Rauman aaveet

Minulla on ollut pitkään tarkoitus osallistua kummituskierrokselle Raumalla, mutta en ole onnistunut löytämään tarpeeksi edullista yösijaa, mutta Matkamessuilta sain tarjouksen, johon tartuin. Olen aiemmin osallistunut kummituskierrokselle Helsingissä. En tiedä, onko niitä siellä enää. Helsinki kuitenkin on monta kertaluokkaa hälyisempi ympäristö kuin Rauma.

Tampereelta kulkee Onnibus suoraan Raumalle vanhan Rauman kylkeen perustetulle ”ähtäriläiselle” linja-autoasemalle eli siis ei lämmintä tilaa missään. Se on myös hankolainen ja monella muullakin paikkakunnalla yleistynyt tapa.

Koska olen myös kirkkobongari, niin menin heti vieressä olevaan Pyhän Ristin kirkkoon, joka oli avoinna. Tulin olemaan siellä myös myöhemmin. Pyhän Ristin kirkon vanhimmat osat ovat 1500-luvulta. Koska tämä kertoo yliluonnollisista asioista, niin tämä kirkko kuuluu niihin, joiden etäisyys moneen toiseen keskiaikaiseen kirkkoon on 33,3 kilometriä. Mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa.

Menin katsomaan ortodoksista rukoushuonetta Vanhan Rauman sisällä, mutta paljoa siitä ei ollut nähtävillä, sillä se oli suljettujen porttien sisäpuolella.

Rukoushuone on vihitty käyttöönsä 1956 ja on kirjassa Suomen Ortodoksisia Tsasounia. Palvelusta ei valitettavasti sattunut juuri tänä viikonloppuna olemaan.

Kävin parilla geokätköllä ennen menemistäni hotelli Raumanlinnaan, minne olin varannut yön. Ajattelin, että kummituskierroksella tulee kuitenkin käveltyä jonkin verran, joten päätin säästellä askeleitani ja voimiani iltaan.

Muutaman lepotunnin jälkeen lähdin liikenteeseen ja suoritin multikätkön Vanhan Rauman keskellä. Lopputulos viittasi oikeaan suuntaan, joten kävin sitten vielä loggaamassa sen. Kävin Rauman hautausmaalla etsimässä punaisten monumenttia. Rauman hautausmaa on sikäli hyvä, että siellä on monumentti merkitty karttaan, mutta sikäli huono, ettei opasteita sen laajemmin sitten olekaan. Punaisten muistomerkki kuitenkin löytyi ja nimilistat sen lisäksi. Sen lisäksi löysin valkoisten muistomerkit. Ennen kaikkea siellä oli lämmin WC-tila, mitä matkalainen arvostaa.

Sen jälkeen olikin aika kummituskierroksen. Vanha Rauma hiljenee sopivasti auringon laskiessa. Helmikuussa ei ole paljon muutenkaan hälyä, mutta ilta on selkeästi päiväsaikaa parempi.

Kirkolla on myös jokunen hauta. Yhdessä oli miehet, joilla oli ollut niin vahva bromance, että he halusivat olla kuoltuaankin yhdessä. Vaimolle jouduttiin etsimään hauta toisaalta.

Läheinen Itäkatu on ollut monen kummittelun paikka. Siellä oltiin näköjään kotonakin. Mitähän ne ajattelevat, että heidän kotinsa on kummituskierroksen kohteena. Toivottavasti he olivat tietoisia kummituksesta ennen muuttoa. Kummitus on kuitenkin näyttäytynyt lapsille. Lapsilla onkin sellaisia psyykkisiä ”kykyjä”, mitkä aikuisilta puuttuvat. Minulla oli sellainen ”kyky” tai ”lahja” ja siksi sitaatit, että en arvostanut sitä lainkaan, vaan pelkäsin kuollakseni. Aikuistuttua sitten saa olla rauhassa niiltä. Minä uskon, että se johtuu aikuisen hormonituotannon kypsyttävästä vaikutuksesta eikä lapsia vähäisemmästä mielikuvituksesta. Sen lisäksi olin massiivisen herkkä unihalvaukselle, joten jouduin muuttamaan nukkumisasentoni vatsalleen. Yliluonnolliset tapahtumat ovat ehkä jotain promillen osia siitä, mitä lapsena. En voi sanoa, että pahemmin kaipaisin, vaikka kummituskierrokselle osallistunkin.

Kiinnostava kohde on Taidemuseo, joka on aivan erityisen kiivaan aktiviteetin kohde ja aivan etenkin huone, joka on varattu taiteilijoiden yöpaikaksi. Kun olimme siellä, peippo lähti rakettina pois pimeään yöhön. Se oli hyvin merkillistä. Seuraavana päivänä löysin sieltä talipallon, joten ei siinä ollutkaan mitään omituista. Raumalle oli jäänyt useita peippoja talvehtimaan.

Taidemuseolla oli kuitenkin sellainen pistävä, jännittynyt tunnelma, joten seuraavana päivänä menin sinne istuskelemaan.

Pyhän ristin kirkko ja etenkin sen torni on ollut kiivaiden kummittelujen kohde. Joskus kello jopa on soinut itsestään. Torni on yleisöltä suljettu. Kirkonhan perustivat fransiskaanimunkit ja jotkut lähteet kertovat, että heidät olisi hirtetty. He myös kirosivat kirkon romahtamaan kirkossakävijöiden niskaan. Sitä ei ole vielä tapahtunut.

Minusta on vähemmän pelottavampi olla koko ajan pimeässä kummituksen kanssa kuin pistää valot päälle ja kokea se, että kummitus sammuttaa ne valot. Pelko tekee monin verroin suggestiivisemmaksi eli alttiiksi kummituksen manifestoitumiselle. Koeteltu keino olla näkemättä kummituksia on se, ettei pelkää niitä. Merkittävä poikkeus on lapset, jotka usein eivät pelkää ja silti näkevät.

Kierros loppui reilun tunnin jälkeen, enkä ollut vielä kävellyt jalkojani linttaan. Vanha Rauma on kuitenkin rajoitetun kokoinen. Kohteita siellä on kuitenkin loputtomasti.

Kävelin vielä wherigon läpi. Wherigo on eräs kännykällä pelattava geokätkötyyppi. Tuollaisia kierrokseen perustuvia kätkötyyppejä on kolme: Adventure Lab, multikätkö ja wherigo. Niistä Adventure Labiin ei kuulu geokätköpurkkia. Minusta tuntuu, että teknologian edetessä on siirrytty alkeellisemmasta eli multista viimeistellympään eli Adventure Labiin ja silti haluttu säilyttää nuo vanhemmat mukana. Wherigossa oli esimerkiksi latausongelma.

Seuraavana aamuna ilma oli muuttunut kovin ikäväksi ja pyrytti ja myrskysi. Olin hotellissa myöhään ja lähdin sitten kätköilemään.

Menin tutustumaan paremmalla ajalla kirkkoon. Sunnuntaisin se oli auki vain yhteen ja sen jälkeen sinne raahattiin pikkuvauvaa kasteelle. Minusta on traagista, että vauvat otetaan mukaan näihin kulttimenoihin. Haluan ymmärtää, että tärkeämpää on vauvan esittely suvulle. Tiedän myös, että ihmiset haluavat tuntea olevansa osa jatkumoa. Tälläkään kertaa kirkko ei kuitenkaan romahtanut seurakunnan päälle.

Opin, että Raumalla on syntynyt Alfred Kordelin ja että Vanhassa Raumassa oli Risto Rytin ensimmäinen työpaikka. Kordelin sai surmansa Mommilan kahakassa ja siellä oli myös mainittu Ryti vaimonsa Gerdan kanssa.

Kirkon jälkeen kävin vielä Citymarketissa ja siirryin Vanhan Rauman puolelle lab-kierroksille. Istuin vielä Café Salissa, jossa myös on ollut paljon aktiivista henkimaailman toimintaa, kunnes se puhdistettiin. Saa nähdä, malttavatko kummitukset pysyä sieltä poissa.

Kotimatkalla tuli kettu tielle Nokialla, mutta onnibusin kuljettaja onnistui jarruttamaan ja kettu loikki tiehensä.
Kotiin tultuani olin ihan rättiväsynyt ja rojahdin nukkumaan.

Keskellä yötä heräsin siihen, että kuuluu musiikkia ja puhetta minun olohuoneestani. Ensimmäinen ajatus, ei olisi kannattanut ärsyttää Rauman kummituksia: olin ottanut ne mukaani!

Toinen ajatus oli, että makaan taas selälläni ja tämä on unihalvauskohtaus. Käänsin kylkeä ja nukuin loput yötä hiljaisuudessa.