Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Jämijärvi

Kansallispuisto -ja kuntakierros, osa I

Tällä kertaa oli sovittu lähteä Arhin kanssa reissuun.  Arhi pitää Room Escape Running Rabbitia Roihuvuoressa. Minä en ole koskaan osallistunut pakopeliin, koska minä en pysty saamaan ajatuksiani kokoon paineen alla. Arhi myös geokätköilee, mutta hänellä on ihmeellinen tuuri, että kun hän on vapaalla ja valmis lähtemään reissuun, tulee ihan hirveä ilma. Nytkin oli siis aivan hirveän sakea lumipyry, mutta kuulin ennusteesta, että se painottuisi itään. Hangossa hyvä on se, että kaikki suhtautuvat sääennusteeseen vakavasti. Ikävää on luottaa siihen liikaa. Toteutui nimittäin niin, että lunta tuli nimenomaisesti länteen.

Ensimmäinen paikka pysähtyä oli Ikaalisissa huoltamolla. Minä tiesin, että siellä oli lähellä tietä huoltoasema, koska aikaisemmin olin nukkunut sen pihalla. Olin kansannut penkit yhteen ja levittänyt makuupussin siihen ja nukkunut yön, kunnes aamubussi saapui.

Seuraava kohde oli Jämijärvi, mistä näytin Arhille hautausmaan, jossa olin ollut aikaisemmin. Geokätköpurnukka oli hautautunut lumen alle, mutta vanhasta muistista potkin sen esille. Seuraavaksi Kankaanpään Niinisaloon. Se oli tullut tutuksi siitä, että sinne oli tarkoitus rakentaa vastaanottokeskus, mutta paikalliset tuhopolttivat rakennuksen. Niinisalon kätkö löytyi nopeasti.

Seuraavaksi menimme Honkajoelle. Honkajoelle saapuessa toisella puolella katua oli katulamput valaisemassa katua, toisella puolen taas ne valaisivat traktoreita. Minulla ei ole mitään mielikuvaa Honkajoesta, enkä ole siellä aiemmin käynyt. Se on kunta, jossa ei ole ainoatakaan järveä. Voi miettiä, kuinka monta sellaista osaa kartalta nimetä (ensimmäisen mokasin, en ole viettänyt aikaa Hailuodon järvillä, mutta Sottunga on vahva kandidaatti). Honkajoella on kuitenkin kirkko ja kirkolla geokätkö. Geokätkö oli ihmeellisessä louhikossa, missä ei ollut järin kiva etsiä sitä lumisella säällä. Joka tapauksessa, Honkajoki uudeksi kunnaksi geokätkökartalle ja muutenkin.

Honkajoen kirkko

Seuraavaksi siirryimme Karvian puolelle Kyrön skanssiin. Serkkuni Klaus Fleming oli kurittanut siellä Ilkkaa ja muita pohjanmaalaisia talonpoikia. Minun edesmennyt kumppanini oli ylpeä Ilkan jälkeläinen ja sanoi heti tuntevansa kaikki Flemingit ja vihaavansa heitä. Eipä tuntenut minua. Toisaalta, minä en ole suoraan hänen jälkeläisensä. Koska sukuyhteydessä on nainen tai useitakin naisia, minä en ole aatelinen, aatelissukuun kuuluva, pelkästään. Aateliset olivat niitä, jotka ratsastivat hevosilla ja komentelivat joukkoja ja ne aateloimattomat sukulaiset olivat niitä, jotka lapioivat hevosenlantaa ja kelpasivat syrjähyppyihin. Auringossa palava iho, juoksentelu alasti puutarhassa ja ymmärtämättömyys käytännön asioista kuitenkin varmasti periytyivät muillekin.

Kyrön skanssista ei ole mitään jäljellä, mutta se toimi tulppana, joka piti pohjanmaalaiset siellä omalla puolellaan. Jos se olisi pitänyt, Etelä-Suomi olisi yhä sosialistinen, eikä Juha Sipilä olisi pääministeri.

Skanssilta löytyi geokätkö, joten Karvia uudeksi kätkökunnaksi.  Myöskään Karvialla en ole aiemmin ollut. Karvia on tunnettu lähinnä vankilastaan, jossa pidettiin Jehovan todistajia, jotka olivat totaaleja. En ymmärrä, että jos tahtoa aseelliseen maanpuolustukseen ei löydy, niin pitää terästää sitä vankilalla. Eikö se, että systeemi potkii päähän tee entistä haluttomammaksi puolustamaan sitä.

Kyrön skanssi

Skanssilta oli tarkoitus lähteä ajelemaan läheiseen Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon.  Sinne menevällä tiellä oli kuitenkin huomattavan paljon lunta. Sen varrella olevilla geokätköillä oli viite tietoon, että tie soveltuu syksystä kevääseen. Ei vaikuttanut enää syksyltä. Siksi menimme kiertoreittiä. Kansallispuistosta näkee kuitenkin pienen siivun matkalla Karvialta Kauhajärvelle.

Saavuimme sitten Kauhajärvelle, josta löysimme nopeasti kirkkokätkön niin että Kauhajoki kummallekin uudeksi kunnaksi kätkökartalle.

Arhi loggaa geokätköä Kauhajoella.

Orbeja

Kauhajokelaiset eivät varmaan halua, että muistutetaan siitä asiasta, josta Kauhajoki parhaiten muistetaan, niin kerronpa, että wikipedian mukaan Kauhajoella Suomen sodan aikana venäläiset raiskasivat ja muuten kiduttivat paikallista väestöä, mitä eivät tehneet muualla. Selkeästi paikkakunta, jonne kasautuu raakoja tekoja.

 

Elokuvia, Rajaporttia ja Jämijärveä

Edessä oli sekä pyhäinpäivä että sunnuntai. Luonnollisesti bussien liikkuminen oli erittäin nihkeää kumpaisenakin päivänä, joten olin laskeskellut, että voisin käydä maanantaina Jämijärvellä. Sitä ennen olisin Tampereella.

Nyt oli vuorossa geokätköilyfilmit Hervannassa Cinolassa. Paikat olivat menneet lähestulkoon kaikki. Taso oli korkea ja esiteltiin esimerkiksi kätköilyä Vilnassa. No, minähän olen siellä jo kätköillyt, joten eipä se paljon uutta tarjonnut. Filmit on pistetty kaikki nyt youtubeen.

Filmien jälkeen syötiin läheisessä ravintola Pranzossa. Minä en ole ollut koskaan oikein tyytyväinen heidän tarjontaansa, joten tässä on perinne, jonka voisin katkaista.

Syönnin jälkeen sopii pieni liikunta, joten menin bussilla Hervannasta suoraan Lentävänniemeen toiselle puolen kaupunkia. En ole siellä ollut koskaan. Tampereella on paljon outoja paikannimiä ja Lentävänniemi on yksi sellainen. Siellä oli kuitenkin haastekätkö, jonka vaatimuksena oli vähintään yksi kätkö vuosilta 2000-2013. Viime reissuni Keravalle, jossa kävin Suomen vanhimmalla geokätköllä, toi minulle tuon vuoden 2000 ja muut oli ennestään, joten saatoin sen kätköpurkin käydä loggaamassa. Pimenevässä illassa kävelin sitten vielä Lielahden kirkolle, jossa oli myös kätkö. Oli vain niin, että taskulampun kanssa sitä ei ollut helppo löytää. Itse kirkkokin oli kiinni.

Lentävänniemeen mennessä olin huomannut, että siellä Lielahdessa on Tapolan tehtaat ja kuulemma se on paras paikka mustamakkaralla herkuttelulle. Siis sen mustamakkaran, josta en alun perinkään ole tykännyt kaupungissa, josta myöskään en pidä.

Siirryin sitten Rajaporttiin saunomaan. Se ei ollut ihan yksinkertaista, kun Metson kohdalla oli iso työmaa ja piti mennä Keskustorille saakka ja sieltä sitten Rajaportille.

Saunassa on iso kylpyankka, joka oli minun kanssani saunomassa. Siellä oli myös eräs rouva Göteborgista ja hänelle kerroin kuinka kylpyankka toimii muistutuksena siitä, että on sisäinen untuvikko, joka kaipaa huolenpitoa (ja pullaa) eikä sitä saa koskaan laiminlyödä. Hän sitten otti sen itselleen ja vei sen ulos kanssaan ja sitten kun olin lähdössä pois, hän vei sen takaisin saunaan. Vähän katkera olin, etten saanut saunoa ankan kanssa, mutta eipä se minun ollutkaan.

Rajaportissa oli jotain pellavasiemenöljyä, joka sai minut yskimään kauheasti. Muutkin yskivät.

Rajaportista menin sitten yöpaikkaan, jossa nukahdin melkeinpä välittömästi. Sitä se sauna teettää.

Seuraavana päivänä menin Mustamakkaraan eli hotelli Torniin, näköalakerrokseen.

Koko Tammela pitäis räjäyttää. Mun mummoni asui tuossa kuvan keskipaikkeilla. 

Sorsu. Täällä minä kuoriuduin. Oikeammin, minulla oli varhainen lapsuusmuisto sorsien ruokkimisesta täällä ja kuinka sorsan nokka nappasi minua kiinni sormesta.

Tampere näyttää kivemmalta Amuriin päin katsottaessa.

Muistin unohtaneeni kilpirauhaslääkkeen oton, joten palasin takaisin maan pinnalle ja kävin hakemassa ne varusteistani, jonka jälkeen menin Kehräsaareen odottamaan leffan alkamista.

Suomesta lähti vasemmistolaisia Derkkulaan 1980-luvulla opiskelemaan sosialismia ja dokumentti käsitteli sitä, mitä näille ihmisille kuului nyt. Minä en lähtenyt, vaan sen sijaan Derkkulasta tuli professori Jûrgen Sagert opettamaan minulle sosialismin taloustiedettä. Johtuukohan siitä, mutta minulla on hyvin taloustieteellinen näkemys sosialismista. Toisin kuin elokuvan ohjaajalla, minun suvussani ei puhuttu sosialismista. Se varmaan johtuu pettymyksestä reaalisosialismiin ja toisaalta siitä, ettei oltu tutustuttu rahavallan rakkikoiriin. Minulla on kokemusta kaikista. Minäkin olisin halunnut lähteä kouluun Derkkulaan nuorena. Joka tapauksessa, filmi kierteli ympäri maailmaa, kuitenkin globaalissa etelässä, eikä oikein kukaan ollut kyynistynyt eikä ryvennyt finanssikapitalistiksi.

Ei ollut mahdollisuutta jäädä pitemmäksi aikaa keskustelemaan vanhoista, kun oli kiire nukkumaan. Seuraavana aamuna kello herätti ja lähdin Ikaalisten kautta Jämijärvelle, jossa oli kohteena punaisten muistomerkki.

Matala hauta

Muistomerkillä oli geokätkö, joka löytyi ihan välittömästi, joten Jämijärvi geokätkökartalle. En ole käynyt Jämijärvellä koskaan muutenkaan. Iso alue oli aidattu hautausmaaksi, mutta siellä oli vain yksi risti ja punaisten muistomerkki ja sitten näitä kaivantoja. Kävi ilmi, että lahtarit olivat olleet viemässä punaisia tätä tietä mukamas Kankaanpäähän, mutta valmiiksi oli kaivettu haudat tänne Lauttakankaalle ja sovittu, että se on todellinen matkan päätepiste. Niinpä punaiset ammuttiin kuopan reunalle ja huonosti peiteltiin, kun vielä haudastakin huusi, että ”perkele lahtari, et edes osunut kunnolla!”. Niin huonosti oli peitelty, että saattoi jäädä käsikin näkyviin. Raskas on lapio tottumattoman kädessä. Kuolleiden lukumäärä ei ole tiedossa, ainakin kahdeksan on, mutta saattaa olla parikymmentä teloitettua.
Teloitettujen kaverina on yksinäinen, murtunut risti.

Yleensä on ollut jokin syy, miksi ei ole siunattu kirkkomaahan. En ole selvittänyt, mikä tarina tämän haudan takana on, mutta se kyllä kiinnostaa.
Tästä hautausmaasta oli vielä erotettu omaksi siivukseen aidalla helluntalaisten hautausmaa. En sitäkään tiedä, miksi heillä on omansa eikä heitä ole haudattu yhteiseen hautausmaahan muiden kanssa.

Ihmetystä herättää, miten nopeasti on teksti kulunut melkeinpä lukukelvottomaksi

 

Hautausmaan ympäristössä oli töyhtötiaisia, korppeja ja käpytikka. Jämijärveä kutsutaan Satakunnan Lapiksi. Vaikuttikin olevan mukavaa metsäseutua. Syrjemmältä on vielä paljon laavujakin. En pitäisi mahdottomana, jos tulisin tänne uudestaankin, sillä kertaa retkeilemään enkä teloitettuja muistamaan.

Jämijärveltä sitten lähdin bussilla takaisin ja vaihdoin junaan Tampereella. Oli samanlainen tuubi kuin tullessani ja kolisteli Toijalan ja Hämeenlinnan ohitse pysähtymättä. Joka tapauksessa, matka-aika Hangon ja Tampereen välillä oli siedettävä.