Viimeinen päivä Vilnassa ja sää pysyi entisellään, eli epävakaisena. Aikaa oli liikaa, koska bussi lähtisi vasta klo 23. Kukaan ei ollut edes varma, moneltako bussiasema menee kiinni. Vilnan bussiasema on merkittävästi tylympi kuin Tallinnan vastaava. Olisin tietysti voinut maata koko päivän Jimmy Jumps Housen hernepusseilla, vaikka uloskirjautumiseni oli kello 12, mutta kun sade uhkasi ja vihertikan halusin nähdä. Sain myös kuulla, että Pyhän Patrikin vuoksi Vilnele-joesta tehtäisiin vihreä Užupiksessa.
Kun menin kvaakkupuistoon, huomasin, että se onkin melkoisen lähellä ja etenkin se oli samalla suunnalla, missä olin ollut eilen. Siellä on Tymo Turgus, ruokatori, joka ei tietenkään ollut näin lauantaina auki. GPS johdatti minut isolle lintujen ruokinnalle, missä oli vihervarpusia, kottaraisia ja tiaisia. Sitten tuli yllättävästi tammitikka paikalle.

Tammitikka. Tässä kuvassa näkyy paremmin se, kuinka kurkun musta on erillään niskan mustasta.

Tammitikka. Valkoinen päässä erottaa mustan omaksi läiskäkseen, kun taas käpytikalla musta juova yhdistää ne. Rinta on vipevöity ja keltainen. Koko päälaki on punainen.
Käpytikka ja tammitikka vielä paremmissa kuvissa. Jotta asia ei olisi niin helppo, niin on sitten vielä syyriantikkakin, mutta sen näkemiseen ei ole mahkuja Liettuassa, Suomesta nyt puhumattakaan.

Nokikana
Sen lisäksi lammilla oli nokikana, sinisorsia kvaakkumassa ja isokoskelopari.

Geokätkökin löytyi, se on tässä kuvassa.
Vihertikkaa ei kuulu eikä näy. Jos maa olisi jokin toinen, niin minulla olisi kartta täsmällisistä paikoista, missä vihertikkoja on nähty tai minä saisin oppaan näyttämään sen minulle. Ehkä rannikolla Krister olisi etsinyt sen minulle, mutta nyt jouduin sokkona sitä etsimään, ilman tulosta.
Kun aikaa vielä oli, eikä huvittanut mennä makaamaan hernepusseille, kävin tutustumassa kaupungin vanhoihin muureihin.

Muureilta etenin torille, jonka lähellä on pyhiinvaelluskohde, jonkinlainen ihmeitä tekevä Mariankuva. Sinne päättyy pyhiinvaellusreitti. Sääli kävellä kaikki ne kilometrit ja sitten ihmettä ei tulekaan. Neitsyt Maria on maailman kaupallisin neitsyt. Antaa ymmärtää, vaan ei ymmärrä antaa.

Paikan nimi on ”Gates of Dawn”, eikä oloni tullut yhtään toisenlaiseksi sen läheisyydessä. Sen sijaan lähellä oli hostelli ja painuin sinne kaljalle. Taas uhkasi sataa. Viihdyin siellä vähän aikaa juttelemassa. Hostelliin kuului sauna, koska sen talon omistaja oli joku suomalainen ja oli rakennuttanut sen sinne. Siinä olisi hyvä paikka yöpyä jollain toisella reissulla, nimittäin saunaa minä juuri kaipasinkin.
Käytin alennuskuponkini asemalla paikallisessa blinipaikassa. Ei ollut minusta kovin erikoinen.
Jimmy Jumps house oli minulle suositellut Panorama-hotellia ja erityisesti sen näköalaa ylimmästä kerroksesta. Siellä oli myös hernepusseja, joilla loikoilin suurimman osan iltapäivästä.

Kun illalla oli vielä aikaa, päätin lähteä kävelemään läheiselle kätkölle. Olin jo tarkistanut bussiaseman kätkön ja se oli todennäköisesti jästitty, kun olin yrittänyt sitä mielestäni oikeasta paikasta, mutta kävelin vähän matkaa John Lennonin patsaalle.

Lennon oli Frank Zapan tavoin ollut inspiraationa liettualaisille järkiperäisen taloudenhoidon hylkäämisessä ja lähtemisessä laissez-fairen tielle. Myöskään hän ei ikinä vaivautunut tulemaan Liettuaan. Ne ovat siis vähän niin kuin se Neitsyt Maria, jolta ihmiset odottavat ihmeitä. Kehottaisin vilnalaisia tekemään vielä patsaan Aku Ankalle.
Kello rupesi olemaan jo paljon, kun menin asemalle. Ainoat istumapaikat olivat viileässä ulkoilmassa. LuxExpress tuli ja pääsin matkaan. Liettua on paljon isompi maa, kun kuvittelinkaan. Sen huomaa siinä vaiheessa, kun sitä rupeaa ajamaan bussilla poikki. Latviassa olin jo unten mailla ja heräsin Pärnussa.
Tallinnassa sateli. Katsoin, että ratikalla on sama numero kuin mikä näkyy tuolla sataman alueella, joten sinne, mutta eipä se ratikka satamaan mennytkään, vaan sinne menee samalla numerolla kulkeva bussi. Miksi bussilla ja ratikalla on sama numero.
Menin vielä Sadamarketiin, josta minulle löytyi vaatteita. Minun kokoani on vaikea löytää, kun se on niin iso. Ostin vielä vähän ruokaa.

Valitettavasti Putin-paitaa ei ollut minun kokoani.
Kauppias ihmetteli, miten voi olla suomalainen, joka osaa venäjää. Niinpä: vaikka mikä ystävyys oli Suomen ja Neuvostoliiton välillä, oli vaikea löytää venäjän opetusta peruskoulusta, selittäkääs se, te, jotka puhutte suomettuneisuudesta! Minä opin venäjää vasta yliopistossa. Nyt, vanhana, tuppaa kieli vain kovasti unohtumaan.
Laivalla sitten Suomen puolelle. Juuri aluevesirajalle saavuttaessa ui harmaahylje kohden keskistä Suomenlahtea. On ne kovia kavereita! Lähempänä Helsinkiä näkyi sitten sadoittain haahkoja ja alleja.