Tampere valmistautui Tapparan johonkin otteluun, mutta minulla oli muut suunnitelmat. Kevät on pöllöjen kuuntelun aikaa ja Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys järjesti pöllöjen kuunteluretken pahaimmille paikoille.
Heti lähtiessä bussipysäkillä näin ensimmäistä kertaa tänä vuonna laulujoutsenen Tampereella. Se etenki kovalla vimmalla etelään.
Pöllövuosi oli alkanut sikäli otollisesti, että olin bongannut hiiripöllön Haranpäällä. Siinäpä nähdyt pöllöt sitten olivatkin. Pöllöretkelle lähti täysi bussilastillinen kuuntelijoita.
Teiskon kirkonkylässä pysähdyttiin kuuntelemaan. Kuten aina pöllöretkellä, kuultuja koiria on paljon enemmän kuin pöllöjä. Niin oli myös Teiskossa. Tämä retki tapahtui sillä tavalla luomuna, ettei käytetty atrappia, koska ajateltiin sen häiritsevän pöllöä. Se on vähän kuin seisoisi rappukäytävässä hiljakseen ja odottaisi jonkun avaavan oven sen sijaan että soittaa ovikelloa.
Paikallisessa maalaistalossa huomattiin, että pellon laidalla seisoo bussilastillinen ihmisiä hiljakseen.
Seuraavaksi jatkoimme syvemmälle Teiskoon. Tien varrella on useita viirupöllön reviirejä ja mahdollisuudet myös helmipöllön kuulemiselle. Mikään näistä ei kuitenkaan ollut äänessä. Tuulikin hieman. Tunnetusti tuuli haittaa kuuntelua, eikä pöllökään viitsi huutaa tuulessa.
Silloin tällöin lähdimme seisomaan hiljakseen tien varteen ja kuuntelemaan. Metsässä eivät edes koirat haukkuneet. Kerran kuulin kumeita ääniä kaukaa, mutta tarkkakorvaisemmat pitivät sitä koirana.
Saavuimme Oriveden eli Mämmilän keskustaan ja sieltä jatkoimme vielä toiselle puolelle Nihuanjärveä yrittämään helmipöllöä. Satoi räntää taivaan täydeltä ja tuuli puhalsi hyvin voimakkaasti. Ei mitään merkkiä pöllöstä. Olen joskus kuullut lehtopöllön huhuilevan keuhkojen voimalla kaatosateessa, mutta kyllä voimakas tuuli on liikaa.
Niinpä palasimme Tampereelle melko aikaisin. Vanhemmiten olen muuttunut tottumattomaksi tätä yöelämää kohtaan, joten olin ihan tyytyväinen, vaikka oli nolla pöllöä. Kerran aiemminkin on ollut nollan pöllön reissu, sillä kertaa oli Uudellamaalla ja atrappia käytettiin.
Kiinnostavaa maaseutua. Voisi pyöräillä tuonne joskus kesällä, kun pöllöillä on maastopoikasia.
12 Comments
Vielä ei itselleni ole tänä vuonna laulujoutsenta tullut vastaan, mutta tosiaan, eipä tässä kovin kauaa enää mene, niin muuttolintuja taas alkaa näkymään enemmänkin. Ja itse asiassa pöllöjenkin osalta saldo näyttää tämä vuonna (vielä) nollaa, vaikka niitä pitäisi ihan lähiseuduilla olla.
Noita pöllöretkiä tuli vanhempien kanssa tehtyä lapsena kyllästymiseen asti! 😀 Mutta selvästi aika on kullannut muistot (tai ikä tehnyt tehtävänsä), sillä nyt sellainen kiinnostaisi kovasti!
Hassusti itselle ei ole koskaan edes osunut silmään tai en ole edes kuullut pöllöretkistä. No en osaisi kuvitellakaan itseäni olemaan keskellä peltoa hiljaa😅😂
Hauska postaus, tietenkin ajattelin tämän kertovan Suomussalmen hiljaisesta kansasta, mutta tämähän oli varsin hauska versio hiljaisesta kansasta!
Aika sinnikkäitä pöllöretkeläisiä, täytyy sanoa, kun säitä ja yötä uhmaten jaksatte. 🙂
Keväisellä satakieliretkellä olen käynyt Espoossa, mutta enpä edes tiennyt, että tuollaisia pöllöjen kuunteluretkiä on olemassa!
Pöllöretki voisi olla tosi kiinnostava! Me kävimme lepakkoretkellä Helsingin Laajasalossa pari vuotta sitten ja se oli tosi mielenkiintoinen. Oppaat olivat nimenneet itsensä Batmaniksi ja Robiniksi 😀 Kyllä he saivat meille ääniä toistettua lepakkodetektoreilla ja näimme myös todella paljon lepakoita omin silmin. Hieno kokemus!
Muistaakseni myös Santahaminassa on tehty lepakkoretkiä. Santahamina on todellinen luonnon aarreaitta, ja olen nähnyt pöllön juuri siellä.
Onpa harmillista, että kun varta vasten menee retkelle ja sitten ei näe mitään.
Mä en edes tiennyt että tällaisia kuunteluretkiä järjestetään ja että ne ovat vielä noin suosittuja.
Aina oppii uutta.
Pöllöjen huhuilua tuli kuunneltua lapsena usein mökillä. Sittemmin siihen on aika harvoin enää törmännyt.
Voi näitä suomalaisia paikannimiä. Hyvä että huumori oli matkassa mukana.