Kulttuuria ja kevättä Aurajoen varrelta

Tänään on Kalevalan päivä ja karjalaiset sanovat, että suomalaiset ovat omineet itselleen sellaista, mikä ei suomalaisille kuulu. Toisaalta sitten minun sukujuureni äidin isän puolelta ovat Karjalasta runotyhjiön alueelta. Olen sitä mieltä, ettei Kalevala kuulu kaikille karjalaisillekaan. Olin tämän ”kenelle kuuluu” mietteen kanssa ajaessani pluspyörälläni Aurajoen vartta.

Ensin junalla Turun rautatieasemalle ja siitä lähdin puikuloimaan itään. Ajattelin, että joudun eksyksiin monta kertaa, mutta opasteet Lietoon päin olivat selkeitä. Pari kertaa jouduin miettimään, onko tämä todellakin näin, mutta Stravaan tuli siistiä viivaa. Minullahan on koko ajan GPS mukana, mutta siitä ei ole hyötyä, jos sitä ei katso.

Ensimmäinen kätkö oli ”Kuuluisin kaarinalainen”. Olin ajatellut, että on pakko olla joku Woivalenius af Woivala, Woivalan-Woivaleniuksia tai vastaava, mutta olikin Touko Laaksonen, Tom of Finlandin isä. Tämä johtaa taas samaan kysymykseen kuin Kalevalan kanssa: onko minulla oikeutta olla tästä asiasta jotain mieltä, kun se ei minua koske.

Aikoinaan lähetin Vitali Milonoville kirjeen.

Voin kuitenkin kertoa muutakin historiastani Tom of Finlandin kanssa. Törmäsin hänen teoksiinsa 1980-luvulla, syvällä kehotuskiellon (1971-1999, oli laitonta kehottaa ihmisiä homoseksuaalisiin tekoihin) kaudella. Sanoin yhden sanan: ”Contraband”. Siitä on tehty kappalekin.

Tom of Finlandista tehtiin postimerkin lisäksi elokuva, sen lisäksi Tom of Finland oli Finlaysonin tyynyliinassa ja verhoissa. Edelleenkään en tiedä, mitä ajatella. Olen ollut Pridessä jatkuvasti ja provosoinut uskovaisia, mutta se on minun provosointiani, en välineellistäisi Tom of Finlandia siihen. Taiteestahan minä en mitään ymmärrä. Pidin elokuvasta, mutta tiedän, ettei moni Tom of Finlandin fani pitänyt.

Syy kätköön ”Kuuluisin kaarinalainen” on Touko Laaksosen synnyinkoti siinä lähellä.

Kaarinaa tämä ei enää ole, vaan Turkua, joten Touko Laaksonen on joutunut Turun omimaksi samalla tavoin kuin Juice Leskisestä on tullut kuopiolainen Juankosken tultua liitetyksi Kuopioon.

Siitä huolimatta Aurajoen rannalla on siivu Kaarinaa ja Kaarinasta tuli uusi kunta pyöräillen. Heti kohta sen jälkeen tulin Liedon puolelle ja Liedostakin tuli uusi kunta. Liedossa on nähtävänä Vanhalinna, linnavuori, mutta eipä huvittanut lähteä lumessa tarpomaan sinne huipulle. Olisinpa ollut melkoisen väsynyt siitä.

Sen sijaan ajoin Avantiin, teolliselle aavikolle. Siellä on haastekätkö, jonka saa logata, jos on geokätköillyt 20 maassa. Minullahan se täyttyy.

Yritin etsiä sieltä tietä Littoistenjärvelle, mutta en löytänyt sitä, joten palasin samaa reittiä takaisin.

Seuraava kohde oli Kuralan kylämäki. Toinen kerta, kun olen käynyt siellä. Ensimmäisellä kerralla olin keräämässä laavukätköjä 2.5.2015. Silloinkin oli kylämäki ihan hiljainen. Parhaimmillaan siellä on eläimiä, kuten kanoja. Ankoista ei ollut mitään puhetta missään.

Siellä on myös nuoremman rautakauden kalmisto. Lähellä on Suomen vanhin kirkkoraunio, 1100-luvun ja 1200-luvun taitteesta. Lalli on sijoitettu vuoteen 1156. Syy sille, että Kuralan kylämäki on säästynyt moderniin aikaan lähiörakentamiselta on se, että täällä on rautakautisia muinaismuistoja joka askeleella. Joki laski mereen silloin täällä.

Lähdin katsomaan Pyhän Katariinan kirkkoa.

Kirkolla on myös geokätkö, mutta se oli vaikea, enkä saanut sitä käsiini. Sitä paitsi alueella oli epämiellyttävän paljon liikennettä. Kaksi kätköä oli jäänyt välistä. Olin ruvennut selkeästi väsymään, kun oli tuollaista hutilointia. Korjasin asian sillä, että löysin läheisen ylioppilaskylän kätkön ja sitten vielä Halisten kauppakeskuksen kätkön.

Halisissa ei ollut ilmaista WC:tä. Lähdin Halistenkoskelta sellaista etsimään ja päädyin kulttuurireittiä Virnamäenpuiston lähelle. Jos minulla olisi valta, olisi ilmaisia WC-tiloja kaikkialla. Tuolla, kuitenkin, havaitsin, että samanlaista vanhan ajan kulttuurimaisemaa ja rautakautisia kalmistoja on joka paikassa pitkin Aurajoen vartta.

Toinen, mitä pitäisi olla kaikkialla, olisi raikas vesi. Vettä ja mahdollisuus pissiä se pois, mitä muuta ihminen voi elämältä haluta.

Sitten osallistuin geokätkötapahtumaan, jonka aiheena oli läheinen silta. Tienasin sillä luvan logata toisen haastekätkön: kaksi kätkötyyppiä aakkosina. Se on taas Kuopiossa. Minulta puuttui tapaamiskätkö, jonka nimi alkaa numerolla yhdeksän.

Ajoin sitten jokirantaa alas. Näin Koroisten ristin vastarannalta ja remontissa olevan rautatiesillan. Saavuin tuomiokirkolle ja sitten ajoissa rautatieasemalle. Latasin kännykkää, muslimit rukoilivat lattialla ja yläkerran tanssistudio soitti musiikkia. Sitten havaitsin, että juna olikin asemalla ajoissa ja pääsinpä vielä sisäänkin sinne odottamaan lähtöä.

Tampereella oli koko lailla talvisempaa kuin Turussa. Turussakaan ei vielä kuulunut kiurun livertely, mutta harmaalokit lentelivät.

Kalevalan päivään liittyen Lemminkäistä kuvaillaan usein sanalla ”lieto”, mikä tarkoittaa ”pehmeää tai lempeää, toisaalta kevytmielistä tai huikentelevaista” wikipedian mukaan. Sitten some räjähti siitä, että Sami Huber käytti hametta ja että ennen miehet olivat, no, jotain muuta. Ehkä siis sellaisia kuin lieto Lemminkäinen tai Tom of Finlandin Kake.