Tampere valmistautui Tapparan johonkin otteluun, mutta minulla oli muut suunnitelmat. Kevät on pöllöjen kuuntelun aikaa ja Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys järjesti pöllöjen kuunteluretken pahaimmille paikoille.
Heti lähtiessä bussipysäkillä näin ensimmäistä kertaa tänä vuonna laulujoutsenen Tampereella. Se etenki kovalla vimmalla etelään.

Pöllövuosi oli alkanut sikäli otollisesti, että olin bongannut hiiripöllön Haranpäällä. Siinäpä nähdyt pöllöt sitten olivatkin. Pöllöretkelle lähti täysi bussilastillinen kuuntelijoita.

Teiskon kirkonkylässä pysähdyttiin kuuntelemaan. Kuten aina pöllöretkellä, kuultuja koiria on paljon enemmän kuin pöllöjä. Niin oli myös Teiskossa. Tämä retki tapahtui sillä tavalla luomuna, ettei käytetty atrappia, koska ajateltiin sen häiritsevän pöllöä. Se on vähän kuin seisoisi rappukäytävässä hiljakseen ja odottaisi jonkun avaavan oven sen sijaan että soittaa ovikelloa.
Paikallisessa maalaistalossa huomattiin, että pellon laidalla seisoo bussilastillinen ihmisiä hiljakseen.

Seuraavaksi jatkoimme syvemmälle Teiskoon. Tien varrella on useita viirupöllön reviirejä ja mahdollisuudet myös helmipöllön kuulemiselle. Mikään näistä ei kuitenkaan ollut äänessä. Tuulikin hieman. Tunnetusti tuuli haittaa kuuntelua, eikä pöllökään viitsi huutaa tuulessa.

Silloin tällöin lähdimme seisomaan hiljakseen tien varteen ja kuuntelemaan. Metsässä eivät edes koirat haukkuneet. Kerran kuulin kumeita ääniä kaukaa, mutta tarkkakorvaisemmat pitivät sitä koirana.

Saavuimme Oriveden eli Mämmilän keskustaan ja sieltä jatkoimme vielä toiselle puolelle Nihuanjärveä yrittämään helmipöllöä. Satoi räntää taivaan täydeltä ja tuuli puhalsi hyvin voimakkaasti. Ei mitään merkkiä pöllöstä. Olen joskus kuullut lehtopöllön huhuilevan keuhkojen voimalla kaatosateessa, mutta kyllä voimakas tuuli on liikaa.
Niinpä palasimme Tampereelle melko aikaisin. Vanhemmiten olen muuttunut tottumattomaksi tätä yöelämää kohtaan, joten olin ihan tyytyväinen, vaikka oli nolla pöllöä. Kerran aiemminkin on ollut nollan pöllön reissu, sillä kertaa oli Uudellamaalla ja atrappia käytettiin.
Kiinnostavaa maaseutua. Voisi pyöräillä tuonne joskus kesällä, kun pöllöillä on maastopoikasia.