Browsing Tag

Hanko

Tiedettä luontopolun varrella, Hangon lintuasema 40 vuotta

Luontopolku avattiin kuitenkin vasta hiljattain. Sinne pääsee yksinkertaisesti autolla: Ajaa Hangon läpi kääntymättä minnekään, kunnes tulee aita eteen. Julkisilla pääsee niin, että väliaikaiselta rautatieasemalta on noin kolme kilometriä polun alkuun ja kannattaa seurata radan oikealla puolella kunnes tulee sanotulle aidalle.

Polun alkuakin pääsee etenemään fillaroiden jotenkuten kartalla ylimmän P:n Ja ylemmän G:n puoleenväliin.

Ylemmän G:n lähellä on saksalaisten natsien rakennusten jäännöksiä. Parakit ovat palvelleet internointileirinä ja vankilana. Kuulemma Teija Sopanen oli aikoinaan siellä vankina. Luonnonsuojelusyistä polulla pitää pysytellä.
Nuo läntiset lahdet ovat linnustollisesti kiinnostavia ja on mahdollista tähyillä niitä muutamasta paikasta.
Polun loppupää kiertää asemarakennukset ja kulkee kivikoiden kautta eteläkärkeen. Se on suosittu paikka, koska se on Suomen mantereen virallinen eteläkärki. Kuten ilmakuvakin osoittaa, viereinen niemi menee vieläkin etelämmäksi, mutta se on suljettua sotilasaluetta. Minäkään en ole käynyt siellä, vaikka aika monessa paikassa olenkin.
Mielenkiintoinen osuus alkaa sieltä internointileirin kohdalta, mutta sitäkin ennen on kunnostettua niittyä, jossa on merkikaalta ja harvinaisia perhosia.

Ihan eteläkärjessä on Neuvostoliiton aikana rakennettuja bunkkereita. Yhden sellaisen päällä lintuaseman väki suorittaa tarkkailua, talvisin tarkkailua on auringonnoususta kaksi tuntina, muina vuodenaikoina neljä tuntia. Tämän nimi on aamuvakio. Kun päivä on tarkkailtu lintuja ja joskus osa yöstäkin, niin lopulta kasataan kaikki havainnot yhdelle lomakkeelle tilaisuudessa, jota kutsutaan iltahuudoksi.

Aatu Vattulainen

Kaikessa tässä suurtyön on tehnyt Aatu Vattulainen, joka aikoinaan periaatteessa asui lintuasemalla. Pimeinä iltoina Aatu naputteli vanhat aineistot nettiin avoimeksi dataksi, jota on hyödyntänyt esimerkiksi Jyväskylän yliopisto.


Valkoselkätikkoja on enemmän ja siksipä niitä myös Haliaksella liikkuu enemmän

Avoimesta datasta on sitten tehty käppyrä lintujen kevätmuuton aikaistumisesta, mikä kuvastaa paljon puhuttua ilmastonmuutosta ja yhdestä tavasta, kuinka eliölajit reagoivat siihen. Minä näen tuossa käppyrässä, että ilmastonmuutos on ollut pysähdyksissä koko tämän vuosituhannen, ainakaan se ei ole ollut verrannollinen ilmakehään tungetun hiilidioksidin kanssa. Jyväskylän yliopisto sitten päätteli, että kiuru on aikaistunut viikolla teollisen ajan alusta. Se on tietysti rohkea päätelmä, koska ennen kiuruja oli ainakin yhteen aikaan paljon enemmän, mikä tietää, että niitä aikaisin yrittäjiäkin oli enemmän.

Haliaksella myös rengastetaan lintuja ja kun siellä on avoimet ovet, sitä pääsee myös seuraamaan. Turhaan verkolla ei pidä olla, sillä koko kokemus verkkoon joutumisesta stressaa lintuja. Jännä juttu, että kun minä olen löytänyt rengastetun linnun Hangosta, ei se ole ikinä ollut rengastettu Haliaksella, eikä sitä olla edes nähty siellä. Linnusto muuttuu ihan viiden kilometrin matkalla. Minulla on tavoite tehdä rengaslöytö Haliaksen linnusta.
Ehkä syy on, että rengastuksia on eniten syksyllä ja syksyllä linnut sitten painuvat meren yli Põõsaspeaan Eestin Noarootsiin, eikä niitä täällä enää välttämättä tapaa ja toinen syy on se, että löydän yleensä isoja lintuja kun taas lintuasemalla useimmiten rengastetaan pieniä. Isot ovat myös pitkäikäisiä, joten ne voivat käydä Hangossa useastikin. On aina kiva lukea rengas terveestä linnusta. Täällä pyörineet naurulokit on saaneet kihlansa Kööpenhaminassa.

Uutta asemalla oli se, että ne keräävät rahaa toiminnan tukemiseksi sillä, että voi ryhtyä Hangon lintuaseman ystäväksi.  Usein siellä tehdään kesäisin talkootöitä, mutta kuten arvata saattaa, työtä on enemmän aina kuin käsipareja.

Ehkä noista 40 vuodesta olen käynyt siellä ehkä kahtenakymmenenä. Totta puhuen kun siellä ei vielä ollut tuota luontopolkua, siellä sai olla joskus ihan siunatussa rauhassa, etenkin talvisin. Olen kuitenkin anarkisti ja kannatin polun avaamista. Nyt polusta on tullut äärimmäisen suosittua ja ihmisiä virtaa kaukaakin katsomaan Suomen mantereen eteläisintä pistettä, tai toiseksi eteläisintä. En tiedä, ehkei niille ole kerrottu, ettei se ole absoluuttisesti eteläisin. Eipä Nuorgamin kivitolppakaan ole Suomen absoluuttisesti pohjoisin paikka. Siinäpä tietokilpailukysymys, kummalta on pitempi heitto absoluuttisesti pohjoisempaan tai eteläisimpään kohtaan.

Siellä on tai oli myös Hangon mukavimpiin kuuluvia pikkuisia hiekkarantoja. Hiekkarantaahan ei tuolla alueella muualla olekaan.

Hyvällä säällä näkyy Bengtskärin majakalle asti 24 kilometrin päähän.  Vajaan kuuden kilomerin päässä on Saaristomeren ankallis… kansallispuisto.

Hangon praasniekka

Äidin isän suku on viettänyt praasniekkoja aina niin pitkälle, kuin kirjoitettua sukuhistoriaa on olemassa, ehkä 1600-luvulle ja varmasti ennenkin sitä. Praasniekka on juhla, kirjaimellisesti ja tulee venäjänkielisestä ilmaisusta Престольный праздник.  Ainakin nuorille se kirkollinen osuus on ollut sivuseikka ja pääasiana on ollut tavata muita nuoria ja sopia treffejä. Sitä varten ihmiset tykkäsivät matkustaa viettämään toisten kylien praasniekkoja. Minä en ole koskaan aiemmin viettänyt praasniekkaa.

Praasniekka alkoi illalla vigilialla. Pappi jutteli minun kanssani. Hänen sukunsa oli lähtöisin Kirkkojoelta eli samasta kunnasta Laatokan koillispuolelta kuin äitini isän suku. Hän jopa mainitsi nimeni osana kirkonmenoja.

Vigilian jälkeen siirryimme hautausmaalle parin kilometrin päähän. Vanha ortodoksinen kirkko seisoi jossain lähempänä ortodoksista hautausmaata joskus ennen. Fillaroin sinne vauhdikkaasti. Huomasin, että kun se oli ollut yön Helsingissä ulkona, siitä oli jo ehditty varastaa lamppu telineineen. Sain myös selville, että pyörän kantokapasiteetti oli 120 kg, joten minulla on 30-40 kg ylikuormaa. Ei ole mikään ihme, että pyörä on aina rikki. Nopat on painotettu minua vastaan.

Hautausmaalla oli lyhyt palvelus, mutta ennen kaikkea se oli niin muurahaisten valtaama, että jopa Amazonian mittapuulla siellä oli niitä paljon.

Litania hautausmaalla

Seuraavana päivänä takaisin kirkkoon. Puhe toi esille lepakonkakkahullun Raamatun jakeen Johanneksen 5:4 :n. Siinä enkeli tekee Bethesdan lätäköstä porealtaan, minne ensimmäiseksi mennyt sairas paranee taudeistaan, oli tauti mikä tahansa. Jae on niin pahaa fantasiaa (ja julma), että se jo antiikissa sensuroitiin monista käsikirjoituksista ja puuttuu joistain Raamatuista (vuoden 1933/19938 kirkkoraamatusta, esimerkiksi). Sen lisäksi kerrottiin, että se, että Jeesus meni kasteelle Jordanissa pyhitti Jordanin vedet.

Siirryimme sitten ristisaatossa uimarannalle, missä oli paljon ihmisiä uimasillaan ja pappi dippasi ristin meriveteen. Sieltä tullessa hän sitten rätki sellaisella pikkuisella harjalla vettä ympärilleen. Se oli aika virkistävää, koska oli helle.

Pienilläkin oli osansa tapahtumassa

 

Autoon rätkittiin pyhää vettä

Kirkolle tultua kirkko kierrettiin kulkueessa. Sen jälkeen kirkkokansan luokse ajoi auto ja pappi toimitti sen siunauksen rätkimällä siihen sanottua vettä. Se oli minusta aika hevisti absurdia. No, minusta kaikki on hokkuspokkusta. Kirkossa keskityttiin Vladimirin legendaan. Vladimir oli tsaari Kiovassa reilut tuhat vuotta sitten ja hän meni kasteelle ja sai takaisin menetetyn näkönsä että myös hengellisen näkökykynsä. Hän omaksui ortodoksisen uskon ja sitä kautta se sitten levisi Novgorodiin ja Karjalaan ja lopulta Hankoon.

Pyhää vettä sai ottaa pikkupullossa kotiinkin. Otin minäkin, en kyllä tiedä, mitä sillä tehdä. Placebo kuitenkin toimii, vaikka tietää, että on placebo. Ehkäpä siis pyhä vesi auttaa vaivoihin vaikka tiedän, että se on pelkkää hokkuspokkusta. Onhan monet todelliset ”lääkkeet” samaa luokkaa placebon kanssa, mutta aiheuttavat hyvin todellisia sivuoireita ja ainakin pyhä vesi on yhtä tehokasta kuin homeopatia.

Minähän kuulun tulehtuneisiin autoimmuuni-ihmisiin, niin kuin nykyään vähän kaikki ja siihen vaikuttaa myös stressi ja vastaavat psyyken asiat. Jos minä saisin esimerkiksi stressiä alemmaksi taikatempuilla, niin se saattaisi auttaa tulehdukseen.

Pyhää vettä pulloihin

Kirkossa muistettiin erikseen sitä, että yhdellä pienistä oli syntymäpäivä (täytti kahdeksan) ja laulettiin armorikkaita vuosia.

Lopuksi sitten oli runsas ruokatarjoilu sekä lisää kuorolaulua. Jopa pidin kuorosta, onkohan minusta tulossa vanha?

Ortodoksisuudessa on moni asia, joka kutsuu minua, mutta sitten toiset työntävät pois, ennen kaikkea tietysti se, etten usko Raamatun hölynpölyyn. Haluan kuitenkin testata plaseboa ja jos kirkossa resitoidaan ja lauletaan armoa koko ajan, niin ehkäpä opin olemaan armollinen itseäni kohtaan joskus.

Kansaa muistutettiin myös Elian praasniekasta Helsingissä. Hankoonkin tulleista suurin osa oli muualta kuin Hangosta. Kuulemma Hangon praasniekka on suosittu, koska on kaunis hiekkaranta ja sää on yleensä hyvä.

 

Hangon ortodoksisessa kirkossa, ajatukset Karjalassa

Valamosta palattuani tapasin taiteilija Henrica Fagerlundin Helsingissä yllättäen. Hänen isänsä on aktiivinen Hangon ortodoksisessa kirkossa ja Henrica kehotti minua käymään kirkossa. Hangon ortodoksikirkko on kiinnostanut minua, olen usein kulkenut sen ohi. Aikoinaan siellä oli myös geokätkö, mutta muurahaiset veivät sen. Minä olen pyrkinyt käymään kaikissa kiinnostavissa Hangon arvorakennuksissa. Keväällä kävin Casinon tornissa. Casinolla kummittelee mies, joka oli jäänyt sinne ovien sulkeduttua sammuneena. Herättyään hän oli jatkanut juomista ja juonut itsensä hengiltä.

Kuulin myös, että Villa d’Angleterressa, jossa en ole käynyt sisällä, olisi kummitus siirtänyt tikkaita.

Casinon tornissa. Nyt vasta huomasin, että kuvaan heijastuu risti. 

Joka tapauksessa, päätin mennä käymään kirkossa nyt kun Valamon jäljiltä luulin jotain ymmärtäväni ortodoksisista menoista.

Itse asiassa, kirkkoon tuli bussilastillinen retkeläisiä Myllypuron seurakunnasta. Ajattelin, että sehän on Leo Miralan seurakunta.

Menot olivat perin erilaisia kuin Valamossa. Kirkossa oli oma kuoronsa ja sen lisäksi selväkielisiä osuuksia. Tällä kertaa kerrottiin hokkuspokkus-tarina Athos-vuorelta: aluetta lähestyi metsäpalo ja munkit menivät sitä vastaan ja niillä oli neitsyt Maria-ikoni ja ne tekivät akatistosta. Tulipa sitten vesisade ja sammutti tulipalon. Mutta ei se mitään, palo syttyi uudelleen ja taas menivät munkit ikonin kanssa laulaen ja tuli vesisade ja sammutti sen.  Toiset lähteet kyllä puhuvat palomiehistä.

Palveluksen aikana pariin otteeseen jotkut vielä vetäisivät mukkelis lattialle. Se oli aika raflaava tempaus.

Koska kirkossa oli vieraita, kerrottiin kirkon historia. Hangossa oli ollut varhaisempi kirkko järkevällä paikalla nykyisen rautatieaseman paikkeilla. Hangossahan oli varuskunta ja merilinnoitus, tänne tuli paljon sotilaita. Kun sitten tänne tuli kylpylä ja rautatie ja tänne rupesi tulemaan pietarilaista ylimystöä viettämään kesää ja käymään kylpylässä, rakennettiin kirkko nykyiselle paikalle. Se on Täktomintien varrella, kivenheiton päässä Hanko Pohjoisen seisakkeelta. Kirkon torni näkyy Hangon Lidlin parkkipaikalle.

Kirkon takana on Aleksanteri III:n pelastuminen junaonnettomuudesta. Saman onnettomuuden seurauksena perustettiin Lintulan luostari.

Kuka sytyttää tuon keskellä olevan kynttilän ylhäällä


Ortodoksisuus hivelee gnostilaista sieluani, siinä on jotain yhteistä gnostilaisuuden kanssa.  No, olin unitilassa, kun minulle tuli näky, jossa minulle esiteltiin niinsanotut akaasiset aikakirjat, mutta en pystynyt lukemaan niitä, koskapa ne olivat henkimaailmassa, eikä henkien kieli perustu ääntiöille, koska niillä ei ole äänijänteitä, vaan logiikalle. Jokainen ”kirjain” oli siksi pikemminkin aliohjelma kuin ääntiö. No, tajusin, ettei mikään tekstuaalinen teos ikinä voi kertoa mitään oleellista henkisistä asioista.

Hanko kuitenkin vuokrattiin Neuvostoliitolle tukikohdaksi ja evakuoitiin pikapikaa ja niin evakuoitiin myös ortodoksinen kirkko. Vuokra-aikana kirkossa toimi elokuvateatteri. Hangon vuokra-alue kuitenkin jäi jatkosodassa kauas mottiin, joten joukot lähtivät sieltä taistellen lähinnä saarissa. Viimeinen laiva kuitenkin ajoi miinaan Eestissä matalikolla ja sotilaat tuotiin takaisin Hankoon, tällä kertaa vankeina. Juuri Lidlin lähellä oli toinen vankileireistä.

Kirkko avattiin uudelleen kunnostuksen jälkeen 1958 ja on toiminut siitä lähtien. Siellä on kello vanhasta Valamosta. Nyt uusi kello on tullut Innsbruckista.

Huomasin Leon paikan päällä ja minulla tuli tilaisuus jutella hänen kanssaan. Puhuimme monelle suomalaisille tutusta mäestä Laatokan itärannalla, missä vielä turistit pysähtyvät ottamaan kuvan vanhasta Suomen ja Neuvostoliiton välisen rajan rajakivestä. Leo Mirala on sieltä, myös minun sukujuureni on sieltä että myös arkkipiispa Leon. Leo kertoi, että siinä ihan rajan pinnassa Grosnoissa olisi tapettu sikaa ja että sika olisi päässyt karkuun Venäjän puolelle. Myöhemmin rajavartijat olivat siellä huiskutelleet kiitoksia, kun sika oli löytynyt, ammuttu ja syöty. Leon tulkinta Athos-vuoren tapahtumista oli, ettei niitä pidä niin kirjaimellisesti ottaa, ehkäpä ne saivat synnin torjuttua ikonineen.

Leo kertoi arkkipiispa Leosta, että tuntuu välillä, että häntä kiinnostaa karjala enemmän kuin ortodoksinen uskonto.

Kävin vielä kellotornissa, kun se oli auki.

Leo kertoi, että Tulemalla Karjalassa nuoriso päästettiin kellotorniin pääsiäisenä, saivat soittaa kelloja niin paljon kuin halusivat.

Pidän tuollaisesta rennosta suhtautumisesta asioihin, kun kirkoissa olen yleensä törmännyt dogmaatikkoihin. Minä olen ollut aina huono uskovainen, alkaen nyt vaikka siitä, etten usko ja päättyen siihen, että olen humoristi, mutta minulla on tietty arvostus henkisiä asioita kohtaan. Niin ja myös Karjalaa kohtaan.

15.7. on Hangossa praasniekka. En tiedä, olenko paikkakunnalla.

Tellinassa

Pensionaatti Tellinan omistaja, Mira Haahti, oli luvannut minulle ilmaisen yön Tellinassa ja sattui olemaan sellainen aika, ettei ollut varaa matkustaa pitkään aikaan ja kevät oli noin kuukauden myöhässä muutenkin, joten oli aika tehdä lyhyin yön yli reissu tänä vuonna. Tellina on minulta kotoa vain kilometrin päässä. Se on näyttävimpiä Hangon Kylpyläpuiston huviloista ja Hangon kuvatuin rakennus. Tita-Maria on samaa luokkaa ulkonäössä, mutta se ei ole auki yleisölle eikä se sijaitse ihan meren rannalla.
Kilpirauhasvaivaisena rakastan hiljaisuutta, joten pidän ajatuksesta viettää yö meren rannalla. Hangon keskustan topografia estää Länsisataman äänet, joista minä kärsin kotona. Vaikka Hanko on asukasluvultaan pieni, kaupungissa on paljon melua, sataman lisäksi melua tulee Russarön linnakkeesta, jossa ammutaan tykillä. Mietin, eivätkö ne voisi tehdä vaikka kännykkäsimulaation tykistöammunnoista. Saman tien voisi suuren osan koko intin tehdä nettitehtävinä. Kävisi sitten muutaman yön palelemassa maastossa.

Tellinan huoneen nro 10 yhteydessä oleva pikkuhuone on suosikkini

Minun mielestäni kaikkien suomalaisten pitäisi käydä vähintään kerran elämässään Hangossa ja jokaisen pitäisi käydä nukkumassa yö jossain Hangon pitsihuviloista. Eräs oli varannut huoneen numero 10 kokonaiseksi kuukaudeksi. En lainkaan ihmettele. Jos haluaisin elää elämäni hikikomorina, niin juuri tuollainen paikka sopisi sen toteuttamiseen.

Haahkojen päiväkoti

Länteen päin antava parveke. Vieressä Pensionat Thalatta.

Pientä jännitystä Tellinassa tuo se, että siellä kummittelee. Ehkä jokaisessa huvilassa on omat kummitustarinansa ja kaikkein eniten kummittelee Casinolla. Kummitus ei ole kuitenkaan koskaan näyttäytynyt minulle. Se asustaa pikkuisessa tornihuoneessa. Kerran myös suihkussa olevan asiakkaan vaatteet olivat vaihtaneet paikkaa.

Ku olin lapsi ja nuori, minulla oli paljon yliluonnollisia kokemuksia. Kun sitten sain tietää unihalvauksesta, niin ehkä 99% näistä yliluonnollisista kokemuksista sai luonnollisen selityksensä. Sittemmin kokemukset harvenivat. Siihen varmasti vaikuttaa se, etten säiky enää helposti. Säikähtäneen mieli on erityisen altis.

Päivällä Russarö ampuu.

Suurimmista Russarön laukauksista jää pilvi

Aamiaissali

Kummituksen privahuone. Minä olenkin jo nakkiutunut viettämään iäisyyteni Tellinassa kummitellen, katsellen aina merelle ikkunasta. Sitten ihmiset kertovat tarinaa, kuinka lihava nainen odottaa miestään mereltä saapuvaksi ikuisesti, kun tämä hukkui aaltoihin. Oikeasti tietysti haluan katsella haahkan poikueita. 

Tapasin Miraa spontaanisti seuraavana päivänä ja hän sanoi, että voin yöpyä seuraavankin yön siellä ja sehän minulle tietysti sopi.

Illalla laulaa yllättävästi sinirinta huoneen viereisessä puussa. En ole ikinä kuullut sinirinnan laulavan Lapin ulkopuolella.

Aamulla minun piti mennä terveyskeskukselle piikitettäväksi. Oli aukkopäivä, toisin sanoen päivämäärä, jolta minulla ei ollut ainoatakaan geokätkölöytöä ja terveysaseman lähellä oli yksi. Sen maastoarvo oli kaksi, mikä tarkoittaa, että ehkä vähän tarvitsee kurottautua. Se oli pikkulasten tekemä, joten arvasin, että se on taas jokin Kinder-yllätysmunan sisältö, joka on peitettynä kävyillä.

Paikalle tultaessa ei näytä yhtään siltä, että mitään kätköä olisi missään. Sitten katson puuhun, siellä se roikkuu korkeuksissa. Menen kotiini ja ajattelen, että nyt on aukkopäivä pilalla.

Kuitenkin muistan, että alakerran varastossa on tikkaat. Lähden ajamaan pyörällä niin, että yksi käsi pitää kiinni tikkaista. Onneksi ei ole liikennettä. Kuljen oikoreittiä pihan kautta ja koira vielä haukkuu perään. Tikkaat puuta vasten ja kätkölle. Purkki ei edes aukea puussa, joten se pitää irrottaa ja avata maassa ja viedä takaisin korkeuksiin.

Korkealla

Sitten takaisin. Taas oikaisen pihan kautta ja sitten pyöräilen kotiin tikkaat heiluen. Siinä oli välillä yksi huonon näkyvyyden risteys. Sanoinkos jo, ettei fillarissani jarrut toimi kunnolla. Onneksi on terveyskeskus lähellä.

Tulee mieleen se, miksi minä täällä asun ja viihdyn. Hangon hiekkarannat tuovat etäisesti mieleen Kalifornian. Ilmastokin tuppaa olemaan Pohjois-Kaliforniassa suurimman osan vuodesta aika viileä.