En lainkaan ihmettele. Jos haluaisin elää elämäni hikikomorina, niin juuri tuollainen paikka sopisi sen toteuttamiseen.

Haahkojen päiväkoti

Länteen päin antava parveke. Vieressä Pensionat Thalatta.

Pientä jännitystä Tellinassa tuo se, että siellä kummittelee. Ehkä jokaisessa huvilassa on omat kummitustarinansa ja kaikkein eniten kummittelee Casinolla. Kummitus ei ole kuitenkaan koskaan näyttäytynyt minulle. Se asustaa pikkuisessa tornihuoneessa. Kerran myös suihkussa olevan asiakkaan vaatteet olivat vaihtaneet paikkaa.

Ku olin lapsi ja nuori, minulla oli paljon yliluonnollisia kokemuksia. Kun sitten sain tietää unihalvauksesta, niin ehkä 99% näistä yliluonnollisista kokemuksista sai luonnollisen selityksensä. Sittemmin kokemukset harvenivat. Siihen varmasti vaikuttaa se, etten säiky enää helposti. Säikähtäneen mieli on erityisen altis.

Päivällä Russarö ampuu.

Suurimmista Russarön laukauksista jää pilvi

Aamiaissali

Kummituksen privahuone. Minä olenkin jo nakkiutunut viettämään iäisyyteni Tellinassa kummitellen, katsellen aina merelle ikkunasta. Sitten ihmiset kertovat tarinaa, kuinka lihava nainen odottaa miestään mereltä saapuvaksi ikuisesti, kun tämä hukkui aaltoihin. Oikeasti tietysti haluan katsella haahkan poikueita. 

Tapasin Miraa spontaanisti seuraavana päivänä ja hän sanoi, että voin yöpyä seuraavankin yön siellä ja sehän minulle tietysti sopi.

Illalla laulaa yllättävästi sinirinta huoneen viereisessä puussa. En ole ikinä kuullut sinirinnan laulavan Lapin ulkopuolella.

Aamulla minun piti mennä terveyskeskukselle piikitettäväksi. Oli aukkopäivä, toisin sanoen päivämäärä, jolta minulla ei ollut ainoatakaan geokätkölöytöä ja terveysaseman lähellä oli yksi. Sen maastoarvo oli kaksi, mikä tarkoittaa, että ehkä vähän tarvitsee kurottautua. Se oli pikkulasten tekemä, joten arvasin, että se on taas jokin Kinder-yllätysmunan sisältö, joka on peitettynä kävyillä.

Paikalle tultaessa ei näytä yhtään siltä, että mitään kätköä olisi missään. Sitten katson puuhun, siellä se roikkuu korkeuksissa. Menen kotiini ja ajattelen, että nyt on aukkopäivä pilalla.

Kuitenkin muistan, että alakerran varastossa on tikkaat. Lähden ajamaan pyörällä niin, että yksi käsi pitää kiinni tikkaista. Onneksi ei ole liikennettä. Kuljen oikoreittiä pihan kautta ja koira vielä haukkuu perään. Tikkaat puuta vasten ja kätkölle. Purkki ei edes aukea puussa, joten se pitää irrottaa ja avata maassa ja viedä takaisin korkeuksiin.

Korkealla

Sitten takaisin. Taas oikaisen pihan kautta ja sitten pyöräilen kotiin tikkaat heiluen. Siinä oli välillä yksi huonon näkyvyyden risteys. Sanoinkos jo, ettei fillarissani jarrut toimi kunnolla. Onneksi on terveyskeskus lähellä.

Tulee mieleen se, miksi minä täällä asun ja viihdyn. Hangon hiekkarannat tuovat etäisesti mieleen Kalifornian. Ilmastokin tuppaa olemaan Pohjois-Kaliforniassa suurimman osan vuodesta aika viileä.