Praha

Hotelliaamiaisella puhuin muiden kätköilijöiden kanssa löytymättömästä sairaalan kätköstä ja me lähdimme sitten porukalla sinne. Sisäpihalla etsiessämme huomasin, että lääkäri ja hoitohenkilökuntaa seurasi puuhiamme. Moikkasin niitä ja ne moikkasivat takaisin. Etsimme vielä toisesta kerroksesta, missä oli ambulanssimies viettämässä vapaata aikaa. Hän tiesi kertoa kymmenen kaupunkia Suomesta, mutta häneltä ei herunut mitään, millä olisi kätkö löytynyt. Sanoin muille, että kohta me joudumme täällä hoitoon. Todella ystävällistä väkeä täällä, enkä minä pystyisi luettelemaan kymmentä kaupunkia Tšekeistä.

Siirryin Gigan alueelle, mutta aamu alkoi siellä jotenkin hitaasti. Suomalaisilla oli yhteisesiintyminen Suomen valtion lipun kanssa myöhään iltapäivällä. Minua ei innosta ajatus Suomen valtiolipun kanssa patsastelusta eikä siitä, että koko päivä menisi alueella. Sen sijaan siellä oli mahdollisuus tutustua metallinpaljastimen salaisuuksiin ja tutkia erilaisia kätköjä.

Geokätköilyn tunnuksien joukossa on kylpyankka. Tšekin sana ”kačer” kuulostaa sanalta ”cacher”. Kylpyankat toimivat myös reissaajina, jolloin niitä liikutellaan kätköstä kätköön ja logataan niiden seurantakoodi, jota ei pitäisi jakaa turhaan, toisin kuin minä teen nyt. Myös lisko kuuluu geokätköilyn tunnuksiin, koska oli aikoinaan sellainen laite kuin Garmin Geko.

Alueella oli myös myyjiä, joilta saattoi ostaa esimerkiksi Gigan geokolikon. Geokolikot ja muu kaupallinen toiminta tietysti tuki Gigan taloutta. Sen lisäksi alueelle pääsy lauantaina vaati sadan kruunun eli neljän euron lipun hankkimista.
Myös suomalaiset megat myyvät erilaisia kolikkosarjoja ja printtipaitoja.

Tilaisuuksissa tietysti myös markkinoidaan muita kokoontumisia, sillä tavallahan minä alun perin sain tietää, että Prahassa oltiin järjestämässä Gigaa.

Minä lähdin siis varhain pois. Minulla oli perin hämärä aavistus, miten ratikat kulkevat Prahassa, mutta olihan minulla GPS. Päädyin Vinohradyn kaupunginosan syövereihin. Vinohradyssa lähdin liikkumaan kätköltä kätkölle. Täällä ei näkynyt muita kätköilijöitä. Koska koronapaniikki, Suomessa oli kaksi kuukautta, jolloin kätköjä ei julkaistu, mutta minä halusin tilastoihini tuolloin julkaistuja kätköjä ja mietin, oliko Prahassa sama tilanne. No, Prahassa oli toisena noista kuista (helmikuu 2021) julkaistu kätkö: ”Jelení orloj – Jelenoroj”. Kaiken kukkuraksi siellä oli sateenkaariväen baari ”The Saints”, mutta se oli noin aikaisin vielä kiinni. Suomalainen Matkaopas sanoo sen aukeavan viideltä, mutta nykyisin se on myöhentänyt aukioloaan seitsemäksi. Olen joskus istunut kuin tatti monta tuntia odottaen jonkun aukeamista, mutta pelkän kaljan takia se oli liikaa. Kymmenen tapausta kymmenestä menen vähemmistöbaariin, tilaan jotain ja istun itsekseni nauttimassa juomani. Enkö voisi tehdä sen vaikka hotellissa. Tuollaiset paikat ovat vain sitä varten, että alfanaaras pörhistää sulkiaan ja ehkä näyttää, mistä kana kusee ja kestää ehkä millisekunnin ajan minun sisäänastumisestani, että minut on katseilla puntaroitu olevan juuri sellainen. Vankilasarjoissa se häijy nainen, joka pelästyttää untuvikon heti hänen tultuaan taloon ja jolla on oma hovi. The Saints oli vain tyly peltiovi, joten ikkunoistakaan ei voinut kuikuilla sisään.  Viereinen Riegrovyn puisto on Googlen mukaan ”Kuuluisa puisto ja kaupunkinäkymiä”. Ehkä vähän liioittelee, mutta siellä oli ihmisiä paljon paikalla joskus alkavaa musiikkitapahtumaa varten. Suomalainen matkaopas sanoo Vinhradyn olevan ruutukaava-alue, jossa ei ole nähtävyyksiä. Eipä ole, mutta kun ratikkakaan ei kulje mitenkään järkevästi pohjois-eteläsuuntaan. 

Uskomattoman moni siellä kuitenkin on käynyt. Samalla kaupunginosa on vaihtunut tylsästä Vinohradysta Žižkoviin. Mentyäni pienen puistikon läpi huomasin raskautettujen miesten määrän. Niitä makoili joka penkillä. Naisia ei ollut. Minua paljon nuorempi nainen meni puiston läpi miesten asiaan kummemmin puuttumatta ja minä menin perässä. Siellä olikin jo lähellä ratikkalinja, joka veisi minut paljon kiinnostavampaan paikkaan kuin missä olin. Se veikin rautatieaseman lähistölle.

Muistin, että rautatieasemalla on mysteerikätkö, joten jäin ratikasta pois. Onneksi vähän myöhään, sillä sen takia näin Jerusalemin synagogan.

Rautatieaseman mysteeri selviää katsomalla tämän videon ja tekemällä perässä saman. Niin minä tein, kipitin portaita ylös ja alas, kunnes tulin kätkölle. Sieltä lähdin sitten kävellen hotellille, mikä ei ollut kuin noin kilometrin päässä ja saavuin Vaclavin aukiolle, missä oli kansallismuseo ja pokekorttelit. Matkan varrella oli parikin kätköä ja toinen esitteli ranskalaisen nimeltä Louis Léger, jonka mukaan katukin oli nimetty. Louis Léger esitti, että puolalaisella kulttuurilla olisi ollut suuri vaikutus ranskalaisuuteen ja hän kehitti Ranskan suhteita tšekkeihin ja muihin slaavilaisiin kansoihin.

Saavuinpa sitten hotellille pitkän päivän päätteeksi. Enpä ollut maistanut kuuluisaa tšekkiolutta missään, enkä syönytkään ulkona. Päätin seuraavana päivänä juoda olusen ja päättää kuivan kauden osaltani. Olin ollut juomatta vuoden vaihteesta lähtien. Juominen tekee ihmisestä heikon, velton ja inhimillisen. Kuningatar ei voi. Heikkoutta typerämpää on se, että näyttää sen muille. Älä pyydä, älä pelkää, älä luota.

 

 

 

 

 

 

Aamuseltaan oli suomalaisen geokätköilijän järjestämä tapaaminen läheisessä Karlovo namestin puistossa ja pitihän sitä tietysti tukea. Sitä ennen kävin kuitenkin puiston lähellä olevalla kätköllä. Kätkö kertoi, että läheisestä talosta joutuivat aikoinaan, vuoden 1620 jälkeen, protestantit lähtemään karkumatkalle ja ne sulattivat hopeansa kalan muotoiseen muottiin ja kätkivät hopeakalan taloon. Taloa purettaessa hopea-aarre sitten löytyi.
Minä en jäänyt tapaamiseen, vaan suuntasin läheiseen ortodoksikirkkoon. Valitettavasti sen kryptasta purettiin näyttelyä juuri nyt. Minua kiinnosti tämä kätkö, koska aiheena oli laskuvarjohyppy. Toisen maailmansodan aikana Tšekkoslovakian pakolaishallitus lennätti desantteja Prahaan. Desantit murhasivat natsipäällikkö Reinhard Heydrichin 27.5.1942 onnistuneessa attentaatissa.
Google kääntää multikätkön tekstiä näin:

Heydrichiin tehdyn hyökkäyksen jälkeen Anthropoid-maihinnousuryhmän jäsenet Jan Kubiš ja Jozef Gabčík sekä muut laskuvarjomiehet onnistuivat kotimaisen vastarinnan avulla piiloutumaan natsiviranomaisilta. Ortodoksisen kirkon edustajien avulla he piiloutuivat Pyhän Nikolauksen kirkon kryptaan. Cyril ja Methodius Resslova Streetillä. Heidän piiloutumisensa aikana Lidicen kylä likvidoitiin laajan tukahduttamisen yhteydessä, sillä verukkeella oli väitetty asukkaiden ja salamurhan välinen yhteys (10. kesäkuuta 1942). Out Distance -maihinnousuryhmän jäsen Karel Čurda lähetti lausunnon Benešovin santarmiasemalle 13. kesäkuuta. Tämän jälkeen hän meni Prahaan, jossa hän yritti ottaa yhteyttä laskuvarjovarjovarjohenkilöihin kyseisessä osoitteessa, mutta hän epäonnistui. Myöhemmin 16. kesäkuuta hän raportoi Gestapolle, jossa hän antoi tietoja ihmisistä, jotka auttoivat Itä-Böömin laskuvarjojoukkoja ja vastarintaryhmiä, mikä johti muun muassa Ležákyn tuhoamiseen (24. kesäkuuta 1942). Hänen lausuntonsa perusteella Gestapo onnistui tunnistamaan laskuvarjojoukkojen piilopaikan ja 18. kesäkuuta lähes 800 sotilasta hyökkäsi Pyhän kirkkoon. Cyril ja Methodius. Kolme laskuvarjovarjomiesta sai surmansa puolustaessaan temppelin päälaivaa. Loput neljä, huolimatta tilanteen toivottomuudesta kryptassa, puolustivat itseään viimeisiin hetkiin ja viimeiseen panostukseen, jolla he päättivät elämänsä.

Multikätkön päätepisteelle mennessä näin myös Tanssivan talon läheltä:

Pääkohde oli kuitenkin Kaarlen silta, jolle kehotetaan menemään yöllä tai varhain aamulla, koska siellä on tungos, joka saa kylkiluut paukkumaan ja taskuvarkaat. Sellainen mielikuva minulla oli, että siellä on turisteja melkein enemmän kuin silta pystyy vetämään.

Missä tungos ja taskuvarkaat

No, mikä tekee sillasta erikoisen, paitsi sen ikä. Sieltä on upeat näkymät ihan joka suuntaan.

Vähän toisenlainen kuva sillalta. Saaren nimi on helppo muistaa: ”Kampa”.

Sillan vanhan kaupungin päässä olevaan torniin pääsee käymään geokätköllä sadan kruunun hinnalla. Se on niin kuin maailman tunnetuimpia geokätköjä. Tosin oli niin, että aamulla tulevat saivat alennusta. Varmaan jokainen torniin jonottanut oli geokätköilijä. Mutta sitä ennen istahdin katselemaan maisemia.

Torniin johti loputon kierreportaikko. Yleensä juoksen portaat, mutta en nyt, koska jouduttiin menemään peräkanaa. Peräkanaa meni koko lössi myös kätkölle.

Sillan kupeessa on tietysti Vanha kaupunki, minne tšurahutin seuraavaksi. Sen reunoilta löysin vaatimattoman kirkon.

”Kostel svateho Martina ve zdi”. Se rakennettiin 1178-1187, eli samaan aikaan kuin Lalli ja piispa Henrik, kaupungin muuriin kiinni. Silloin tuota kutsuttiin nimellä Ujezd. Sellainen paikka on pienellä puolella. Karjalassakin on ujestit, tarkoittaa kihlakuntaa. Tšekissä ujesti on alue, jonka ympäri hevonen jaksaa päivässä juosta. Karjalassa ei voi mitenkään olla, sillä sittenhän ujestien väliin jäisi erämaata.

Franz Kafkan mekaaninen pää. Se aiheuttaa paljon keskustelua, patsaan puolesta ja sitä vastaan. Minusta kaikki nettikeskustelut pitäisi tallentaa osaksi Kafkan muistomerkkiä. Enpä nuorena Kafkaa lukiessani tiennyt, että elän kafkamaisessa dystopiamaailmassa vanhalla iälläni. Kaikki emot lukevat Kafkaa, tosin minun nuoruudessani ei ollut emoja, vaan hämyjä. Nyt Matrix on korvannut Kafkan. Matrix on esoteerinen, mutta onkohan Kafkasta esoteerista tulkintaa. No on,: ”The Esoteric Composition of Kafka’s Corpus”.

Viimeinen kätkö oli lähellä hotellia sairaalan alueella. Sairaalan alueelta kätkön etsiminen hermostutti minua. Ei Suomessa yleensä laiteta kätköjä arkoihin paikkoihin. Olin saanut koordinaatit ryhmältä. Henkilökunta antoi kyseleviä katseita minun suuntaan, niin häivyin hotellille.

Illalla oli ensimmäinen mahdollisuus Giga-alueelle ja lähdinkin odottamaan GPS-sokkelon avautumista. Mustaleppälintu lauleskeli siinä lähellä ja kuvasin sitä ahkerasti.

Mustaleppälintu on Suomessa pikkukiva, eli aina hyvä havainto. Etelämpänä se on tietysti ihan peruslintu.

GPS-sokkeloon oli aivan hirveä ryysis, kuin itävaltalaisen hiihtokeskuksen diskossa. Niin, kaksi vuotta on hurjasti desinfioitu käsiä, kuljettu fasci naaman peittona, jonotettu kioskissa niin väljästi, että jono ulottuu ulos saakka ja otettu useita rokotteita, sitten yhtenä päivänä nämä naamiaiset loppuu niin äkkiä kuin olivat alkaneetkin ja ihmiset tungeksivat taas, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mikään ei ole muuttunut. Virus on yhä ja yhä ihmisiä kuolee. Tiede sanoo niin, se sama tiede, mihin on koko ajan vedottu. Täysin kafkamaista. Ainoa selitys on, että viranomaiset ja poliitikot ovat täysin luovuttaneet ja tajunneet, etteivät ymmärrä mistään mitään. Sen minä tajusin jo 2020.

Tähtiportissa on jakso, jossa ihmisten aivot on yhdistetty biosfääriä ylläpitävään tietokoneeseen. Koska biosfääri uhkaa luhistua, niin tietokone karkottaa yhteisöstä ihmisiä pois ja pyyhkii kaikilta lopuilta tiedot päästä, että tällainen yksilö koskaan elikään. Sellaiselta dystopialta tämä näyttää. Ihmiset ohjelmoidaan, että korona on nyt kaikkein tärkein ja sitten se unohdetaan ja nyt kaikki heiluttavat Ukrainan lippuja. Suomessa sitten vielä NATO-lippua. Kuinka tehokkaasti ihmisten ajatuksia ja kiinnostuksen kohteita ohjaillaan! Zen-viisaus on kai, että älä katso sormea, vaan katso sitä kuuta, mihin se sormi osoittaa. Minä taas katson, kenen sormi se on ja miksi se haluaa minun näkevän kuun. Siihen minulle sanotaan ”Salaliittoteoreetikko, putinisti!”, johon minä: ”Itsekö keksit?”

Vanhempia suunnistusreleitä. Astrolabista oktanttiin kaikki perustuivat pohjantähden ja maan välisen kulman määrittämiseen. Esimerkiksi Hankoniemellä pohjantähti on 60° kulmassa, siksi se on N 60°, Prahassa pohjantähti on 50° kulmassa. Matka päiväntasaajalta pohjoisnavalle on kymmenen miljoonaa metriä. Homma mutkistuu, kun mennään eteläiselle pallonpuoliskolle. Pituuspiirit ovat vaikeampia. Minä lähtisin siitä, että olisi tarkkuuskello, joka mittaisi auringon nousuajan. Tietysti tarkkuuskellot tai mitkään kellot olivat tuohon aikaan harvinaisia, jos niitä oli laisinkaan.

Illalla vielä turkinkyyhkyjä. Turkinkyyhkytkin ovat Suomessa ihan kiva havainto. Prahassa niitä on puistoissa. Sepelkyyhkytkin ovat pahasti puluuntuneet ja ehkäpä ottavat vielä pulun paikankin. Jos et pidä puluista, sepelkyyhkyjen yleistyminen on huono uutinen: ne ovat paljon isompia.

Alue olisi ollut auki iltakymmeneen saakka, mutta tarvitsin unta jaksaakseni seuraavana päivänä. Siispä hotellille.

Pitkähkö hämymuistelo:
Hämyt kuuntelivat sellaista musiikkia, millä sai erilaisen nuoren leiman. Saattoi olla jazzia, progressiivista rockia, taidepoppia, etnistä musiikkia. Vääntelin radiosta taajuuksia jonnekin Lähi-Itään saakka ja saatoin kuunnella itämaista vatsatanssimusiikkia. Mitä oudompaa, sitä enemmän se kiinnosti. Hirveä työ joidenkin levyjen hankkimisessa ja Digeliuksella Viiskulmassa vierailin usein. Sitten tuli tekno, mutta siitäkin jumiuduin kappaleihin, jotka kuulostavat kakkosneloselta pesukoneessa. Leskeydyttyäni olen musiikillisesti yhteensopimaton ihan kaikkien kanssa. Ennen leskeytymistäni olin 15 vuotta toisen hämyn kanssa kuunnellen italialaista progea ja psykedeliaa. Mutta koska Tšekki, niin olen tietysti kuunnellut myös tšekkiläistä Zeměžlučia.

.