Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

linnut

Hiljainen kansa

Tampere valmistautui Tapparan johonkin otteluun, mutta minulla oli muut suunnitelmat. Kevät on pöllöjen kuuntelun aikaa ja Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys järjesti pöllöjen kuunteluretken pahaimmille paikoille.

Heti lähtiessä bussipysäkillä näin ensimmäistä kertaa tänä vuonna laulujoutsenen Tampereella. Se etenki kovalla vimmalla etelään.

Kohti seikkailua

Pöllövuosi oli alkanut sikäli otollisesti, että olin bongannut hiiripöllön Haranpäällä. Siinäpä nähdyt pöllöt sitten olivatkin. Pöllöretkelle lähti täysi bussilastillinen kuuntelijoita.

Oleellista pöllöretkellä on, että on itse hiljaa

Teiskon kirkonkylässä pysähdyttiin kuuntelemaan. Kuten aina pöllöretkellä, kuultuja koiria on paljon enemmän kuin pöllöjä. Niin oli myös Teiskossa. Tämä retki tapahtui sillä tavalla luomuna, ettei käytetty atrappia, koska ajateltiin sen häiritsevän pöllöä. Se on vähän kuin seisoisi rappukäytävässä hiljakseen ja odottaisi jonkun avaavan oven sen sijaan että soittaa ovikelloa.

Paikallisessa maalaistalossa huomattiin, että pellon laidalla seisoo bussilastillinen ihmisiä hiljakseen.

Ukaa

Seuraavaksi jatkoimme syvemmälle Teiskoon. Tien varrella on useita viirupöllön reviirejä ja mahdollisuudet myös helmipöllön kuulemiselle. Mikään näistä ei kuitenkaan ollut äänessä. Tuulikin hieman. Tunnetusti tuuli haittaa kuuntelua, eikä pöllökään viitsi huutaa tuulessa.

Enokunta, Orivesi

Silloin tällöin lähdimme seisomaan hiljakseen tien varteen ja kuuntelemaan. Metsässä eivät edes koirat haukkuneet. Kerran kuulin kumeita ääniä kaukaa, mutta tarkkakorvaisemmat pitivät sitä koirana.

Varmaan tuolla on asunut joku, jonka nimi on ”Siiti”. Joku Irma Mullonen sanoisi ehkä, että se tulee saamen ”Siida”-sanasta.

Saavuimme Oriveden eli Mämmilän keskustaan ja sieltä jatkoimme vielä toiselle puolelle Nihuanjärveä yrittämään helmipöllöä. Satoi räntää taivaan täydeltä ja tuuli puhalsi hyvin voimakkaasti. Ei mitään merkkiä pöllöstä. Olen joskus kuullut lehtopöllön huhuilevan keuhkojen voimalla kaatosateessa, mutta kyllä voimakas tuuli on liikaa.

Niinpä palasimme Tampereelle melko aikaisin. Vanhemmiten olen muuttunut tottumattomaksi tätä yöelämää kohtaan, joten olin ihan tyytyväinen, vaikka oli nolla pöllöä. Kerran aiemminkin on ollut nollan pöllön reissu, sillä kertaa oli Uudellamaalla ja atrappia käytettiin.

Kiinnostavaa maaseutua. Voisi pyöräillä tuonne joskus kesällä, kun pöllöillä on maastopoikasia.

Tiedettä luontopolun varrella, Hangon lintuasema 40 vuotta

Luontopolku avattiin kuitenkin vasta hiljattain. Sinne pääsee yksinkertaisesti autolla: Ajaa Hangon läpi kääntymättä minnekään, kunnes tulee aita eteen. Julkisilla pääsee niin, että väliaikaiselta rautatieasemalta on noin kolme kilometriä polun alkuun ja kannattaa seurata radan oikealla puolella kunnes tulee sanotulle aidalle.

Polun alkuakin pääsee etenemään fillaroiden jotenkuten kartalla ylimmän P:n Ja ylemmän G:n puoleenväliin.

Ylemmän G:n lähellä on saksalaisten natsien rakennusten jäännöksiä. Parakit ovat palvelleet internointileirinä ja vankilana. Kuulemma Teija Sopanen oli aikoinaan siellä vankina. Luonnonsuojelusyistä polulla pitää pysytellä.
Nuo läntiset lahdet ovat linnustollisesti kiinnostavia ja on mahdollista tähyillä niitä muutamasta paikasta.
Polun loppupää kiertää asemarakennukset ja kulkee kivikoiden kautta eteläkärkeen. Se on suosittu paikka, koska se on Suomen mantereen virallinen eteläkärki. Kuten ilmakuvakin osoittaa, viereinen niemi menee vieläkin etelämmäksi, mutta se on suljettua sotilasaluetta. Minäkään en ole käynyt siellä, vaikka aika monessa paikassa olenkin.
Mielenkiintoinen osuus alkaa sieltä internointileirin kohdalta, mutta sitäkin ennen on kunnostettua niittyä, jossa on merkikaalta ja harvinaisia perhosia.

Ihan eteläkärjessä on Neuvostoliiton aikana rakennettuja bunkkereita. Yhden sellaisen päällä lintuaseman väki suorittaa tarkkailua, talvisin tarkkailua on auringonnoususta kaksi tuntina, muina vuodenaikoina neljä tuntia. Tämän nimi on aamuvakio. Kun päivä on tarkkailtu lintuja ja joskus osa yöstäkin, niin lopulta kasataan kaikki havainnot yhdelle lomakkeelle tilaisuudessa, jota kutsutaan iltahuudoksi.

Aatu Vattulainen

Kaikessa tässä suurtyön on tehnyt Aatu Vattulainen, joka aikoinaan periaatteessa asui lintuasemalla. Pimeinä iltoina Aatu naputteli vanhat aineistot nettiin avoimeksi dataksi, jota on hyödyntänyt esimerkiksi Jyväskylän yliopisto.


Valkoselkätikkoja on enemmän ja siksipä niitä myös Haliaksella liikkuu enemmän

Avoimesta datasta on sitten tehty käppyrä lintujen kevätmuuton aikaistumisesta, mikä kuvastaa paljon puhuttua ilmastonmuutosta ja yhdestä tavasta, kuinka eliölajit reagoivat siihen. Minä näen tuossa käppyrässä, että ilmastonmuutos on ollut pysähdyksissä koko tämän vuosituhannen, ainakaan se ei ole ollut verrannollinen ilmakehään tungetun hiilidioksidin kanssa. Jyväskylän yliopisto sitten päätteli, että kiuru on aikaistunut viikolla teollisen ajan alusta. Se on tietysti rohkea päätelmä, koska ennen kiuruja oli ainakin yhteen aikaan paljon enemmän, mikä tietää, että niitä aikaisin yrittäjiäkin oli enemmän.

Haliaksella myös rengastetaan lintuja ja kun siellä on avoimet ovet, sitä pääsee myös seuraamaan. Turhaan verkolla ei pidä olla, sillä koko kokemus verkkoon joutumisesta stressaa lintuja. Jännä juttu, että kun minä olen löytänyt rengastetun linnun Hangosta, ei se ole ikinä ollut rengastettu Haliaksella, eikä sitä olla edes nähty siellä. Linnusto muuttuu ihan viiden kilometrin matkalla. Minulla on tavoite tehdä rengaslöytö Haliaksen linnusta.
Ehkä syy on, että rengastuksia on eniten syksyllä ja syksyllä linnut sitten painuvat meren yli Põõsaspeaan Eestin Noarootsiin, eikä niitä täällä enää välttämättä tapaa ja toinen syy on se, että löydän yleensä isoja lintuja kun taas lintuasemalla useimmiten rengastetaan pieniä. Isot ovat myös pitkäikäisiä, joten ne voivat käydä Hangossa useastikin. On aina kiva lukea rengas terveestä linnusta. Täällä pyörineet naurulokit on saaneet kihlansa Kööpenhaminassa.

Uutta asemalla oli se, että ne keräävät rahaa toiminnan tukemiseksi sillä, että voi ryhtyä Hangon lintuaseman ystäväksi.  Usein siellä tehdään kesäisin talkootöitä, mutta kuten arvata saattaa, työtä on enemmän aina kuin käsipareja.

Ehkä noista 40 vuodesta olen käynyt siellä ehkä kahtenakymmenenä. Totta puhuen kun siellä ei vielä ollut tuota luontopolkua, siellä sai olla joskus ihan siunatussa rauhassa, etenkin talvisin. Olen kuitenkin anarkisti ja kannatin polun avaamista. Nyt polusta on tullut äärimmäisen suosittua ja ihmisiä virtaa kaukaakin katsomaan Suomen mantereen eteläisintä pistettä, tai toiseksi eteläisintä. En tiedä, ehkei niille ole kerrottu, ettei se ole absoluuttisesti eteläisin. Eipä Nuorgamin kivitolppakaan ole Suomen absoluuttisesti pohjoisin paikka. Siinäpä tietokilpailukysymys, kummalta on pitempi heitto absoluuttisesti pohjoisempaan tai eteläisimpään kohtaan.

Siellä on tai oli myös Hangon mukavimpiin kuuluvia pikkuisia hiekkarantoja. Hiekkarantaahan ei tuolla alueella muualla olekaan.

Hyvällä säällä näkyy Bengtskärin majakalle asti 24 kilometrin päähän.  Vajaan kuuden kilomerin päässä on Saaristomeren ankallis… kansallispuisto.

Vilnaan! (Osa V): Kaikki loppuu aikanaan

Viimeinen päivä Vilnassa ja sää pysyi entisellään, eli epävakaisena. Aikaa oli liikaa, koska bussi lähtisi vasta klo 23. Kukaan ei ollut edes varma, moneltako bussiasema menee kiinni. Vilnan bussiasema on merkittävästi tylympi kuin Tallinnan vastaava.  Olisin tietysti voinut maata koko päivän Jimmy Jumps Housen hernepusseilla, vaikka uloskirjautumiseni oli kello 12, mutta kun sade uhkasi ja vihertikan halusin nähdä. Sain myös kuulla, että Pyhän Patrikin vuoksi Vilnele-joesta tehtäisiin vihreä Užupiksessa.

Kun menin kvaakkupuistoon, huomasin, että se onkin melkoisen lähellä ja etenkin se oli samalla suunnalla, missä olin ollut eilen. Siellä on Tymo Turgus, ruokatori, joka ei tietenkään ollut näin lauantaina auki. GPS johdatti minut isolle lintujen ruokinnalle, missä oli vihervarpusia, kottaraisia ja tiaisia. Sitten tuli yllättävästi tammitikka paikalle.

IMG_0112

Tammitikka. Tässä kuvassa näkyy paremmin se, kuinka kurkun musta on erillään niskan mustasta.

tammitikka

Tammitikka. Valkoinen päässä erottaa mustan omaksi läiskäkseen, kun taas käpytikalla musta juova yhdistää ne. Rinta on vipevöity ja keltainen. Koko päälaki on punainen.

Käpytikka ja tammitikka vielä paremmissa kuvissa. Jotta asia ei olisi niin helppo, niin on sitten vielä syyriantikkakin, mutta sen näkemiseen ei ole mahkuja Liettuassa, Suomesta nyt puhumattakaan.

IMG_0122

Nokikana

Sen lisäksi lammilla oli nokikana, sinisorsia kvaakkumassa ja isokoskelopari.

IMG_0121

Geokätkökin löytyi, se on tässä kuvassa.

Vihertikkaa ei kuulu eikä näy. Jos maa olisi jokin toinen, niin minulla olisi kartta täsmällisistä paikoista, missä vihertikkoja on nähty tai minä saisin oppaan näyttämään sen minulle. Ehkä rannikolla Krister olisi etsinyt sen minulle, mutta nyt jouduin sokkona sitä etsimään, ilman tulosta.

Kun aikaa vielä oli, eikä huvittanut mennä makaamaan hernepusseille, kävin tutustumassa kaupungin vanhoihin muureihin.

IMG_0124

Muureilta etenin torille, jonka lähellä on pyhiinvaelluskohde, jonkinlainen ihmeitä tekevä Mariankuva. Sinne päättyy pyhiinvaellusreitti. Sääli kävellä kaikki ne kilometrit ja sitten ihmettä ei tulekaan. Neitsyt Maria on maailman kaupallisin neitsyt. Antaa ymmärtää, vaan ei ymmärrä antaa.

IMG_0126 IMG_0128

Paikan nimi on ”Gates of Dawn”, eikä oloni tullut yhtään toisenlaiseksi sen läheisyydessä. Sen sijaan lähellä oli hostelli ja painuin sinne kaljalle. Taas uhkasi sataa. Viihdyin siellä vähän aikaa juttelemassa. Hostelliin kuului sauna, koska sen talon omistaja oli joku suomalainen ja oli rakennuttanut sen sinne. Siinä olisi hyvä paikka yöpyä jollain toisella reissulla, nimittäin saunaa minä juuri kaipasinkin.
Käytin alennuskuponkini asemalla paikallisessa blinipaikassa. Ei ollut minusta kovin erikoinen.

Jimmy Jumps house oli minulle suositellut Panorama-hotellia ja erityisesti sen näköalaa ylimmästä kerroksesta. Siellä oli myös hernepusseja, joilla loikoilin suurimman osan iltapäivästä.

IMG_0129 IMG_0134

Kun illalla oli vielä aikaa, päätin lähteä kävelemään läheiselle kätkölle. Olin jo tarkistanut bussiaseman kätkön ja se oli todennäköisesti jästitty, kun olin yrittänyt sitä mielestäni oikeasta paikasta, mutta kävelin vähän matkaa John Lennonin patsaalle.

IMG_0135

Lennon oli Frank Zapan tavoin ollut inspiraationa liettualaisille järkiperäisen taloudenhoidon hylkäämisessä ja lähtemisessä laissez-fairen tielle.  Myöskään hän ei ikinä vaivautunut tulemaan Liettuaan. Ne ovat siis vähän niin kuin se Neitsyt Maria, jolta ihmiset odottavat ihmeitä. Kehottaisin vilnalaisia tekemään vielä patsaan Aku Ankalle.

Kello rupesi olemaan jo paljon, kun menin asemalle. Ainoat istumapaikat olivat viileässä ulkoilmassa. LuxExpress tuli ja pääsin matkaan. Liettua on paljon isompi maa, kun kuvittelinkaan. Sen huomaa siinä vaiheessa, kun sitä rupeaa ajamaan bussilla poikki. Latviassa olin jo unten mailla ja heräsin Pärnussa.

Tallinnassa sateli. Katsoin, että ratikalla on sama numero kuin mikä näkyy tuolla sataman alueella, joten sinne, mutta eipä se ratikka satamaan mennytkään, vaan sinne menee samalla numerolla kulkeva bussi. Miksi bussilla ja ratikalla on sama numero.

Menin vielä Sadamarketiin, josta minulle löytyi vaatteita. Minun kokoani on vaikea löytää, kun se on niin iso. Ostin vielä vähän ruokaa.

17353648_1292845354167173_5194198671986800_n

Valitettavasti Putin-paitaa ei ollut minun kokoani.

Kauppias ihmetteli, miten voi olla suomalainen, joka osaa venäjää. Niinpä: vaikka mikä ystävyys oli Suomen ja Neuvostoliiton välillä, oli vaikea löytää venäjän opetusta peruskoulusta, selittäkääs se, te, jotka puhutte suomettuneisuudesta! Minä opin venäjää vasta yliopistossa. Nyt, vanhana, tuppaa kieli vain kovasti unohtumaan.

Laivalla sitten Suomen puolelle. Juuri aluevesirajalle saavuttaessa ui harmaahylje kohden keskistä Suomenlahtea. On ne kovia kavereita! Lähempänä Helsinkiä näkyi sitten sadoittain haahkoja ja alleja.